Showing posts with label kantokonseptit. Show all posts
Showing posts with label kantokonseptit. Show all posts

Saturday, 6 December 2014

kyllä mahtuu tavaraa tilkkupussukkaan!

Hyvä tilkkuystäväni Första Maj voitti pääpalkinnon Tilkunviilaaja-blogini viisivuotissynttäreiden kunniaksi järjestämässäni arvonnassa. Hän osasi heti keksiä sopivan käytön voittamalleen Lokakuu-tilkkupussukalla. Föönaustarvikkeet mahtuvat kuulemma siihen juuri sopivasti ja harjat myös. Hän lähetti minulle kuvat, jotta näen ja voin näyttää teillekin!

Kun Första Maj on lähdössä matkalle, hän pakkaa tilkkupussukkaan nämä tavarat:


Lisäksi hän kerää matkalla tarvitsemansa hiuslenkit pussukan pieneen sisätaskuun. Hyvin mahtuvat tavarat pussukkaan!


Kuvan matkakassi näyttää kyllä niin täydeltä, että mahtuuko pakattu tilkkupussukka mukaan? No, laukusta voi tyhjentää vaikka kenkäparin, tai yhden kengän. Pussukka vie suunnilleen saman verran tilaa kuin yksi (tosi leveä ja aika lyhyt, ei korkeakorkoinen) kenkä. Första Maj'lla on kyllä sirompi jalka. Ehkä hänellä sentään on keino mahduttaa pussukka tärkeine tavaroineen mukaan, oli kassi kuinka täyttymäisillään hyvänsä.

Voi, miten kiva oli huomata, että pussukka oli Första Maj’lle mieleinen!

Saturday, 29 November 2014

tietokonekotelo tilkuista.

Tyttären tietokonekotelo on valmis ja annoin sille nimen Paikkatasku.


Mittasin tietokoneen tarkasti mittanauhalla ja mitä sen jälkeen tein? Leikkasin ensin tikkausvanupalan ja collegejerseypalan tietokoneella mitaten – en siis mittanauhalla mitaten. Sommittelin tikkausvanupalan päälle tilkkublokit ja muut palaset ja ompelin pinnaksi. Erittäin senttimetrimitatonta touhua.


Tein pariin otteeseen varmistusmittauksen, edelleen tietokoneella. Vaikka se on lituska, sillä kuitenkin on paksuutta enkä luottanut siihen, että senttimitoilla tulisi kunnollinen.

Ennen kuin ompelin viimeistelytikkauksen kotelon suuaukkoon, kokeilin vielä viimeisen kerran, että Tyttären tietokone sujahtaa sopivasti koteloonsa. Siinä vaiheessa Tytär mainitsi, että olisin voinut tehdä suuaukon tuonne lyhyemmälle sivulle.


Joo se olisi varmaan ollutkin aika hyvä ajatus. Minulle ei vain tullut mieleenkään. Visualisoin kotelon koko ajan juuri tällaiseksi.


Paikkatasku-tietokonekotelo on Tyttären käyttämän tietokoneen kokoinen. Ompelin tilkkupinnan aiemmin valmistamistani tilkkublokeista, joita täydensin muutamalla muulla ompelupöydältä löytyneellä jäännöspalalla sekä farkkupaloilla. Käytin myös pari kaitaletta aivan äskettäin hankkimaani plus-heksagonikuvioista kangasta.

Kotelo on tikattu orgaanisesti aaltoilevin suorin ompelein ohueen tikkausvanuun sekä collegejerseypalaan. Kotelossa ei ole sulkemismekanismia, vaan se on maailman yksinkertaisin pussi. No on siinä sentään puuvillakangas vuorina, etteivät saumat ärvötä näkyvissä.

Thursday, 27 November 2014

tavaroita lattialla.

Asettelin sekä valmiit että keskeneräiset lasinaluseni huolellisesti sommitellen lattialle. Sitten vasta huomasin, että minun olisi pitänyt kääntää ne toiseen suuntaan, sillä valo tuli takaani. Tuntui aivan ylitsepääsemättömän työläältä, joten kuva on nyt otettu pikkasen kaukaa ja silti varjoa näkyy alareunassa.


Varmaan havaitsette kuitenkin, miten tarkka edellisessä postauksessani ollut sanallinen kuvaus näistä uusista lasinalusista oli.

En tahtonut millään keksiä, minkä kankaan ompelisin noihin puoliomituisiin kuponkeihin (etualalla) reunoiksi. Nyt kun sininen lumihiutalekuvioinen kangas on paikoillaan, näyttää siltä kuin se olisi varta vasten suunniteltu kuponkeihin sopivaksi (vaikka se ei ole).

Piilokuva:


No ei tämä oikeasti ole piilokuva: Tyttären tietokonetaskua ommellaan vuorikappaleen kanssa yhteen. Olisin saattanut saada taskun valmiiksi eilen, mutta ompelukone piipitti alalangan loppumisesta, joten lopetin siltä päivältä.

Eikö olekin kummallista, miten työläältä pienet hommat saattavat tuntua? Minulla olisi mennyt puolaamiseen enintään pari minuuttia (tai parhaassa tapauksessa vain 15 sekuntia puolan vaihtamiseen), mutta lopetin mieluummin. Ei jaksanut!

Tuesday, 25 November 2014

yllätyksiä.

Tytär yllätti minut iloisesti ja pyysi tekemään tietokoneelleen suojataskun. Yksinkertaisen pussin, ei edes mitään sulkijanappia saati vetoketjua. Taskun tarkoituksena on vain pehmustaa tietokonetta, kun hän kuljettaa sitä muiden tavaroiden lomassa laukussaan.

Kysyin, pitäisikö taskun olla yhtä kangasta vai voisiko sen toteuttaa tilkkutyönä. Yllätyin vielä enemmän ja vielä iloisemmin, kun hän piti tilkkutoteutusta parempana. Kokosin tilkkupinnan pari iltaa sitten:


Tiedän Tyttären pitävän uudesta plus-heksagon-kuvioisesta kankaasta, joten käytin sitä pari kaitaleellista.

Nyt kyllä hävettää kertoa, mistä muu tilkkupinta on kotoisin. Kaikki muut palat löytyivät ompelupöydältäni sieltä sun täältä, eikä pöydällä tämän jälkeenkään ole tyhjää pintaa. Olen ihme hamsteri ja haluaisin, että kaikki on koko ajan näkyvissä. Mitään ei voisi panna laatikkoon tai kaappiin oven taakse.

Hyvä asia oli tietysti, että minulla oli kivoja tilkkupaloja valmiina. Pinta valmistui todella joutuisasti, ja Tytär tykkäsi tästä. Olen nyttemmin tikannut pinnan ja olen ompelemassa tätä taskuksi.

Jotain ihan muuta:


Talvi yllätti autoilijat Helsingissä viime perjantaina. En ollut pahimpaan aikaan enää liikekannalla vaan jo kotona ja pääsin kuvaamaan (melkein) valmiit lasinaluset ulkona. Tässä ne lojuvat kinoksessa. Ne ovat vain melkein valmiit, sillä en ehtinyt ennen kuvaussessiota päätellä tikkauslankoja.

Nyttemmin langat on päätelty ja olen ehtinyt tehdä muutamia lasinalusia lisää, tikkausta vailla valmiiksi. Kun vain ehtisin joskus ottaa niistä kuvat valoisaan aikaan, niin voisin esitellä! Tyytykää sanalliseen kuvaukseen: toisissa on etäisen slaavilais-/englantilaistyylistä kukkakuviota keskellä ja punaiset reunat, toisissa on kirkasväriset, jouluaiheiset kuponkikuviot keskellä ja siniset, lumihiutalekuvioiset reunat.

Friday, 16 May 2014

miehisempi tilkkupinta.

Siiryin mukavuusalueeltani eli söpöysakselilta miehisempien värien ja kuosien pariin ja tein kaikkeni, ettei tilkkupinnasta tällä kertaa olisi tullut tyttömäinen. Katseenvangitsijakankaana minulla oli vihertävän ruskehtavapohjainen, kitarakuvioinen kangas.


Tilkkupinnasta tuli miehisempi kuin luomukseni yleensä ovat, mutta onhan siinä kukkia ja nalleja edelleen. Ruskeaa, vihertävää ja harmaata siinä on tosin paljon enemmän kuin yleensä tilkkupinnoissani.

Ompelen tilkkupinnasta pussukan, joka kenties sopii myös miehen käyttöön, mutta ei tälläkään designilla näköjään vielä miehekkyyttä pönkitetä. Ehkä myös ”pussukka” sanana on sellainen, ettei ensimmäiseksi tule mieleen ainakaan raavas mies.

Taidankin ommella tästä tilkkupinnasta kantokonseptin parranajovälineille.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails