Showing posts with label kankaat. Show all posts
Showing posts with label kankaat. Show all posts

Tuesday, 26 June 2018

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia.

Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli.


Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan.

Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikkasin palan ympyräksi 2-3 mm:n päästä ompeleesta. - Siksakkasin vielä ympyrän ympäri.


Ei mennyt kauan! Muistelemiseen meni melkein kauemmin kuin näiden 18 kappaleen ompelemiseen. (No ei nyt sentään!) Viime kerralla käytin Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag –tutoriaalia ja niin nytkin. Toimii!


Annoin pussukalle nimen Köynnös, vaalean kankaan kuvioiden takia. Kankaan olen saanut lahjoituksena ja se on hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa.


Pussukan kiristysnauhat ovat batiikkikangasta. Tasapeli-peiton reunakanttia oli jäljellä juuri sopivan mittainen pala. Leikkasin 6 cm leveän kaitaleeni kahdeksi 2,5 cm kaitaleeksi ja sain tarvittavat kaksi nauhaa.

Thursday, 31 May 2018

ensi silmäys kolmanteenkin keskeneräiseen.

Valmiin ”Enemmän on enemmän” –tilkkupeiton lisäksi minulla on melkein valmiina kaksi muuta. Ruskea-pinkkiä, vipperäkuvioista tilkkupintaa esittelinkin jo tässä kirjoituksessa, mutta tässä on nyt yksityiskohta kolmannesta tikatusta:


Ompelin tilkkupinnan kivasta batiikkikaitalepakkauksesta, johon lisäsin omia neutraaleita kankaitani. Tilkkupinnan valmistumisen kalkkiviivoilla jouduin vielä vaihtamaan yhden blokin paikan, sillä se osui silmääni liian tummana. Tyytyväisenä havaitsin jälleen, että paikanvaihto kannatti.

Rastikuvioinen peittoni on mallia harvinainen, sillä löysin sille sopivan taustakappalekankaan. Siis yhden kankaan! Ostin aikanaan Karnaluksista tätä kivaa, Martha Negleyn suunnittelemaa saniaiskangasta, ja nyt löytyi sille oikein hyvin sopiva projekti.


Kaksi tilkkupeittoa pitäisi siis tehdä valmiiksi asti, mutta sen sijaan teen jotain ihan muuta. Leikkaan Tula Pinkin kankaista neliöitä ja ompelen niitä tilkkublokeiksi.


Eivätkö nämä näytäkin tosi herkullisilta? Pian pääsen sommittelemaan ja kokoamaan tilkkupintaa!

Tuesday, 22 May 2018

kangasasiaa.

Jipii, sain reilu viikko sitten ihania syntymäpäivälahjoja! Esimerkiksi superkauniin huivin, josta ei ole kuvaa, ja kolme Marimekon kangasta, joista sen sijaan on:


Mies oli ostanut palat minulle Marimekon myymälästä, jossa ei tunnistettu termiä ”fat quarter,” eikä niin muodoin osattu myydä sellaista palaa. No, sain enemmän!

Sitten toinen kangas, jonka ostin itse.


Kangas oli yksi lukuisista Tula Pink –kuoseista fat quarter –nipussa. Katselin kuvioita ja mieleen tuli 1970-luku, jolloin väritin mielelläni tusseilla. Taisin yhtenä jouluna saada sekä 24 värin pakkauksen että vielä laajemman valikoiman, ja tällaisia värejä niissä oli.

Lisäksi minulta jäi nimenomaan tästä kuosista huomaamatta, että siinä on kuvioina pöllöjä. Huomasin sen vasta kun otin kuvan!

Monday, 14 May 2018

varjostettuja neliöblokkeja.

Olen pitänyt näille Tula Pinkin ihanasta fättäripinosta aloittamilleni blokeille työnimeä ”varjostetut neliöblokit”. Tula Pinkin kankaiden lisäksi kaikki muutkin kirkkaat kuviokankaani ovat päässeet mukaan, ja osa ei niin kirkkaista kuviokankaistakin.

Tässä asetelmassa tykkään siitä, että yläkulma näyttää selvästi valoisammalta kuin alakulma.


Seuraavaan asetelmaan löysin muutaman kankaan, jotka luulin käyttäneeni jo kokonaan – eli nuo gerberakankaat. Mahdoinkohan ostaa ne 10 vuotta sitten vai vielä pidempäänköhän ne ovat olleet varastossani?


Kaikki kuviot ja värit sopivat keskenään, kuten kuvasta näkyy:


Tässä viiden blokin koosteessa on yksi Tula Pink –kangas, ja sekin on varastostani. Sain sen joululahjaksi uusiseelantilaiselta internet-ystävältäni.


Olen nyt ommellut yli 60 tällaista tilkkublokkia, kaikki eri kuviokankaasta. Hmmm, pitäisikö tästä olla huolissaan?! Varsinkin kun en ole käyttänyt läheskään kaikkia varastoni kankaita, vaan vain kirkaan värisiä, kunnolla kuviollisia.

Thursday, 10 May 2018

ihanat kankaat tilkkublokeiksi.

Ostin äskettäin upean fat quarter –nipun suurikuvioisia kankaita (kiitos, Töölön Tilkkupaja!) ja niin minulla oli edessä haaste: millaiseen projektiin kankaita käyttäisin, jotta kuviot pääsisivät edes hieman oikeuksiinsa?

Selailin ideapankkini kuvia pitkään ja päädyin lopulta yksinkertaiseen blokkiin, jota olen harkinnut toteuttaa jo pitkään. Näin sen kirjassa, jonka nimen olen jo unohtanut, enkä muista, kuka blokkiohjeen oli kirjoittanut. Mutta siis en keksinyt blokki-ideaa itse.

Kehitin toki blokille omat mittasuhteet. Viiden tuuman neliö tuntui riittävän isolta, jotta kankaan kuviot näkyisivät siinä edustavasti. Se ei toisaalta tuntunut liian isoltakaan! Halusin, että työssä olisi aika monta blokkia, jotta se ei valmistuisi liian nopeasti. Upeiden kankaiden parissa työskentelyä haluaa pitkittää!

Tein ensin yhden koeblokin, jolla testailin palojen mittoja. Uudet kankaat odottavat innokkaina, että nekin pääsisivät tilkkublokeiksi.


Fat quarter –pakkauksen avaaminen oli vaikein vaihe! Pino näytti NIIN kauniilta!


Sain kuitenkin pinoni auki, kankaat esiin ja pitkällinen reunojen siksakkaaminen saattoi alkaa. (Pesen kaikki uudet kankaani ja sitä ennen siksakkaan palojen reunat.) Aloitin punaisista kuoseista, ja heti kun palat olivat kuivat (jopa vähän ennen sitä), leikkasin viisi ihanaa kangasneliötä!


Oravat olivat palassani niin reunassa ja toisaalta niin keskellä, etten hennonut sovitella kuviota täydellisesti neliön keskelle. Sammakko sen sijaan sattui olemaan sopivassa kohdassa.

Seuraavana päivänä vihreät kankaatkin olivat pestyt ja kuivat, ja pääsin leikkaamaan niitä. Otin mukaan muutaman hengenheimolaiskankaan omista varastoistani.


Huomaatte ehkä, että vihreäsävyiset oravat olivat kangaspalalla sopivammalla kohtaa, joten sain ne sopimaan neliölle oranssisävyisiä oravia paremmin.

Huomannette myös, että kuvioneliöiden ”varjot” ovat kolmea eri tummuusastetta (neljää, jos testiblokki lasketaan mukaan). Väritys näyttäisi toimivan!

Blokki on todella yksinkertainen! Työn vaikein (mutta samalla hauskin ja mielenkiintoisin) vaihe onkin kuviokankaiden valitseminen ja leikkaaminen.

Friday, 30 March 2018

uusin projekti etenee.

Raisiossa pidettyjen tilkkupäivien ja kiltani näyttelyn takia olin monta päivää poissa ompelupöytäni ääreltä. Muitakin menoja on ollut, mutta muutamana viime päivänä olen taas ehtinyt tehtailla x-plus-blokkeja.

Tähän kuvaan otin modernisti mukaan villasukkavarpaani:


Näille neljälle blokille ompelin sitten viisi kaveria lisää. Oikeanpuoleisessa pystyrivissä keskellä olevan blokin ”mustat” osuudet tulivatkin yllättävän vaaleat… Saa nähdä, miten se käyttäytyy valmiissa sommitelmassa.


Instagramissa on epävirallinen sew-along (yhteisompelujuttu), jossa ovat lisäkseni mukana @tiukuliina ja @anuxms - aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät häshtägillä #xynnäblokki

Viikolla pysähdyin kesken aamutoimieni ja ladoin kaikki ompelemani blokit lattialle. Niitä oli silloin 35 kappaletta:


Laskin, että kunnon kokoiseen tilkkupeittoon tarvitsisin vielä toisen mokoman! Mahtavatkohan kankaani riittää? Tämä askarruttaa, vaikka ostinkin Raision tilkkupäiviltä täydennystä varastoihini.


No haha, varastoni riittävät vaikka kymmeneen vastaavaan tilkkupeittoon!

Saturday, 24 March 2018

Helena!

Raisiossa pidetyillä tilkkupäivillä eli Tilkkumyllyssä paljastettiin myös tilkkuyhdistys Finn Quiltin nimikkokankaan uusin väritys: violetti.

Hallituksen jäsenet saivat kangaspalansa jo etukäteen, tehtävänä toteuttaa tuotteita myyntipöydälle. Meidän paloissamme oli pieniä painovirheitä, joten ne eivät kelvanneet myytävään kangasnyyttiin.

Tilkunviilaaja toteutti tietenkin tilkkupussukan!


Kokosin violettien FQ-kankaiden kaveriksi sopivia tilkkuja massiivista jäännöspalavarastoistani.

Löysin myös tilkun viimevuotista, kelta-oranssia nimikkokangasta.


Pussukka seisoi myyntipöydällä kaksi päivää, mutta yksikään kävijöistä ei ollut valmis maksamaan siitä pyydettyä hintaa.


Minun onneni! Myymättömät tuotteet palautuivat tekijöilleen, ja minä saatoin antaa tämän Helenaksi nimeämäni pussukan ahkeralle ja huolelliselle Helenalle, joka edusti Tilkkumyllyn järjestäjiä yhdistyksen hallituksessa.

Vetoketjun pää onnistui taas melko hyvin! (Nyt minusta tuntuu, että seuraavaksi teen jonkun aivan kamalan, koska itseluottamukseni on koholla.)


Maltoin toteuttaa Helena-pussukkaan sisätaskunkin. Löysin varastoistani vielä kolmattakin FQ-kangasta tähän tarkoitukseen!


Helena-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Helena-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa.

Violetti nimikkokangas meni tilkkupäivillä kuin kuumille kiville. Sitä jäi myymättä ehkä kymmenkunta nyyttiä. Minkähän väristä nimikkokangasta keksimme ensi vuodeksi?

Wednesday, 14 February 2018

upeaa ystävänpäivää!

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen.

Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita.


Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa.

Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan!


Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön nimilappua. Minullapa kävikin erinomainen tuuri, sillä juuri viimeisintä nimilappua kiinnittäessäni totesin valmiiden lappujen huvenneen lähes loppuun. Nyt voin taas tehdä kymmenen uutta tilkkupeittoa ennen kuin tarvitsee ryhtyä nimilappuja ostelemaan! (Siihen voi mennä vuosi tai ylikin.)

Ehtoisille espoolaisemännille vaaaaaaltava käsi ja kiitokset! Myös muille paikalla olleille kiitokset kivasta seurasta!

Espoolaisten nimilaput eivät edes olleet ainoa tällä viikolla saamani lahja. Sain nimittäin hiukan myöhässä saapuneen joululahjan! Tällaiset herkut matkustivat Suomeen Uudesta Seelannista saakka:


Tilkkuystäväni Liz vaihtaa uskollisesti kanssani suklaata jouluisin. Olen joka vuosi saanut suussa poksahtelevaa L&P-suklaata ja sen lisäksi kaikkea muuta mielenkiintoista. Tämän vuoden erikoisherkkusuklaista seuraava kuulostaa erityisen kiehtovalta ja eksoottiselta: Fijian Ginger and Keri Keri Mandarin!

Saturday, 3 February 2018

kirjava tilkkupinta valmiina!

Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan.


Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi.

Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää!


Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja!

Valmistumisprosessin aikainen asetelma:


Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä:


Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars).

Lopuksi tämänpäiväinen hankinta – vai sijoitukseksikohan tätä pitäisi kutsua?


Ihana pino Carolyn Friedlanderin fättäreitä! Mitä ihmettä mahdan näistä ommella?!

Sunday, 17 December 2017

q niin kuin quarter, fat quarter.

Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”.

Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)?

No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino!


Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi):


Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen.

Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala on ”lihavampi,” siitä saa leikatuksi vaikka 12 tuuman neliön ja useampia pienempiä, mutta yhdeksän tuumaa korkeasta soirosta tuollaista isoa neliötä ei voi leikata.

Fättäristä on myös teknisesti helpompi leikata kuin koko kankaan levyisestä palasta.

Ostohetkellä fättärit ovat lisäksi söpöjä ja houkuttelevia!

Saturday, 9 December 2017

i niin kuin ihanimmat.

Eilisessä postauksessa tuli selväksi, että olen kangashullu. Esittelen nyt valikoiman ihanimpia kankaitani.

Toistan Tyttären ideaa vuodelta 2015, jolloin esittelin yhdeksän lempikangastani. Nyt minulla on kuitenkin uudet suosikit.


Oikean alakulman kukallinen kangas oli viimeisimmällä ihanuuslistallani, mutta muut ovat ihan eri kankaat kuin viimeksi. Minulla on ollut suurin osa näistä jo kauan, joten top 6 –listan uudistuminen kielii häilyvästä maustani.

Katse ei tällä kertaa osunut edellisen top-listan parhauskankaaseen, joten se ei ole tällä listallani. Jos olisin sen huomannut, se olisi yhä mukana. (Minulla on edelleen sama pala jäljellä. Miten raaskisin ikinä leikata siitä palaakaan?!)

Sunday, 19 November 2017

kankaita ja tilkkuja.

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella.

Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina!

Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä.


Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista.


Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi. Se avautui kyllä hyvin, mutta sen sulkeminen ei onnistunut yhdellä kädellä lainkaan, ja kahdella kädelläkin sen sulkemiseen kului tovi.


Rasiaa oli myös hankala kantaa. Se oli hauska valmistaa, mutta se ei toiminut käytössä. (Värivalintanikaan eivät tainneet olla mieluisat muille kuin minulle.)

Niinpä purin rasian alkutekijöihinsä.


Pahvit menivät pahvinkeräykseen, kankaiden liimatut osuudet roskiin ja käyttökelpoiset tilkut menevät uusiokäyttöön. Taidan yhdistää kaunista kissabatiikkia johonkin muuhun väriin kuin punaiseen ja kelta-oranssiin, jotta värien täyteläisyys hieman taittuu.

Thursday, 19 October 2017

kahdenlaista tilkkupeittoa.

Ehkä luulitte, että olen kokonaan ryhtynyt tilkkupussukoiden valmistajaksi ja hylännyt tilkkupeittojen ompelemisen tykkänään? Mutta ei huolta! Ompelen yhä tilkkublokkeja – välillä enemmän ja välillä vähemmän ahkerasti.

Erityisesti olen ahertanut puna-valkoisen projektini parissa, sille kun on jo tilaus sisällä.


Pohdiskelin, miten tasoittaa epämääräisen kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit, mutta tilkkuystäväni Soile ratkaisi pulmani. Hän kehotti ompelemaan joka toiselle blokille vaaleat, joka toiselle punaiset kehykset.

Olin ajatellut käyttää kehyksiin samaa valkoista kangasta, jota blokeissakin on. Se on kuitenkin aika kankeaa, joten hylkäsin valkoisen kehysidean mieluusti.

Tartuin toimeen Soilen luona, missä pidimme yhteisen ompelupäivän viime viikonloppuna. Muutaman tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen minulla oli 19 valmiiksi kehystettyä blokkia. Soilen söpö koira suostui poseeraamaan blokkien päällä. Kuvan toisessa reunassa näkyy pieni kaistale ihanaa sinistä tilkkutyötä, jota Soile ompeli kokoon.


Punainen ja sininen yhdessä olivat kuin ”sisko ja sen veli”.

Pari päivää sitten sain kehystetyksi loputkin epämääräisen muotoiset blokkini. Asettelin kaikki 30 blokkia lattialle, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen. Kohta ompelen!


Olisihan liian järjestelmällistä, että kokoaisin puna-valkoisen tilkkupinnan ensin ja rupeaisin vasta sitten ompelemaan uutta! Siksi aloitinkin uuden projektin vielä entisen (ja entisten) ollessa kesken. Tein ensin koeblokin, joka onnistui kerralla melko hyvin. Kuvassa testiblokki poseeraa yhdessä ihanan batiikkikaitalepakettini kanssa.


Eikä kaitalepaketti ollut kuvassa syyttä! Noukin siitä pari kaitaletta, jotka ompelin rasteiksi, näin:


Tilkkupeittoon tulee eri tummuisia harmahtavia kankaita rasteille taustaksi, ja rasteja tulee niin paljon kuin kaitalepaketista suinkin saa.


Blokit ovat noin 25 cm x 25 cm kokoisia. Näistä saattaa tulla aika isokin peitto!

Sunday, 1 October 2017

japanilaista tunnelmaa?

Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono.


Kimono-pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille.

Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala.


Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan?


Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon pussukan pohjan ompeleminen vie etukappaletta näkymättömiin.


Ompelin Kimono-pussukkaan pidemmän kantolenksun, joten se on Street-mallistoa. Vetoketju on toisesta päästä siistitty pienellä kangaspalasella.

Sisälle maltoin ommella sisätaskun, jonka väritys on ihan jotain muuta kuin muu pussukka. Ajattelin, että se on kiva yllätys pussukan avaajalle.


Tikkaukset ovat kahdenlaiset. Toisaalta ompelin suorat ompeleet salmiakkikuvioiden ja neliöiden ympärille vähän niin kuin korostukseksi. Käyttelin useaa eri väriä tikkauslankaa.

Sitten täyttelin lopun tilkkupinnan muurahaisenpolkutikkauksilla. Niihin valitsin harmahtavan, vaalean tikkauslangan.

Kun Kimono-pussukan pohjaa kurkkaa, löytää yllättävän tilkun.


Joudun tunnustamaan nolohkon laiminlyönnin. En muistanut mitata Kimono-pussukkaa ennen kuin luovutin sen Siskolle! Niinpä pussukan strategiset mitat tässä ovat arvauksia. Älkää luottako näihin:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Pussukassa on kantolenksu, jonka ompelin 6 cm leveästä ja 38 cm pitkästä kaitaleesta.



Kimono-pussukan tilkkupinta on tikattu bambuvanuun. Päälliseen käytin tosiaan toisesta työstä jääneitä tilkkuja, muita jäännöstilkkuja ja Valori Wellsin harmaata, pienikuvioista kangasta. Vuori on puuvillakangasta.


Viimeisimmät tilkkupinnat on nyt siivottu ompelupöydältä pussukoiksi. Ne eivät ehtineet kunnolla varastoitua minulla, sillä Sisko halusi ne kaikki. Hän on paitsi rakas minulle, myös mesenaattini ja uskollisin fanini.

Mitä luulette? Onkohan minulla tekeillä jo uusia pussukoita?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails