Showing posts with label kirjat. Show all posts
Showing posts with label kirjat. Show all posts

Monday, 5 January 2015

arvostelen kaksi ompeluaiheista kirjaa.

Sy sött av stuvbitar, Alice Butcher & Ginny Farquhar, Ica Bokförlag 2009.

128 sivua.


Kirjoittajat antavat vinkkejä juttuihin, joita voi ommella tilkuista. He ovat jaotelleet kirjan alueisiin "Kotiin," "Laukut ja pussukat," "Nyt juhlitaan," ja "Muistoja". Kirjassa on ohjeet esimerkiksi pehmokoiran, viirinauhan, esiliinojen ja repun ompelemiseen.

En tutkinut, millaisia ohjeet ovat, sillä en halua toteuttaa yhtään kirjan ideaa. Kuvat näyttävät nimittäin juuri ikävän vanhanaikaisilta. Minun on vaikea uskoa, että kuvat olisivat todella vain viitisen vuotta vanhat. Minulla on tätä vanhempia kirjoja, joiden kuvat näyttävät edelleen ajankohtaisilta, mutta tämä huokuu väsähtänyttä mennyttä aikaa. Ehkä kirjoittajat ovat luonnostaan vanhanaikaisen oloisia? Tai sitten kirja on oikeasti toteutettu toistakymmentä vuotta sitten, tai 1990-luvulla! ja kustantaja on suostunut toteuttamaan sen vasta nyttemmin?

Lisäksi minua harmittaa, että tilkkujutut on taas saatu näyttämään "kuka tahansa osaa väsätä tällaisen parissa minuutissa"-tyyppisiltä. Ei mitään hienoa, vaan läiskis ja räiskis palat siksakilla kiinni. Yksi läpällinen pussukka olisi muuten aika kiva, mutta siihenkään ei ole viitsitty tehdä päällitikkausta tai mitään tikkausta. Näin se näyttää vahingossa tai tahallaan vähän keskeneräiseksi jätetyltä väsäykseltä.


Lainasin kirjan kirjastosta. En ikinä ostaisi ja toivottavasti muistan, ettei kirjaa kannata tästedes enää edes avata.

Surrur make your own marimekko, Mari Savio & Kati Rapia, Werner Söderström Osakeyhtiö 2011.

125 sivua.


Kirjan ideana on esitellä Marimekon suunnittelijoita. Jokainen heistä on toteuttanut kangas- tai käsityöjuttuja ja näihin on ohjeet ja kaavat. Kuvat on kaiketi otettu aina suunnittelijoiden kotona.

Nyt on moderni ilme (tosin niin moderni, että ajan hammas syö kirjan pilalle tavallistakin nopeammin)! Kuvat ovat kivoja ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ei vaikuta siltä, että suunnittelijat olisivat erityisesti keinosisustaneet kotejaan kuvaustilanteita varten. Siinä mielessä kiva kirja. Hyvä myös sellaiselle, jota Marimekon suunnittelijat kiinnostavat.

Jos taas on etsimässä hauskoja ompeluideoita, niin suurin osa kirjan ideoista on vallan merkillisiä. Minä kun en halua tehdä mitään turhanpäiväistä (joo siis noin 37 vetoketjupussukkaahan ovat tosi hyödyllisiä kenelle vain), niin sellaiset projektit kuin esimerkiksi "bad hair day hat" (sydvestin ja mustakaavun risteytystyyppinen huppuvaate) tai "scare owl" (jättiläismäistä standaaria muistuttava, kirjava "kangasjuliste" kepin nenässä, näkyy kirjan kansikuvassa) eivät ihan nappaa. Tai takakannessa esitelty auton suojapeite (?).


Mutta hei, tässä riittää ihmeteltävää. Lainasin kirjan kirjastosta enkä todella ostaisi tätäkään. Voisin kyllä katsella uudelleen läpi.

Monday, 8 September 2014

laukkukirjan plussat ja miinukset.

Pistäydyin viime viikolla kirjakaupassa ja selailin käsityökirjaosastolta esiin suomalaisen Vielä yksi laukku! –kirjan, ja olen nyt tutustunut siihen sen verran, että voin antaa siitä arvioni.


Kannessa komeilee laukku, joka muistuttaa itse kehittämääni PC-laukkumallia. (Tein niitä monta, mutta sitten kadotin hyvän kaavani enkä ole sen koommin ommellut yhtäkään samalla mallilla, vaikka minulla olisi vanerisia pohjakappaleitakin valmiina.)

Kirja on suomalaisen Riitta Malinen-Tyynelän kynästä, sillä on suomalainen kustantaja ja se on vielä painettukin Suomessa. Päätin kannattaa suomalaista luovaa ja muuta työtä ja ostin kirjan.

Takakannessa luvataan yli 30 luovaa ohjetta erilaisten tilanteiden laukuille, kasseille ja kukkaroille. Kirjassa on paljon kuvia ja laukkujen lisäksi siinä vinkataan esimerkiksi koristeruusujen tekoon ja annetaan ideoita, millaisista materiaaleista laukun voikaan tehdä. Siinä mielessä kirja onkin tosi kiva.

Jos olisin ollut kirjan kustannustoimittaja, olisin kiinnittänyt huomiota vielä seuraaviin asioihin:

- Valmiin laukun mitat olisi hyvä olla selvästi näkyvissä. Esimerkiksi kannen oranssi laukku on nimetty ”Viikonloppulaukuksi,” mutta se ei vaikuta kovin isolta. Laukkuun on kyllä kaava, mutta se täytyy suurentaa kaksinkertaiseksi, joten sekään ei auta mielikuvituksetonta minua visualisoimaan, minkä kokoinen laukku valmiina mahtaa olla.

- Kun kyseessä on ohje, seuraavanlaisia mainintoja ei minusta pitäisi olla: ”Suunnittele laukkusi muoto ja koko.” ”Suunnittele valmiin laukun korkeus ja leveys.” ”Mieti kantohihnojen pituus ja leveys valmiina.” (Minun ei tarvinnut kovin monta ohjetta selata, että löysin nämä esimerkit.)

- Valmiin kassin kuvan lisäksi mukana voisi olla pieni kaaviokuva, mistä selviäisi lisämittoja. Esimerkiksi kohdat, joihin kassin sangat kiinnitetään.

- Osa kuvista on niin pieniä/tummasävyisiä, ettei laukkujen koristelusta oikein saa selvää.

Valtavat plussat silti seuraavista asioista:

+ Paljon ideoita!

+ Iloisesti kirjoitettu!

+ Paljon kuvia, jotka on otettu suomalaisissa ympäristöissä!

+ SUOMALAISUUS, joka tässä kirjassa on muuta kuin marimekkoa.

Kirja onkin varmasti onnen omiaan ompelijatyypille, jota sentintarkat ohjeet ahdistavat ja joka haluaa suhtautua ompelemiseen luovasti ja vapautuneesti. (Itse haluaisin aina insinöörimäisen tarkat ohjeet.)

Thursday, 27 March 2014

arvioin tilkkutyökirjan.

Ostin tovi sitten Lynne Edwardsin kirjan Stash-Buster Quilts. Sisältökuvauksesta päättelin, että kirjassa olisi ohjeita/ideoita erityisesti scrap-tyyppisiin tilkkutöihin ja niin olikin.


Kirjan kannessa jo luvataan ”Time-saving designs for fabric leftovers” eli aikaa säästäviä malleja, joissa voi käyttää jäännöstilkkuja. Malleja on yhteensä 20 ja niitä on viittä tyyppiä:
  • Layer-Cake Quilts 
  • Stitch-a-Strip 
  • Squaring it Up 
  • Bits and Pieces Quilts 
  • Small but Satisfying. 
Kirja sopii minulle, koska se keskittyy scrap-tyyppisiin projekteihin. Löysin sieltä pari kiinnostavaa tekniikkajuttua ja yhden erityisen houkuttelevan mallin/idean, nimittäin kenollaan olevan hirsimökin:


Tämä malli on taas yksi kekseliäs esimerkki blokista, joka näyttää mielettömän vaikealta ja monimutkaiselta, mutta on oikeasti helppo. Kaikki on vain kiinni yhdestä jännästä jujusta! Kuka näitä oikein mahtaa keksiä? Ja miten?

Kirjan viimeisessä ideaosiossa on pieniä projekteja, jotka ehkä innostavat jotakuta tekemään vaikkapa tilkkupossun, mutta se ei ole minua varten. Luen kirjaa kuitenkin mielelläni – olen ensimmäisen selailun jälkeen palannut sen pariin jo varmaan seitsemän kertaa.

Tuomioni: 

Olen tyytyväinen ostokseeni. Omistan tämän mieluummin kuin lainaan kirjastosta.

Friday, 20 December 2013

ihana tilkkukirja!

Arvioin yhden omista lempitilkkukirjoistani eli Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork –kirjan. Ostin tämän Ranskan tilkkumatkallani näyttelyalueen valtavalta kirjaosastolta pitkän harkinnan jälkeen.


Kansi lupaa esitellä 12 tilkkutyötä, jotka johdattavat perusjuttujen tuolle puolen. Esipuheessa Elizabeth Hartman mainitsee moderneja tilkkutöitä yleensä pidettävän yksinkertaisina ja nopeina ja että ne siksi saavat ”tositilkkuilijoilta” vain vähän arvostusta. Hän haluaakin nostaa esiin vaativampia moderneja toteutuksia.

Kirjoittaja käy tosiaan läpi 12 tilkkutyötä, joissa jokaisessa hän esittelee erilaisen tilkkublokki-idean. Mallit eivät ole nopeita ja helppoja, mutta eivät ne ylen vaikeita ole.

Kirjan lopussa on vinkkejä kankaiden ja värien valitsemiseen ja leikkuu-, suunnittelu- ja ompeluohjeita.

Jostain oudosta syystä kirjan esimerkkitöistä tämä linnunpönttöaiheinen vetosi minuun:


(Oikeasti nämä ovat taloja ja joka ikkunassa vain sattuu olemaan lintu.) Luonnollisesti toteuttaisin mallin huomattavasti laajemmasta valikoimasta kankaita, jos siis pääsisin tuumasta toimeen.

Kansikuvan hunajakennomainen työ on hauska (joskin taas liian yksivärinen, jotta osaisin itse tehdä täysin vastaavan) ja siinä on mielestäni erittäin kekseliäs toteutustekniikka.

Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork on kirja minun makuuni. Sen ainoa miinus ovat tuumamitat: minulle tuottaisi lisävaivaa muuntaa tuumamitat senteiksi – mutta olenkin tuumarajoitteinen. Te tuumamittoja käyttävät, teille tämä käy kuin nenä päähän.

Wednesday, 18 December 2013

kirja-arvostelu.

Kerroin tässä postauksessani, että olin löytänyt kirjastosta kerralla kolme minulle aiemmin tuntematonta tilkkuaiheista kirjaa. Onnenpäivä! Arvioin samaisessa postauksessa Kaffe Fassettin Quilts in Sweden –kirjan ja myöhemmin kerroin mielipiteitäni Tilkuista asiaa –kirjasta.

Kolmas kirjastosta löytämäni kirja oli Lynette Andersonin kirjoittama It’s Quilting Cats and Dogs.


Kirja lupaa lukijalle 17 kirjonta- ja tilkkutyöprojektia.

Kansikuvan kassimalli näytti minusta hyvältä, vaikka näin vaativa kirjominen menee yli osaamisalueeni. Kassinteko-ohjekin on aika hyvä. Plussaa annan siitä, että kirjoittaja antaa sangoille tarkat mitat, mutta pitkä miinus tulee jälleen sankojen kiinnityskohdan puuttumisesta. Ohje kyllä kehottaa katsomaan kuvaa, mutta kuvassa ei ole mittoja.

Kirjassa on myös oikein kiva tilkkupeittomalli. Malliin kuuluu lisätä kirjotut ja jojoin koristellut kangaslappuset, mutta se toimisi ilmankin. Erityisplussan annan sille, että kirjassa on useita kuvia, joissa kangasjojot näyttävät erityisen kivoilta.


Tykkäsin ”It’s Quilting Cats and Dogs” –kirjasta lainattavana katselukirjana. En ostaisi tätä itselleni, koska projektit vaativat paljon kirjontaa eivätkä toisaalta osu kovin hyvin omiin mieltymyksiini. Suosittelen silti yleisselailuun kenelle tahansa tilkkutöistä kiinnostuneelle.

Kirja voi tehdä hyvin onnelliseksi tilkkuilijan, joka on pehmeiden värien ja kirjonnan ystävä.

Tuesday, 10 December 2013

onko kirjassa tilkuista asiaa?

Lainasin kirjastosta Barri Sue Gaudet’n kirjan ”Tilkuista asiaa” ja annan siitä nyt arvioni. Kirjan takakannessa luonnehditaan, että kirjasta löytyy ohjeet ”helppotekoisiin tilkkulahjoihin ystäville ja perheenjäsenille”. Sisäkannessa mainitaan kirjassa olevan ”25 viehättävää tilkkutyötä ja lahjaideaa”.


Sisällysluettelosta voi todeta, että kirja tosiaan keskittyy tilkuista valmistettaviin lahjatavaroihin. Lahjat on luokiteltu tyypeittäin – syntymäpäivä, kiitoslahjoja, häät ja niin edelleen – ja jokaisen projektin kohdalla on myös arvio siitä, miten kauan valmistaminen ehkä kestää.


Olen kirjan tekijän kanssa vähän eri linjoilla parista asiasta. Ensiksi projektin pituusarviot. Otan esimerkiksi häälahjaksi valmistettavan muistokehyksen, jonka tekemiseen arvioidaan kuluvan 1-2 päivää.


Ensin tarvitaan tietysti valokuvakehys, jonka sisään ommellaan kolmesta eri kankaasta tilkkupinta. Pinta koristellaan applikoinneilla, kirjonnalla ja helmillä. Ehkä tämän pystyy toteuttamaan 1-2 työpäivän aikana, jos kaikki tarvikkeet ovat heti käsillä. Ja jos henkilö on taitava kirjomaan ja pystyy tekemään moitteetonta linnunsilmäpistoköynnöstä nopeasti.

Olen myös eri mieltä siitä, että tässä olisi kyse tilkuista. Tilkut ovat sivuosassa – tässä tehdään tilkkupinta vain sitä varten, että sen voisi sitten koristella kirjomalla ja applikoimalla, tai kangasjojoruusuilla. Siksi kirjan nimi johtaa harhaan.

Kirjan tekijä koristelee taitavasti ja kuvissa on lukuisia lähikuvia näyttävistä kirjonnoista. Kaunis kirja! Nimenomaan tilkkuharrastajalle ja tilkkuajatuksia hakevalle kirjassa on kuitenkin heppoisesti asiaa tilkuista.

Tilkuista asiaa -kirjan arvosteleminen uuvutti minut niin, että taidan ottaa Kissasta esimerkkiä:

Thursday, 5 December 2013

katselin tilkkutyökirjaa.

Tilkkuiluharrastukseni on taas jäänyt varsinaisen elämäni jalkoihin, pahkeinen, enkä ole päässyt ompelupöydän ääreen moneen päivään. Pääsin kuitenkin eilen käymään kirjastossa ja onnistuin löytämään sieltä peräti kolme tilkkukirjaa, joita en ollut ennen selaillut. Avasin ensimmäiseksi Kaffe Fassettin ”Quilts in Sweden” –kirjan.


Kirja esittelee 20 Kaffe Fassettin ja muiden suunnittelijoiden tilkkutyötä. Työt on kuvattu Tukholman Skansen-museossa ja jokaiseen työhön on teko-ohjeet. Työt on jaoteltu kolmeen vaikeusasteeseen, ja helppoja ja melko helppoja (tai keskivaikeita) on selvästi eniten.

Alussa on juttua Skansen-museosta, kuvia kirjan töissä käytetyistä kangaskuoseista ja vielä kuvakertomus siitä, millaista Fassettin kanssa on työskennellä.

Tämä on erinomainen selailukirja, mikäli pitää Fassettin kuoseista ja mausta yleensä. Kirjan tilkkutyömalleista kaksi kiinnosti erityisesti.

Ensiksi Roberta Hortonin suunnittelema Illuminated Lattice –malli, joka luokitellaan melko helpoksi toteuttaa.


Työssä on viehättävä idea. Blokkien välissä olevat kaitaleet näyttävät valmiissa työssä olevan kuvion edessä ristikkona. Värit vaihtuvat kauniisti vaaleasta tummempaan.

Tällaisen voisi toteuttaa vielä kirjavammistakin kankaista ja efekti olisi varmasti yhtä hauska.

Toiseksi katse osui Liza Prior Lucyn suunnittelemaan Headlights-malliin, joka sekin on ilmeisesti melko helppo tehdä.


Tässä mallissa on pari kivaa juttua. Kirkkaat neliöt tietysti, mutta myös se, että neliöiden ”tausta” on koottu erilaisista tummansinisistä ja violeteista kolmioista. Mallissa on enemmän rytmiä kuin jos siinä olisi pelkkiä neliöitä, vaikka värit olisivatkin samat.

Minua viehättää tietysti aina mahdollisuus käyttää kaikenlaisia erilaisia kankaita eikä vain paria, kolmea, ja tässä mallissa niin voisi hyvin tehdä.

Kirjan lopussa on lyhyesti tilkkutyövinkkejä ja mallineet neliöille (!), kolmioille ja muille muodoille, joita tilkkublokkien tekemisessä tarvitaan. Minusta neliöt ja kolmiot voisi kehottaa leikkaamaan mittojen mukaan, mutta ehkä mallineessa on joku järki siinäkin.

Quilts in Sweden –kirja on erittäin värikäs ja visuaalinen. Minulla on pari Kaffe Fassettin tilkkutyökirjaa, enkä ole niistä toteuttanut kuin pari mallia, joten en tiedä, ostaisinko tätä itselleni. Selailun makuun pääsee näinkin, kirjastosta lainatulla kappaleella.

Sunday, 20 October 2013

ompelin tilkkulaukkua. luin tilkkukirjaa.

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa:


Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan.

Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja!

Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset:


Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta.

Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta.

Arvostelen tilkkukirjan

Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa tilkkukirja, jota en ollut lukenut. Nyt olen lukenut tämänkin, eli Sarah Fielken kirjoittaman ”Iso ilo pienistä tilkuista” –kirjan.


Kirjassa on ohje 20 tilkkutyöhön, joiden avulla voi tutustua kymmeneen eri tekniikkaan, esimerkiksi kaitaleompeluun, lentäviin hanhiin, Y-saumoihin ja portaittain ompeluun. Näistä tekniikkakuvauksista voi saada paljon ideoita.

Mallit ovat hyvin Sarah Fielken näköisiä – kenenpä muunkaan – ja on makuasia, pitääkö näistä. Voisi luulla, että kirjavan ystävänä tykkäisin näistäkin jokaisesta, mutta jostain syystä kirjassa on vain pari minua kiinnostavaa mallia.

Hauskin osuus oli heti alussa, kun Sarah kertoo, miten hän valitsee kankaat tilkkutöihinsä. Sitä tykkäsin lukea (vaikkei hänen kuvauksensa tuo kovin paljon apuja meille muille).

Tuesday, 8 October 2013

tilkkutyökirja-arvostelu.

Lainasin Töölön Tilkkupajan Soilelta Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012).


Kirjan takakansi lupaa 20 uutta mallia, joista osa on torkkupeittoja, osa seinävaatteita ja osa kaitaliinoja. Tarvitaan vain suoria saumoja, neliöitä ja suorakaiteita.

 Kirja pitää minkä lupaa, ja enemmänkin. Katselin hänen mallinsa läpi ja sain ainakin 20 lisäideaa!

Kim Schaefer on kirjoittanut ohjeet tarkoiksi, siis ohjeiden mukaan leikataan aina tietyn kokoisia neliöitä ja suorakaiteita, joista yhdistetään blokit. Minun mieleeni tulisi käyttää joissain kohdin kaitaleita eikä tietyn mittaisia paloja, mutta menekkimielessä palat ovat toki tarkempia.

Yksi hänen huomautuksensa huvitti minua kovin. Hän kertoo käyttävänsä usein työn taustakappaleen kangasta myös työn kanttaukseen, koska ”se on hyvä tapa käyttää yli jäänyt taustakangas”. Hah hah, minulla kun ei koskaan tunnu olevan taustakangasta edes sen vertaa, että saisin siitä yhden taustakappaleen, saati sitten, että sitä jäisi yli!

Kirja olisi vielä parempi, jos siinä vinkattaisiin edes pari normiompelukoneella onnistuvaa tikkausmallia. Mallityöt on kaikki longarm-tikattu.

Minulla on saman tekijän kirja, jossa on pelkkiä Cozy Modern Quilts, ja jonka olen siis myös arvostellut. Tämän Bright and Bold -kirjan värimaailma on iloisempi kuin tuon, mutta ei kaikilta osin minun mieleiseni. Kun katson mallitöiden värityksen ohi, löydän tosiaan monta erinomaista tilkkutyöideaa! Suosittelen kirjaa!

Friday, 27 September 2013

ajattelin tänään ja vuosia sitten.

Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!”

Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni.

Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia.

Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata.

Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttänytkin sitä, sillä löysin taskusta rahan (iloinen yllätys) ja paperisen lautasliinan.

Onneksi blogipostaukseni ovat tallessa! Olisin varmaan unohtanut puolet tekemisistäni, ellen olisi kirjoittanut näin tarkkoja kuvauksia.

Vuosi sitten arvostelin Block Party –tilkkukirjan. (Tykkään siitä edelleen.)

Ranskan tilkkutapahtuman myyntialueella oli valtava osasto tilkkukirjoja. En ole koskaan nähnyt moista valikoimaa! Tosi vähän oli kuitenkin sellaisia kirjoja, joita olisi tehnyt mieli ostaa. Ehkä jossain oli pari kiinnostavaa ideaa tai ohjetta, mutta jotenkin ne eivät houkutelleet niin paljon kuin olisi luullut.

Täytyy varmaan kirjoittaa tilkkukirja itse, niin saan mieleiseni.

Postaukseni ovat jääneet vähiin viime viikkoina. Pahoittelen sitä! Olen ollut muualla kuin ompelukoneen ääressä (enkä edes piha- tai kotitöissä, vaan kauempana) ja myös olen ommellut yhdistyksen kilpailuun tulevaa työtäni. Sain sen ihmeen kaupalla valmiiksi juuri viime tingassa. Tänään on viimeinen postituspäivä, ja työ valmistui tänään.

Tässä vielä pari ennennäkemätöntä kuvaa jo bloggaamistani töistä. Villit kuviot –tilkkupeitto:


Tuulen viemää –tilkkupeitto on kuvassa vasta tekeillä:

Friday, 6 September 2013

pohdintani vuosi sitten. 3 vuotta sitten.

Vuosi sitten tekemässä postauksessa annoin arvioni Trine Bakken kirjasta ”Pientä ja suurta tilkuista”.

Katso postaus täältä, jos haluat tietää, mikä kirjassa meni yli ymmärrykseni.

Arvioin näköjään myös kirjan ”Amy Butler’s Style Stitches”. Kirja on ikiomani, mutta niin en vain ole saanut toteutetuksi yhtäkään kirjan ohjeista. (En siis ole edes aloittanut.)

3 vuotta sitten 

Ompelupajani oli ahkera ja tuottoisa vuonna 2010 – tilkkulaukkuja ja –pussukoita syntyi sellaisella tahdilla, että välillä hirvitti. Ihmeen hyvin sain tuotteet kaupaksi, joko ilmaiseksi tai muuten, eikä varastossani ole tuolta ajalta jäljellä kuin pari juttua. Hyvä niin.

No, syyskuun alussa 2010 aloitin uudenlaisen tilkkulaukun ompelemista. Malli oli kiva, mutta en ole sittemmin tehnyt toista samalla mallilla.

Huomaan, että juuri noihin aikoihin löysin helpon ohjeen vetoketjupussukan ompelemiseen. Olen tehnyt kaikki vetoketjupussukkani samalla ohjeella siitä lähtien.

Muistan edelleen ihmetelleeni tuolloin, etten saanut postaukseen yhtään ensimmäistä kommenttia. Siinä oli sentään kukkakimppukin ja kaikkea. Vasta vuonna 2013 yksi lukijoista kysyi vetoketjupussukan alkuperäisen ohjeen linkkiosoitetta, eli postaus ei enää ole kommentiton.

Tuesday, 30 April 2013

arvostelen ompelukirjan.

Lainasin kirjastosta houkuttelevakantisen The Book of Bags –kirjan, kirjoittanut Cheryl Owen:


Kansiteksti lupaa 30 tyylikästä projektia, ja kyllähän kirjassa 30 laukkuohjetta onkin. En halua kuulostaa ylen ikävältä, mutta sanon silti, ettei sana tyylikäs ensimmäisenä tule mieleen katsoessani vaikka tätä laukkumallia:


Haloo. No, makuasioista ei kannata kiistellä, joten tyylikkyydestä ei tämän enempää.

Kirja antaa alussa hyvät vinkit laukkuihin käytettävistä materiaaleista ja tarvikkeista ja muutamia perustekniikoitakin kuvataan varsin hyvin. Laukkuohjeet vaikuttavat puolestaan melko suppeilta. En kokeillut ommella yhtään, joten ohjeet saattavat olla riittävät, kun samalla tekee ja seuraa ohjeita.

Moitin kuitenkin sitä, että laukuissa on vain vähän päällitikkauksia, ja niinpä ne näyttävät minun silmiini kotikutoisilta ja vähän keskeneräisiltäkin. Esimerkiksi tämä:


Laukun läppä suorastaan huutaa reunaansa päällitikkauksen! Tällaisenaan laukku näyttää enemmän pyjamapussilta kuin käsilaukulta.

Ohjeissa on kiitettävää kuitenkin se, että sankojen leveydet, pituudet ja kiinnityskohdat on määritelty tarkasti – ei siis niin kuin useimmissa ohjeissa tuntuu olevan, että "valmista mieleisesi sangat ja ompele ne kiinni laukun yläreunaan".

Materiaaliluettelosta huomasin myös, että liivinluita (tai siis nykyajan liivinluuversioita) (boning) voisi käyttää laukun sivujen jäykistämiseen. Samaten laukun suun voisi jäykistää liivinluilla. Silloin sangat voisivat olla etäämpänä toisistaan ilman, että laukun suu lysähtää suppuun.

Laukkuja ommelleena en ostaisi tätä kirjaa itselleni, mutta kirjastosta lainattuna se viihdytti tarpeeksi, ettei tuntunut turhalta lainalta.

Sunday, 3 March 2013

maaliskuu! applikaatio.

Kas tässä, Tilkunviilaajan maaliskuun 2013 kalenterikuva.


Kuvassa on Taivaanranta-pussukka valmistujaiskuvassaan.

Valmis on myös Tyttären kauan odottama applikointityö. Hän osti mustan collegepaidan ja mieleistään kuviokangasta – kun varastoistani ei löytynyt juuri sitä oikeaa kuviota – ja piirsi haluamansa kuvion kaavaksi minulle. Makuutin työtä ompelupöydällä luvattoman kauan, kunnes tänään vihdoin ompelin siihen viimeiset pistot ja paita on nyt valmis pidettäväksi. Tästä kuvasta näkee jotain valmiin työn värityksestä, vaikka musta ei nyt toistunutkaan mustana:


Tässä on korjattunakin aivan merkilliset värit, parempaa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin tästä näkee, millainen kuvio kokonaisuudessaan on:


Tämän tilkkuparatiisi-postaukseni kommenteissa kyseltiin, pelastinko tilkkuja helvetistä. No totta kai pelastin! Hyväntekijä olen!

Mukaan tarttui tällainen hevoskuvioinen tilkku:


Ja lisäksi kahta sisustuskangasta:


Raidallinen on samaa sarjaa kangasta, jota minulla on kukallisena ja erivärisenä raidallisena jo varastoissa. Siniraidallisella versiolla päällystin keittiön tuolit. Ostin oikein kangasta varta vasten, ja koska halusin kohdistaa raidat juuri tietyllä tavalla, jouduin ostamaan sitä muistaakseni kuusi metriä. Kangasta jäi tähteeksi aika paljon! Olen käytellyt sitä vaikka millaisiin töihin.

No nyt minulla on punasävyistäkin raidallista, ja lisäksi tuo krysanteemikuvioinen ihana kangas. Nuo ovat jotain pellavan tapaista kangasta. En tiedä vielä, mitä näistä mistään tulee.

Kaffe Fassettin Simple Shapes Spectacular Quilts –kirjasta löysin vielä tällaisenkin kiinnostavan idean:


Ei vain synny mitään tilkkuvalmista, ei! Vetelehdin kotona sen aikaa kun voin täällä viettää. Olen joutunut matkustamaan jonkun verran eli työt haittaavat nyt pahasti harrastustani! Saamattomuus on toinen harrastusta haittaava seikka.

Thursday, 28 February 2013

kirja-arvostelu.

Joka kerta kirjastossa käydessäni tarkistan tilkkutyö- ja ompeluaiheisten kirjojen osaston. Harvoin sieltä löytyy uutta – olen nähnyt tavallisimmat valikoimassa olevat kirjat jo moneen kertaan – mutta viime lauantaina tärppäsi. Löysin hyllystä minulle ennestään tuntemattoman Kaffe Fassettin tilkkutyökirjan Simple Shapes Spectacular Quilts. (Siis Kaffe Fassett ei ole minulle ennestään tuntematon, vaan tämä kirja oli.)


Pidän Kaffe Fassettin suunnittelemien tilkkutöiden värikkyydestä. Kirja on kauttaaltaan täynnä värejä, ja siinä on paljon kuvia näkymistä, jotka ovat varmaankin inspiroineet Kaffea suunnittelemaan tietyt kuviot ja värit.

Kirjassa on ohjeet 25 erilaisen työn tekemiseen. Ohjeet ovat tavallaan selkeät, mutta vaikuttavat monimutkaisemmilta, koska värejä käytetään niin paljon. Ainakin minä uuvahdan, kun ohjeen alussa on parin sivun luettelo tarvittavista kankaista (no liioittelen, eivät luettelot ihan niin pitkät ole).

Minulle ohjeita ja tarkkaan selostettuja malleja tärkeämpiä ovat ideat. Arvioinkin tämän kirjan erinomaiseksi, sillä löysin heti ensiselailulla kolme ideaa.

Idea 1 - Upea tähtikuvio:


Malli taidetaan toteuttaa vinosuunnikkaista. Ei erityisesti hotsita, mutta ooh, mikä kuvio! Tällainen olisi upea sänkypeitto!

Idea 2 – Neliötilkuista muodostuva, ympyrältä vaikuttava kuvio:


Kun neliötilkun kulmat tylpistää ompelemalla niihin kolmiot, silmä luulee kuviota ympyräksi. Mallipeitteen keskusta ei innosta minua, mutta reunoilla näkyvä kuvio on kiva. Pinnan voisi hyvin toteuttaa jäännöspaloista!

Idea 3 – Neliöitä ja vinoneliöitä:


Tämä oli hauskin kuvio! Optisesti mielenkiintoinen eikä lainkaan vaikea toteuttaa (en ainakaan usko).

Siis, erinomainen kirja! Harmi vain, ettei Kaffe Fassettin kankaita tahdo löytyä enää mistään.

Monday, 31 December 2012

tilkkuvuoden yhteenveto.

Olen toistaiseksi tuhlannut vuoden 2012 viimeisen päivän kaikkeen muuhun kuin tilkkuilemiseen! Olen vähän siivoillut, lueskellut, oleillut, laitellut ruokaa, syönyt, … Enkä tiedä, ehdinkö tehdä yhtäkään ommelta illan aikana.

Tilkkusaamattomalle itselleni lohdutukseksi teen nyt tilkkuvuoden yhteenvedon.


Vuoden pinnistys

Olin viime vuonna – siis vuonna 2011 – sika-aikaansaava. Ärsyttävää lukea jälkikäteen, miten viime vuoden viimeisessä postauksessa (vaatimattomasti) ilmoitin tehneeni esimerkiksi 45 vetoketjupussukkaa ja 14 tilkkulaukkua.

Tänä vuonna en yltänyt lähellekään näitä lukuja, mutta no, aika paljon sentään sain aikaiseksi:
  • yhteensä 33 ompelutyötä 
  • 13 pussukkaa 
  • 5 tilkkulaukkua 
  • 6 tilkkupeittoa, joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto 
  • 2 seinävaatetta tilkuista.

Vuoden onnistuminen

Olen kahden vaiheilla, mutta valitsen kuitenkin tämän vuoden onnistuneimmaksi työkseni Miehelle kokoamani kitaratyön. Neliöiden ompeleminen kiinni toisiinsa ei ole vaativaa, mutta tästä työstä teki vaativan se, että jouduin toteuttamaan sen melkein valmiiksi ennen kuin näin, tuliko kuviosta kitaran näköinen.

Vuoden venyminen

Melkein valitsin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton vuoden onnistumiseksi, mutta luokittelen sen kuitenkin venymiseksi. Tilkkublokithan sain joutuisasti valmiiksi, ja myös kokosin tilkkupinnan aika nopeasti. Työn tikkaaminen jäikin jumittamaan, ja aivan loppuvaiheessa melkein uuvuin tikkauksien pariin, kun olin suunnitellut tikkauskuvion kulkemaan raidoituksena typerästi reunakaitaleen poikki.

Keisarinna Ramandu –peitosta tuli kuitenkin ihana, vaikka itse sanonkin. Erityisihmeellistä siinä on, että rumilusmaiset blokit näyttävät yhdessä tosi kauniilta.

Vuoden "no huh, huh"

En oppinut Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkaamisen hankaluuksista mitään! Ryhdyin melkein heti sen jälkeen tikkaamaan Kukkea-seinävaatetta, ja melkein samalla poikkiraidoitusperiaatteella – joka tapauksessa erittäin työläästi. Kehitin väen vängällä itselleni työläyttä. Voi minua!

Vuoden lämmittävin

Olin megailoinen, kun niin moni osallistui loka-marraskuussa blogiarvontaani ja esitti hauskoja arvauksia, mitä ruskehtavat kitaratyön blokit tulevat esittämään! Sain noin 50 kommenttia eli yli 25 arvaajaa osallistui. Tosi moni!

Vuoden noloin

Blogiarvonnasta tulikin mieleeni vuoden noloimmuus eli en ole vieläkään lähettänyt arvontavoittoja Megille ja Tiitille! Olin jo tosi vähällä saada paketit lähtöön niihin aikoihin, kun muutenkin kokoilin joulupostituksia, mutta niin vain epäonnistuin. Olisin varmasti aivan surkea postimyyntiyrittäjä! Onneksi en ole moista uraa koskaan edes harkinnut. Ei kannatakaan.

Vuoden helpottavin

Kaikkein eniten helpotusta tilkkuilijan elämääni tänä vuonna on tuonut Soile perustamalla Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelun! Hänelle kaikukoot riemukiitokset!

Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötys

Ilmoittauduin mukaan Maikin Tilkut –blogissa perustettuun hössötykseen, missä oli ideana tehdä joka kuukausi valmiiksi ainakin yksi (kauan) keskeneräisenä roikkunut tilkkutyö. Pysyin alkuvuoden ruodussa ja valmistin kuudesta keskeneräiseksi julistamastani työstä valmiiksi asti seuraavat viisi:
Ainoastaan "convergence-tilkkupinta" on edelleen pintana, enkä keksi, mitä järkevää voisin siitä valmistaa.

Lisäksi toimin hössötyksen hengessä, kun käytin kauan aikaa sitten kokoamani tilkkupalat Piruetti-tilkkulaukkuun, josta tulikin mielestäni tosi nätti.

Samaten Lootuskukka-pannulapun kukkaosuus oli valmis, mutta muuten pannulappu oli jäänyt kesken. Eipä ole kesken enää.

Kirja-arvostelut 2012

Annoin arvioni yhdeksästä tilkkuilu- tai käsityöaiheisesta kirjasta. Kolme näistä sai melko nuivan arvion, mutta kuudesta pidin. Katso arviot:

Kohti uutta vuotta

Uuden vuoden lupausten suhteen minulla on puolittain huono omatunto. Otin vuoden 2011 blogiarvonnassani kommenteissa vastaan ehdotuksia, mistä jutuista valmistaisin teko-ohjeet tämän vuoden aikana. En mistään valmistanut! Mutta olin esittänyt lupauksen epämääräisemmässä muodossa, eli lupasin tehdä lukijoille vähintään kaksi jotain ohjetta.

Totesin lisänneeni sivupalkkiin vuoden 2012 aikana kokonaista kolme ohjetta:
  • Helppo tilkkublokki 
  • Kiva raidallinen tilkkublokki 
  • Konetikattu ympyräkuvio.
Olen siis täyttänyt lupaukseni kirjaimen, joskaan en sen henkeä. Onneksi blogini perustuu kaikkinaiseen vapaaehtoisuuteen, joten en ota asiasta tämän enempää paineita!

Vuodeksi 2013 en lupaa mitään tilkkuiluun liittyvää. Tiedän, että minun pitäisi luvata esimerkiksi seuraavia asioita:
  • Tehdä vielä enemmän isoja töitä, joihin käyttäisin jättiläismäisiä kangasvarantojani 
  • Tehdä paljon useampia pienehköjä töitä, jotta valtavat jäännöspalalaatikkoni hieman vajuisivat 
  • Malttaa luopua osasta kangasvarastojani muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi 
  • Malttaa jättää muutamat kangaspalat ostamatta (vrt kolme edellistä kohtaa) 
  • Saattaa valmiiksi muutama keskeneräisenä roikkuva tilkkutyö (esimerkiksi "convergence-tilkkupinta," joka on odottanut valmistumistaan häpeällisen kauan) 
  • Toteuttaa kaaaauan suunnittelemani "overnight bag" tilkuista. Valmiille laukulle ja teko-ohjeille olisi tiettävästi kysyntää.
Jätän lupaukset kuitenkin tekemättä, jotta pääsen niitä rikkomasta!

Tai yhden lupauksen teen ja toivon mahdollisimman monen lukijoistani lupaavan samoin:

Lupaan täydestä sydämestäni nauttia tilkkuilusta vuonna 2013!

Hyvää uutta vuotta!

Saturday, 29 December 2012

(muka) puna-valkoinen pussukka.

Tein tilkkutyönä puna-valkoiseksi aikomani tilkkupinnan, mutten pystynyt pitäytymään vain kahdessa värissä. Hohhoijaa!

Pussukka on nyt valmis ja se on sentään melkein puna-valkoinen. Nimekseen se sai Punainen paroni.


Kuva olisi tietysti tunnelmallisempi, jos öljylampussa olisi tuli. Silloin pussukan oikea väritys ei toisaalta ehkä erottuisi.

Punainen paroni –nimi putkahti mieleeni jo edellistä nimeä miettiessäni. Tytär keksi viime pussukalle nimen Vihreä aukko: ilmeisesti spiraalikuvio toi mieleen avaruuden ja mustat aukot. Näistä mielleyhtymistä muistui mieleen Kosmokomiikka, Italo Calvinon kirjan nimi. En ole ajatellut Calvinon kirjoja vuosiin, eli mistä lie yhtäkkiä tuo nimi tullut mieleen.

Muistin heti toisenkin Calvinon kirjan nimen: Paroni puussa. Ajattelin heti, että puna-valkoiselle pussukalle sopisi nimeksi Punainen paroni puussa, mutta päädyin kuitenkin lyhyempään nimeen.

Ehdin pihaan kuvauskeikalle, ennen kuin päivänvalo katosi.


Tähän kuvaan yrittelin joulumaista tunnelmaa, jos vaikka teen taas Tilkunviilaajan vuosikalenteria. Jouluaiheisista kuvista on ollut alitarjontaa, eikä taida tämäkään olla ylettömän jouluinen.

Olen usein kuvannut valmiita töitäni ulkorappusilla. Ne ovat juuri nyt aika eri näköiset kuin muissa kuvissani (vaikkapa esimerkiksi tämän postauksen kesäistä tilkkulaukkua esittävässä kuvassa).


Pussukka on kooltaan tällainen:
  • Leveys ylhäältä noin 25cm
  • Korkeus noin 19cm
  • Pohjan leveys noin 8cm.
Välikerroksena oli Vihreä aukko –pussukan tavoin frotee, mutta tikkausvanuksi valitsin tällä kertaa puuvillaisen vanun, jota oli jäänyt tähteeksi jostain Töölön Tilkkupajassa tikkauttamastani työstä (en muista, mistä). Pussukka on erittäin tukeva.

Tällä kertaa tein tilkkupinnan turhan korkeaksi, ja pohjaan aikomani mustemmat kaitaleet leikkautuivat lähes kokonaan pois:


Onneksi pussukan uusi omistaja – kuka hän sitten lieneekään – ei todennäköisesti tiedä, etten aikonut pohjasta ihan tuollaista.

Tässä tilkkupinnat heti sen jälkeen, kun olin saanut ne tikatuiksi:


Valitsin kummallakin puolella spiraalitikkauksen aloituskohdaksi pienen tilkun:


Tällä puolella tilkku osui lähemmäs pussukan alareunaa, toisella puolella lähemmäs yläreunaa.

Olen huomannut, ettei tikkausta kannata aloittaa ihan keskikohdan läheltä. Jos aloituskohta osuu valmiissa pussukassa hivenen keskikohdasta sivuun, se saattaa näyttää virheeltä (vaikkei olekaan). Reilusti toisesta reunasta alkava spiraali on myös mielenkiintoisemman näköinen.

Olen tänään myös saanut muokata tilkkuystäväni Soilen kirjoittamaa tikkausaiheista Tilkkulehti-juttua. Se todella kannattaa lukea!

Wednesday, 5 December 2012

tilkkulaukun orpo vuori.

Seuraa historiallinen katsaus.

Olen kertonutkin jossain vaiheessa, että pääsin kunnolla tilkkulaukkujen vauhtiin, kun satuin ostamaan japanilaisen tilkkulaukkukirjan (Everyday bag for everybody - kirjassa ei kyllä ollut muuta englanninkielistä kuin nimi), jossa oli kunnon kuvaohjeet mittoineen ja jopa kaavat.

Ompelin ensin muutaman laukun täysin jäännöskankaista. Ihan totta, löysin kellarin säilytyslaatikoista kankaita, jotka olivat jääneet yli 1990-luvulla ompelemistani paidoista ja muista ompeluksistani. Kasseista tuli kivan näköisiä ja vielä kivampia niistä rupesi tulemaan, kun lähdin soveltamaan niihin oikeita tilkkupintoja.

Halusin päästä mahdollisimman helpolla, joten laukuissani ei ollut vetoketjua eikä edes nappikiinnitystä. (Sittemmin olen kuunnellut asiakkaitani. Pikkulaukussakin on hyvä olla edes nappi ja lenksu.)

Tytär valitsi yhteen laukkuun kankaat, ja tein tällaisen kukallisen ruudullisen pikkulaukun:


Tästä näkee, millainen laukun muotoiltu pohja on:


Laukku on nykyisin säilytyspussi. Siinä on hiustenkreppaus- ja käherryslaitteita ja se roikkuu kylppärin seinäkoukussa.

Näiltä ajoilta minulle on jäänyt käsiin orpo tilkkulaukun vuori. Se odottaa vain tilkkupäällistä.


Vuori on ollut tässä kunnossa ja odottanut tilkkupäällistä varmaan viisi vuotta. Tässä olisi hyvä ehdokas vuoden 2012 viimeiseksi valmistuneeksi "Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötyksen" hengessä.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails