Showing posts with label kissa. Show all posts
Showing posts with label kissa. Show all posts

Saturday, 5 May 2018

tilkkutähtiä jäännöspaloista.

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas.

Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten.


Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat.

Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle.


Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää?


Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan sen kokoon.


Ommeltuna blokki näytti vielä kivammalta kuin palasina.


Luulin, että näihin voisi käyttää paljon pienenpieniä tilkkuja, mutta eipä voikaan. Sakarat vaativat aika ison tilkun, eikä keskipaloihin kovin monta pientäkään tilkkua kulu. Huomasin myös, että sakaroiden pitäisi oikeastaan olla vaaleahkoja, jotta ne erottuvat taustakankaasta hyvin, joten välillä tähtiä ommellessani olen joutunut pyörittelemään samoja kankaita uudelleen ja uudelleen.

Olen saanut vaihtelua tekemällä välillä keltaista, välillä punaista ja välillä sinistä tähteä.


Blokit olivat taas Kissan mieleen. Nyt se ei sentään istunut niiden päälle.


Tilanne tänään: blokkeja on aika monta, ja ne ovat minusta sopivasti eri värisiä ja eri kokoisia keskenään. Vaihtelevan kokoisia blokkeja on varmasti tavanomaista haastavampi sitten sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi!


Blokkeja ei silti ole vielä tarpeeksi, jotta näistä syntyisi tilkkupeitto. Onneksi sinistä taustakangasta on jäljellä! Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.

Sunday, 31 December 2017

tilkkuvuoden 2017 yhteenveto.

Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.)

Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia.


Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti!

Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna.

Kaksi tilkkulaukkua –yhtä monta kuin viime vuonna.


Yksitoista tilkkupeittoa! Järjetön määrä (kahdella eri tavalla ajateltuna.)




Viisi muuta juttua.




Unimaski kohosi yllättäen yleisön suosikiksi ja tein niitä kokonaisen sarjan (siis kaksi kappaletta). Tässä niistä toinen, Kauniita unia:



Ompelin lisäksi neljä minikokoista tilkkutyötä kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilt Associationin (EQA:n) näyttelyyn, yhdeksi kuudestatoista Suomen edustajasta (ja tulin valituksi), haastetyön Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteisnäyttelyyn ja kaksi työtä Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta –matkalaukkunäyttelyyn.





Keskeneräiset

Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että sain kaikki tänä vuonna aloittamani tilkkupeitot valmiiksi! Keskeneräisiä töitä ei muutenkaan ole kuin kaksi, ellei niitä sun näitä irtoblokkeja lasketa (ei lasketa, ei).

Rastiblokeista valmistamani tilkkutyö on koossa, vain taustakappale puuttuu, jotta voin viedä sen Töölöön Tilkkupajaan kauniisti tikattavaksi.

Ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö on edelleen kesken, vaikka ompelin siihen tänä vuonna taas muutaman lisäblokinkin.

Vuoden 2017 hudit

Susihukka-tietsikkakotelo! Tilkkupinta on kaikkea muuta kuin edustava, ja lisäksi jouduin kokoamaan sen kaksi kertaa. Ensin ompelin kotelosta liian pienen. Purin kotelon takaisin osiinsa, täydensin sitä lisäkaitaleilla ja huomasin, että kappaleita täytyy täydentää vielä lisä-lisäkaitaleillakin. Voi elämän kevät! Muunnuin kertaheitolla näppärähköstä kotelo-ompelijasta totaaliurpoksi.

Tilkkupäivät 2017 – koska en päässyt paikalle! Toteutumatta jäänyt matka oli totisesti surkeiden sattumusten sarja.

Ei näistä tämän enempää. Kylmä hiki nousee yhä otsalle näitä ajatellessani, ja muutenkaan en viitsi velloa rakkaaseen harrastukseeni liittyvissä huonoissa jutuissa.

Vuoden 2017 parhaat jutut

Siirrynkin antaumuksella miettimään parhausasioita.

1.  @tilkunviilaaja Instagramissä

Ei voi mitään! Olen maailman iloisin niin monesta asiasta Instagram-elämääni liittyen! Seuraan hauskoja tilejä – esimerkiksi paria kiinnostavaa miestilkkuilijaa – ja saan sieltä innoituksen poikineen.

Kuvapäivityksiin saamani kommentit ovat motivoivia, ja lisäksi olen saanut yllättävän monta uutta seuraajaa. Erityisen paljon kivoja kommentteja sain valmistaessani ylettömän kirjavaa Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoani.


2.  Joulukalenteri


Pidin jo vuoden 2016 joulukuussa yllä tiuhaa päivitystahtia, mutta tänä vuonna rohkenin toteuttaa oikean joulukalenterin 24 luukkuineen. Sain päivityksiini niin kannustavaa palautetta, että katson kalenterin olleen hitti. Siitä olen erittäin iloinen! (Ja myös siitä, että keksin joka päivälle aiheen, jonka pystyin myös ajoissa toteuttamaan.)

Joulukalenterin luukuista suosituimmat olivat muuten v niin kuin vinokaitale ja l niin kuin lasagne. Noinkohan viime mainittu nousi suosikiksi Internetin reseptihakujen takia..?

3.  Tilkkulehti


On ollut kivaa ja palkitsevaa osallistua Tilkkuyhdistyksen jäsenlehden eli Tilkkulehden tekemiseen eri tavalla kuin aiempina vuosina.

Lisäksi uudistunut lehti sai hyvät arviot nettikyselyssä. Kyselyn tulokset löytyvät Tilkkulehden verkkosivun alareunan tuntumasta.

4.  Vinkkivideo


Tilkkuyhdistyksen hallituskaverini Arja ja minä toteutimme yhdessä vinkkivideon siitä, miten paper-piecing-blokin voi valmistaa niin, ettei ompele paperin läpi. Löydät sen yhdistyksen tältä verkkosivulta:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Tallensin videon ihan vain puhelimellani ja liitin syntyneet videopätkät toisiinsa tietokoneeni videoeditorilla, jota opettelin käyttämään varta vasten. (Ei onneksi ollut vaikea käyttää.)

Astuin epämukavuusalueelleni, mutta videosta tuli kiva ja sitä on katsottu paljon. Kannatti!

5.  Valmistamis-into


Töiden loppuun vieminen vaatii minulta ponnistelua – siirtyisin niin mieluusti uuteen ja jättäisin vähän tylsemmät tehtävät tuonnemmas. Blokkien ompelu on kiinnostavampaa kuin vaikka vinokaitaleen valmistaminen! Senpä takia tämänvuotinen viimeistelyboomini ansaitsee tulla mainituksi yhtenä parhausasiana.

Erityisen olalle taputuksen annan itselleni siitä, että korjasin ”jalokivimäiseen tilkkupintaan” toteuttamani värivirheet ja ompelin pinnan lopulta valmiiksi Spektroliitti-tilkkupeitoksi.

6.  Oi, ihanat kankaat ja ihana harrastus!


Kankaat ovat aina vain ihania! Joka vuosi keksitään lukemattomia uusia, entistäkin ihanampia kuvioita ja värityksiä. Tilkkuharrastus on maailman kivointa! Tämä parhausasia olisi tietenkin pitänyt mainita ensimmäisenä, sillä se on huippu!

7.  Yhdessä ompeleminen


Ompeleminen on kivaa, ja yhdessä ompeleminen on yhtä juhlaa!


Tilkkuystäväni Anu ja Tiinatei järjestivät kumpikin tänä vuonna ompelulanit muutamalle Instagram-kaverille, ja minä pääsin mukaan. Ensiksikin oli kivaa keskittyä ompelemiseen koko päivän tai pidempäänkin, ja toiseksi oli hienoa tavata ihmisiä, jotka tunsi aiemmin vain sosiaalisessa mediassa.

Miten toiveeni toteutuivat


Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2017? Kissan kanssa palautan asioita mieleeni:


”Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.”
Toteutui. Alkuvuoden jäsenmäärä oli noin 1400 ja joulukuun alussa jäseniä oli melkein 1500.

”Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
Toteutui, ainakin jossain määrin. Ompelinhan valmiiksi kymmenen tilkkupeittoa! Ja esimerkiksi ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton blokkeihin käytin paljon nimenomaan pitkiä kankaitani.

”Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.”
Todellakin toteutui. Ompelin valmiiksi matkalaukkunäyttelyn työt. Ompelin valmiiksi neljä vuonna 2016 aloittamaani, vielä kesken ollutta tilkkupeittoa. Ja vielä sain valmiiksi jopa minun mielestäni liian kirjavan ja RUMAN tilkkutyön sinänsä lupaavista tilkkublokeista.

”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.”
En muista, toteutuiko tämä oikeasti! Mutta en ostanut kovin paljon kankaita tänä vuonna, joten julistan tämänkin toteutuneeksi.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2018


1.  Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti.

2.  Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin.

3.  Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.

4.  Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.

Tekisi mieleni toivoa uudelleen sitä ripustuskuja-apulaista, jonka mainitsin joulukalenterini kohdassa w (niin kuin watercolour ja niin kuin wish list). Pidän tätä kuitenkin turhana toiveena, joten jääköön nyt listalta.

Ohhoh! Pääsinpäs katsauksen loppuun, ja niin pääsit sinäkin, lukija hyvä!

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2017! Kivat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ihanaa, kiehtovaa ja monella tavalla uutta tilkkuvuotta 2018!

Wednesday, 27 September 2017

syksyn ensimmäinen tilkkupussukka.

Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma.


Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi.

Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen.


Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia.

Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki.


Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua, mutta vuorikangas on kaunista. Aloittamattomasta kangaspalasta leikkasin.

Kissa tuli katsomaan, mitä ihmettä väsäsin ulkona. Se oli hypännyt kivikasansa päälle (jalustalleen), mutta ei suostunut poseeraamaan tilkkupussukan vieressä. Sain ne sentään samaan kuvaan.


Alakulma-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Käytin pussukkaan 30-senttisen vetoketjun. Sivulenksut ovat lyhyet.


Ompelin tilkkukuvion pienistä kolmio-neliöistä, jotka syntyivät kaitaleprojektin sivutuotteena. Tilkkupinta on tikattu bambuvanuun suorin ompelein vaihtuvavärisillä langoilla.

Seuraava tilkkupussukka odottaa kokoamista ompelupöydällä. Milloin mahdan saada esitellä valmiin työn?!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Sunday, 25 June 2017

varoittava esimerkki.

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä.

Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä?


No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin.

Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa?


Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua:


Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen!

Täytyy ehkä kuitenkin suhtautua lempeän ymmärtäväisesti ompelustudion asukkiin. Sekä hänen leikkuutasonsa että design-seinänsä on lattialla – eikä alue suinkaan ole yksin hänen käytössään.


Kuvissa näkyvät tilanteet eivät ole lavastettuja. Mitä ajattelette: pitäisikö asukin hiukan siivota studiotaan?

Thursday, 1 June 2017

kolmaskin valmis tilkkupeitto!

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.

No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.


Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.

Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.

Ennen reunakantin asennusta…


…ja sama kulma kantattuna:


Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.


Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:


Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.


Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.

Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.


Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.


Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.


Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.


Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?

HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails