Tilkunviilaaja

Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Meitä oli paikalla reilut kymmenen kiltalaista ja erikoisteemana oli kankaanvaihto. Kiltailtojemme moninaiset erikoisteemat ovat yksi syy, miksi tilkkukilta on niin mainio juttu. Kankaanvaihdon lisäksi meillä on esitelty toisaalta ihania, toisaalta hirveitä kankaita; olemme kokeilleet kaakelipainantaa; ja olemme jakaneet vinkkejä parhaista tilkkutyökaluista, parhaista nikseistä ja parhaista tilkkukirjoista. Erikoisin aktiviteetti olivat japanilaisella paperilla päällystetyt koristemunat. Tein silloin kotiimme maailman hienoimmat pääsiäiskoristeet. Jostain syystä aika harva oli eilen ehtinyt/muistanut valmistautua niin, että kankaita olisi ollut mukana vaihdettavaksi asti. Minulla esimerkiksi ei ollut kankaita mukana kiltailtaan saapuessani, mutta hyvitin asian ostamalla (en vaihtamalla) muutaman kiinnostavan kankaan. Tässä on muutama joulukangastilkku ja myös minulle niin eksoottisia yksivärisiä! Olipa ihanat hankinnat!

Ostin aika hiljattain ihanan kangaskaitalerullan eli Elizabeth Hartmanin kokoaman Paintbox Solids -valikoiman Kona-puuvilloja. Koska rullan muovikääre oli päässyt vahingoittumaan, sain avatuksi koko paketin sen sijaan että olisin hillonnut kankaita ihailtavina hyllyllä (niin kuin yleensä teen). Mistähän sain päähäni tällaisen blokki-idean? En muista, mutta yllättävän nopeasti olin tehnyt tarpeeksi näitä hirsimökkiblokin puolikkaita, että sain peittokokoisen tilkkupinnan kasaan. Tämä kuva oli vain räiskäisy, jonka avulla tutkisin, onko sommitelmani paras mahdollinen. Mitä tein? Vilkaisin kuvaa ja totesin, että ihan ookoo, ommellaan kokoon. Tässä kuvassa blokit ovat valmiina riveinä. Saumat pitää silittää ja sitten voin ommella rivit kiinni toisiinsa. Tilkkupinta on pian valmis! Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja. Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin

Juuri nyt liikun tilkkumaailmassa vauhdikkaasti muilla kuin käytännön tasoilla. Valmistelen kiltani eli Syyringin kanssa aivan lähipäivinä avautuvaa tilkkutyönäyttelyä. Viimeistelen omaa näyttelytyötäni (siis ompelen siihen ripustuskujaa, yök). Kerään ja kirjoitan sisältöä Tilkkuyhdistyksen uusia nettisivuja varten. Koostan kuva- ja tekstipaketteja ohjeineen nettisivujen tekijöille. Laiska töitään luettelee, mutta nämä ovat syynä siihen, että olen saanut tehdyksi ikävän vähän mitään todellista tilkkutyötä. Mutta jotain sentään. Etsiskelin pari viikkoa sitten sopivia paloja neliö-neliössä-blokkeihin ja kas kummaa, yhdestä laatikosta putkahti neljä valmiiksi tekemääni paper-piecing-taloa. Ajattelin, että jos suljen ne takaisin laatikkoon, ne unohtuvat uudelleen ties kuinka pitkäksi aikaa. Ompelinkin neljä taloani yhdeksi isommaksi blokiksi. Tästä tulee joskus jotain. Välikaitaleiden värit ovat aivan mitä sattuu – sen mukaan, mitä ompelupöydällä sattui olemaan käsillä juuri sil

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa. Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle! Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen. Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä. Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pit

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina. Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen. Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja. Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein p

Tytär ihastui Instagramissa näkemäänsä, Saijan tekemään Väre-tilkkupeittoon niin, että pyysi minua tekemään hänelle samanlaisen. Olin jo omatoimisesti ihastellut samaa työtä ja lisännyt sen ”ehkä jonakin päivänä” –luettelooni, mutta tuo jokin päivä saapui arveltua nopeammin. Ensin minusta tuntui puoliksi haljulta lähteä kopioimaan toisen tekemää työtä, mutta lopetin tuollaiset ajatukset alkuunsa. Kaikki mallit ja väriyhdistelmät on varmasti nähty ja kokeiltu tilkkuilun historiassa. Kysyin silti vielä Tyttäreltä, voisiko joku muu väri toimia, mutta ei, työn pitää olla juuri sininen. Onneksi minulla on jokusia sinisiä(kin) kankaita kokoelmissani. Etualalla on kaksi koeblokkia, jotka kiiruhdin tekemään. Näin, että tilkkutyöhön käytetään tiimalasiblokkeja ja järkeilin, että sellaisia voi ommella pikatekniikalla kahdesta kolmio-neliöstä. Koeblokit todistivat nopeasti järkeilyni oikeaksi. Järkeilin myös tarvitsevani työhön blokkeja, joissa ei olisi paljon kontrastia. Aloitin ompe

Aivan ensiksi kerron onnistuneesta kangasvaihdosta, jonka toteutin jo joulun aikaan. Olin Tyttären ideoimana kirjoittanut ”mitä oikein ajattelin ostaessani nämä rumiluskankaat” –postauksen ja esitellyt siinä myös kivan kankaan, jota vain en osannut käyttää. Nero's Post and Patch -blogin Teje lähestyi minua kertoen, että hän kyllä osaisi käyttää sitä ja haluaisinko vaihtaa sen johonkin hänen kankaaseensa. Lähetin hänelle minulle tarpeettoman kissakankaani ja sain yllin kyllin korvausta. Hänen lähetyksensä saapui vähän ennen joulua ja avasin sen vasta jouluaattona. Olin hänen kuvistaan valinnut kaksi kiinnostavinta ja hän lähetti minulle ne molemmat: Jännittäviä kuoseja, jotka poikkeavat tavallisista hankinnoistani. Näistä saan vielä johonkin työhön erinomaista maustetta. Lisäksi hänen paketissaan oli kaksi ihanaa tilkkua, joista en vielä ole raaskinut leikata palaakaan: Tejelle kiitos hauskasta kahdenvälisestä kangasvaihdosta! Jännittävää ja kivaa! Lähetin hänell

Kehuskelin pari päivää sitten postauksessani, että olin melkein viikon ollut kangaslaihiksella eikä tehnyt heikkoakaan. Miten siis voin esitellä uusia kankaita jo nyt? Haa, nämä eivät olekaan ostokankaita, vaan nämä putkahtivat amerikkalaisen ystäväni joulupaketista, joka saapui toissapäivänä! Lahjakankaita! Onko parempaa joululahjaa?! Kankaat ovat niin hyvä joululahja, että olen yleensä ostanut joulupukin puolesta itselleni jotain kangasjuttua. Ihan vain, että saisin avata kangaslahjapaketin! Ystäväni oli kirjoittanut mukaan lapun, jossa hän kertoi toivovansa, ettei hän ole ostanut minulle samoja kankaita aikaisemmin. Kaikki olivat minulle uusia! Miestä ihmetytti, kun selasin nyytit läpi ja sanoin ”ei oo tätä,” ”ei oo tätä,” ... ”Miten sä voit muka muistaa kaikki kankaat mitä sulla on,” hän kysyi. Muistatteko te, mitä kankaita teillä on ja mitä ei, vai oletteko joskus vahingossa ostaneet toistamiseen samaa kangasta? Uskon muistavani kaikki selkeän kuviolliset kankaani. L

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Hahaa, nyt te lukijat luulitte, että tarjoan jälleen teille ajatuksiani vuosien varrelta. Ehei! Minä paljastan muutaman kangashankinnan, joista näin jälkikäteen mietin: ”Mitä oikein ajattelin?” Toivon, ettei kukaan loukkaannu. Tässähän voi olla jonkun teistä lempikankaita! Onneksi meillä ihmisillä on erilaisia makuja ja nämä ovat aivan minun omia makuasioitani. Jos joku tykkää näistä, se ei tarkoita, että mielestäni hänellä olisi huono maku, vaan vain erilainen kuin minulla. Ja huom, olen ostanut jokaisen näistä kankaista itse. Ensiksi kissaihmisen valitsemat kissakankaat: No, tummanvihreätaustainen kangas näytti ostohetkellä modernimmalta eikä silloin ollut niinkään laajaa valikoimaa kuin tänään. Mutta silti. En varmasti ikinä ole tykännyt tuosta vihreästä. Ja viereinen kissakangas on periaatteessa hauskaa, mutta käytäntö on osoittanut sen vaikeaksi yhdistettäväksi minun töihini. Sitten vähän erilaisia kuoseja eli kukkia: Absoluuttinen kukkasilmä (vrt absoluuttinen s

Kankaat ovat ihania, eivätkö olekin? Toiset vielä ihanampia kuin toiset. Esittelen nyt yhdeksän lempikangastani - siis tämän hetken suosikkini! (Tytär antoi idean tähän postaukseeni.) Ensimmäisenä lempparina esittelen tämän kuosin: Onko tämä kummallinen? On. Onko tätä vaikea käyttää? On ja ei. Jos haluaa kuvioinnin näkyvän kokonaisena, tähän on aika vaikea kuvitella tilkkutyömallia, ja mitä tämän ympärillekään laittaa? Mutta tästä saa todella mielenkiintoisia tilkkupaloja, jotka sopivat vaikka minkä kankaan kanssa yhteen. Kolme sini-turkoosi-liilaa kangasta: Ylin kukkakuvio ei ole kuvassa edukseen. Se on syvän violetti ja vihreä ja turkoosi. Ihana. Sen kanssa melko samanlaista värimaailmaa on tuo mutkittelevaraitainen kangas, joka terästää hauskasti pinnan kuin pinnan. Hempeä perhos-kukkakuvio on valloittava. Siinä on seassa vielä kiiltävääkin. Lasken nämä kaksi eri väristä kangasta yhdeksi, koska näissä kuvio on kuitenkin se juttu: Aivan merkillinen kuvio, mutta

Luin männäviikolla lehdestä jostain uudesta EU-direktiivistä, joka kieltäisi puuvillakuidun heittämisen roskiin. Ensimmäinen reaktio on tietysti nyökytellä. Kyllä, onhan kauheaa tuhlausta heittää puuvillaa sisältäviä vaatteita roskiin. Tilkkuilija miettii asiaa vähän pidemmälle. Kaikki puuvillakuitua sisältävä ei ole kovin isoa. Ilmeisesti meidän täytyy ruveta keräämään kaikki tilkku- ja lankasilppu talteen omaan kierrätysroskikseen? (Ai niin, osa meistä tekee sen jo, paitsi ettei sitä kutsuta kierrätysroskikseksi vaan varastoksi, josta otetaan materiaalia tilkkumosaiikkeja sun muita varten.) Etsin lisätietoa EU-direktiivistä, mutten löytänyt. En ihmettele, vaikka sellainen olisi tulossa. Vielä kun sitten tietäisi, mihin oman puuvillakuitujätteen voi toimittaa. Ehkä sen voisi jo nyt laittaa lumppukeräyslaatikkoon (jos sellaisia on).

Maailmankirjat tuntuivat olevan sekaisin, kun Mies ehdotti eilen minulle käyntiä kangaskaupassa. ! ! ! Tässä kohdassa kuuluu lukea edellinen virke uudelleen ja pitää kunnioittava tauko. Kaatosateisesta ilmasta huolimatta lähdimme ajelulle Espoon suunnalle. Hän tarkasteli paria mahdollista autoa siellä päin ja olisihan ollut aika typerää olla käymättä Soukan Menita Outlet –myymälässä, kun melko lähellä olimme. Tämä oli siis hänen ajatuksensa! Menita vietti 10-vuotisjuhliaan ja siellä oli ihan tarjouksiakin. Kankaat oli viime käyntini jälkeen siirretty ylempään kerrokseen takaseinän hyllyille (tästä ei valitettavasti ole kuvaa) ja niitä oli ehkä enemmänkin kuin viimeksi. Matkalta kangashyllyille temmoin mukaan kivanvärisiä vetoketjuja ja tässä onkin kuva hankinnoistani: Hillitty harmaa, japanilaistyyppinen kangas, kesäkretongin näköinen kukkakangas ja Kaffe Fassett –kuosi. Sekä vetoketjuni. Ostin vielä huvittavia kangaskuponkeja: Ehkä teen näistä lasinalusia tai liit

Minulta kysyttiin neuvoa kankaiden leikkuroimiseen! Olen tosi mielissäni, että PikkuBertta kysyi. Kukapa ei tykkää neuvoa oikein luvan kanssa?! Kysymys kuului näin: ”Kuinka sinä teet isosta kangaspalasta vaikka 25 cm leveää suikaletta?” Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla, joka minulla sattui olemaan työn alla! Ohje: Leikkaa kankaasta leveä kaistale Varmaankaan kankaasi ei sovi leikkuualustalle taittamattomana. (Olisipa hienoa, jos leikkuualusta olisi niin leveä!) Joudut taittamaan kankaan ennen leikkaamista ja itse taitan pitkät kankaat pituussuunnassa. Kankaan hulpioreunat vastakkain (eli ne reunat, jotka eivät rispaannu). Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän v