Showing posts with label katsaus. Show all posts
Showing posts with label katsaus. Show all posts

Saturday, 16 December 2017

p niin kuin parhaat.

Tänään saatte terveisiä toiselta kanavalta. Jaan kuvia tilkkutöistäni myös Instagramissä, @tilkunviilaaja

Vuoden loppupuolella on tapana selvittää, mitkä yhdeksän kuvapäivitystä ovat saaneet eniten tykkäyksiä. Minun parhaat päivitykseni tänä vuonna ovat olleet seuraavanlaiset:


Ylärivissä kolme kuvaa ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton eri valmiusvaiheista. Onneksi sentään valmiin tilkkupeiton kuva oli suosituin!

Loput suosikit ovat lähinnä loppuvuoden päivityksiä, ja se on loogista, sillä olen saanut paljon uusia seuraajia nyt loppuvuonna. Mitä useampi seuraa, sitä enemmän yleensä ansaitsee tykkäyksiäkin.

Faktat huomioiden voin silti päätellä, että ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeitto oli monen mielestä paras työni tänä vuonna. Taidan olla itsekin sitä mieltä! Se sentään on lempiväriäni eli moniväristä.

Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Saturday, 21 October 2017

nyt tarkkana!

Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea: ”Nyt! Tarkkana!” Se nimittäin viittaa uusimman vetoketjupussukkani nimeen, joka on Tarkkana. Tässä se poseeraa upeassa valossa vielä hehkuvampana kuin taustalla näkyvät syksyn lehdet:


Miettiessäni nimeä katse osui ensimmäiseksi tämän puolen porkkanoihin, ja ajattelin antaa tälle nimen Porkani. Jostain syystä meillä kotona puhuttiin usein porkanista, kun tarkoitettiin porkkanaa. Olisikohan sana liittynyt johonkin sarjakuvaan tai piirrettyihin?

Porkkana-nimeäkin ajattelin, mutta kun pussukan toinen puoli ei ole lainkaan porkkananvärinen:


Porkkana-sanasta tulee seuraavaksi helposti mieleen sanonta ”Tarkkana kuin porkkana,” joten pussukka sai nimen Tarkkana. Ihan johdonmukaista, eikö vain?!

Jaksoin ommella sisätaskun, jonka kokosin vieläpä useammasta eri tilkusta. Tällä kertaa Tilkunviilaaja-merkki tuli oikeaan kohtaan, ettei tarvinnut ommella kuin yksi merkki - toisin kuin viimeksi.


Edellisestä kuvastakin ehkä huomaa, että pussukka avautuu ammolleen, mutta tässä asia on ilmiselvä:


Kyseessä on siis Avoin-malliston pussukka, jonka vetoketjun ompelin Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti.

Tälläkin kertaa vetoketjun pään huolitteleva lipare onnistui hyvin. Melkein yli odotusteni!


Ompelin tilkkupinnan jälleen jäännöspaloista ja tikkasin sen kiinni ohueeseen tikkausvanuun ja kerrokseen ohuehkoa collegejerseytä.


Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.
Ja nyt vasta huomasin, etten taaskaan muistanut asetella kuvaan mukaan hienoa Tilkunviilaaja-nimikylttiä, jonka sain tänä vuonna nimipäivälahjaksi! Voi minua!

Tarkkana on jo 14. tänä vuonna valmistamani tilkkupussukka. Tutkailin eilen tilkkutyösaldojani eri vuosilta – sinä aikana kun olen kirjoittanut blogia eli syksystä 2009 alkaen – ja tilastot paljastivat, että olen ommellut keskimäärin 19 tilkkupussukkaa joka vuosi.

Saldotiedot syntyivät sivutuloksena, kun listasin kaikki nimeämäni ompelukset Exceliin. Tähän puolestani sain kipinän, kun pari nimeämistä sitten pohdin, olinko jo käyttänyt jotain ehdotettua nimeä.

Excelistä selvisi, että nimikaimoja on kolme! Tänä vuonna annoin pussukalle nimen Kevätaurinko, vaikka sen niminen tilkkulaukku oli jo olemassa. Olen käyttänyt kaksi kertaa myös nimiä Ruusunpuna ja Syksyn sävel. Lisäksi olen käyttänyt nimiä Punatulkku ja Punatulkut.

Kunhan olen nimeä miettiessäni Excel-listani äärellä, uusia kaimoja ei pitäisi syntyä!

Thursday, 20 July 2017

typeryyksiä.

Kirjoitan tietenkin blogissani eniten tekemisistäni ja esittelen onnistumisiani. Tylsäähän olisi, jos ainoastaan valittelisin. Nytkin kirjoitan tavallaan onnistumisista – olen nimittäin vuosien mittaan onnistunut tekemään koko joukon typeryyksiä.

Ompelenpa palat väärin päin yhteen

Yleisin tilkkutöihin liittyvä mokani on liittää kappaleet yhteen nurja oikeaa vasten. Se on joka kerta turhauttavaa! Luulisi, että vähitellen oppisin asian, mutta ei! Virhe toistuu kerta toisensa jälkeen. Voisin myös tehdä kokoomakatsauksen typerimmistä mokistani. Yleisin on ainakin se, että ompelen nurjan vasten oikeaa.

Yleensä hyväksyn tilanteen enkä korjaa. Esimerkiksi ommellessani traktorinjälkikuvioblokkeja peittoon, jolle annoin nimeksi Massey-Ferguson.


Välillä virhe on pakko korjata. Esimerkiksi jos saumanvarat muuten näkyisivät blokin oikealla puolella, kuten tässä postauksessa esittelen.

Pitäisi mitata kaksi kertaa ja leikata kerran

Toinen yleinen mokani on leikata vääränkokoisia paloja. Silloin kun minulla oli maailman typerin viivain (jonka toisen reunan numerointi lähtikin ykkösestä, ei nollasta), leikkelin tietenkin aivan mitä sattuu. Tein silloin maailman eniten leikkuuvirheitä! Otin virheistä silti täyden vastuun esimerkiksi tässä sutta ja sekundaa -postauksessa.


Onneksi tajusin ostaa uuden viivaimen ennen kuin hermot menivät. Kokonaan.

Tuulen viemää -tilkkupeittoon ompelemistani tilkkublokeista yllättävän monesta tuli jotenkin väärän kokoinen. Eri tavoin! Ihmettelen sitä yhä. Käytin blokit kuitenkin peiton taustakappaleessa ja ne ovat siellä tosi kauniit, katsokaa vaikka:


En sitten katsonut tarkasti

Kolmas yleinen mokatyyppi minulla on se, että ompelen vahingossa useampia kappaleita yhteen kuin minun pitäisi. Koska tikkauksen aikana vanu on minulla yleensä alimpana, se saattaa tartuttaa itseensä epämääräisiä tilkkuja ompelupöydältä (ja meillehän on kaikille selvää, ettei ompelutilani ole maailman siistein). Esimerkiksi tässä postauksessa paljastan pienen tilkun jääneen vanupuolelle tikkauksen alle. Tämä ei ole ollut ainut kerta!

Olen tietenkin myös ommellut kaksi palaa yhtaikaa toiseen tilkkuun kiinni. Palat ovat olleet samankokoiset ja tismalleen päällekkäin ja kaksinkertaisuus on jäänyt huomaamatta.

Minkälaisia tilkkumokia te teette? Kehtaatteko tunnustaa?

Monday, 17 July 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Thursday, 29 June 2017

paluu menneisyyteen. throwback Thursday.

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan).

Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta.

Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa:


Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – epäilen, että heidän mielestään voisin käyttää energiaani välillä johonkin muuhunkin.)

Saturday, 31 December 2016

tilkkuvuoden 2016 yhteenveto.

Vuosi 2016 on edennyt viimeiseen päiväänsä ja on jälleen aika tehdä tili kuluneesta vuodesta.

Tilkkuvuoteni 2016 on ollut todella työteliäs, vaikka te blogini seuraajat olette ehkä eri mieltä. Luettelen laiskana ihmisenä nyt kaikenlaiset tilkkutyöni:

Ompelin vuoden 2016 aikana


23 pussukkaa eli yhden enemmän kuin viime vuonna!

Kaksi tilkkulaukkua

Hurraa! Vaikka en tätä ommellutkaan, niin sain kuitenkin valmiiksi puuvillakangaskaitaleista virkatun maton, joka vielä vuoden 2015 tilinteon aikaan oli kesken. En huomannut antaa sille edes nimeä.

Neljä tilkkupeittoa eli seuraavat:

Tänä vuonna aloitin lisäksi neljä tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Neliö neliössä –tilkkupeiton. Innostuin tilkkuystäväni Lean tekemästä työstä, joka oli esillä Syyringin tilkkutyönäyttelyssä. Hän oli ommellut punaisista ja sinisistä kankaista neliö-neliössä-blokkeja, ja tilkkupinta oli tosi hauska. Itse käytin blokeissa kaikkia värejä paitsi sinistä. (Valmiista pinnasta huomasin, että pari sinistä tilkkua oli kuitenkin eksynyt mukaan.) Tilkkupinta on valmis ja taustakappale myös.

Retron oloisen lapsen- tai vauvanpeiton. Innostuin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Tilkkupinta ja taustakappale ovat valmiit.

Hirsimökin puolikkaista ommellun tilkkupeiton, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Tilkkupinta on valmis, mutta taustakappale ei.

Island Batiks –batiikkikaitalepaketista ”London Fog” tehdyt tilkkublokit, jotka syntyivät ennätysnopeasti. Leikkasin ensimmäiset palat 12.12. ja jo 28.12. kaitaleista syntyneet 80 tilkkublokkia olivat valmiit. Päätin kuitenkin lisätä blokkeihin pari kaitaletta lisää, joten työ on enemmän kesken kuin luulisi.

Muita keskeneräisiä


Tänä vuonna aloittamieni ja edelleen keskeneräisten tilkkupeittojen lisäksi minulla on tekeillä ainakin seuraavat tilkkutyöt:


Lisäksi olen osallistunut seuraaviin tilkkuaiheisiin töihin vuonna 2016


Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n verkkosivu-uudistus. Tein tätä varten oikein jäsentutkimusta eli pystytin sähköisen mielipidekyselyn. Siihen tuli PALJON vastauksia!

Tilkkuyhdistyksen viestintätehtävät yleensä: Facebook- ja verkkosivupäivitykset, vastuukilloille lähetetyt tiedotuskirjeet, Tilkkulehden uuden päätoimittajan hakuprosessiin osallistuminen,… Viimeisimpänä tilkkutyökilpailun 2017 sponsoripakettikuvausten kirjoittaminen.

Parasta vuodessa 2016


Olen saanut ratkaistuksi blogin päivitykseen liittyvät tekniset haasteet, kiitos uuden tietokoneen. Nykyisellä puhelimella saan lisäksi oikein teräviä kuvia. Tietotyö on nyt hyvin sujuvaa!

Blogini on myös ollut ennätyksellisen suosittu joulukuussa 2016. Bloggerin tilastointi kertoo, että blogini sivuja on tässä kuussa katseltu yli 13,000 kertaa. Tällaisiin lukemiin en ole yltänyt koskaan aikaisemmin!

Tilkkuyhdistyksen hallituksen jäsenenä olen osallistunut tilkkuaatteen levittämiseen aiempaa näkyvämmin. Kuten tehtävään pyrkiessäni toivoin, ansiotyössä oppimistani taidoista on ollut yhdistykselle hyötyä.

Instagram-elämäni on antoisaa! Siellä saamieni seuraajien kommentit ovat kannustavia ja motivoivia. Tämän tästä pysähdyn ihmettelemään, miten kivoja ja innostavia ihmiset siellä ovat ja miten läheisiltä he tuntuvat, vaikka he asuvat kuka missäkin. Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen.

Osallistuminen Tilkkukilta Syyringin ”Kesän jatkot” -tilkkutyönäyttelyn kokoamiseen ja rakentamiseen oli kivaa! Näyttelystä tuli hieno kokonaisuus. Näyttelyn näki ainakin 430 kävijää, sillä niin monta äänestyslipuketta oli jätetty mieluisin työ –äänestyslaatikkoon. Ilahduin ja myös yllätyin, että työni ”On laaksoa, on kukkulaa” sai eniten ääniä. Näyttelymme ilahdutti minua siis tuplasti!


Tilkkutyöt ovat kaikkiaan olleet maullaan!

Turhauttavinta vuodessa 2016


Tilkkuyhdistystoiminta on antoisuudestaan huolimatta vienyt paljon aikaa! Käsityöpuoli on jonkun verran kärsinyt. Haaveilemani tilkkukirjailijan urakin on toistaiseksi pankolla.

Ahkerat käteni ovat lisäksi ahkeroineet paljon enemmän virtuaalisesti kuin käytännöllisesti. Ihanat kankaani viruvat kaapissa, kun minä vain näpyttelen. Onneksi sentään olen viihtynyt myös ompelukoneen ääressä.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2016 esittämäni toiveet?


”Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on, ellei valmis niin ainakin melkein valmis.” Hah! Kirjahanke ei ole edennyt yhden sanan vertaa.

”Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.” Ei ole edennyt tämäkään. Toisaalta olen ollut mukana pystyttämässä suomenkielistä verkkosivustoa Tilkkuyhdistykselle!

”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.” Onnistuin! En ostanut kangaspalaakaan koko tammikuussa.

”Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.” Olen todellakin suosinut suomalaisia kangasmyyjiä. Tein tarmokkaita ostoksia esimerkiksi Lahden Tilkkupäivien kauppiailta. Töölön Tilkkupajasta olen ostanut kankaita moneen otteeseen. Vain Tanskan-lomani aikana ostin ulkomaista.

Entä vaalilupaukseni?


Yhdistyksen hallitukseen pyrkiessäni lupasin tuoda toimintaan ”enemmän säpinää, vähemmän läpinää.”

Olen kyllä läpissyt urakalla, koska olen ollut vastuussa viestinnästä. Säpinästä en ole ihan varma. No, ainakin olen tehnyt kaikenlaista enkä pelkästään puhunut!

Lisäksi kerroin haluavani tuoda tilkut ja tilkkutyöt enemmän, useammin ja iloisemmin näkyviin. Olen urakoinut tilkkutyöaiheisia päivityksiä Finn Quiltin Facebook-sivuille ja tehnyt parhaani, että www-sivuilla olisi enemmän kuvia ja iloisempia kuvia. Ehkä onkin!


Tilkkumielessä olen siis vuoteen 2016 enemmän kuin tyytyväinen, vaikka en toteuttanut kaikkia toiveitani!

Toiveeni tilkkuvuodelle 2017


  1. Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.
  2. Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
  3. Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.
  4. Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

Lopussa kiitos seisoo!



Kiitos jokaiselle, joka jaksoi tänne asti!

Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani jälleen yhden tilkkuvuoden! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2017!

Saturday, 10 December 2016

terveisiä toiselta kanavalta!

Tilkunviilaajan blogin lisäksi teen kuvapainotteisia päivityksiä Tilkunviilaajan Instagram-tilille. Vaikka tyttäreni pitää kuvavalikoimaani tylsänä (koska siinä on pelkkiä tilkkutöiden kuvia), olen saanut jonkun verran seuraajia. Pystyinkin hyvällä omallatunnolla tutkiskelemaan vuoden 2016 aikaisia kuviani ja tuotin tällaisen ”Best Nine” –koosteen eräällä ilmaistyökalulla:


Nämä ovat yhdeksän tykätyintä kuvaani tältä vuodelta. Ylin kuva vasemmalla oli tykätyin. (Tuo tilkkutyö ei ole vieläkään valmis!)

Minua ihmetyttää, että kaksi yksinäisen tilkkublokin kuvaa nousivat näin suosituiksi! Lisäksi on vähän omituista, että keskeneräisen tilkkupussukan kuva on suositumpi kuin yksikään valmiin pussukan kuva!

Lisäksi yllätyin alarivin keskimmäisestä kuvasta. Olin unohtanut koko kuvan! Olenko tuollaisenkin joskus näpännyt?!

Thursday, 31 December 2015

tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä:


Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin!

Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta!

Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä.

Ompelin vuoden aikana siis:

- 23 pussukkaa tai nesessääriä
- yhden esiliinan pyyheliinasta (Etelän hedelmät)
- 6 tilkkupeittoa
Massey-Ferguson
Täplikästä menoa
Mummola
Aamuvirkku
Edistys
Jackpot
- ja lisäksi 24 matkalaukun nimilappua sekä muutaman 4-6 lasinalusen setin joulumyyjäisiä varten.

Tänä vuonna aloitin lisäksi kaksi tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Ruskea-pinkin tähtikuviopeiton. Aloitin blokkien parissa valtavalla innostuksella, mutta sitten intoni lopahti. En ole juuri lainkaan innostunut työstä enää, vaan pohdin välillä puolitylsänä, miten saattaisin sen kunnialla jonkinlaiseen kuosiin.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeiton. Ompelin peiton blokit erittäin joutuisasti ja kokosin tilkkupinnan valmiiksi. Tilkkupeitto odottaa nyt taustakappaletta!

Vielä minulla on tekeillä merkillinen kirjontaharjoittelulaukku. Olen konetikkaamassa laukkukappaleita tikkausvanuun, jotta saan siitä vetelää jäpäkämmän.


Laukunalku on luonnossa nähtynä hiukan paremman näköinen.

Parasta vuodessa 2015


Menin mukaan Instagram-kanavaan ja olen saanut todella nopeasti koko joukon seuraajia.

Siirryin Jackpot-tilkkupeiton mukana erilaiselle tilkkuilualueelle – en ihan epämukavuusalueelle, mutta sinne päin. Tilkkutyötä oli to-del-la hauska tehdä ja lopputulos ylitti odotukset! Sain siitä pari uutta ideaakin, mutta niitä en ole vielä ehtinyt kehittää eteenpäin.

Turhauttavinta vuodessa 2015


Aprikoin edelleen, miten paljon panostaa blogiini. Valitettavasti minulla on teknisiä haasteita, ja tuntuu, että päivitysten tekeminen vaatii liian monta työvaihetta. Kirjoitan myös työssäni paljon, eikä työpäivän jälkeen aina tunnu houkuttelevalta kirjoittaa vielä lisää.

Olen työstänyt tilkkukirjaideaa mielessäni jo pari vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi oikein mitään. Ryhtyäkö vai ei? Vatulointini heijastuu jo muuhunkin tilkkuharrastamiseen. Vatuloinnin sijaan minun pitäisi noudattaa Yodan neuvoa: ”Do. Or do not do. There is no try”.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2015 asettamani toiveet?


”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.

En käynyt isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla tai kotimaassa. Pääsin kuitenkin käymään toisenlaisessa isossa tapahtumassa työn merkeissä.

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.

Pidin Soilen kanssa ryhmämyyjäiset toukokuun Siivouspäivänä. Sen saldo oli onneton. Emme myyneet käytännössä mitään, ja Soile vilustui ja sai flunssan.

Mutta meillä oli myös Töölön Tilkkupajan joulu, ja se oli taas todella hauska tapahtuma!

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.

Olin kangaslaihiksella tammikuun 2015 ja onnistuin mainiosti. Sittemmin otin kärsimäni vahingon takaisin ja ostin ensin Eurokankaan palalaarit tyhjiksi, sitten kävin Tallinnan Karnaluksissa hankkimassa parisataa metriä kankaita (no en ihan), ja pyöristin vuoden vielä melkein viime tingassa ostamalla Soilelta ihanan batiikkikaitalesetin.


”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi.”

Bonustoiveeni toteutui korkojen kanssa. Kirjasin viime vuoden yhteenvetopostaukseen viisi keskeneräistä tilkkutyötä, joista sain tämän vuoden aikana valmiiksi kolme: tilkkupeiton taaperolle (Täplikästä menoa), palapelipeiton (Edistys-tilkkupeiton) ja traktorinjälkipeiton (Massey-Ferguson-tilkkupeiton).

Muut kaksi viime vuonna keskeneräisiksi mainitsemaani työtä – jalokivien lailla hohtava tilkkupinta ja kaitaleesta virkattu matto – ovat edelleen kesken.

Ensi vuodelle asetan neljä tavoitetta.


1.  Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on ellei valmis niin ainakin melkein valmis.

2.  Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.

3.  Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

4.  Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.

Lopussa kiitos seisoo! Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani tilkkuvuoden 2015! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2016!

Wednesday, 7 October 2015

muinaismuistoja.

Kuusi vuotta sitten en ollut kirjoittanut yhtään blogikirjoitusta: aloitin bloggaamisen vasta marraskuussa 2009. Vajaan vuoden päästä siitä olin vanha tekijä! Näihin aikoihin vuonna 2010 olin saanut Lauraksi ristimäni PC-laukun valmiiksi. Iloitsen siitä, että Kissa poseeraa hauskasti laukun valmistujaiskuvassa!


Lokakuun alkupuolella 2011 viimeistelin pienempää tilkkulaukkua. Muistan vannoneeni ensimmäisen tukihuopakokeilun jälkeen, etten enää ikinä käyttäisi sitä laukkuihin, mutta kuinka kävi? Tuonkin laukun jäpäköitin tukihuovalla siitäkin huolimatta, että laukkujen viimeisteleminen oli tukalaa.

Enpä olekaan pitkiin aikoihin tehnyt vetoketjulaukkua. Tukihuopaa on varastossa runsaasti! Pitäisikö repäistä ja tehdä pari PIENTÄ vetoketjullista käsilaukkua..?

Vuoden 2012 lokakuun alkupäivinä värkkäilin vetoketjupussukkaa. Ilmeisesti olin jälleen inspiroitunut tilkuista, joita minulla sattui olemaan ompelupöydällä. Valmis pussukka sai nimen ”Syysherkkuja”. Oranssit ja pinkit kankaat toisessa pussukkakappaleessa taisivat olla minusta niin herkut, että keksin tällaisen nimen. Tai ehkä Tytär keksi nimen?


Näihin aikoihin vuonna 2013 olin juuri lukenut tilkkutyökirjan. Suosittelin kirjaa Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012). Olin saanut siitä ainakin 20 tilkkutyöideaa! Muistaakseni löysin Kuusten kuiske –tilkkutyössä käyttämäni tilkkublokin juuri tästä kirjasta – tosin käytin senttimittoja ja lisäksi leikkasin palat ja ompelin blokin eri tavalla kuin kirjan kirjoittaja oli neuvonut.

Tästä pääsen taas Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, sillä aloittelin omaa applikointiosuuttani vuoden 2014 lokakuun alkupäivinä. Täsmälleen vuosi sitten julkaisin blogiviestin englanniksi, sillä olin mukana ”Around the World Blog Hopissa”. Tilkkutien Tiinatei oli kutsunut minut mukaan kierrokselle ja minähän menin!

Monday, 31 August 2015

elokuun viimeisen päivän ajatuksia.

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä.

Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni.

Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa.



Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista!

Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta -

Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli valmistunut hevosaiheinen Poninhäntä-laukku.


Ompelin näköjään myös vihertävää tyynynpäällistä. Siihen tuli hirsimökkiblokkeja! Ooh niitäkin pitäisi taas vaihteeksi tehdä – ne toimivat aina!

Vuotta myöhemmin toimeni olivat hämmästyttävän samanlaiset. Olin valmistanut tyynynpäällisen Tyttären tekemästä tilkkumosaiikista. Tuo huippukiva koristetyyny on asunut sängyllämme siitä saakka.


Tilkkulaukku oli työn alla – tällä kertaa isompi ja vetoketjullinen. Se sai muutaman päivän kuluttua valmistuttuaan nimen Syksyn sävel.

Elokuussa 2012 ompelin juoponpolkumallilla tilkkublokkeja peittoon, joka sai sittemmin nimen Arvoitus. Koska peitto ei sommittelultaan ole täysin mieleiseni, en viivy tässä puheenaiheessa pidempään.

Näihin aikoihin elokuussa 2013 ompelupuuhani olivat aika samanlaisia kuin tänään. Olin leikannut suorakaiteita palapelipeittoon ja olin valmistautumassa applikoimaan palapelipalojen nirkkoja kehittämälleni tilkkupinnalle.



Eipä ole tuo tilkkupinta valmiina vieläkään! Toivottavasti ympyräapplikoinnilleni ei käy samoin.

Viime vuonna tähän aikaan rakentelin plus-kuvioisia tilkkublokkeja.

Tähän on paljon mukavampi palata! Sain tilkkupeiton valmiiksi kohtuullisen nopeasti ja se on meillä päiväpeittona. Annoin sille nimeksi ”Pelkkää hyvää,” koska siinä on plus-kuvio poikineen.



Kissallajin olisi peitosta todennäköisesti sanottavana pelkkää hyvää (siis jos se puhuisi muutakin kuin kissaa).

Thursday, 2 July 2015

bonustoiveen tilanne.

Viime vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia, vaan esitin kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Käsittelin viime blogipostauksessa toiveitteni toteutumisen tilanteen ja nyt katsahdan bonustoiveeseeni.

”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi”.


Tuolloin listasin viisi keskeneräistä työtä:

  1. Tilkkupeitto taaperolle. Valmis! Peitto sai nimen ”Täplikästä menoa,” mutta valitettavasti taapero ei ole vielä saanut peittoaan. Olen tällä tavalla tosi saamaton.
  2. Jalokivien lailla hohtava tilkkupinta. Kesken. Keräsin blokit muovikassiin ja odotan erityistä urheaa mielialaa rohjetakseni miettiä, miten saan työn kunnialla päätökseen.
  3. Palapelipeitto. Kesken. Tilkkupinta on muutamaa applikointia vailla valmis ja on ollut siinä kuosissa jo tovin.
  4. Kaitaleesta virkattu matto. Kesken, mutta hivenen pidemmällä kuin viime vuoden lopussa. Hiljaa hyvää tulee, tai näin vakuuttelen itselleni.
  5. Traktorinjälkipeitto. Valmis! Tilkkupeitto sai nimen ”Massey-Ferguson,” ja se on ollut uudella omistajallaan käytössä jo jonkin aikaa.
Tilannehan on loistava! Toivoin saavani ainakin yhden näistä valmiiksi ja kaksi on valmiina!



Tilkkutyötoiveeni tälle vuodelle ovat toteutuneet hyvin, eikä minun tarvitse korjata kurssiani. Voin edetä tähän tapaan ... vai pitäisikö hyvän tuloksen innostamana toivoa lisää?

Äh, en toivo lisää tässä vaiheessa. Vuoden lopussa sitten taas. 

Tuesday, 30 June 2015

toiveiden tynnyrin tilanne.

Viime vuoden lopuksi esitin uudenvuodenlupausten sijaan kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Miten toiveeni ovat toteutuneet? Vuodesta on puolet jäljellä, joten nyt on hyvä hetki tarkistaa tilanne ja mahdollisesti korjata kurssia.

”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.


Haaveilin lähteväni ehkä Soilen kanssa Birminghamin tilkkutapahtumaan, mutta tämä suunnitelma ei näyttäisi toteutuvan. Mieskin ehdotteli itseään matkaseuraksi Birminghamiin ( !!! ). Olen vielä kahden vaiheilla. Todennäköistä on, että jätän toiveeni toteutumaan myöhemmin ja lasken isoksi tilkkutapahtumaksi Syyringin huhtikuisen kevätretken Tallinnaan. Sielläkin sai menestyksekkäästi tutustua kangastarjontaan (Karnaluksissa) JA koko joukkoon hienoja tilkkutöitä (Marja Matiisenin taiteilijakodissa).

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.


Soile ja minä pidimme toukokuun Siivouspäivänä Pop-up-storea Tilkkupajassa. Meillä oli toki hauskaa, mutta kahdessa hengessä on vähän niukkaa ryhmäksi eikä myyjäisten myy-osuus ollut mittava. Jäi-osuus oli mittavampi.

Ehkä järjestämme vielä joulumyyjäiset ja isommassa ryhmässä kuin kahden hengen. En vielä merkkaa tätä toivottomaksi.

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.


No jipii! Pidin sen heti tammikuussa! Loppukuusta oli vähän vaikea pidättäytyä ostoksista, kuten tästä blogipostauksesta voi aistia. Yksi vuoden keskeisistä toiveista toteutui saman tien. Tammikuun jälkeen en olekaan pitänyt lukua kangasostoksistani. Pitäisikö?

”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi”.

Haluan käsitellä bonustoivettani hieman tarkemmin, joten palaan tähän seuraavassa blogipostauksessani.

Monday, 25 May 2015

kun muistelen.

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn.

Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi".


Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan.

Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valmistin Kesätuuli-nimiseksi tilkkulaukuksi. Hyödynsin täysillä jäännöspaloja. Ompelin tietenkin myös väärin!



Juuri tähän aikaan vuonna 2012 sain idean, miten hyödyntää loppumatonta jäännöspalavuortani ja silti koota tilkkupeiton kokoisen pinnan melko joutuisasti. Ompelin ideaani perustuen melkein hetkessä tilkkupinnan, joka sittemmin sai nimen ”Iloinen yllätys”. Tein ideastani myös tilkkublokki- ja tilkkupeitto-ohjeen.

Pidän edelleen ideastani, mutta myönnän, etteivät jäännöspalat siinä erityisesti hupene. Tein saman idean perusteella myöhemmin myös ”Vanhat ystävät” –tilkkupeiton.

Vuoden 2013 toukokuussa ompelin tilkkublokkeja, joista sittemmin kokosin tilkkupeiton nimeltä "Tuulen viemää”:


Näiden blokkien sivutuotteena syntyneistä kolmio-neliöistä olin ehtinyt valmistaa esimerkiksi ”Tilkkugeometriaa” –nimisen vetoketjupussukan. Olinpa löytänyt siihen iloisen värisen vetoketjun! Ja jälleen ompelin väärin.

Vuosi sitten toukokuussa olin myös saanut juuri valmiiksi tilkkupussukan, tällä kertaa ”Madison”-nimisen.



Olin tammikuussa 2014 keksinyt koota pussukoihin tilkkupinnat kaitalepalkeista ja tikata ne suorin ompelein juuri niin kuin tässäkin. (Tilkkupinta- ja tikkausidean sain syyrinkiläisen tilkkuystäväni Armin laukusta, jonka hän oli tehnyt Crazy Mom Quilts –blogin pitäjän Amandan tilkkulaukun mallilla.) Sittemmin olen valmistanut samalla idealla yllättävän monta sittenkin melko erilaiselta näyttävää pussukkaa.

Hyvänen aika! Tähän aikaan vuosi sitten sireenimme kukkivat jo! Nyt eivät kuki vielä.

Wednesday, 25 February 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten?

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi.



Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse!

Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää).

Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoitukseni nimikin oli kuvaavasti ”ei mitään valmista”.) Onneksi tämän vuoden helmikuu on ollut toista maata!

Kolme vuotta sitten esittelin blogikirjoituksessani käsin ompelemaani paper-piecing –tuotosta. Tuo tilkku on edelleen tilkkuna eikä sille ole syntynyt kavereitakaan. Samassa kirjoituksessa näyttämäni musta-valkoisen tilkkupinnan sentään ahersin urheasti Liisa-tilkkulaukuksi asti.



Vuoden 2013 helmikuun 24. päivänä paljastin hyödyllisimmät värioppini. Tutustu postaukseeni, niin opit samalla, miksi annoin esimerkkityölleni nimen ”Uhrauksia”. Missähän se mahtaa tätä nykyä olla? En ole nähnyt sitä aikoihin.

Viime vuoden helmikuun lopulla blogikirjoitukseni ei ollut mainos, vaikka ensimmäisestä kuvasta olisi saattanut niin päätellä. Olin aloittamassa inspiroivaa solmiotilkkutyöurakkaa, joka huipentui toukokuun Lions-tapahtumaan. Kalaasit-tilkkutyö oli vuoden 2014 toukokuussa tapahtuman arpajaisten päävoittona.

Minulla on vaikka kuinka paljon solmioita yhä jäljellä. Pitäisikö ommella niistä vielä toinenkin tilkkutyö? Tai viisi?

Tuesday, 3 February 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten.

Viisi vuotta sitten rakentelin tilkkutyötä Finn Quiltin kilpailuun, jonka teemana oli violetti. Tapojeni vastaisesti lähdin toteuttamaan esittävää kuvaa, nimittäin orvokin.


Lähetin lopulta kaksikin työtä kilpailuun - "Näen violettia" ja "Sekaisin lilasta", mutta ne eivät sijoittuneet. Sen sijaan ne sijoittuivat ystäviemme kesämökin seinälle.

Neljä vuotta sitten esittelin valmista Paluu 70-luvulle –vetoketjupussukkaa. Olin lähdössä Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailtaan, minne vein näyttelyyn tarjolle kaksi tilkkutyötä. Liskokuvioinen PC-laukku oli vielä vaiheessa.

Näihin aikoihin vuonna 2012 suunnittelin oikaisevani Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksissa. Juuri tuona päivänä tikkaaminen ei tosin edistynyt – katso blogikirjoituksestani, miksei. Esittelen kirjoituksessa myös siistittyä kirjahyllyn päällistä. Harvinainen tilanne!

Kaksi vuotta sitten tein ensimmäisen blokin tilkkupeittoon, joka sai lopulta nimen Tähtipölyä. Toteutin tähtikuvion keskustat vaaleista (tai melko vaaleista) jäännöspalatilkuista ja sain ehkä jäännöspalalaatikkoakin vajaammaksi. Nyttemmin olen taas keskittynyt täyttämään jäännöspalalaatikkoa!



Viime vuonna tähän aikaan paljastin neljä tilkkuiluun liittyvää asiaa, joiden parissa en kovin hyvin viihdy. Heikkouteni ensimmäisessä kertomassani asiassa on vähän hankala nyt, kun olen suunnitellut kokoavani tilkkutyöaiheisen kirjan.

Sunday, 11 January 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten.

Tänä samaisena päivänä viisi vuotta sitten tunnustin aloittaneeni uuden projektin (tilkkupussukka, mikäs muukaan), vaikka muitakin töitä oli vaiheessa. En siis ole kehittynyt lainkaan noista ajoista. 

Voi ei! Neljä vuotta sitten kirjoittamani blogipostaus toi taas mieleeni epäonnistuneen tilkkulaukun. Kerron tässä postauksessa väkertäväni laukkua parastaikaa. Siitä ei tullut niin yhtään minkäänlaista! Ihan tyhmä!


Kas, näihin aikoihin vuonna 2012 ompelin myös lapsekasta peittoa. Vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö oli tekeillä Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Lapsettaa” –näyttelyyn. Pehmeää ja possunpunaa -tilkkupeitto oli näytteillä samana vuonna myös FinnQuiltin kansallisessa tilkkutyönäyttelyssä.

Kaksi vuotta sitten minulla oli kiire. Olin päättänyt tehdä tilkkupeiton lahjaksi kahdelle vanhalle ystävälleni, joten valitsin joutuisasti valmistuvan mallin. Silti jouduin työskentelemään tosi uutterasti, että peitto valmistui ajoissa. Vanhat ystävät –tilkkupeitto näytti valmiina tällaiselta:



Köh, vuosi sitten ompelin juuri kehyksiä heinäkuussa 2014 valmiiksi saamaani Kuusten kuiske –tilkkupeittooni, johon ompelin ripustuskujan vain pari päivää sitten. Projektini eivät tosiaankaan aina valmistu yhtä ripeästi kuin Vanhat ystävät –tilkkupeitto!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails