Showing posts with label kissa. Show all posts
Showing posts with label kissa. Show all posts

Wednesday, 27 September 2017

syksyn ensimmäinen tilkkupussukka.

Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma.


Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi.

Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen.


Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia.

Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki.


Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua, mutta vuorikangas on kaunista. Aloittamattomasta kangaspalasta leikkasin.

Kissa tuli katsomaan, mitä ihmettä väsäsin ulkona. Se oli hypännyt kivikasansa päälle (jalustalleen), mutta ei suostunut poseeraamaan tilkkupussukan vieressä. Sain ne sentään samaan kuvaan.


Alakulma-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Käytin pussukkaan 30-senttisen vetoketjun. Sivulenksut ovat lyhyet.


Ompelin tilkkukuvion pienistä kolmio-neliöistä, jotka syntyivät kaitaleprojektin sivutuotteena. Tilkkupinta on tikattu bambuvanuun suorin ompelein vaihtuvavärisillä langoilla.

Seuraava tilkkupussukka odottaa kokoamista ompelupöydällä. Milloin mahdan saada esitellä valmiin työn?!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Sunday, 25 June 2017

varoittava esimerkki.

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä.

Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä?


No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin.

Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa?


Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua:


Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen!

Täytyy ehkä kuitenkin suhtautua lempeän ymmärtäväisesti ompelustudion asukkiin. Sekä hänen leikkuutasonsa että design-seinänsä on lattialla – eikä alue suinkaan ole yksin hänen käytössään.


Kuvissa näkyvät tilanteet eivät ole lavastettuja. Mitä ajattelette: pitäisikö asukin hiukan siivota studiotaan?

Thursday, 1 June 2017

kolmaskin valmis tilkkupeitto!

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.

No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.


Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.

Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.

Ennen reunakantin asennusta…


…ja sama kulma kantattuna:


Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.


Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:


Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.


Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.

Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.


Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.


Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.


Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.


Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?

HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

Tuesday, 3 January 2017

lahjakasta.

Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön.

Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö:


Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä.

Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa!

Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä:


Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaan.

Kissaa eivät tuollaiset tavarat kiinnosta vähääkään.

Esitin vuodenlopetuskatsauksessani, että toivon pystyväni pitämään yhden kangasostottoman kuukauden. Olin ajatellut sen olevan tämä tammikuu kuten edellisinäkin vuosina. Kuuria on kestänyt melkein kolme päivää, ja lahjakkaiden pakettien ansiosta olen tuskin huomannut kuurilla edes olevani.

Aika näyttää, onko tammikuu ostokankaaton - tilkuton se ei ainakaan ole! Jos ajaudun vaikka matkalle sellaiseen kaupunkiin/maahan, missä kankaita sentään vielä myydään, olisi hyvä voida käyttää tilaisuus hyväksi. En siis sitoudu vielä mihinkään!

Thursday, 29 December 2016

joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa.

Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista.


Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä.


Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa.

Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa:


Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin ja laskeskelin ja tulin siihen tulokseen, että blokeista tulisi liian pieni tilkkupeitto. Siksi leikkasin ja ompelin muutamaan blokkiin kokeeksi vaaleita lisäkaitaleita. Ellen olisi tykännyt lopputuloksesta, olisin purkanut vaaleat kaitaleet taas pois.

Pidän tilkkublokeistani enemmän, kun niillä on kehystä. Ei onneksi tarvitse purkaa kaitaleita pois!


(Kissa ehti juuri parahiksi taas pyörähtämään kuvaan.)

Jotta kalenteriluukkukirjoitukseni tarjoaisi joulutyyppistä näkymää, tässä kuva joululahjaksi saamastani kankaasta:


Kangaslahja on aina tervetullut.

Toivotan myös hyvää joulukauden jatkoa! Olkoon teilläkin joulurauhaa ainakin loppiaiseen asti – mielellään tietenkin aina Nuutin päivään saakka!


Suunnittelen julkaisevani tämän vuoden puolella vielä perinteisen Tilkunviilaajan vuosikatsauksen, joka paljastaa vuoden hitit ja hudit. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni!

Monday, 26 September 2016

ihana sininen tilkkupeitto.

Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani:


Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita”. Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä.

Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää.


Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli samaa mieltä.

Ommellessa tuntui tummia osuuksia sittenkin olevan enemmän:


Ethän minua unhoita –tilkkupeitto on ollut valmiiksi tikattuna luvattoman kauan. Olen tehnyt kaikenlaista muuta, ja Tytärkin on ehtinyt pariin otteeseen tiedustella peittonsa perään. Onneksi sain reunakantin kiinnitetyksi tänään vielä, kun oli riittävän valoisaa kuvaamista varten.

Sininen varta vasten taustakankaaksi ostamani kangas ei aivan riittänyt yksinään tähän, joten jatkoin sitä muutamalla yli jääneellä tiimalasiblokilla ja Marimekon Unikko-kankaalla. Onneksi unikkoni sattuivat olemaan sopivan värisiä!


Haeskelin taiteellista asettelua tilkkupeitolle, mutta kotipihalla on haasteellista toteuttaa mitään kovin ihmeellistä.


Taittelinkin sitten Ethän minua unhoita –tilkkupeiton nyytiksi, josta reunakantti hyvin erottuisi. Kyllä on haastavaa taitella tilkkupeittoa nätisti. Varsinkin pihalla, kun pitää varoa astumasta peiton päälle ja muutenkin.


Minun nyyttini näyttävät aina siltä kuin olisin tehnyt kaikkea muuta kuin suoran ja tasaisen työn. Kissakin katsoo kriittisesti:


Todellisuudessa Kissa ihmettelee, mitä sen tähystyskasan päälle on ilmestynyt. Uskaltaisiko hypähtää katsomaan pelottavaa nyyttiä lähemmin? (Ei uskaltanut.)

Sittenkin lähimpänä taiteellista tilkkupeitto-otosta olikin ensimmäinen räiskäisyni. Silloin oli eniten valoa ja "sommitteluni" sattui olemaan sekin melko siisti.


Ethän minua unhoita –tilkkupeitto on kooltaan noin 165 cm x 230 cm ja se on kohta siis Tyttären oma. Toivottavasti siitä on hänelle paljon iloa! Minulla oli ainakin monta kivaa hetkeä tätä ommellessani!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails