Tilkunviilaaja

Tänä vuonna tähän mennessä olen valmistanut neljä tilkkupeittoa: Olen tänä vuonna kirjoittanut 146 blogikirjoitusta ja kaikkiaan olen kirjoittanut niitä 1059. Kommentteja blogiini on tullut 3791 kappaletta - osa näistä omia vastauksiani teidän kommentteihinne. Kiitos kaikille lukijoilleni - teille, jotka olette kannustaneet minua tilkkuharrastuksessani! Nyt pidän tauon. En tiedä, kuinka pitkän, vai lopetinko kokonaan. Hyvää jatkoa teille kaikille!

Luin männäviikolla lehdestä jostain uudesta EU-direktiivistä, joka kieltäisi puuvillakuidun heittämisen roskiin. Ensimmäinen reaktio on tietysti nyökytellä. Kyllä, onhan kauheaa tuhlausta heittää puuvillaa sisältäviä vaatteita roskiin. Tilkkuilija miettii asiaa vähän pidemmälle. Kaikki puuvillakuitua sisältävä ei ole kovin isoa. Ilmeisesti meidän täytyy ruveta keräämään kaikki tilkku- ja lankasilppu talteen omaan kierrätysroskikseen? (Ai niin, osa meistä tekee sen jo, paitsi ettei sitä kutsuta kierrätysroskikseksi vaan varastoksi, josta otetaan materiaalia tilkkumosaiikkeja sun muita varten.) Etsin lisätietoa EU-direktiivistä, mutten löytänyt. En ihmettele, vaikka sellainen olisi tulossa. Vielä kun sitten tietäisi, mihin oman puuvillakuitujätteen voi toimittaa. Ehkä sen voisi jo nyt laittaa lumppukeräyslaatikkoon (jos sellaisia on).

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua. Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä. Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua: Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään. Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä. Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen vär

Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan yhteinen Pop-up Store on avoinna lauantaina 23.05.2015 klo 10-16 osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10 B! - Helsingissä - Tervetuloa supermyyjäisiimme! Myytävänä on tikattuja kasseja ja tilkkupussukoita sekä matkalaukun nimilappuja nyt ainakin. Lisäksi I-HA-NI-A fat quarter-paloja Tilkkupajan varastoista sekä mahdollisesti Tilkunviilaajan jäännöspalatilkkueriä. Tervetuloa! Tapaammehan lauantaina!?

Miksi viherkasvi vie yli puolet TILKKUlehden kansikuvasta? Oliko lehteni painatuksessa tapahtunut värivirhe, vai miksi suurin osa kuvista oli omituisen värisiä? Miksi lehden parhaan (ja ainoa modernin) näköinen sivu on takakansi, joka on kansainvälisen tilkkutapahtuman mainos?

Töölön Tilkkupajassa on tästä päivästä (14. huhtikuuta 2015) alkaen myynnissä Helsingin tilkkukilta Syyringin järjestämät erikoistarjouskankaat. Soile ja minä paketoimme eilen 30 kilon tilkkukangaserän houkutteleviksi ja ennen kaikkea huokeiksi nyyteiksi, jollaisia saa vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajasta, Vänrikki Stoolin katu 10:stä. Kankaat ovat uusia siinä mielessä, että ne ovat suoraan pakalta, mutta niistä on ostamisen jälkeen tullut lähes vintagea – suurin osa on varmaan 1990-luvulta. Valitsimme joka kankaalle sitä hyvin komppaavat kaverit ja teimme kaveruksista nyytin. Erityisesti murrettujen ja maanläheisten sävyjen ystävät löytävät nyyteistä varmasti mieluisia. Huokeimmat nyytit maksavat vain viisi euroa. Muutama erityisen upea setti löytyy 15 euron hintaan ja loput ovat hinnaltaan sillä välillä. Tuotto menee lyhentämättömänä Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväksi. Tämä tarjous kannattaa tulla katsastamaan! Voit tehdä elämäsi löydön! Soile ja minä p

Välillä harmittaa niin palavasti se, ettei Helsingissä ole yhtään täysiveristä tilkkukangaskauppaa! Verkkokaupasta voi ostaa mitä tahansa, niin, mutta verkossa ei pysty hypistelemään kankaita ennen kuin ostaa. Sen sijaan että harmittelen, tekisi mieleni parantaa asia. Tarttua itse toimeen. Mutta en koskaan voi ryhtyä tilkkukangaskauppiaaksi. Syy 1: Aloittelevana kauppiaana perustaisin pienen puodin kotimme yhteyteen. Liikepaikkana minulle kätevä, mutta ohikulkijoita taitaisi olla vain muutama päivässä, jos sitä. Syy 2: Harvat pistäytyjätkään eivät varmaan poikkeaisi toiste, kun myisin heille kissankarvoilla kuorrutetut kangasnyytit. Kissa lähdettää itsestään niin massiiviset määrät karvaa. Syy 3: Tietenkin toimisin omana sisäänostajanani. No millaisen valikoiman luulisitte minun kykenevän valitsemaan, kun silmäni poimivat esiin vain kirkkaita värejä ja kuviollisia kankaita? Ei olisi yksivärisiä kankaita minun myymälähyllyilläni (niillä kissankarvaisilla). Syy 4: Kolme edel

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla: Nyt olen taas kotona! Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja. Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa. Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan. Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:   Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen. Palape

Sain Aivosolun ajatukset –blogista haasteen vastata 11 kysymykseen ja jatkaa haastetta. Säännöt ovat näköjään seuraavat: 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille. 5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut. 6. Ei takaisinhaastoa. Ensin siis 11 asiaa itsestäni: Olen kutonut elämäni aikana yhden parin sukkia. Koulun käsityötunnilla oli pakko. En ole koskaan jäänyt pakkasella kielestäni kiinni metalliin. Osaan näpytellä kymmensormijärjestelmällä eli en katso näppäimiä kun kirjoitan. Lempivärini on värikäs ja kuviollinen. Oranssi väri ei pue minua lainkaan. Jos joku tavara on hukassa, etsin sitä periaatteella ”90% todennäköisyydellä tavara löytyy kolmen metrin säteellä paikasta, missä se on viimeksi nähty”. (Joskus on vaikea muistaa, missä se ON viimeksi nähty.) Kannatan mielessä

Vannomatta paras – vaikka sadattelin vinosaumoja ja kolmiomaisia paloja, aloitin heti uusilla kolmioilla: Ruskeaa ja pinkkiä väriteemana siis. Malli on siitä vaativa, että tässä on kaksi erilaista blokkia ja ne täytyy ensin ommella täsmälleen oikein ja sen jälkeen asemoida keskenään juuri oikein. Muuten palojen nurkkiin ei muodostu oikeanlaista tähtikuviota. Ajattelin tehdä tällaisia neljän blokkeja eri kankaista, mutta aina melko samaa tummuusastetta. Järjestelen sitten joskus pitkän ajan kuluttua blokkini tummuus- ja vaaleusjärjestykseen. Aijai, tänään oli pakko kävellä kangaskaupan ohi. Tai en suoraan kävellyt ohi, vaan pysähdyin ottamaan kuvan todistaakseni, että olin kaupan ulkopuolella enkä sisäpuolella. (Näyn kuvan vasemman reunan ikkunaheijastuksessa.) Minulla on ollut tapana aina poiketa kangaskauppaan, missä vain sellaisen näen, mutta koska tammikuu on ”en osta mitään kangasta” –kuukauteni, kuljin tästä haikeana pois, käymättä kangaskaupan kautta. Olisiko täll

Olen joissain blogeissa nähnyt aakkosaiheisia postauksia ja kirjoitin nyt oman versioni. Tässä näet tämän tilkkuilijan aakkoset. Nämä eivät ole ohjeita eikä näistä kannata ottaa esimerkkiä. Ehkä kuitenkin saat tekstistäni vinkin tai pari! Applikointia olen tehnyt moneen paikkaan, esimerkiksi  Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, joka on mittava. (Kuvassa kuitenkin ihan itse keksimäni malli.) Blokki on melkein jokaisen tilkkutyön perusrakennuspalikka ja aina välillä täytyy kokeilla joku uusi tilkkublokki. Viimeisin uusi kokeilu oli helpohkosti syntyvä Delectable Mountain –blokki.  (Blokkia ei kannata sekoittaa blogiin, jollaisessa julkaistua kirjoitusta luet juuri nyt.) Crazy-tilkkupinnat eivät oikein ole minun juttuni. Vaikka kokoaisin improvisoiden, tykkään mieluummin käyttää neliöitä ja suoria kaitaleita. Yleensä. Dollareissa ja euroissa mitaten kangasvarastoni on melko kamalan kallis. Sille ei kuitenkaan voi määritellä hintaa, koska siellä on paljon Tärkeitä ja Merkit

This blog post is in English because this is my entry in the Around the World Blog Hop. Tiinatei from the Tilkkutie blog invited me, and so it is now my turn to answer these four questions: 1. What am I working on?  2. How does my work differ from others of its genre?  3. Why do I write/create what I do?  4. How does my writing/creating process work?  Here goes… What am I working on?  I always have several projects going on at one time. This does not stress me because I know I can finish almost everything I start. Tractor track blocks quilt – top done, quilt back in progress:     Jigsaw puzzle quilt – appliqueing in progress. The quilt is still in four pieces, waiting for the missing appliques.  Plus blocks quilt – blocks done, top building in progress: The interesting quilt block quilt – a bunch of blocks ready: Another quilt project, probably based on a disappearing 9-patch – fabrics pulled. There are usually some scrap projects going

Seuraavassa esitän seitsemän sekalaista huomiota Tilkkulehden numerosta 4/2014. Lisäksi luettelen viisi asiaa, jotka todella haluaisin Tilkkulehdessä muuttaa, jos vain voisin. Lopuksi kerron muutaman kenties yllättävän asian Tilkkulehtien sisällöstä (tiedot ovat kyllä peräisin vuodelta 2012, mutta ne ovat silti yllättäviä). 7 sekalaista huomiota Tilkulehdestä 4/2014    1 - En lue koskaan sisällysluettelosivua. Paitsi joskus jälkikäteen katson. 2 – Päätoimittajan pääkirjoituksesta luin, millä tavalla osa kuvista saattaa valikoitua lehteen. Hyvä tietää. Tietysti sitä toivoisi, että kuvaaja varmistuisi kuvan onnistumisesta ja kuvan lähettäjä vaivautuisi tarkistamaan, että kuva on kelvollinen. Nykyään kuvataan diginä, joten filmiä ei ole tarpeen säästellä. 3 – Pakko oli vähän naurahtaa toimituksen kämmille (hyväntahtoisesti, huom). Juttu alkaa ”Tilkkuyhdistys Finn Quilt täyttää 25 vuotta ensi vuonna. Tähän tarvittaisiin jotain esim. Pirjolta.” Teen työssäni asiakaslehteä ja y

Kesäisen värinen "leijuvat neliöt" -tilkkupeitto on kirvoittanut lukijoilta myönteisiä kommentteja, joista syvimmät kiitokseni! Minunkin silmääni se miellyttää, mutta vasta nyt olen varma, että peitto – sitten kun se valmistuu – tulee olemaan yleisömenestys: Kissa on erehtymättömällä mukavuustutkallaan valinnut sen tämän hetken mieluisimmaksi lepopaikaksi. (Pidän peittoaihiota parhaani mukaan muiden tekstiilitavaroiden alla, mutta se on pari kertaa jäänyt hetkeksi esille ja joka kerta heti – vips – Kissa löytyy peitolta!) Koska tilkkuilurintamalta ei mitään uutta, näytän asiaan hiukan liittyvän uuden alun: Amanda kehui Crazy Mom Quilts –blogissaan, että jäännöskankaista leikatuista suikaleista virkkaamalla saa kivan tuntuisen ja näköisen maton. Olen aloittanut. Sain Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauksen jälkeen takaisin leijuvien neliöiden taustakappalekankaasta yli jääneitä kaitaleita, ja kapeimmista leikkasin ensimmäiset ”kangaslankani”. Matonkuteiksi näitä t

Kiitos kaikille kommentoijille! Ilahduin, että niin moni tykkäsi esimerkiksi leijuvista neliöistäni ja jätti kivan kommentin! Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista. Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen. Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan. Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla! Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio! Irma kommentoi l