Showing posts with label jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötys. Show all posts
Showing posts with label jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötys. Show all posts

Monday, 31 December 2012

tilkkuvuoden yhteenveto.

Olen toistaiseksi tuhlannut vuoden 2012 viimeisen päivän kaikkeen muuhun kuin tilkkuilemiseen! Olen vähän siivoillut, lueskellut, oleillut, laitellut ruokaa, syönyt, … Enkä tiedä, ehdinkö tehdä yhtäkään ommelta illan aikana.

Tilkkusaamattomalle itselleni lohdutukseksi teen nyt tilkkuvuoden yhteenvedon.


Vuoden pinnistys

Olin viime vuonna – siis vuonna 2011 – sika-aikaansaava. Ärsyttävää lukea jälkikäteen, miten viime vuoden viimeisessä postauksessa (vaatimattomasti) ilmoitin tehneeni esimerkiksi 45 vetoketjupussukkaa ja 14 tilkkulaukkua.

Tänä vuonna en yltänyt lähellekään näitä lukuja, mutta no, aika paljon sentään sain aikaiseksi:
  • yhteensä 33 ompelutyötä 
  • 13 pussukkaa 
  • 5 tilkkulaukkua 
  • 6 tilkkupeittoa, joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto 
  • 2 seinävaatetta tilkuista.

Vuoden onnistuminen

Olen kahden vaiheilla, mutta valitsen kuitenkin tämän vuoden onnistuneimmaksi työkseni Miehelle kokoamani kitaratyön. Neliöiden ompeleminen kiinni toisiinsa ei ole vaativaa, mutta tästä työstä teki vaativan se, että jouduin toteuttamaan sen melkein valmiiksi ennen kuin näin, tuliko kuviosta kitaran näköinen.

Vuoden venyminen

Melkein valitsin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton vuoden onnistumiseksi, mutta luokittelen sen kuitenkin venymiseksi. Tilkkublokithan sain joutuisasti valmiiksi, ja myös kokosin tilkkupinnan aika nopeasti. Työn tikkaaminen jäikin jumittamaan, ja aivan loppuvaiheessa melkein uuvuin tikkauksien pariin, kun olin suunnitellut tikkauskuvion kulkemaan raidoituksena typerästi reunakaitaleen poikki.

Keisarinna Ramandu –peitosta tuli kuitenkin ihana, vaikka itse sanonkin. Erityisihmeellistä siinä on, että rumilusmaiset blokit näyttävät yhdessä tosi kauniilta.

Vuoden "no huh, huh"

En oppinut Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkaamisen hankaluuksista mitään! Ryhdyin melkein heti sen jälkeen tikkaamaan Kukkea-seinävaatetta, ja melkein samalla poikkiraidoitusperiaatteella – joka tapauksessa erittäin työläästi. Kehitin väen vängällä itselleni työläyttä. Voi minua!

Vuoden lämmittävin

Olin megailoinen, kun niin moni osallistui loka-marraskuussa blogiarvontaani ja esitti hauskoja arvauksia, mitä ruskehtavat kitaratyön blokit tulevat esittämään! Sain noin 50 kommenttia eli yli 25 arvaajaa osallistui. Tosi moni!

Vuoden noloin

Blogiarvonnasta tulikin mieleeni vuoden noloimmuus eli en ole vieläkään lähettänyt arvontavoittoja Megille ja Tiitille! Olin jo tosi vähällä saada paketit lähtöön niihin aikoihin, kun muutenkin kokoilin joulupostituksia, mutta niin vain epäonnistuin. Olisin varmasti aivan surkea postimyyntiyrittäjä! Onneksi en ole moista uraa koskaan edes harkinnut. Ei kannatakaan.

Vuoden helpottavin

Kaikkein eniten helpotusta tilkkuilijan elämääni tänä vuonna on tuonut Soile perustamalla Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelun! Hänelle kaikukoot riemukiitokset!

Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötys

Ilmoittauduin mukaan Maikin Tilkut –blogissa perustettuun hössötykseen, missä oli ideana tehdä joka kuukausi valmiiksi ainakin yksi (kauan) keskeneräisenä roikkunut tilkkutyö. Pysyin alkuvuoden ruodussa ja valmistin kuudesta keskeneräiseksi julistamastani työstä valmiiksi asti seuraavat viisi:
Ainoastaan "convergence-tilkkupinta" on edelleen pintana, enkä keksi, mitä järkevää voisin siitä valmistaa.

Lisäksi toimin hössötyksen hengessä, kun käytin kauan aikaa sitten kokoamani tilkkupalat Piruetti-tilkkulaukkuun, josta tulikin mielestäni tosi nätti.

Samaten Lootuskukka-pannulapun kukkaosuus oli valmis, mutta muuten pannulappu oli jäänyt kesken. Eipä ole kesken enää.

Kirja-arvostelut 2012

Annoin arvioni yhdeksästä tilkkuilu- tai käsityöaiheisesta kirjasta. Kolme näistä sai melko nuivan arvion, mutta kuudesta pidin. Katso arviot:

Kohti uutta vuotta

Uuden vuoden lupausten suhteen minulla on puolittain huono omatunto. Otin vuoden 2011 blogiarvonnassani kommenteissa vastaan ehdotuksia, mistä jutuista valmistaisin teko-ohjeet tämän vuoden aikana. En mistään valmistanut! Mutta olin esittänyt lupauksen epämääräisemmässä muodossa, eli lupasin tehdä lukijoille vähintään kaksi jotain ohjetta.

Totesin lisänneeni sivupalkkiin vuoden 2012 aikana kokonaista kolme ohjetta:
  • Helppo tilkkublokki 
  • Kiva raidallinen tilkkublokki 
  • Konetikattu ympyräkuvio.
Olen siis täyttänyt lupaukseni kirjaimen, joskaan en sen henkeä. Onneksi blogini perustuu kaikkinaiseen vapaaehtoisuuteen, joten en ota asiasta tämän enempää paineita!

Vuodeksi 2013 en lupaa mitään tilkkuiluun liittyvää. Tiedän, että minun pitäisi luvata esimerkiksi seuraavia asioita:
  • Tehdä vielä enemmän isoja töitä, joihin käyttäisin jättiläismäisiä kangasvarantojani 
  • Tehdä paljon useampia pienehköjä töitä, jotta valtavat jäännöspalalaatikkoni hieman vajuisivat 
  • Malttaa luopua osasta kangasvarastojani muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi 
  • Malttaa jättää muutamat kangaspalat ostamatta (vrt kolme edellistä kohtaa) 
  • Saattaa valmiiksi muutama keskeneräisenä roikkuva tilkkutyö (esimerkiksi "convergence-tilkkupinta," joka on odottanut valmistumistaan häpeällisen kauan) 
  • Toteuttaa kaaaauan suunnittelemani "overnight bag" tilkuista. Valmiille laukulle ja teko-ohjeille olisi tiettävästi kysyntää.
Jätän lupaukset kuitenkin tekemättä, jotta pääsen niitä rikkomasta!

Tai yhden lupauksen teen ja toivon mahdollisimman monen lukijoistani lupaavan samoin:

Lupaan täydestä sydämestäni nauttia tilkkuilusta vuonna 2013!

Hyvää uutta vuotta!

Wednesday, 5 December 2012

tilkkulaukun orpo vuori.

Seuraa historiallinen katsaus.

Olen kertonutkin jossain vaiheessa, että pääsin kunnolla tilkkulaukkujen vauhtiin, kun satuin ostamaan japanilaisen tilkkulaukkukirjan (Everyday bag for everybody - kirjassa ei kyllä ollut muuta englanninkielistä kuin nimi), jossa oli kunnon kuvaohjeet mittoineen ja jopa kaavat.

Ompelin ensin muutaman laukun täysin jäännöskankaista. Ihan totta, löysin kellarin säilytyslaatikoista kankaita, jotka olivat jääneet yli 1990-luvulla ompelemistani paidoista ja muista ompeluksistani. Kasseista tuli kivan näköisiä ja vielä kivampia niistä rupesi tulemaan, kun lähdin soveltamaan niihin oikeita tilkkupintoja.

Halusin päästä mahdollisimman helpolla, joten laukuissani ei ollut vetoketjua eikä edes nappikiinnitystä. (Sittemmin olen kuunnellut asiakkaitani. Pikkulaukussakin on hyvä olla edes nappi ja lenksu.)

Tytär valitsi yhteen laukkuun kankaat, ja tein tällaisen kukallisen ruudullisen pikkulaukun:


Tästä näkee, millainen laukun muotoiltu pohja on:


Laukku on nykyisin säilytyspussi. Siinä on hiustenkreppaus- ja käherryslaitteita ja se roikkuu kylppärin seinäkoukussa.

Näiltä ajoilta minulle on jäänyt käsiin orpo tilkkulaukun vuori. Se odottaa vain tilkkupäällistä.


Vuori on ollut tässä kunnossa ja odottanut tilkkupäällistä varmaan viisi vuotta. Tässä olisi hyvä ehdokas vuoden 2012 viimeiseksi valmistuneeksi "Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötyksen" hengessä.

Wednesday, 28 November 2012

tilkkupussukkaa tulossa.

Kitara-aiheinen tilkkutyö pitäisi saattaa valmiiksi asti, jotta sen voisi ripustaa seinälle (ja jotta se olisi valmis), mutta ei jaksa.

Sen sijaan tein viikonloppuna jouluaiheisia lasinalusia ja Soilen kanssa Tilkkupajan ompeluseurassamme tekemieni kahden tilkkupinnan kaveriksi tällä viikolla neljä muuta pintaa.

Ensimmäiseen pintaan valitsin inspiraatiokankaaksi viininpunasävyisen tilkun. Löysin myös 80-lukumaisen kankaanpalan ja pöydälleni kertyneestä kasasta vielä farkkutilkun.


Muut kankaat tähän settiin löytyivät jäännöspalalaatikosta.

Toiseen pintaan valitsin ensin kaksi ruskeaa tilkkua, jotka puolitin vinolla leikkausviivalla ja ompelin yhteen (pinnan tummimman ruskean vieressä olevat kuviotilkut). Tasoitin kummallisen muotoiseksi jääneet palat tummanruskealla palalla (jäänyt pöydälle kitaratyöstä) ja lähdin sitten kasvattamaan pintaa lasinalusia varten leikkaamallani kullanhohtoisella kaitaleella.


Loput kankaat otin esiin jäännöspalalaatikosta ihan vain fiiliksellä.

Nyt teen sen verran liukuhihnamaista työtä, että leikkaan näille välikankaat ja vanut kaikille kerralla, tikkaan pinnat kerralla ja ompelen ne ehkä kokoonkin kerralla. Olisihan kiva, jos tulisi yhdellä kertaa valmiiksi kolme pussukkaa.

Uusimmat kankaat odottavat valmiina pinossa:


Kissalla on tapana maata kädet pitkällä, jolloin se näyttää ihan lelukissalta. Tyyny on varmaan sille mieleinen.


Tyyny ja tilkkupeitto eivät aivan hirvittävän hyvin soinnu keskenään, mutta yleensä ne sijaitsevatkin eri puolilla sohvaa.

Kohta koittaa joulukuu

Marraskuussakaan en saanut valmiiksi mitään kauan sitten aloittamaani työtä "Jotain valmiiksi joka kuukausi" –hössötyksen hengessä. Olen aivan epäonnistunut tavoitteissa näin loppuvuonna. Alkuvuonna pärjäsin kyllä hyvin, ja noin muuten olen saanut aika paljon valmista aikaan. En siis valita – eikä minulla hirvittäviä keskeneräiskasoja ollutkaan.

Tuesday, 21 August 2012

valmis vetoketjulaukku tilkuista.

Nyt sain valmiiksi oikeaoppisen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjutun (Maikin tilkut –blogissa aloitetun hössötyksen)! Elokuun valmis!

Käytin kaaauan aikaa sitten tekemäni musta-valkosävyiset tilkkurivit laukkuun, joka valmistui vihdoinkin eilen. Valmis Piruetti-tilkkulaukku edestä:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Samainen vetoketjulaukku ”takaa”:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Ehkä ihmetyttää, miksi laukulla on tällainen pyöreämuotoinen nimi, vaikka se rakentuu ryhdikkäistä suorakaiteista ja kaitaleista. No, laukun vuorikankaassa tanssahtelee ballerinoja, ja tilkkupinnan konetikkaukset muistuttavat myös piruetti- tai tanssikuvioita, jos oikein venyttää mielikuvitusta.

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Vuorikankaasta saattaa saada jonkunlaisen käsityksen tuosta kuvasta. Tässä kuvassa taas näkyy, miten tällä kertaa rakensin vetoketjulipareen tilkuista:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Ei pöllömmän näköinen! Eikä ollut yhtään sen vaikeampi saada vetoketjua kiinnitetyksi lipareeseen suorassa, eli voin koota lipareen osista toistekin.

Tässä näkyy taas se kauan sitten koottu tilkkukaistale:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Tällä puolella laukkua kaiken alkuna ja juurena ollut tilkkukaistale osui paremminkin pohjan puolelle.

Vielä yksi kuva:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Tässä sivunäkymä, ja vetoketjun päähän ompelemani pieni lätyskä näkyy aika hyvin myös. Samoin tässä näkyy sankakangas, johon lopulta päädyin. Halusin sankakankaaksi mieluiten jotain laukussa käyttämääni kangasta, mutta aika moni niistä vaikutti turhan ohuelta. Valitsemani kangas on 1980-luvun varastoistani.

Seuraa lyhyt valitus (jonka voi halutessaan jättää huomiotta) 

Oletteko huomanneet, että puuvillat olisivat ohenneet noin yleisesti? Tietysti kalliit erikoispuuvillakankaa edelleen ihan jäpäköitä, mutta jotkut tavallisista ei-nimekkäistä ovat yllättävän ohuita. Valmis-t-paidoista nyt puhumattakaan! Mistään ei enää tahdo löytää kunnollista, ryhdikästä puuvilla-t-paitaa, vaan kaikki ovat ihmeellisiä ohuita liuruja.

Friday, 10 August 2012

valmis: Jäätelökesä-tilkkupeite

Aloitin peitteen tekemisen tänä vuonna, joten tämä ei ole aivan oikeaoppinen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjuttu Maikin Tilkut -blogin tapaan, mutta valmis tämä kuitenkin on, elokuussa.

Tilkunviilaaja: Jäätelökesä-tilkkupeitto

Jäätelökesä-tilkkupeiton koko:
  • Leveys 145 cm 
  • Korkeus 200 cm. 
Tilkkupeitto on toteutettu kotoa löytyneistä kankaista (kangasvarastosta, stash). Vaaleat välikaitaleet leikattu Turun Kontti-kirppikseltä parilla eurolla ostetusta (vintage-)pussilakanasta.

Upeat köynnöskiehkuratikkaukset (jotka erottuvat ehkä selvemmin edellisessä postauksessani olevassa kuvassa) toteutti Töölön Tilkkupajan Soile.

Tilkunviilaaja: Jäätelökesä-tilkkupeitto, 145cm x 200cm

Suoralta näyttää! (Kerroin edellisessä postauksessani peiton tasaamisesta kanttausta varten.)

Peiton taustakankaana käytetty Äidiltä saatua (vintage-)pussilakanaa, johon on lisätty kissa-tiikerikangasraita, kankaat omasta varastosta (stash).

Jäätelökesä-tilkkupeitto, taustapuoli

Peitto on siis oikeaoppinen scrap quilt.

Kanttauksiin leikkasin täysvinoa kaitaletta Amy Butlerin iki-ihanasta kankaasta ja silitin sen kaksinkerroin. Kiinnitin kaitaleen kaksinkertaisena ensin nurjalle puolelle, sitten käänsin taitosreunan peitteen oikealle puolelle ja tikkasin koneella kiinni.

Tilkunviilaaja: Valmis Jäätelökesä-tilkkupeitto taiteltuna.

Pitäisin Jäätelökesä-tilkkupeiton itse – tykkään värityksestä, kankaista ja tikkauksesta ihan simona – mutta kotoa ei löydy tälle järkevää sijoituspaikkaa. Päiväpeitteeksi se on hiukan liian pieni ja torkkupeittoja meillä jo on. Kummityttöni haluaa tilkkupeiton ja hän on ollut hiukan kiinnostunut tästä peitteestä. Ehkä hän ihastuu nähdessään tämän ”elävänä” ja peite saa kodin.

Thursday, 19 July 2012

heinäkuun valmis: lasinaluset.

Valmistin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen hengessä lasinaluset, jotka aloitin viime vuoden puolella aikoen tehdä setin itselleni. Tässä siis Midinetti-lasinaluset:
 

Kankaan ostin Syyringin kiltaillassa vierailleelta Tilkkutarhan Minnalta.

Tein itselleni jo yhden samanlaisen setin, mutta sisareni ostikin ne. En pitänyt näitäkään itse, vaan vein ne tuliaisiksi ulkomaiselle ystävälleni. Kangasta sentään on vielä. Ehkä voin omia seuraavan sarjan.

Tuesday, 3 July 2012

heinäkuun kukkia. välitilinpäätös.

Ensin vähän ruusukuviointia eli Tilkunviilaajan heinäkuun kalenterikuva: ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa” –vetoketjupussukka.
 
Mä sulle luvannut en ruusutarhaa -vetoketjupussukka tilkuista

Sitten pioneja ja lootuskukka:

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna ja pioni

Kuvassa siis vastikään valmistunut Lootuskukka-pannulappu. Tämä on tarkkaan ottaen siis heinäkuun valmis Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta. (Kesäkuussa ei valmistunut yksikään kauan kesken ollut työ, mutta sain sentään valmiiksi Iik! Hiiriä! –vetoketjupussukan.)

Lootuskukka on jo kolmas tähtitaittelutekniikalla valmistamani pannulappu. Tähtitaitteluun on englanninkielinen tutoriaali täällä. Valmistaminen näyttää perin monimutkaiselta, mutta todellisuudessa se on aika yksinkertaista, joskin tarkkana täytyy olla.

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna

Etsin huolittelukaitaleeksi sopivaa kangasta pitkään ja lopulta tyydyin leikkaamaan kaitaleet triojäätelön näköisen tilkkupeiton takakappalekankaasta eli entisestä pussilakanasta.

Ompelin 3,5-senttisen kaitaleen ensin pannulapun kääntöpuolelle, käänsin reunan nätisti oikealle puolelle ja kiinnitin käsin ompelemalla. Tykkään, että huolittelukaitale riittää juuri ja juuri eli on tiiviisti työn reunan ympärillä. Käsinompeleen päälle ompelin lopuksi aika leveän siksak-ompeleen:

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna. Siksak-tikkaus.

Taitellun tähden sisimpien palojen keskeltä pilkistivät pohjakankaaseen piirtämäni mustat viivat, vaikka tähti oli valmis. Ompelin viivat piiloon muutamalla muliinilangan pistolla:

Taiteltu tilkkutähti Lootuskukka-pannulappuna. Keskiosa.

Välitilinpäätös 

Vuodesta on kuusi kuukautta eletty, joten luon katsauksen tähänastisiin tilkkusaavutuksiini. Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä olen saanut valmiiksi seuraavat työt, kaikki sellaisia, jotka olin jo aloittanut (aika/tosi kauan sitten):
  • Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku. Aloitin tämänkin työn näköjään elokuussa 2011. Onneksi sain sen valmiiksi, mutta uutta omistajaa sille ei ole vielä löytynyt. Laukkuparka on tammikuusta asti ollut tyhjillään ja käyttämättömänä.   
  • Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto. Aloitin työn huhtikuussa 2011 ja kehuin sitä ”nopeasti valmistuvaksi”. Hah hah! Työ valmistui helmikuussa 2012. Huomaan, että minua askarrutti heti alussa, tulisiko peitosta ruma, koska osa blokeista oli lievästi sanottuna ankeita. 

Keskeneräisyydestä valmiiksi saattamiani töitä on siis neljä, ei kuutta, mutta yleisesti ottaen olen saanut jotain valmiiksi joka kuukausi, eli hengessä olen ollut hyvin mukana.

Seuraavan puolivuotiskauden aikana haluan saada valmiiksi kolme keskeneräistä tilkkupeitettäni eli triojäätelön innoittaman, jo tikatun; modernin, tilkkupinnan joka perustuu helppoon tilkkublokkiin; sekä sini-vihreän, aitausmaisen peitteen, joka kaipaa isontamista ennen kuin sen voi tikkauttaa.    

Ääh, haluaisin saada aikaiseksi uuden vuoden lupaukseni mukaisesti kaksi ohjetta. Haaveilen oikeista tulostettavista ohjeista! Huokaus! Tämä saattaa hyvin jäädä haaveeksi, koska muutakin tekemistä on. Suurin osa ei ole yhtä kivaa, mutta paljon tarpeellisempaa.

Hyvää heinäkuuta! Nettiyhteys voi tässä kuussa olla välillä olemassa ja välillä ei, joten toivottavasti jaksatte odottaa postauksiani, jos ne viipyvät.

Friday, 29 June 2012

tikkauksia tilkkutöihin.

Kävin eilen Töölön Tilkkupajassa noutamassa tikkauspalveluun jättämäni, triojäätelöstä muistuttavan tilkkutyön. Ta-daa! Tässä valmiiksi tikattu peitto Gammillin longarm-tikkauskoneen tukeilla:

Modernin näköinen "triojäätelön oloinen" tilkkupinta tikattuna.

Lähikuvaa tikkauksista:

Modernin näköinen "triojäätelön oloinen" tilkkupinta, lähikuva tikkauksista

Tilkkupinta on nyt i-ha-na! Tikkauskuvio erottuu juuri sopivasti ja pinta on tasaisesti juuri sopivin välimatkoin tikattu. Peite on taipuisan ja pehmeän tuntuinen. Mahtava!

Tikkauspalvelu oli minulle hyvä valinta erityisesti kahdesta syystä:
  1. Sain peitteeseen tikkauskuvion, jota en olisi mitenkään pystynyt toteuttamaan itse, tavallisena vapaalla konetikkauksella. 
  2. Peitteen tikkaamiseen olisi minulta joka tapauksessa kulunut paljon aikaa, jonka käytän mieluummin muihin tilkkutyöpuuhiin. 
Jälkimmäinen syy on erityisen painava. Olen huomannut, että varsinkin isojen töiden tikkaaminen alkaa melko pian tuntua pakkopullalta, kun tikkaaminen on aina vain ja aina vain kesken. Kuten varmaan suurimmalla osalla harrastajatilkkuajista, minulla on tietenkin vain yksi ompelukone. Kun siinä on konetikkauspaininjalka paikallaan, sillä ei noin vain tee paria muuta ompeluhommaa tikkaamisen lomassa. Paininjalan viitsin vaihtaa vain pidempää rupeamaa varten kerrallaan.

No, tilkkupinta on vanutikattu ja tarvitsee enää reunakanttauksen (sekä nimen ja takakappaleeseen nimilapun).

Kanttauskankaan valinta olikin vaikeaa! Otin esille lukuisia vaihtoehtoja, kaiken värisiä. Olin jo päätymässä käyttämään paria, kolmea erilaista tummanruskeaa, kun näin peitteessäkin esiintynyttä modernia kangasta. Taittelin kankaan niin, että kuvio kulkee suunnilleen täysvinoon. Tämä kantti komppaa peitettä kivasti:

Triojäätelön oloinen, moderni tilkkutyö. Kanttauskangas hakusessa.

Erottuukohan kuvassa, mikä kohta on olevinaan reunakantti..? No ei voi mitään. Lukijat näkevät kanttauskankaan viimeistään siinä vaiheessa, kun olen ompelemassa sitä (tai ommellut sen).

Kerroinkin jo, että Töölön Tilkkupajan Soile ehdotti lisäkangaspalan tikkaamista samalla kun tilkkupinta tikattiin. Tässä lopputulos:

Töölön Tilkkupajan tikkaama kangas

Tikatusta pinnasta voin nyt ommella vaikkapa kangaslaukun.

Vielä löysin Töölön Tilkkupajan kangasvalikoimista näin ihanan kukkakankaan, joka pääsikin mukanani meille kotiin:

Tilkkutyökangas, kesäkuu 2012

Kotoista konetikkausta 

Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi" –hössötyksen merkeissä tartuin taittelemaani tilkkutähteen eilen illalla. (Hyvä, minä.)

Leikkasin tähtikappaleen taakse collegejerseystä eristeeksi palan (tai oikeastaan ompelin kolme pientä palaa yhteen, jotta sain kokoon tarpeeksi ison palan), löysin melko sopivan taustakankaan jäännöspalapinoistani (jeiii!) ja ehdin vielä tikatakin tähden valmiiksi:

Taiteltu tilkkutähti, konetikkauksia

Anteeksi monet langanpäät. Tikkaus on valmis, mutta langanpäiden päätteleminen ei ole. Onneksi minulla on Tilkkutarhasta ostamiani "sokeain neuloja," joihin lankaa ei tarvitse pujottaa.

Toinen puoli:

Taiteltu tilkkutähti, konetikkauksia kääntöpuolelta

Eriste-sanasta lukijat saattoivat päätellä, että olen tekemässä tästäkin tähdestä patalappua. Jaa-a, mahtaakohan tähti tulla kesäkuun puolella valmiiksi? Vai valmistuuko triojäätelöpeite sittenkin ensin?

Wednesday, 27 June 2012

kummallista.

On outoa, että toisaalta odotan työpäivän päättymistä ja sitä, että pääsisin ompelusteni ääreen, mutta toisaalta sinne päästyäni löydän itseni tekemästä aivan kaikkea muuta.

Surffaan blogosfäärissä ja katselen muiden tekemiä tilkkutöitä hieman (oikeasti, hyvin hyvin vähän, mutta silti) kadehtien. Haloo! Osaisin tehdä kaikenlaisia tilkkukuvioita, jos ryhtyisin. En vielä, vaan katson kadehdittavia tilkkutöitä vielä tästä blogista. Ja tästä. Ja tästä…

Luen vähän. Kas, olenkin uppoutunut kirjaan, onko kello jo noin paljon. Tässä on kyllä jännittävä kohta meneillään, luen vielä pari sivua. Tai parikymmentä sivua.

Hohhoijaa, nyt jäännöspalalaatikko kutsuu. Tosin olen ollut täällä yksikseni aika pitkään: mitähän perheenjäsenille kuuluu? Menenpä katsomaan heitä ja vaihdan pari sanaa. Matkalla sinne voin toki täyttää ja käynnistää pesukoneen. Niin, ja nyt kun olen täällä keittiössä, täytän ja käynnistän tiskikoneen.

Voi voi, roskis on täynnä, käynpä viemässä sen. Mutta kesäkukathan ovat ihan kuivat, täytyy kastella ne. Ja nämä taimet tässä. Mutta tuossahan on oikea rikkaruohopesäke, nyppäisenpä ne maasta.

Kuulostaa ehkä tutulta. Ihan kuin kelluisin toisiaan vääjäämättä seuraavien, ompelemisen ja minun väliin tulevien tapahtumien aallonharjalla.

No, kaikista todellisista ja näennäisistä muista puuhista huolimatta sain edistetyksi sini-vihreää aitausmaista tilkkupintaa, vaikkakin vähän. Tasoitin tilkkupinnan reunat, jotta voin ympäröidä pinnan kapealla kaitaleella:

Sini-vihreä aitausmainen tilkkublokki tilkkupinnassa, tasoitettavana

Valtava saavutus! Toinen, vähintään yhtä mahtava saavutus oli etsiä tilkkupinnassa käyttämiäni vaaleita kankaita, leikata niistä kaitaleita ja yhdistellä tilkkupinnan sivujen mittaisiksi jonoiksi:

Sini-vihreä aitausmainen tilkkublokki tilkkupinnassa ja reunakaitale

Onnistui! Tilkkupintaa ympäröivään kaitaleeseen tulee tummempia ja vaaleampia kohtia. Toivon, että ne kauempaa katsottuina näyttävät valoisuuden vaihteluilta eivätkä kangaspulalta.

Ahkera kankaiden taitteluni ja pinoamiseni osoittautui hyödylliseksi. Löysin nimittäin tarvitsemani vaaleat kankaat nopeasti eikä minun tarvinnut ottaa esiin monta erillistä kangaspinoa ja –laatikkoa.

Kaitaleen kiinnittäminen tilkkupintaan jäi tuonnemmaksi, mutta jätin työn sommitteluseinälleni makkarin lattialle odottamaan seuraavaa tarmonpuuskaa. Kissa taisi pohdiskella, sopisiko peite sen turkin väriin.

Kissa ja sini-vihreä aitausmainen tilkkutyö

Sopii. Sen turkin väriin sopii hyvin myös aikaisempi tilkkutyöni ”Talviomenoita,” jota en ole tainnut esitellä blogissani, koska se valmistui niin kauan sitten. Työ on valkopohjainen versio mallista ”Iltahämärässä.”

Kissa Talviomenoita-tilkkupeitolla söpönä ja pehmeänä

Sori, tilkkutyön kuviointi ei tässä oikein erotu. Mutta Kissa on pehmeän ja tyytyväisen näköinen. ”

Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta otin eilen esiin keskeneräisen Convergence/Ricky Tims –työni, mutta nostin sen takaisin tilkkupintatelineeseen. Tilkkupinta on pienehkön seinävaatteen kokoinen, enkä tunnista, mihin seinälle sen valmiina nostaisin. En keksinyt sille mitään kunnollista tarkoitusta, joten käytän aikani hyödyllisemmin johonkin muuhun.

Esimerkiksi musta-valko-punaisen tilkkulaukkupinnan kokoamiseen näiden kauan sitten tekemieni palojen ympärille:


En taida saada laukkua valmiiksi kesäkuun puolella, mutta olisin hengessä mukana saattamassa kesken jäänyttä viimeisteltyyn muotoon.

Palat kiinnostavat, ja siisteistä kangasnipuista on helppo etsiä paloja parhaiten täydentävät kankaat. Melkein innostun tästä!

Siltä varalta, etteivät kaikki lukijat olisi huomanneet: Töölön Tilkkupaja on longarm-tikannut mansikka- ja suklaajäätelöstä innoituksensa saaneen tilkkupintani ja postannut aiheesta näin.

Maltan tuskin odottaa, että saan tikatun pinnan haltuuni! Miltähän se näyttää livenä? Miltähän se tuntuu?

Tilkkutyö saa uusia ulottuvuuksia, kun siihen saa piirrosmaisen tikkauskuvioinnin.

Sunday, 20 May 2012

ompelen vetoketjulaukkua.

Tytär kehotti ompelemaan jokin aika sitten aloittamani vetoketjulaukun valmiiksi, jotta ”saisin välillä tehdyksi jotain kiinnostavaakin”.

Laukku oli saavuttanut kohokohdan eli siitä näkyi, millainen se olisi valmiina. Laukkuja ommellessa jännittävin vaihe on aina se, kun muotoonsa ommellun laukkuaihion voi kääntää oikein päin ja ensimmäisen kerran näkee, millainen laukku on kolmiulotteisena. Sitä kohti on kiinnostavinta pyrkiä ja sen jälkeen tekovaiheet ovat vähemmän innostavia. Kivoja kyllä, mutta eivät yhtä hauskoja.

Vetoketjulaukun ompeluohje löytyy blogistani täältä.

Erityisesti kynnys korottuu, ellen vielä ole valinnut laukkuun vetoketjulipareen ja sankojen kankaita. Hyvä tekemisen meininki keskeytyy, joskus pidemmäksi aikaa. Tähän laukkuun en ollut vielä valinnut lipare- ja sankakangasta.

Liparekangas löytyi aika helposti. Ompelin ja vanutikkasin liparekappaleet ja mallasin, sopiihan kuosi myös vetoketjuun:

Vetoketjulipare ommeltuun tilkkulaukkuun

Ompelin vetokejun tällä kertaa niin, että vedin asettui huolittelematomaan päähän.

Huolittelin lipareen päät kangaskaitaleella. Vetoketju on ompelemisen jälkeen yleensä käyrän oloinen:

Tilkkulaukku, vetoketjulipare jossa päät huoliteltu

Olin valinnut sini-puna-valkoista kangasta laukun sankoihin. Leikkasin sangat ja tukikankaan sekä silitin tukikankaan paikoilleen ja sangat taitoksille. Olin ryhtymässä ompelemaan pyykkinarua sangan sisään, kun totesin sankakangasvalintani sittenkin epäonnistuneeksi.

Vetoketjulaukku tilkuista

Kankaassa on Yhdysvaltain lippukuvio. Luulin, ettei se juuri erottuisi kapeahkossa sangassa, mutta erottui se ja näytti häiritsevän esittävältä. Minun ei auttanut muu kuin etsiä uusi sankakangas (valinnan tekeminen kesti KAUAN) ja toistaa sangoille kaikki toimenpiteet ennen kuin pääsin ompelemaan laukkua eteenpäin.

Vetoketjulaukku tilkuista

Sangat ovat pienikuvioista ja kirjavaa. Kangas vietti edellisen elämänsä hihattomana, liivimäisenä paitana, jonka ompelin itselleni 1990-luvun alkupuolella.

Sankakangasta etsiskellessäni löysin kaikenlaisia kankaita. Päätin taitella ne pinoiksi saman tien:

Puuvillaisia tilkkutyökankaita taiteltuna pinoon

Löysin myös taitellun tähtikuvion, jota en vielä ole saanut ommelluksi valmiiksi. (Englanninkielinen taitteluohje löytyy täältä.)

Taiteltu tähti kangastilkuista

Noinkohan saisin tästä itselleni toukokuun valmiin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”?

Olen äskettäin kokeillut myös tehdä pyöreitä kuvioita käyttäen mallinetta, joka minulla on edelleen tilkkuystävältäni Lealta lainassa:

Juoponpolkumallineena tehdyt vihreät tilkkublokit

Köh, pitäisi ehkä palauttaa se vähitellen. Tosin nyt minulla on ihan ideakin tilkkupintaan sen sijaan että vain tekisin kokeiluja.

Thursday, 26 April 2012

vielä kerran seinävaate. iPad-laukku.

Sumeat ja rakeiset kuvat Kukkea-seinävaatteesta jäivät harmittamaan sen verran, että noukin työn seinältä mukaani vielä kerran ja menin eiliseen auringonpaisteiseen iltaan kuvaamaan työtä. Ensimmäiseksi asettelin sen ikivanhalle puutarhakeinullemme:


Kuvassa vasemmalla kuvaajan varjo, eli tekijä on mukana kuvassa!

Otin kuvan Kukkeasta myös puutarhapenkillä, pyykkinarulle aseteltuna ja betoniportaille levitettynä. Kaikissa työ oli paljon enemmän edukseen kuin ”virallisessa potretissaan” tässä postauksessa. Mutta mitä niitä tähän julkaisemaan, koska tästäkin kuvasta näkee entistä paljon paremmin, millainen työ oikeasti on.

iPad-laukku on melkein valmis

Kova väite, mutta tässä on todiste:


Ensimmäiseen blokkiin ommeltu ja leikattu osat. Mitoitin laukun, tai oikeastaan omastani ei ole niinkään tulossa laukku kuin kotelo. Sitten rupesin keräämään laukkuuni tilkkupintaa. Ensimmäinen idea pinnan kuviointiin olivat tällaiset tähdet, ja kelpuutin idean saman tien.

Minulla taitaa olla pinkki-punainen vaihe! Tässä blokissa tykkään limenvihreästä sakarasta, se tuo tarvittavan särmän koko blokkiin.

Wednesday, 25 April 2012

lyhennelmä. Kukkea seinällä.

Tein eilen jotain harvinaista, eli lyhennystyön perheen ulkopuoliselle henkilölle. Työkaveri pyysi hellyttävän varovaisesti, voisinko lyhentää ja kaventaa hänen pöytäliinansa. Yllätyin vähän, että suostuin. Ehkä suhtauduin myönteisesti, koska liina oli mielestäni niin nätti.

Suoraviivainen juttuhan tällainen on, ja minua helpotti entisestään se, että koneessa sattui valmiiksi olemaan sopivan väriset langat. Valmistaja oli käyttänyt vaaleaa liilaa lankaa, mutta pinkki sopi liinaan ihan yhtä hyvin. Päärmeet eivät juuri eroa toisistaan, onneksi:


Nyt minulla on soirot Pentikin pöytäliinakangasta, sillä sain kavennetut osuudet osana työpalkkiota.

Kukkea

Hahaa, sain eilen ommelluksi Kukkea-seinävaatteen taustalle sekä nimilapun että ripustuskujan! Työ oli valmis juuri sopivasti eilisen Barcelona-Chelsea-matsin puoliajalla. Nostin ”Joulupalloilua”-työn seinältä, siirsin siinä olleen ripustuskepin tähän ja ripustin työn samaan naulaan:


Jotenkin se näyttäisi olevan vähän liian ylhäällä. Täytyy vissiin pyytää Miestä lyömään uusi naula pienesti alemmas.

Seuraavaksi?

Tuntuu toisaalta kivalta, että sain tavoitteeni täytetyksi, mutta nyt pitää taas päättää, minkä parissa seuraavaksi ahertaisin! Lukijoille tuli luvattua ohjeita, ja missä nekin viipyvät!? Esimerkiksi PC-laukun ohjetta pyydeltiin, joten sellainen pitäisi loihtia jostain. Käyttämäni kaava on edelleen kateissa, eli ei taida auttaa muu kuin tekaista uusi kaava. Ja joulupukilta saamani iPad tarvitsisi kivan kantoratkaisun! Tällä suutarilla ei ole kenkiä edes itsellä!

Ai niin, ja voisihan sitä viimeistellä yhden hanhen vaikka pieneksi seinävaatteeksi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails