Showing posts with label jotain aivan muuta. Show all posts
Showing posts with label jotain aivan muuta. Show all posts

Sunday, 17 December 2017

q niin kuin quarter, fat quarter.

Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”.

Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)?

No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino!


Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi):


Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen.

Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala on ”lihavampi,” siitä saa leikatuksi vaikka 12 tuuman neliön ja useampia pienempiä, mutta yhdeksän tuumaa korkeasta soirosta tuollaista isoa neliötä ei voi leikata.

Fättäristä on myös teknisesti helpompi leikata kuin koko kankaan levyisestä palasta.

Ostohetkellä fättärit ovat lisäksi söpöjä ja houkuttelevia!

Friday, 8 December 2017

h niin kuin hullu.

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita.

Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni.

Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan.

Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia!

Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia-vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuista on runsaudenpulaa, ja minä tyydyn valmistamaan työn ihan vain muutamasta pikkupalasta. Hohhoijaa.


Cecilia-pussukalla on kokoa vain noin 16 cm x 11,5 cm. Se on pohjaton (haha!) eli Hejsan-mallistoa.


Keksin nimen sillä perusteella, että listaltani puuttui c-kirjaimella alkava nimi. ”Cee niin kuin Cecilia” oli helppo mielleyhtymä, ja pussukassa on sitä paitsi kivasti naisellista hehkua.

Jääkö Cecilia vuoden 2017 viimeiseksi valmistuneeksi tilkkupussukaksi vai ehdinkö tehdä niitä lisää? Koossa on 18 valmista, mutta voih, 20 olisi mukavasti pyöreämpi luku!

Tuesday, 5 December 2017

e niin kuin ehtiminen.

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon.

No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.

1. Vähitellen.

Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.

Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.

Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:


2. Yksinomaan.

Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.

Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.

3. Luetellen.

Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.

Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.

Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.

Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:


Toinen puoli on tällainen:


Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!


Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.


Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Sunday, 3 December 2017

c niin kuin compliment.

Bloggaamisen ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa jakamisen aloitettuani olen päässyt kuulemaan harrastukseeni liittyviä kohteliaisuuksia (compliments).

Perhepiirin ihmiset eivät luonnollisestikaan jaksa innostua tilkkutöistä enää, ainakaan samalla tavalla kuin tilkkuilijat. Tietenkään! Siksi sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset, jaot ja positiiviset kommentit ovat tärkeitä. Erityisesti kun on ommellut omasta mielestään ehkä epäonnistuneehkon työn – suorastaan tekeleen, niin kiva kommentti auttaa kummasti eteenpäin.

Koen kohteliaisuudeksi myös sen, kun joku soveltaa ohjettani ja tekee oman version. Kaikista en kuule, mutta osasta saan onneksi tietää, ja kyllä mieli lämpiää! Ja juuri eilen luin Instagramistä, että yksi seuraamistani ihmisistä oli innoittunut nimeämään tilkkupussukkansa, koska minäkin annan omille töilleni nimen. Olipa kivaa!

Tilkkuharrastajat ja myös ammattilaiset ovat kannustavia! Saan olla osa upeaa yhteisöä! Sydämelliset terveiset teille kaikille!


Kuvassa pieni tilkkuseinävaate "Vähän karrella," jolla osallistuin Tilkkuyhdistyksen kilpailuun vuonna 2011. Kuvailin seinävaatteen syntyä blogikirjoituksessani "seinävaate tilkuista - näin se eteni".

Friday, 10 November 2017

zzzz...

Nyt on meneillään totisesti pimeä vuodenaika, jolloin tällaiselle tavaralle ei välttämättä ole jokailtaista käyttöä, mutta kesällä tällaista saattaa kaivata:


Elleivät luomet pidä silmiä tarpeeksi pimeässä, unimaski auttaa.

Näin jokin aika sitten Instagramissä SLOStudion toteuttaman unimaskin, johon hän on kirjoittanut myös tutoriaalin. Se inspiroi minutkin toteuttamaan Nukkumatti-unimaskin tilkuista. Annoin maskin lahjaksi tänään.

Piirsin kaavan aiemman maskin mukaan. Valitsin sinisävyiset tilkut, sillä maskin käyttäjä on mies, joka ei välitä söpöistä kuvioista. Reunaan valitsin silti kukallisen vinokaitaleen, koska se tuntui pehmeimmältä. Vuorikin on pehmeää flanellia – leikkasin siihen palan maskin saajan entisten pyjamahousujen lahkeesta. Vielä löysin pehmeän kuminauhankin!

Saaja ilahtui Nukkumatti-maskistaan ja arveli, että Tilkunviilaaja saattaisi saada tästä suorastaan hittituotteen! Rohkenin epäillä, sillä en vielä tänä aamuna tiennyt ketään toista, joka tarvitsisi maskin. Mutta hahaa - ystäväni näki tämän äsken ja toivoi saman tien minulta tällaista joululahjaksi.

Friday, 17 March 2017

tilkkupäivät jäivät väliin.

Vuoden 2017 Tilkkupäivät eli Lumitilkku pidetään Kemissä - enkä minä ole mukana. Uskomatonta, miten mahdottomaksi Kemin-matkani osoittautui! Ensin jouduin setvimään matkaani lentolakon takia, koska viime vuoden marraskuussa varaamani lento peruuntui. Vaihtoehtoisia, sopivia lentoja ei ollut, joten päätin turvautua junakyytiin menomatkalla.

Miten kävi? No kelvottomasti kävi. Saavuin hyvissä ajoin Pasilan asemalle ja katsoin yhdeltä näyttötaululta ensin lähtöraiteen ja sitten raiteen omasta näyttötaulusta vaununi pysähtymiskohdan.


Vaikuttaako kuvan perusteella siltä, että lähtöraide olisi vaihtumassa? Minulle ei tullut mieleen epäillä.

Menin merkitylle alueelle odottamaan. Sinne ei näkynyt yksikään näyttötaulu, ja viereisen raiteen toisella puolella olevalta rakennustyömaalta kuului sellainen meteli, etteivät myöskään kuulutukset kuuluneet. Niinpä minulta (ja parilta muultakin junaan mielineeltä) jäi huomaamatta, että lähtöraide oli vaihtunut. Minä jäin junastani.

Ehkä minun olisi pitänyt suhtautua näyttötaulun lupauksiin vainoharhaisesti ja käydä 50 metrin päässä vielä viime tingassa tarkistamassa, että odotan oikealla raiteella?

Kaksi epäonnistunutta yritystä riittivät minulle. En nyt lähtenyt Tilkkupäiville Kemiin. Voi itku, millaista epätodennäköistä epäonnea! Toivottavasti Kemiin päässeillä on mahtava viikonloppu!

Minun piti tuoda Tilkkuyhdistyksen hallituksen myyntipöydälle tuote, jonka valmistuksessa olin käyttänyt uudenväristä Finn Quilt –kangasta. Tuote onkin näillä näkymin esillä seuraavilla Tilkkupäivillä, jotka pidetään Raisiossa. Niin, ja ennätän ehkä tehdä valmiiksi myös toisen, jo aloittamani pussukan!

Tässä pussukoiden kappaleet ovat vasta tekeillä:


Olin aikonut ommella vielä useampia pussukoita, mutta aika loppui kesken. Osa tämän kuvan tilkkupinnoista odottaa vielä täydennystä pussukan mittaiseen kokoon.


En ollut nimennyt valmista pussukkaa vielä, mutta nyt annan sille nimen ”Matkalla Kemiin”. Valitsin sen paraatipuolen kylkeen ompelua harrastavalle henkilölle sopivan tilkun. Siinä sanotaan esimerkiksi ”Love to sew”.


Toisella puolella on hirsimökin puolikas –blokki. Hirsimökki on aina sopiva!


Matkalla Kemiin -tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Tilkkupinnan alla on ensin collegejerseypala ja sen alla pala villavanua. Toteutin tikkaukset suorin ompelein – tässä ei ole vapaata konetikkausta. Vuorikankaana on Martha Negleyn räväkkää vihannes-/juureskuvioista kangasta.


Nyt nousen kyllä tästä pettymyksen ja epäuskoisen ihmetyksen alhosta, siirryn ompelupisteeseeni ja tekaisen lohdukseni pari tilkkublokkia.

Thursday, 22 December 2016

valoa kohti.

Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon.


Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat.

Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä:


Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia!

Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on saajan ja antajan nimi jo valmiina.

Nyt menen leipomaan kakkuja jouluksi. Mukavaa aatonaatonaattoa kaikille!

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Sunday, 20 March 2016

jipii! ja kiitos kaikille tukijoilleni!

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n vuosikokous pidettiin 19.3.2016 ja minut valittiin hallitukseen.

!!!!!

Kiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua!

Kiitos teille, jotka kannustitte minua asettumaan ehdolle! Soile Kivinen innosti minua erityisen paljon ja hänelle siitä erityiset kiitokset!

Kiitos teille, jotka toivotitte minulle menestystä!

Seuraavaksi pyrin tuomaan yhdistykseen lupaukseni mukaisesti enemmän säpinää, vähemmän läpinää.

Halusin tuoda tilkut ja tilkkutyöt enemmän, useammin ja iloisemmin näkyviin ja tähän minulla on aitiopaikka, sillä sain hallituksessa vastuulleni www:n ja viestinnän!

Tästä se lähtee!

Tilkkupäiviltä ostin keraamisen pupun.




Ja jokusia kankaita.

Thursday, 31 December 2015

tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä:


Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin!

Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta!

Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä.

Ompelin vuoden aikana siis:

- 23 pussukkaa tai nesessääriä
- yhden esiliinan pyyheliinasta (Etelän hedelmät)
- 6 tilkkupeittoa
Massey-Ferguson
Täplikästä menoa
Mummola
Aamuvirkku
Edistys
Jackpot
- ja lisäksi 24 matkalaukun nimilappua sekä muutaman 4-6 lasinalusen setin joulumyyjäisiä varten.

Tänä vuonna aloitin lisäksi kaksi tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Ruskea-pinkin tähtikuviopeiton. Aloitin blokkien parissa valtavalla innostuksella, mutta sitten intoni lopahti. En ole juuri lainkaan innostunut työstä enää, vaan pohdin välillä puolitylsänä, miten saattaisin sen kunnialla jonkinlaiseen kuosiin.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeiton. Ompelin peiton blokit erittäin joutuisasti ja kokosin tilkkupinnan valmiiksi. Tilkkupeitto odottaa nyt taustakappaletta!

Vielä minulla on tekeillä merkillinen kirjontaharjoittelulaukku. Olen konetikkaamassa laukkukappaleita tikkausvanuun, jotta saan siitä vetelää jäpäkämmän.


Laukunalku on luonnossa nähtynä hiukan paremman näköinen.

Parasta vuodessa 2015


Menin mukaan Instagram-kanavaan ja olen saanut todella nopeasti koko joukon seuraajia.

Siirryin Jackpot-tilkkupeiton mukana erilaiselle tilkkuilualueelle – en ihan epämukavuusalueelle, mutta sinne päin. Tilkkutyötä oli to-del-la hauska tehdä ja lopputulos ylitti odotukset! Sain siitä pari uutta ideaakin, mutta niitä en ole vielä ehtinyt kehittää eteenpäin.

Turhauttavinta vuodessa 2015


Aprikoin edelleen, miten paljon panostaa blogiini. Valitettavasti minulla on teknisiä haasteita, ja tuntuu, että päivitysten tekeminen vaatii liian monta työvaihetta. Kirjoitan myös työssäni paljon, eikä työpäivän jälkeen aina tunnu houkuttelevalta kirjoittaa vielä lisää.

Olen työstänyt tilkkukirjaideaa mielessäni jo pari vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi oikein mitään. Ryhtyäkö vai ei? Vatulointini heijastuu jo muuhunkin tilkkuharrastamiseen. Vatuloinnin sijaan minun pitäisi noudattaa Yodan neuvoa: ”Do. Or do not do. There is no try”.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2015 asettamani toiveet?


”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.

En käynyt isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla tai kotimaassa. Pääsin kuitenkin käymään toisenlaisessa isossa tapahtumassa työn merkeissä.

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.

Pidin Soilen kanssa ryhmämyyjäiset toukokuun Siivouspäivänä. Sen saldo oli onneton. Emme myyneet käytännössä mitään, ja Soile vilustui ja sai flunssan.

Mutta meillä oli myös Töölön Tilkkupajan joulu, ja se oli taas todella hauska tapahtuma!

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.

Olin kangaslaihiksella tammikuun 2015 ja onnistuin mainiosti. Sittemmin otin kärsimäni vahingon takaisin ja ostin ensin Eurokankaan palalaarit tyhjiksi, sitten kävin Tallinnan Karnaluksissa hankkimassa parisataa metriä kankaita (no en ihan), ja pyöristin vuoden vielä melkein viime tingassa ostamalla Soilelta ihanan batiikkikaitalesetin.


”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi.”

Bonustoiveeni toteutui korkojen kanssa. Kirjasin viime vuoden yhteenvetopostaukseen viisi keskeneräistä tilkkutyötä, joista sain tämän vuoden aikana valmiiksi kolme: tilkkupeiton taaperolle (Täplikästä menoa), palapelipeiton (Edistys-tilkkupeiton) ja traktorinjälkipeiton (Massey-Ferguson-tilkkupeiton).

Muut kaksi viime vuonna keskeneräisiksi mainitsemaani työtä – jalokivien lailla hohtava tilkkupinta ja kaitaleesta virkattu matto – ovat edelleen kesken.

Ensi vuodelle asetan neljä tavoitetta.


1.  Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on ellei valmis niin ainakin melkein valmis.

2.  Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.

3.  Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

4.  Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.

Lopussa kiitos seisoo! Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani tilkkuvuoden 2015! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2016!

Sunday, 27 December 2015

lumen 22 nimeä - 22 words for snow.

Lähetin Suomesta Uuteen-Seelantiin paitsi suklaata, myös nukenpeiton, jonka tein Helsingin tilkkukilta Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn ja jolle annoin nimeksi ”Lumen 22 nimeä”. Numeron otin peiton tähtien lukumäärästä ja myöhemmin mietin, onko Suomen kielessä 22 eri nimitystä lumelle.


In addition to chocolate, I sent Liz in New Zealand a doll’s quilt. I’d sewn the quilt for our quilting guild’s exhibition and its name is “22 Words for Snow”. It’s how many stars there are on the quilt. Later I started wondering if I could figure out 22 Finnish words for snow (or snow like substances).

Lumi – snow
Nuoska – wet snow that one can make snowballs out of
Viti – driven snow
Pyry – small-sized snowing snow, very dense
Nietos – a mound of snow
Hanki – a covering of snow
Kinos – another kind of a mound of snow
Polanne – hardened snow in tracks on the road
Loska – very wet snow on the ground
Räntä – very wet snow when it’s coming down
Kuura – frost
Sohjo – again, very wet snow on the ground or in water
Hyhmä – semi-frozen water
Huurre – frost
Hankikanto / hankiainen – hardened snow that one can walk on top of
Lumipallo – a snowball
Lumihiutale – a snowflake
Suojalumi – wet kind of snow
Tykky – a thick covering of heavy snow on a tree
Härmä – frost
Riite – very thin coating of ice on water
Puuterilumi – powder snow

Tunnustan käyttäneeni Wikipediaa apunani, jotta sain luetteloon neljä viimeistä sanaa.

I did use Wikipedia to help me come up with the last four words.

Olen kuullut, että eskimoiden kielessä olisi vielä paljon enemmän sanoja lumelle. Olen myös kuullut, että tämä olisi harhaluulo. Uskon hanakammin ensimmäistä väitettä. Jos suomalaiset ovat keksineet lumelle näin monta eri sanaa ja enemmänkin, miksei eskimoilla olisi ainakin yhtä monta?!

I’ve heard that the eskimo language is supposed to have many more words for snow. I’ve also heard that this would be an urban legend. I find it easier to believe the first. If Finns have come up with so many words for snow or snow-like substances, why shouldn’t eskimos have at least as many?!


Harmi, etten tilkkutyötä ommellessani ymmärtänyt antaa joka tähdelle eri lumen nimeä! (Tämän tähden nimi olisi voinut olla vaikka sohjo.)

It’s too bad that I did not name each star on the quilt with a Finnish word for snow!

Friday, 25 December 2015

hyvää joulua - Merry Christmas!

Hyvää joulua, oi kaikki lukijani! - Merry Christmas to all my readers!


Joulukiireet tuntuvat kaukaisilta, kun istun hiljaisessa olohuoneessa eilen illalla avattujen lahjojen keskellä, kuusenkynttilöiden valossa. Ulkoa ei paljon valoa tulvi, sillä on taas sateista ja harmaata, mutta joulumielen olen tavoittanut. Olen saanut viettää jouluni läheisten kanssa ja sen lisäksi olen saanut tervehdyksiä kaukaisilta ystäviltä!

The Christmas rush seems distant as I sit in our quiet living room surrounded by the gifts that we discovered from last night’s packages. I’ve been fortunate to spend Christmas with my nearest and dearest, and in addition, I’ve received greetings from far away places!

Kaikkein kauimpana on uskomaton tilkkuystäväni, ShushImQuilting-blogin/-Instagramin Liz, joka asuu Uudessa-Seelannissa! Päädyimme kolmisen vuotta sitten vaihtamaan suklaita keskenämme ja hänen paketissaan oli taas myös muuta. Tuskin maltan odottaa, että saan maistaa suussa poreilevaa valkosuklaata, jollaista täältä Suomesta ei saa! Tänään otamme palat jälkiruuaksi.

The furthest away greeting was from my unbelievable quilting friend Liz from ShushImQuilting, who lives in New Zealand! We ended up as chocolate exchange buddies some three years ago, and like every year, there were other things besides chocolate in her package. I can hardly wait to be able to taste the crackling white chocolate that she sent! Today, we will take one piece each for dessert.


Kuvasta puuttuu kaksi tilkkutyötä, jotka olivat myös paketissa.

Two quilted items are missing from the portrait.

Tavaroita ympäröi hieno Lizin Tula Pinkin kankaista ompelema ja jo valmiiksi tikkaama tyynynpäällispinta. Hän tarjosi sitä Instagramissa halukkaille ja noin 35 kommentoineesta juuri minä sain sen! Luulisin, että saavutin voiton kommentillani, joka kuului suomeksi jotenkin näin:

Tekisin tästä upean tyynynpäällisen sängyllemme. Vannon, että tekisin muille sängynpäällistyynyillemme sävyihin sopivat uudet päälliset. Tyynyt ovat kaikki erilaisia eivätkä kunniaksi kenellekään – ne ovat todella sekalainen seurakunta. Tämä päällinen aloittaisi meillä sänkytyynyjen Uuden Sävy-sävyyn Ajan.

The items were wrapped into a pillow front made by Liz out of Tula Pink fabrics. She offered it as a giveaway in her Instagram, and out of some 35 volunteers, I got it! I think that she chose me based on my comment:

I’d sew a totally awesome pillow for the bed. I swear, I would coordinate the rest of the pillows to match this. They are now all different, totally a hotchpotch and it’s not a sight to make me proud. This pillow would launch the New Coordinated Time for the pillows on the bed.

Olipa suurta! Menin vielä vannomaan! Mutta katsokaa, miten eriparisia tyynyt nykyisin ovat!

That was big! And I swore I’d do that. But look how badly the pillows match!


Vasemmalta yläkulmasta alkaen – entisen nukkumatyynyn päälle ommeltu tilkkutyö, jossa on applikoitu appelsiinipuun kuva. Edelleen, entisen nukkumatyynyn päälle 1990-luvulla tekemäni päällinen. Pidän sitä taustapuoli ylöspäin, koska yksivärinen tummansininen sopii muihin tyynyihin aavistuksen paremmin kuin toisella puolella oleva ysärihenkinen kuvio. Taas entisen nukkumatyynyn päälle ompelemani päällinen. Tein tilkkutyön yhdellä kurssilla eikä siitä tullut kovin mieleinen. Tyynykin on aivan littana ja epämääräisen muotoinen.

From upper left hand corner – an ex-sleeping pillow covered with a surface where I’ve appliqued an orange tree. The next one is also an ex-sleeping pillow, covered by a pillow case that I made in the 1990’s. I keep it facing down because the solid dark blue matches the other pillows slightly better than the front. The next one, again an ex-sleeping pillow, the cover is a piece that I made at a quilting course and which was not much of a success. The pillow is all flat and unshaped.

Näiden edessä on kukka-applikaatio, sentään aidon koristetyynysisuksen päällä. Ihan ok, mutta ei maailman parhaiten sovi esimerkiksi päiväpeiton väreihin. Sen vieressä Tyttären alakoulussa tekemä kangasmosaiikkikollaasi. Ompelin kollaasin tyynynpäälliseksi ja annoin sille nimen ”Kissa mustikassa”. Hienoin tyyny. Aivan etualalla on myös Tyttären tekemä kissatyyny. Se on hauska, mutta todella litteä ja siltä puuttuu viiksiä.

In front, a flower applique on top of a real pillow. That one is ok but it doesn’t match the bed quilt particularly well. Next to it, a fabric collage made by Dear Daughter in middle school. I sewed the collage into a pillow cover and named it “Cat in Blueberry Forest”. This pillow cover is the star of the batch. The foremost pillow is also Dear Daughter’s school time creation. The cat looks fun, but it’s flat and the poor thing is missing some whiskers, too.

Tein parhaani kuvitellakseni, miltä sängynpäällistyynyjen koordinoidumpi elämä näyttäisi, mutta en oikein osannut. Matka sitä kohti alkaa kuitenkin tästä Lizin tekemästä tyynynpäällisestä, jonka asetin yhden entisen tyynyn päälle.

I did my best to imagine how the life of better coordinated bed pillows would look, but I could not. The journey towards coordinatedness begins with the fab pillow cover by Liz.


Päällisen alla oleva tyyny on aivan liian litteä, ja taidan lisäksi ommella Lizin päälliseen tumman reunakaitaleen, jotta se erottuu paremmin vaaleahkolta päiväpeitoltlta.

I think I’ll sew an extra dark round of strips around Liz’s pillow front. That way, it will stand out better from the light coloured bed quilt.

Liz lähetti minulle myös ihanan neulatyynyn, joka on kuuluisa Instagramista. Pöydälleni pääsee oikea merkkihenkilöneulatyyny!

Liz also sent me a gorgeous pincushion, which is famous from Instagram. My sewing table will be adorned by a special item!


Toin eilen illalla koko uusiseelantilaispaketin yläkertaan odottamaan, että saan kuvattua ne päivän koitettua.

Last night, I brought the contents of the kiwi package upstairs to wait for being photographed in daylight.

Heräsin aamulla siihen, että Kissa leikki tarmokkaasti lattialla. Sieltä kuului aikamoista ryntäilyä ja jonkun pehmeän jutun heittelyn ääntä. Oli vielä pimeää, enkä muutenkaan näe juuri mitään ilman silmälaseja, joten Kissan leikkikalu jäi minulle arvoitukseksi. Leikkimisen ääni kuitenkin jatkui ja jatkui, joten nousin katsomaan. Sillä oli leluna uusi neulatyynyni! Uusi neulatyyny – Kissankin hyväksymä.

I woke up this morning to the sound of Cat playing vigorously on the floor. I could hear her making leaps back and forth, and something soft being thrown about. It was dark and I cannot see much without my glassess, so I had to get up and look properly. She had chosen the new, precious pincushion for her toy! New pincushion – Approved by Cat.

Kiitän vielä kerran onneani, että päädyin Internetin tilkkuilumaailmaan, jonka asukkaat ovat rikastuttaneet elämääni niin monin tavoin! Lizille erityiskiitokset!

I am so grateful that I happened into the Internet quilting world whose inhabitants have enriched my life in so many ways! Thank you Liz in particular!

Monday, 12 October 2015

tauko.

Tänä vuonna tähän mennessä olen valmistanut neljä tilkkupeittoa:


Olen tänä vuonna kirjoittanut 146 blogikirjoitusta ja kaikkiaan olen kirjoittanut niitä 1059. Kommentteja blogiini on tullut 3791 kappaletta - osa näistä omia vastauksiani teidän kommentteihinne. Kiitos kaikille lukijoilleni - teille, jotka olette kannustaneet minua tilkkuharrastuksessani!

Nyt pidän tauon. En tiedä, kuinka pitkän, vai lopetinko kokonaan. Hyvää jatkoa teille kaikille!

Monday, 7 September 2015

uusia säädöksiä?

Luin männäviikolla lehdestä jostain uudesta EU-direktiivistä, joka kieltäisi puuvillakuidun heittämisen roskiin. Ensimmäinen reaktio on tietysti nyökytellä. Kyllä, onhan kauheaa tuhlausta heittää puuvillaa sisältäviä vaatteita roskiin.

Tilkkuilija miettii asiaa vähän pidemmälle.


Kaikki puuvillakuitua sisältävä ei ole kovin isoa. Ilmeisesti meidän täytyy ruveta keräämään kaikki tilkku- ja lankasilppu talteen omaan kierrätysroskikseen? (Ai niin, osa meistä tekee sen jo, paitsi ettei sitä kutsuta kierrätysroskikseksi vaan varastoksi, josta otetaan materiaalia tilkkumosaiikkeja sun muita varten.)

Etsin lisätietoa EU-direktiivistä, mutten löytänyt. En ihmettele, vaikka sellainen olisi tulossa. Vielä kun sitten tietäisi, mihin oman puuvillakuitujätteen voi toimittaa. Ehkä sen voisi jo nyt laittaa lumppukeräyslaatikkoon (jos sellaisia on).

Tuesday, 16 June 2015

kolme harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä.


Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua:


Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään.

Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä.


Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen väri ja pidän tussia paljon kätevämpänä kuin merkkausliitua.

Käytellessäni ensimmäisen kerran valkoista merkkaustussiani epäilin tulleeni jymäytetyksi. Piirsin sillä viivan, eikä mitään näkynyt. Kävin hakemassa toisenlaista merkkausvälinettä (ehkä liitua) ja palatessani näin, että valkoinen väri oli muuttunut näkyväksi! Oi, mikä taianomainen tuote: ensin näkymätön, sitten näkyvä ja lopuksi sen saa häviämään taas.

Wednesday, 20 May 2015

tilkkumyyjäiset!

Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan yhteinen
Pop-up Store on avoinna
lauantaina 23.05.2015 klo 10-16
osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10 B!
- Helsingissä -





Tervetuloa supermyyjäisiimme!

Myytävänä on tikattuja kasseja ja tilkkupussukoita sekä matkalaukun nimilappuja nyt ainakin.

Lisäksi I-HA-NI-A fat quarter-paloja Tilkkupajan varastoista sekä mahdollisesti Tilkunviilaajan jäännöspalatilkkueriä.

Tervetuloa! Tapaammehan lauantaina!?

Friday, 15 May 2015

kolme kysymystä Tilkkulehdestä 2/2015.

Miksi viherkasvi vie yli puolet TILKKUlehden kansikuvasta?


Oliko lehteni painatuksessa tapahtunut värivirhe, vai miksi suurin osa kuvista oli omituisen värisiä?


Miksi lehden parhaan (ja ainoa modernin) näköinen sivu on takakansi, joka on kansainvälisen tilkkutapahtuman mainos?


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails