Showing posts with label jotain aivan muuta. Show all posts
Showing posts with label jotain aivan muuta. Show all posts

Sunday, 7 October 2018

tauon paikka?

Kuvasta voisi ajatella, että olen pari viime viikkoa levännyt laakereillani, mutta en sentään. (Kuvassa Kissa näyttää, mitä mieltä se on Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitostani.)


Olen työstänyt tilkkutyötä epämukavuusalueellani. Se on pieni ja siinä on esittäviä osuuksia – esittävät tilkkutyöt eivät ole minun juttuni. Tikkasin sen enimmäkseen vapaalla konetikkauksella – edelleen ei lempipuuhaani. Valmistan sitä ehdokkaaksi Glasgow’n näyttelyyn, jonka teemana on ”Suomalaisia näkymiä” enkä halua esitellä sitä mittavasti ennen kuin valinnat on tehty.

Siksi minulla ei ole ollut mitään blogissa kerrottavaksi ennen kuin nyt, kun suureksi helpotuksekseni sain näyttelyehdokkaani tikatuksi ja saatoin siirtyä taas tutumpiin ja mieluisampiin puuhiin. Leikkasin siis lisää crazy-paloja ja ompelin niistä kuusi uutta, järjetöntä blokkia.


Tikkasin myös kaksi aiemmin valmistamaani tilkkupintaa suorin ompelein – huom, en siis vapaalla konetikkauksella! Olipa mukava taas ommella suoraa!


Kaksi muuta tilkkupintaa odottaa myös tikkaustani. Noinkohan viitsisin kokeilla niiden pintaan jotain vapaampaa tikkausta? Tekisi jotenkin mieleni kokeilla krysanteemityyppistä tikkausta, sellaista kuin tein Puutarhassa-pussukkaan.

Koska kirjoitukseni olisi tällaisenaan aivan tynkä, kerron vielä yhden asian. Päätin jo elokuun puolella toteuttaa tänäkin vuonna joulukalenterin blogissani eli julkaisen yhden kirjoituksen jokaisena päivänä 1.-24.12.2018. Voitte merkitä tämän kalenteriinne, koska olen jo kirjoittanut suurimman osan teksteistä!

Thursday, 13 September 2018

työsuhde-etuja.

Tilkkutöiden lisäksi teen tilkkuyhdistystöitä, ja viime viikonloppuna työt veivät minut Ouluun Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokoukseen.


Onneksi lentoliput olivat niin edullisia, että matka kannatti tehdä lentäen. Kokoukseen meni silti koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta tälläkin kertaa tilkkuyhdistystyöstä sai paitsi tehtäviä suoritettaviksi ennen ensi kokousta, myös muutaman aineettoman työsuhde-edun. Luettelen ne tässä, sillä toivon yhdistyksen jäsenten kiinnostuvan hallitustyöstä. Tulevassa vuosikokouksessa 2019 on jälleen erovuorossa olevia hallituksen jäseniä, joiden tilalle voisi valita ihan uusiakin kasvoja!

Ensimmäinen etu oli se, että sain todella hyvällä omallatunnolla keskittyä tilkkutyöhön liittyviin asioihin yhden kokonaisen päivän. En itse asiassa paljon muuta ehtinyt ajatellakaan! Asialista vaihtelee, mutta tälläkin kertaa käsiteltiin näyttelyitä, tapahtumia, kilpailuja, erilaisia haastetöitä ja tietenkin Tilkkulehteä.

Toinen etu oli, että näihin tilkkutyöasioihin sai keskittyä toisten, samaan harrastukseen hurahtaneiden kanssa. Kävimme läpi asioita eikä kukaan valittanut, että olisi ollut tylsää, koska kaikkien mielestä kaikki oli kiinnostavaa!

Kolmas etu on pysyvä: kokousten myötä olen tutustunut muihin hallituslaisiin, jotka ovat tilkkuharrastajia eri puolelta Suomea. En olisi tutustunut heihin muuten.

Viime viikonlopun kokouksessa sain vielä neljännen työsuhde-edun. Se oli aineeton, mutta se toisaalta merkitsi minulle rahanmenoa. Pääsimme nimittäin käymään paikallisessa tilkkukangas- ja –tarvikeliikkeessä PeeKaassa oikein ekskursiomaisesti.

Kokous oli tietenkin tehokas ja hauska, mutta tunnustan odottaneeni PeeKaa-käyntiä ikään kuin palkintona tehdystä työstä! Saatoin lisäksi astua liikkeeseen hyvillä mielin, sillä minulla oli ihan perusteltu, JÄRKEVÄ syy käydä kaupoilla. Tarvitsin nimittäin taustakankaan uusimmalle, modernille hirsimökkipinnalleni.

Hmmm. Ryhmäkuvassa ei näyttäisi olevan taustakankaita, vaan jotain aivan muuta:


Esimerkiksi joulukankaita, jotka olivat juuri saapuneet. Oijoi, kankaissa oli houkuttelevasti glitteriä pinnassa. Poimin heti nyytin jokaista kuviota.


Lisäksi ostin jouluaiheisen kuponkikankaan. SÖPÖN! Tässä on kyllä vain yksi kuva-aihe – se kaikkein söpöin.


Olen siis virallisesti aloittanut jouluvalmistelut. Hyvissä ajoin! Näistä ihquista kankaista toteutetut jouluaiheiset työtkin ovat jo aloittamista vailla valmiit!

Mitään kangasnyyttikokoelmia en tarvinnut, vaan taustakankaan tilkkutyöhön. Tällainen tarttui silti matkaan:


Valori Wellsin suunnittelemat kuosit. Ja ajatelkaa: avasin nyytin alle 12 tunnin kuluessa ostotapahtumasta. Ennätys! (Toiseen suuntaan ennätys oli, kun hillosin yksivärisiä Kona-puuvillafättäreitä yli neljä vuotta hyllyssä.) Avasin uusimman nyyttini ja siksakkasin palat, ja nyt viimeinen erä pyörii pesukoneessa. Ehkä ehdin tämän viikon aikana vielä LEIKATA jotain näistä?x Onko tässä taustakankaita, mitä luulette?


Ei ole taustakankaita, vaan on kuviokankaita joihinkin vielä tuntemattomiin projekteihin.

Ostin kyllä taustakankaatkin, mutta niistä ei ole kuvaa. Pesin ne ensimmäiseksi, eli ne olivat jo pesukoneessa, kun näppäilin kuvia muista hankinnoista. Näette valintani sitten kun tilkkupeitto alkaa olla seuraavassa vaiheessaan.

Tänään sain vielä viimeisen erän ostoksistani, jälkitoimituksena kirjeessä. Ostin nimittäin vaihtoteriä pieneen pyöröleikkuriini ja onneksi PeeKaan Paula huomasi, etten välttämättä voisi viedä teriä käsimatkatavaroissa lentokoneeseen! Merkkaustussit ja ompelukoneen neulat sentään kulkivat ongelmitta turvatarkastuksen läpi.

Seuraava hallituksen kokous on viikonlopun pituinen eikä kokouspaikan lähellä ole kangaskauppaa (tai paljon mitään muutakaan). Kokouksen sokeri ei siis tule olemaan pohjalla, ekskursiossa tilkkukangasliikkeeseen, vaan jossain muussa kohtaa!

Sunday, 19 August 2018

eläköön teknologia!

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa.

Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa.

Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä:


Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta:


Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, jotta minun on helppo tarkistaa, etten vahingossa anna töilleni kahta kertaa samaa nimeä.

Internet on tietenkin teknologia sinänsä! Mistä mahtaisin saada ideoita ja innoitusta, ellen pääsisi katsomaan tilkkuilijoiden nettiin latailemia kuvia ja muita materiaalia?!

Monday, 23 July 2018

matkamuistoja.

Olen huomannut, että ihminen (ainakin tämä ihminen) joutuu lomamatkallaan lievän mielenhäiriön valtaan. Muuten ei pysty mitenkään selittämään, miksi matkalta tulee ostetuksi kummallisia vaatteita tai tavaroita. Kotimaassa sitten saa miettiä, ”mitä oikein ajattelin,” eikä vastausta vain tule.

Onneksi olen myös oppinut vähän rajoittamaan mielenhäiriöostoksia. En esimerkiksi ostanut tällaisia rapukenkiä, vaikka ne olisivat aivan täydelliset rapujuhliin (jollaisiin osallistun todella harvoin). Kengät: Kurt Geiger.


En ostanut myöskään tällaisia kenkiä. Liikkeessä oli alennusmyynti ja sen edusta ja sisusta tulvehtivat innokasta ostoyleisöä. Minä olin aivan äimänä, sillä en ollut tiennyt tällaista kenkätarjontaa olevan edes olemassa. Kengät: Irregular Choice.


Tämä hellyttävä tilkkupossukin jäi liikkeeseen. Nyt harmittaa vähän! Olisihan tuolle ollut vaikka mitä käyttöä … vai mitä?


Tein kuitenkin hyödyllisen ostoksen (kangashankintojeni lisäksi). Ostin matkamuistoksi keittiöön käsipyyhkeen Wightin saarelta:



Kissakuviointi oli siinä mielessä harhaanjohtava, että saari oli pikemminkin koirien kuin kissojen asuttama. Välillä tuntui, että jokaisella vastaantulijalla oli koira hihnan päässä! (Joillakin myös hihnasta irrallaan.)

Wednesday, 14 February 2018

upeaa ystävänpäivää!

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen.

Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita.


Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa.

Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan!


Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön nimilappua. Minullapa kävikin erinomainen tuuri, sillä juuri viimeisintä nimilappua kiinnittäessäni totesin valmiiden lappujen huvenneen lähes loppuun. Nyt voin taas tehdä kymmenen uutta tilkkupeittoa ennen kuin tarvitsee ryhtyä nimilappuja ostelemaan! (Siihen voi mennä vuosi tai ylikin.)

Ehtoisille espoolaisemännille vaaaaaaltava käsi ja kiitokset! Myös muille paikalla olleille kiitokset kivasta seurasta!

Espoolaisten nimilaput eivät edes olleet ainoa tällä viikolla saamani lahja. Sain nimittäin hiukan myöhässä saapuneen joululahjan! Tällaiset herkut matkustivat Suomeen Uudesta Seelannista saakka:


Tilkkuystäväni Liz vaihtaa uskollisesti kanssani suklaata jouluisin. Olen joka vuosi saanut suussa poksahtelevaa L&P-suklaata ja sen lisäksi kaikkea muuta mielenkiintoista. Tämän vuoden erikoisherkkusuklaista seuraava kuulostaa erityisen kiehtovalta ja eksoottiselta: Fijian Ginger and Keri Keri Mandarin!

Saturday, 23 December 2017

w niin kuin watercolour.

Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset.

Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007.


Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä.

Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa.

Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon omasta toivomuslistastaan.

En ole katsonut Angelan toivomuslistaa, mutta eiköhän hänellä ole melkein samanlaiset kuin nämä minun kuusi toivettani:

Toive/Wish 1. Taitava ja järkevä tonttu/haltija/menninkäinen, joka kävisi järjestämässä kankaani ja tarvikkeeni. Taitava ja järkevä, koska haluaisin järjestelyn jälkeenkin yhä löytää tavarat!

Toive/Wish 2. Yksi lisätunti jokaiseen päivään, käytettäväksi vain tilkkuiluun. Tuo tunti ei olisi koskaan mistään muusta pois!

Toive/Wish 3. Valmiit taustakappaleet tuleviin tilkkupeittoihini - vaikkapa viiteen seuraavaan. Tilkkupintoja ei siis ole valmiina kuin yksi, mutta taustakappaleet olisivat tietysti seuraaviin, vielä ajatuksen asteella oleviin tilkkupeittoihini täydellisesti sopivat.

Toive/Wish 4. Kielenkäyttö, jossa ”tilkkutäkki”-sana ei aina kuvaisi epämääräisistä paloista kokoon kyhättyä juttua, vaan jotain hienoa.

Toive/Wish 5. 25 valmista tilkkupeiton nimilappua, joihin tarvitsisi enää kirjoittaa peiton nimi ja muut tärkeät tiedot.

Toive/Wish 6. Apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan.

Siinä olivat toiveeni! Jotenkin tuntuu, ettei pukinkontin sisältö tänäkään vuonna vastaa näihin toiveisiin. Jouluaatto on tosin vasta huomenna. Joku voi hyvinkin vielä nähdä listani ja toteuttaa jonkun toiveistani!

Sunday, 17 December 2017

q niin kuin quarter, fat quarter.

Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”.

Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)?

No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino!


Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi):


Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen.

Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala on ”lihavampi,” siitä saa leikatuksi vaikka 12 tuuman neliön ja useampia pienempiä, mutta yhdeksän tuumaa korkeasta soirosta tuollaista isoa neliötä ei voi leikata.

Fättäristä on myös teknisesti helpompi leikata kuin koko kankaan levyisestä palasta.

Ostohetkellä fättärit ovat lisäksi söpöjä ja houkuttelevia!

Friday, 8 December 2017

h niin kuin hullu.

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita.

Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni.

Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan.

Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia!

Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia-vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuista on runsaudenpulaa, ja minä tyydyn valmistamaan työn ihan vain muutamasta pikkupalasta. Hohhoijaa.


Cecilia-pussukalla on kokoa vain noin 16 cm x 11,5 cm. Se on pohjaton (haha!) eli Hejsan-mallistoa.


Keksin nimen sillä perusteella, että listaltani puuttui c-kirjaimella alkava nimi. ”Cee niin kuin Cecilia” oli helppo mielleyhtymä, ja pussukassa on sitä paitsi kivasti naisellista hehkua.

Jääkö Cecilia vuoden 2017 viimeiseksi valmistuneeksi tilkkupussukaksi vai ehdinkö tehdä niitä lisää? Koossa on 18 valmista, mutta voih, 20 olisi mukavasti pyöreämpi luku!

Tuesday, 5 December 2017

e niin kuin ehtiminen.

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon.

No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.

1. Vähitellen.

Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.

Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.

Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:


2. Yksinomaan.

Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.

Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.

3. Luetellen.

Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.

Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.

Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.

Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:


Toinen puoli on tällainen:


Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!


Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.


Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Sunday, 3 December 2017

c niin kuin compliment.

Bloggaamisen ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa jakamisen aloitettuani olen päässyt kuulemaan harrastukseeni liittyviä kohteliaisuuksia (compliments).

Perhepiirin ihmiset eivät luonnollisestikaan jaksa innostua tilkkutöistä enää, ainakaan samalla tavalla kuin tilkkuilijat. Tietenkään! Siksi sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset, jaot ja positiiviset kommentit ovat tärkeitä. Erityisesti kun on ommellut omasta mielestään ehkä epäonnistuneehkon työn – suorastaan tekeleen, niin kiva kommentti auttaa kummasti eteenpäin.

Koen kohteliaisuudeksi myös sen, kun joku soveltaa ohjettani ja tekee oman version. Kaikista en kuule, mutta osasta saan onneksi tietää, ja kyllä mieli lämpiää! Ja juuri eilen luin Instagramistä, että yksi seuraamistani ihmisistä oli innoittunut nimeämään tilkkupussukkansa, koska minäkin annan omille töilleni nimen. Olipa kivaa!

Tilkkuharrastajat ja myös ammattilaiset ovat kannustavia! Saan olla osa upeaa yhteisöä! Sydämelliset terveiset teille kaikille!


Kuvassa pieni tilkkuseinävaate "Vähän karrella," jolla osallistuin Tilkkuyhdistyksen kilpailuun vuonna 2011. Kuvailin seinävaatteen syntyä blogikirjoituksessani "seinävaate tilkuista - näin se eteni".

Friday, 10 November 2017

zzzz...

Nyt on meneillään totisesti pimeä vuodenaika, jolloin tällaiselle tavaralle ei välttämättä ole jokailtaista käyttöä, mutta kesällä tällaista saattaa kaivata:


Elleivät luomet pidä silmiä tarpeeksi pimeässä, unimaski auttaa.

Näin jokin aika sitten Instagramissä SLOStudion toteuttaman unimaskin, johon hän on kirjoittanut myös tutoriaalin. Se inspiroi minutkin toteuttamaan Nukkumatti-unimaskin tilkuista. Annoin maskin lahjaksi tänään.

Piirsin kaavan aiemman maskin mukaan. Valitsin sinisävyiset tilkut, sillä maskin käyttäjä on mies, joka ei välitä söpöistä kuvioista. Reunaan valitsin silti kukallisen vinokaitaleen, koska se tuntui pehmeimmältä. Vuorikin on pehmeää flanellia – leikkasin siihen palan maskin saajan entisten pyjamahousujen lahkeesta. Vielä löysin pehmeän kuminauhankin!

Saaja ilahtui Nukkumatti-maskistaan ja arveli, että Tilkunviilaaja saattaisi saada tästä suorastaan hittituotteen! Rohkenin epäillä, sillä en vielä tänä aamuna tiennyt ketään toista, joka tarvitsisi maskin. Mutta hahaa - ystäväni näki tämän äsken ja toivoi saman tien minulta tällaista joululahjaksi.

Friday, 17 March 2017

tilkkupäivät jäivät väliin.

Vuoden 2017 Tilkkupäivät eli Lumitilkku pidetään Kemissä - enkä minä ole mukana. Uskomatonta, miten mahdottomaksi Kemin-matkani osoittautui! Ensin jouduin setvimään matkaani lentolakon takia, koska viime vuoden marraskuussa varaamani lento peruuntui. Vaihtoehtoisia, sopivia lentoja ei ollut, joten päätin turvautua junakyytiin menomatkalla.

Miten kävi? No kelvottomasti kävi. Saavuin hyvissä ajoin Pasilan asemalle ja katsoin yhdeltä näyttötaululta ensin lähtöraiteen ja sitten raiteen omasta näyttötaulusta vaununi pysähtymiskohdan.


Vaikuttaako kuvan perusteella siltä, että lähtöraide olisi vaihtumassa? Minulle ei tullut mieleen epäillä.

Menin merkitylle alueelle odottamaan. Sinne ei näkynyt yksikään näyttötaulu, ja viereisen raiteen toisella puolella olevalta rakennustyömaalta kuului sellainen meteli, etteivät myöskään kuulutukset kuuluneet. Niinpä minulta (ja parilta muultakin junaan mielineeltä) jäi huomaamatta, että lähtöraide oli vaihtunut. Minä jäin junastani.

Ehkä minun olisi pitänyt suhtautua näyttötaulun lupauksiin vainoharhaisesti ja käydä 50 metrin päässä vielä viime tingassa tarkistamassa, että odotan oikealla raiteella?

Kaksi epäonnistunutta yritystä riittivät minulle. En nyt lähtenyt Tilkkupäiville Kemiin. Voi itku, millaista epätodennäköistä epäonnea! Toivottavasti Kemiin päässeillä on mahtava viikonloppu!

Minun piti tuoda Tilkkuyhdistyksen hallituksen myyntipöydälle tuote, jonka valmistuksessa olin käyttänyt uudenväristä Finn Quilt –kangasta. Tuote onkin näillä näkymin esillä seuraavilla Tilkkupäivillä, jotka pidetään Raisiossa. Niin, ja ennätän ehkä tehdä valmiiksi myös toisen, jo aloittamani pussukan!

Tässä pussukoiden kappaleet ovat vasta tekeillä:


Olin aikonut ommella vielä useampia pussukoita, mutta aika loppui kesken. Osa tämän kuvan tilkkupinnoista odottaa vielä täydennystä pussukan mittaiseen kokoon.


En ollut nimennyt valmista pussukkaa vielä, mutta nyt annan sille nimen ”Matkalla Kemiin”. Valitsin sen paraatipuolen kylkeen ompelua harrastavalle henkilölle sopivan tilkun. Siinä sanotaan esimerkiksi ”Love to sew”.


Toisella puolella on hirsimökin puolikas –blokki. Hirsimökki on aina sopiva!


Matkalla Kemiin -tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Tilkkupinnan alla on ensin collegejerseypala ja sen alla pala villavanua. Toteutin tikkaukset suorin ompelein – tässä ei ole vapaata konetikkausta. Vuorikankaana on Martha Negleyn räväkkää vihannes-/juureskuvioista kangasta.


Nyt nousen kyllä tästä pettymyksen ja epäuskoisen ihmetyksen alhosta, siirryn ompelupisteeseeni ja tekaisen lohdukseni pari tilkkublokkia.

Thursday, 22 December 2016

valoa kohti.

Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon.


Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat.

Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä:


Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia!

Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on saajan ja antajan nimi jo valmiina.

Nyt menen leipomaan kakkuja jouluksi. Mukavaa aatonaatonaattoa kaikille!

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails