Showing posts with label kankaat. Show all posts
Showing posts with label kankaat. Show all posts

Sunday, 17 December 2017

q niin kuin quarter, fat quarter.

Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”.

Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)?

No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino!


Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi):


Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen.

Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala on ”lihavampi,” siitä saa leikatuksi vaikka 12 tuuman neliön ja useampia pienempiä, mutta yhdeksän tuumaa korkeasta soirosta tuollaista isoa neliötä ei voi leikata.

Fättäristä on myös teknisesti helpompi leikata kuin koko kankaan levyisestä palasta.

Ostohetkellä fättärit ovat lisäksi söpöjä ja houkuttelevia!

Saturday, 9 December 2017

i niin kuin ihanimmat.

Eilisessä postauksessa tuli selväksi, että olen kangashullu. Esittelen nyt valikoiman ihanimpia kankaitani.

Toistan Tyttären ideaa vuodelta 2015, jolloin esittelin yhdeksän lempikangastani. Nyt minulla on kuitenkin uudet suosikit.


Oikean alakulman kukallinen kangas oli viimeisimmällä ihanuuslistallani, mutta muut ovat ihan eri kankaat kuin viimeksi. Minulla on ollut suurin osa näistä jo kauan, joten top 6 –listan uudistuminen kielii häilyvästä maustani.

Katse ei tällä kertaa osunut edellisen top-listan parhauskankaaseen, joten se ei ole tällä listallani. Jos olisin sen huomannut, se olisi yhä mukana. (Minulla on edelleen sama pala jäljellä. Miten raaskisin ikinä leikata siitä palaakaan?!)

Sunday, 19 November 2017

kankaita ja tilkkuja.

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella.

Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina!

Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä.


Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista.


Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi. Se avautui kyllä hyvin, mutta sen sulkeminen ei onnistunut yhdellä kädellä lainkaan, ja kahdella kädelläkin sen sulkemiseen kului tovi.


Rasiaa oli myös hankala kantaa. Se oli hauska valmistaa, mutta se ei toiminut käytössä. (Värivalintanikaan eivät tainneet olla mieluisat muille kuin minulle.)

Niinpä purin rasian alkutekijöihinsä.


Pahvit menivät pahvinkeräykseen, kankaiden liimatut osuudet roskiin ja käyttökelpoiset tilkut menevät uusiokäyttöön. Taidan yhdistää kaunista kissabatiikkia johonkin muuhun väriin kuin punaiseen ja kelta-oranssiin, jotta värien täyteläisyys hieman taittuu.

Thursday, 19 October 2017

kahdenlaista tilkkupeittoa.

Ehkä luulitte, että olen kokonaan ryhtynyt tilkkupussukoiden valmistajaksi ja hylännyt tilkkupeittojen ompelemisen tykkänään? Mutta ei huolta! Ompelen yhä tilkkublokkeja – välillä enemmän ja välillä vähemmän ahkerasti.

Erityisesti olen ahertanut puna-valkoisen projektini parissa, sille kun on jo tilaus sisällä.


Pohdiskelin, miten tasoittaa epämääräisen kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit, mutta tilkkuystäväni Soile ratkaisi pulmani. Hän kehotti ompelemaan joka toiselle blokille vaaleat, joka toiselle punaiset kehykset.

Olin ajatellut käyttää kehyksiin samaa valkoista kangasta, jota blokeissakin on. Se on kuitenkin aika kankeaa, joten hylkäsin valkoisen kehysidean mieluusti.

Tartuin toimeen Soilen luona, missä pidimme yhteisen ompelupäivän viime viikonloppuna. Muutaman tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen minulla oli 19 valmiiksi kehystettyä blokkia. Soilen söpö koira suostui poseeraamaan blokkien päällä. Kuvan toisessa reunassa näkyy pieni kaistale ihanaa sinistä tilkkutyötä, jota Soile ompeli kokoon.


Punainen ja sininen yhdessä olivat kuin ”sisko ja sen veli”.

Pari päivää sitten sain kehystetyksi loputkin epämääräisen muotoiset blokkini. Asettelin kaikki 30 blokkia lattialle, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen. Kohta ompelen!


Olisihan liian järjestelmällistä, että kokoaisin puna-valkoisen tilkkupinnan ensin ja rupeaisin vasta sitten ompelemaan uutta! Siksi aloitinkin uuden projektin vielä entisen (ja entisten) ollessa kesken. Tein ensin koeblokin, joka onnistui kerralla melko hyvin. Kuvassa testiblokki poseeraa yhdessä ihanan batiikkikaitalepakettini kanssa.


Eikä kaitalepaketti ollut kuvassa syyttä! Noukin siitä pari kaitaletta, jotka ompelin rasteiksi, näin:


Tilkkupeittoon tulee eri tummuisia harmahtavia kankaita rasteille taustaksi, ja rasteja tulee niin paljon kuin kaitalepaketista suinkin saa.


Blokit ovat noin 25 cm x 25 cm kokoisia. Näistä saattaa tulla aika isokin peitto!

Sunday, 1 October 2017

japanilaista tunnelmaa?

Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono.


Kimono-pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille.

Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala.


Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan?


Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon pussukan pohjan ompeleminen vie etukappaletta näkymättömiin.


Ompelin Kimono-pussukkaan pidemmän kantolenksun, joten se on Street-mallistoa. Vetoketju on toisesta päästä siistitty pienellä kangaspalasella.

Sisälle maltoin ommella sisätaskun, jonka väritys on ihan jotain muuta kuin muu pussukka. Ajattelin, että se on kiva yllätys pussukan avaajalle.


Tikkaukset ovat kahdenlaiset. Toisaalta ompelin suorat ompeleet salmiakkikuvioiden ja neliöiden ympärille vähän niin kuin korostukseksi. Käyttelin useaa eri väriä tikkauslankaa.

Sitten täyttelin lopun tilkkupinnan muurahaisenpolkutikkauksilla. Niihin valitsin harmahtavan, vaalean tikkauslangan.

Kun Kimono-pussukan pohjaa kurkkaa, löytää yllättävän tilkun.


Joudun tunnustamaan nolohkon laiminlyönnin. En muistanut mitata Kimono-pussukkaa ennen kuin luovutin sen Siskolle! Niinpä pussukan strategiset mitat tässä ovat arvauksia. Älkää luottako näihin:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Pussukassa on kantolenksu, jonka ompelin 6 cm leveästä ja 38 cm pitkästä kaitaleesta.



Kimono-pussukan tilkkupinta on tikattu bambuvanuun. Päälliseen käytin tosiaan toisesta työstä jääneitä tilkkuja, muita jäännöstilkkuja ja Valori Wellsin harmaata, pienikuvioista kangasta. Vuori on puuvillakangasta.


Viimeisimmät tilkkupinnat on nyt siivottu ompelupöydältä pussukoiksi. Ne eivät ehtineet kunnolla varastoitua minulla, sillä Sisko halusi ne kaikki. Hän on paitsi rakas minulle, myös mesenaattini ja uskollisin fanini.

Mitä luulette? Onkohan minulla tekeillä jo uusia pussukoita?

Sunday, 6 August 2017

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.


Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:

Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.


Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!

Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.

Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.


Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.

Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).


Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!

No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.

Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.


Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.


Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).

Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?


Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.

Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.
  • Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.

Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.

Monday, 17 July 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

Wednesday, 10 May 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Tuesday, 25 April 2017

kaitaleprojekti.

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä:


Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain):


Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin.

Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. Saumakin olisi milloin missäkin kohdassa yhdistelmäkaitaletta.

Kuvassa ”koeblokkini” – tuo musta-punainen – ja varsinaisen projektin ensimmäinen pala.


Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, että kaitaleet pitää yhdistää erisuuntaisin saumoin, jos lopputulokseen haluaa tällaista ylös-alas-meininkiä. Ymmärsin asian vasta kun olin ommellut useita yhdistelmäkaitaleita samoin päin. Niistä ei syntynyt hauskaa rytmiä pintaan.

Onneksi en ollut ehtinyt ommella kaikkia paloja, vaan vain muutaman. Siirryin ompelemaan saumat vuorotellen eri suuntiin. Tällaisen oloista tilkkupintaa näistä syntyy (tosin kaitaleet kapenevat aika tavalla, kun yhdistän ne).


Kaitaleiden silitykseen tuli välillä pakollinen tauko, sillä silityslauta oli paremmassa käytössä:


Ompelen kaitaleet yhteen täysvinolla saumalla. Ompelen toisen sauman reilun paininjalan päähän ensimmäisestä ja leikkaan niiden välistä. Saan ylimääräisenä tuotoksena minipieniä kolmio-neliöitä, joita olen yhdistänyt pieniksi kuvioneliöiksi:


Ehkä käytän näitä uuteen tietokonekoteloyritykseen. Olisi kiva, jos minäkin saisin kivan näköisen kotelon, varsinkin kun ei-hehkeästä yrityksestäni tuli susi.

Friday, 27 January 2017

aika pöllö.

Hahaa! En tarkoittanut otsikollani, että joku tai jokin olisi aika pöllö, siis hoopo tai pöhkö. Minulla on vain käsissäni Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -tilkkutyöhön kuuluva pöllöblokki, joka on aika valmis. Aika pöllö siis.


Sillä on ilme kuitenkin jo kohdallaan. Tuima.

Tähän kaveriin sitä vasta tarvittiinkin erilaisia paloja! Leikkasin niitä melkoisen tovin, enkä silti onnistunut. Huomasin vasta ommellessani, ettei tarvittavia paloja ollutkaan (olin leikannut aivan vääränlaiset palat), ja jouduin leikkaamaan niitä lennossa lisää. Onneksi kaikki blokkiin valitsemani kankaat riittivät hyvin.

Pöllön kokoaminen oli silti mielenkiintoinen ja hauskakin puuha!

Näytän vielä, mitä tilkkuystäväni Virpi antoi minulle viime kiltakokouksessa. Mistä hyvästä mahdoin ansaita näin upean paketin?!


Ehkä joku paketin tilkuista pääsee vielä Fancy Forest -työhön mukaan!

Tuesday, 10 January 2017

toinenkin taustakappale.

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.

En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.

Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.

Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.


Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.

Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!


Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.

Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.

Sunday, 8 January 2017

toinen otto: kaitalepakkaus käytetty!

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin!

Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja.

Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat.


Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle!

Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakangas suurin piirtein sopi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails