Showing posts with label kissa. Show all posts
Showing posts with label kissa. Show all posts

Wednesday, 6 June 2018

pihalle lehahti värikäs tilkkupinta.

Tilkkupinta lehahti etupihan kivetykselle, kun sen siihen levitin. Sain tilkkublokit ommelluksi kiinni toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi sopivasti sadekuuron jälkeen – niin, että maa oli ehtinyt kuivahtaa – ja ennen kuin aurinko meni paksuun pilveen – niin, että valo riitti hyvin. Niinpä kuvasta tuli onnekseni mukavan värikylläinen.

Sanokaapa tämän kuvan perusteella, mikä minun lempivärini on? (No suunnilleen kaikkihan sen tietävätkin: monivärinen.)


Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, tämä tilkkupinta oli vaikea sommitella. Blokkien ”varjo-osa” oli vaihtelevan tummia harmaita, joiden halusin vaalenevan tilkkupinnan yläreunaa kohti, joten blokkeja ei voinut järjestää aivan miten vain.

Värikkäät neliöt eivät olekaan aivan niin siististi kuin olisin ne halunnut järjestää. Mutta mitäpä tuosta! Onhan tällainen tilkkupinta sentään väriläiskien väriläiskä!

Kissa ei olisi millään antanut minun ommella viimeisiä saumoja, ja ne jäivätkin silittämättä. Se tuli jalkoihinikin ja kulki eessuntaas tilkkupinnalla ja jaloissani, koska halusi iltaruokansa.


Kissasta ja tilkkupeitoista puheen ollen.

Jäin miettimään taannoiseen Facebook-päivitykseeni tullutta kommenttia, joka totesi, ettei tilkkupeittoja kukaan oikeasti tarvitse. Hymiön kera, eli ei millään pahalla. Ymmärrän kommentin. Minusta kuitenkin tuntuu, että ainakin yksi perheenjäsenemme tarvitsee tilkkupeiton:


Kissan olo ei voisi olla yhtä rento, jos se makaisi toisenlaisella peitolla! Eihän?!

Sunday, 3 June 2018

tilkkupinta, jota oli vaikea sommitella.

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, tämänkertaisen tilkkupinnan blokit eivät mahtuneet yhtaikaa sommittelulattialleni! Aiemmin olen samassa tilanteessa ommellut blokkeja muutaman kokonaisuuksiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa, ja lopulta olen pystynyt tekemään sommitelman.

Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan.


Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.)

Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin.


Jostain syystä ajattelin automaattisesti, että neliöiden pitää olla tummanpuhuvalla taustalla, mutta nyt huomasin, että neliöthän kelluvat valkoisella taustalla.

Pah! Leikkasin mustat kolmiotkin jo. Onneksi en ruvennut vielä niitä ompelemaan kiinni blokkiriveihin!

Jätin keskeneräisen sommitelmani lattialle eilen ja lähdin käymään Turussa. Poissaollessani joku oli käynyt laatimassa uuden sommitelman – tai sitten tuo joku oli sitä mieltä, ettei sommitelmaideani ollut hyvä.


Kissa oli aivan ihmeissään lattialla olevasta sotkusta.


Sunday, 27 May 2018

tänä vuonna ei onnistanut.

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin.

Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka.

Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa”. Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta.


Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen.


Sininen halusi mukaan vähän violettiakin.


Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa.


Sain työlleni siistin taustan, kun ompelin taustakankaan tikatun tilkkupinnan kanssa pussiin – lukuunottamatta kääntöaukkoa. Ei tullut näkyvää reunakaitaletta, mutta reuna oli silti siisti. Päällitikkasin työn vielä reunan läheltä.

Sen jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta koristelemaan työtä piikkilankamaisilla tikkauksilla. Piirsin piikkilankakuvion ensin paperille, tikkasin sen läpi keltaisella ja revin sitten paperit pois. Tässä näkyy vielä osa papereista.


Pinta oli tavallaan hauskan näköinen, ja vähän harmitti, kun paperit piti poistaa. Piikkilankatikkaukseni oli nimittäin aivan ujo! Eihän se erottunut kirjavasta pinnasta juuri ollenkaan!

Kokeilin tehdä tikkauksen ympärille vähän varjostusta, mutta se näytti vielä tyhmemmältä. Se oli pakko purkaa pois.


Seuraavaksi toteutin toisen piikkilankakuvioisen tikkauksen lähemmäs tilkkutyön reunaa – isompana vain. Ei erottunut sekään. Oliko työni ollut turhaa? Eikö tilkkutyöstä tulisi sellaista, että sen kehtaisi lähettää ehdolle isoon näyttelyyn?

Pohdintani keskeytyivät, kun sairastuin kovaan flunssaan siinä vaiheessa kun tilkkutyö olisi pitänyt viimeistellä ja lähettää Pirjolle. Kykenin ainoastaan makaamaan tilkkupeiton alla (kissan avulla) - sen lähemmäksi tilkkutyötä en päässyt viikkoon.


Määräpäivä oli ja meni, mutta sain luvan tuoda työni suoraan valintatilanteeseen – Tilkkuyhdistyksen hallitus valitsisi Birminghamiin lähetettävät työt lauantain kokouksessaan 25.5.2018.

Ongelmana oli vain, että työni oli edelleen nolo. Jotain oli pakko kokeilla. Ajattelin, että mikä tahansa kokeilu kannattaisi tehdä – voisin vain onnistua, sillä sellaisenaan työ ei kelpaisi edes ehdolle, saati sitten näyttelyyn. Löysin pienet määrät kummallisia koristelankoja, jotka siksakkasin piikkilankojeni päälle vähän syhertäen.

Tilkkutyön ilme parani kummasti! Keksin sille nimen, ompelin vaaditun kolmiosaisen keppikujan (yök, inhoan keppikujan ompelemista) ja täytin osallistumislomakkeen.

Valintatilannetta ennen sain sujauttaa työn muiden ehdokkaiden lomaan muiden näkemättä. En tietenkään osallistunut valintaan, vaan istuin oven ulkopuolella sillä aikaa kun muut hallituslaiset päättivät Suomen kokonaisuuden.

Työni ei sopinut joukkoon, joten pakkasin sen takaisin laukkuuni ja toin kotiin.


Tulipahan tehdyksi! Ja koska tässä on valmiina keppikuja, voin myöhemmin tarjota tätä johonkin muuhun näyttelyyn.

Saturday, 5 May 2018

tilkkutähtiä jäännöspaloista.

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas.

Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten.


Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat.

Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle.


Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää?


Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan sen kokoon.


Ommeltuna blokki näytti vielä kivammalta kuin palasina.


Luulin, että näihin voisi käyttää paljon pienenpieniä tilkkuja, mutta eipä voikaan. Sakarat vaativat aika ison tilkun, eikä keskipaloihin kovin monta pientäkään tilkkua kulu. Huomasin myös, että sakaroiden pitäisi oikeastaan olla vaaleahkoja, jotta ne erottuvat taustakankaasta hyvin, joten välillä tähtiä ommellessani olen joutunut pyörittelemään samoja kankaita uudelleen ja uudelleen.

Olen saanut vaihtelua tekemällä välillä keltaista, välillä punaista ja välillä sinistä tähteä.


Blokit olivat taas Kissan mieleen. Nyt se ei sentään istunut niiden päälle.


Tilanne tänään: blokkeja on aika monta, ja ne ovat minusta sopivasti eri värisiä ja eri kokoisia keskenään. Vaihtelevan kokoisia blokkeja on varmasti tavanomaista haastavampi sitten sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi!


Blokkeja ei silti ole vielä tarpeeksi, jotta näistä syntyisi tilkkupeitto. Onneksi sinistä taustakangasta on jäljellä! Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.

Sunday, 31 December 2017

tilkkuvuoden 2017 yhteenveto.

Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.)

Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia.


Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti!

Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna.

Kaksi tilkkulaukkua –yhtä monta kuin viime vuonna.


Yksitoista tilkkupeittoa! Järjetön määrä (kahdella eri tavalla ajateltuna.)




Viisi muuta juttua.




Unimaski kohosi yllättäen yleisön suosikiksi ja tein niitä kokonaisen sarjan (siis kaksi kappaletta). Tässä niistä toinen, Kauniita unia:



Ompelin lisäksi neljä minikokoista tilkkutyötä kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilt Associationin (EQA:n) näyttelyyn, yhdeksi kuudestatoista Suomen edustajasta (ja tulin valituksi), haastetyön Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteisnäyttelyyn ja kaksi työtä Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta –matkalaukkunäyttelyyn.





Keskeneräiset

Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että sain kaikki tänä vuonna aloittamani tilkkupeitot valmiiksi! Keskeneräisiä töitä ei muutenkaan ole kuin kaksi, ellei niitä sun näitä irtoblokkeja lasketa (ei lasketa, ei).

Rastiblokeista valmistamani tilkkutyö on koossa, vain taustakappale puuttuu, jotta voin viedä sen Töölöön Tilkkupajaan kauniisti tikattavaksi.

Ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö on edelleen kesken, vaikka ompelin siihen tänä vuonna taas muutaman lisäblokinkin.

Vuoden 2017 hudit

Susihukka-tietsikkakotelo! Tilkkupinta on kaikkea muuta kuin edustava, ja lisäksi jouduin kokoamaan sen kaksi kertaa. Ensin ompelin kotelosta liian pienen. Purin kotelon takaisin osiinsa, täydensin sitä lisäkaitaleilla ja huomasin, että kappaleita täytyy täydentää vielä lisä-lisäkaitaleillakin. Voi elämän kevät! Muunnuin kertaheitolla näppärähköstä kotelo-ompelijasta totaaliurpoksi.

Tilkkupäivät 2017 – koska en päässyt paikalle! Toteutumatta jäänyt matka oli totisesti surkeiden sattumusten sarja.

Ei näistä tämän enempää. Kylmä hiki nousee yhä otsalle näitä ajatellessani, ja muutenkaan en viitsi velloa rakkaaseen harrastukseeni liittyvissä huonoissa jutuissa.

Vuoden 2017 parhaat jutut

Siirrynkin antaumuksella miettimään parhausasioita.

1.  @tilkunviilaaja Instagramissä

Ei voi mitään! Olen maailman iloisin niin monesta asiasta Instagram-elämääni liittyen! Seuraan hauskoja tilejä – esimerkiksi paria kiinnostavaa miestilkkuilijaa – ja saan sieltä innoituksen poikineen.

Kuvapäivityksiin saamani kommentit ovat motivoivia, ja lisäksi olen saanut yllättävän monta uutta seuraajaa. Erityisen paljon kivoja kommentteja sain valmistaessani ylettömän kirjavaa Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoani.


2.  Joulukalenteri


Pidin jo vuoden 2016 joulukuussa yllä tiuhaa päivitystahtia, mutta tänä vuonna rohkenin toteuttaa oikean joulukalenterin 24 luukkuineen. Sain päivityksiini niin kannustavaa palautetta, että katson kalenterin olleen hitti. Siitä olen erittäin iloinen! (Ja myös siitä, että keksin joka päivälle aiheen, jonka pystyin myös ajoissa toteuttamaan.)

Joulukalenterin luukuista suosituimmat olivat muuten v niin kuin vinokaitale ja l niin kuin lasagne. Noinkohan viime mainittu nousi suosikiksi Internetin reseptihakujen takia..?

3.  Tilkkulehti


On ollut kivaa ja palkitsevaa osallistua Tilkkuyhdistyksen jäsenlehden eli Tilkkulehden tekemiseen eri tavalla kuin aiempina vuosina.

Lisäksi uudistunut lehti sai hyvät arviot nettikyselyssä. Kyselyn tulokset löytyvät Tilkkulehden verkkosivun alareunan tuntumasta.

4.  Vinkkivideo


Tilkkuyhdistyksen hallituskaverini Arja ja minä toteutimme yhdessä vinkkivideon siitä, miten paper-piecing-blokin voi valmistaa niin, ettei ompele paperin läpi. Löydät sen yhdistyksen tältä verkkosivulta:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Tallensin videon ihan vain puhelimellani ja liitin syntyneet videopätkät toisiinsa tietokoneeni videoeditorilla, jota opettelin käyttämään varta vasten. (Ei onneksi ollut vaikea käyttää.)

Astuin epämukavuusalueelleni, mutta videosta tuli kiva ja sitä on katsottu paljon. Kannatti!

5.  Valmistamis-into


Töiden loppuun vieminen vaatii minulta ponnistelua – siirtyisin niin mieluusti uuteen ja jättäisin vähän tylsemmät tehtävät tuonnemmas. Blokkien ompelu on kiinnostavampaa kuin vaikka vinokaitaleen valmistaminen! Senpä takia tämänvuotinen viimeistelyboomini ansaitsee tulla mainituksi yhtenä parhausasiana.

Erityisen olalle taputuksen annan itselleni siitä, että korjasin ”jalokivimäiseen tilkkupintaan” toteuttamani värivirheet ja ompelin pinnan lopulta valmiiksi Spektroliitti-tilkkupeitoksi.

6.  Oi, ihanat kankaat ja ihana harrastus!


Kankaat ovat aina vain ihania! Joka vuosi keksitään lukemattomia uusia, entistäkin ihanampia kuvioita ja värityksiä. Tilkkuharrastus on maailman kivointa! Tämä parhausasia olisi tietenkin pitänyt mainita ensimmäisenä, sillä se on huippu!

7.  Yhdessä ompeleminen


Ompeleminen on kivaa, ja yhdessä ompeleminen on yhtä juhlaa!


Tilkkuystäväni Anu ja Tiinatei järjestivät kumpikin tänä vuonna ompelulanit muutamalle Instagram-kaverille, ja minä pääsin mukaan. Ensiksikin oli kivaa keskittyä ompelemiseen koko päivän tai pidempäänkin, ja toiseksi oli hienoa tavata ihmisiä, jotka tunsi aiemmin vain sosiaalisessa mediassa.

Miten toiveeni toteutuivat


Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2017? Kissan kanssa palautan asioita mieleeni:


”Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.”
Toteutui. Alkuvuoden jäsenmäärä oli noin 1400 ja joulukuun alussa jäseniä oli melkein 1500.

”Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
Toteutui, ainakin jossain määrin. Ompelinhan valmiiksi kymmenen tilkkupeittoa! Ja esimerkiksi ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton blokkeihin käytin paljon nimenomaan pitkiä kankaitani.

”Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.”
Todellakin toteutui. Ompelin valmiiksi matkalaukkunäyttelyn työt. Ompelin valmiiksi neljä vuonna 2016 aloittamaani, vielä kesken ollutta tilkkupeittoa. Ja vielä sain valmiiksi jopa minun mielestäni liian kirjavan ja RUMAN tilkkutyön sinänsä lupaavista tilkkublokeista.

”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.”
En muista, toteutuiko tämä oikeasti! Mutta en ostanut kovin paljon kankaita tänä vuonna, joten julistan tämänkin toteutuneeksi.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2018


1.  Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti.

2.  Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin.

3.  Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.

4.  Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.

Tekisi mieleni toivoa uudelleen sitä ripustuskuja-apulaista, jonka mainitsin joulukalenterini kohdassa w (niin kuin watercolour ja niin kuin wish list). Pidän tätä kuitenkin turhana toiveena, joten jääköön nyt listalta.

Ohhoh! Pääsinpäs katsauksen loppuun, ja niin pääsit sinäkin, lukija hyvä!

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2017! Kivat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ihanaa, kiehtovaa ja monella tavalla uutta tilkkuvuotta 2018!

Wednesday, 27 September 2017

syksyn ensimmäinen tilkkupussukka.

Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma.


Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi.

Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen.


Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia.

Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki.


Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua, mutta vuorikangas on kaunista. Aloittamattomasta kangaspalasta leikkasin.

Kissa tuli katsomaan, mitä ihmettä väsäsin ulkona. Se oli hypännyt kivikasansa päälle (jalustalleen), mutta ei suostunut poseeraamaan tilkkupussukan vieressä. Sain ne sentään samaan kuvaan.


Alakulma-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Käytin pussukkaan 30-senttisen vetoketjun. Sivulenksut ovat lyhyet.


Ompelin tilkkukuvion pienistä kolmio-neliöistä, jotka syntyivät kaitaleprojektin sivutuotteena. Tilkkupinta on tikattu bambuvanuun suorin ompelein vaihtuvavärisillä langoilla.

Seuraava tilkkupussukka odottaa kokoamista ompelupöydällä. Milloin mahdan saada esitellä valmiin työn?!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Sunday, 25 June 2017

varoittava esimerkki.

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä.

Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä?


No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin.

Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa?


Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua:


Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen!

Täytyy ehkä kuitenkin suhtautua lempeän ymmärtäväisesti ompelustudion asukkiin. Sekä hänen leikkuutasonsa että design-seinänsä on lattialla – eikä alue suinkaan ole yksin hänen käytössään.


Kuvissa näkyvät tilanteet eivät ole lavastettuja. Mitä ajattelette: pitäisikö asukin hiukan siivota studiotaan?

Thursday, 1 June 2017

kolmaskin valmis tilkkupeitto!

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.

No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.


Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.

Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.

Ennen reunakantin asennusta…


…ja sama kulma kantattuna:


Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.


Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:


Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.


Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.

Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.


Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.


Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.


Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.


Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?

HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails