Showing posts with label jäännöspaloista. Show all posts
Showing posts with label jäännöspaloista. Show all posts

Sunday, 27 May 2018

tänä vuonna ei onnistanut.

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin.

Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka.

Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa”. Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta.


Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen.


Sininen halusi mukaan vähän violettiakin.


Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa.


Sain työlleni siistin taustan, kun ompelin taustakankaan tikatun tilkkupinnan kanssa pussiin – lukuunottamatta kääntöaukkoa. Ei tullut näkyvää reunakaitaletta, mutta reuna oli silti siisti. Päällitikkasin työn vielä reunan läheltä.

Sen jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta koristelemaan työtä piikkilankamaisilla tikkauksilla. Piirsin piikkilankakuvion ensin paperille, tikkasin sen läpi keltaisella ja revin sitten paperit pois. Tässä näkyy vielä osa papereista.


Pinta oli tavallaan hauskan näköinen, ja vähän harmitti, kun paperit piti poistaa. Piikkilankatikkaukseni oli nimittäin aivan ujo! Eihän se erottunut kirjavasta pinnasta juuri ollenkaan!

Kokeilin tehdä tikkauksen ympärille vähän varjostusta, mutta se näytti vielä tyhmemmältä. Se oli pakko purkaa pois.


Seuraavaksi toteutin toisen piikkilankakuvioisen tikkauksen lähemmäs tilkkutyön reunaa – isompana vain. Ei erottunut sekään. Oliko työni ollut turhaa? Eikö tilkkutyöstä tulisi sellaista, että sen kehtaisi lähettää ehdolle isoon näyttelyyn?

Pohdintani keskeytyivät, kun sairastuin kovaan flunssaan siinä vaiheessa kun tilkkutyö olisi pitänyt viimeistellä ja lähettää Pirjolle. Kykenin ainoastaan makaamaan tilkkupeiton alla (kissan avulla) - sen lähemmäksi tilkkutyötä en päässyt viikkoon.


Määräpäivä oli ja meni, mutta sain luvan tuoda työni suoraan valintatilanteeseen – Tilkkuyhdistyksen hallitus valitsisi Birminghamiin lähetettävät työt lauantain kokouksessaan 25.5.2018.

Ongelmana oli vain, että työni oli edelleen nolo. Jotain oli pakko kokeilla. Ajattelin, että mikä tahansa kokeilu kannattaisi tehdä – voisin vain onnistua, sillä sellaisenaan työ ei kelpaisi edes ehdolle, saati sitten näyttelyyn. Löysin pienet määrät kummallisia koristelankoja, jotka siksakkasin piikkilankojeni päälle vähän syhertäen.

Tilkkutyön ilme parani kummasti! Keksin sille nimen, ompelin vaaditun kolmiosaisen keppikujan (yök, inhoan keppikujan ompelemista) ja täytin osallistumislomakkeen.

Valintatilannetta ennen sain sujauttaa työn muiden ehdokkaiden lomaan muiden näkemättä. En tietenkään osallistunut valintaan, vaan istuin oven ulkopuolella sillä aikaa kun muut hallituslaiset päättivät Suomen kokonaisuuden.

Työni ei sopinut joukkoon, joten pakkasin sen takaisin laukkuuni ja toin kotiin.


Tulipahan tehdyksi! Ja koska tässä on valmiina keppikuja, voin myöhemmin tarjota tätä johonkin muuhun näyttelyyn.

Thursday, 24 May 2018

valmis tilkkupeitto!

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn.

Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu:


Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva:


Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen!

Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen toiseen rullatappiin, ja kantti juoksee siitä peiton reunaan mukavasti.


Kuvasta näkyy vielä, että ihanan peittoni super-sopivat tikkaukset loihtineen Soilen panos mainitaan myös peiton nimilapussa.

Tällaiselta kanttaus näyttää valmiissa tilkkupeitossani:


Taustakappaleessa on muutama yli jäänyt tilkkublokki (ajatella, tein ylimääräisiä blokkeja) ja useita sinisävyisiä kankaita. Tähän tuntui sopivan myös paneelikangas, joka minulla on ollut varastossa vaikka kuinka monta vuotta.


Esittelin peittoa tilkkukilta syyrinkiläisille, ja he pitivät hyvänä ideana käyttää paneelikangasta juuri tilkkupeiton taustakappaleessa. Tilkkutöitä paljon tekevälle paneeli tuntuisikin liian helpolta tilkkupintaratkaisulta etupuolella, mutta taustakappaleen se sopii ja se pääsee siellä silti oikeuksiinsa.

Lähikuvaa sinisävyisemmältä puolelta:


Enemmän on enemmän –tilkkupeitto on kooltaan noin 150 cm x 211 cm.

On vaikea sanoa, kummat kankaat ovat herkullisemman väriset – siniset vai punaiset.


Vielä yksi kuva Enemmän on enemmän –tilkkupeitosta ja omenapuusta:


Tilkkupeittoni on tosiaan lähtemässä Vaasaan, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Olisin mieluusti ottanut sen heti käyttöön itse, mutta nyt on vain maltettava kesän loppuun. Peitto palauttaa toivottavasti mieleeni nämä alkukesän äänet, tuoksut ja näkymät, kun näen sen jälleen!

Saturday, 5 May 2018

tilkkutähtiä jäännöspaloista.

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas.

Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten.


Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat.

Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle.


Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää?


Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan sen kokoon.


Ommeltuna blokki näytti vielä kivammalta kuin palasina.


Luulin, että näihin voisi käyttää paljon pienenpieniä tilkkuja, mutta eipä voikaan. Sakarat vaativat aika ison tilkun, eikä keskipaloihin kovin monta pientäkään tilkkua kulu. Huomasin myös, että sakaroiden pitäisi oikeastaan olla vaaleahkoja, jotta ne erottuvat taustakankaasta hyvin, joten välillä tähtiä ommellessani olen joutunut pyörittelemään samoja kankaita uudelleen ja uudelleen.

Olen saanut vaihtelua tekemällä välillä keltaista, välillä punaista ja välillä sinistä tähteä.


Blokit olivat taas Kissan mieleen. Nyt se ei sentään istunut niiden päälle.


Tilanne tänään: blokkeja on aika monta, ja ne ovat minusta sopivasti eri värisiä ja eri kokoisia keskenään. Vaihtelevan kokoisia blokkeja on varmasti tavanomaista haastavampi sitten sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi!


Blokkeja ei silti ole vielä tarpeeksi, jotta näistä syntyisi tilkkupeitto. Onneksi sinistä taustakangasta on jäljellä! Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.

Wednesday, 2 May 2018

kissanhäntä kainalossa.

Ompelin helmikuussa pari kivan oloista tilkkupintaa sinisistä, turkooseista, vihreistä ja keltaisista jäännöspaloista. Kerroin tässä blogikirjoituksessani, miten tilkkupinnat syntyivät improvisoimalla.

Tilkkupinnat olivat sen verran isot, että ompelinkin niistä pitkästä aikaa pienen tilkkulaukun. Jaoin keskeneräisen laukun kuvan Instagramissä ja sain hyvän nimiehdotuksen Tilkuista totta -Irmalta. Saanko esitellä: Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukku valmiina:


Kas, kun en itse tullut ajatelleeksi tuota hauskaa nimeä! Totta kai se on sopiva nimi, koskapa yhdestä kissasta näkyy vain peräpää ja häntä.

Olipa hyvä, että olen kirjoittanut tilkkulaukulle teko-ohjeen blogiini. Katsoin mitat sieltä! Muuten olisin ollut taas ihan öönä, että minkä pituinen ja levyinen sangan pitäisi olla, ja minkä levyisen reunakaitaleen leikkaisinkaan. Noudatin omia ohjeitani ja niinpä tästä tulikin hyvin tutun oloinen.

Kuvakin piti tietysti ottaa perinteisellä paikalla eli kulahtaneilla ulkorappusillamme.


En jaksanut ruveta värkkäämään vetoketjua, joten Kissanhäntä kainalossa –laukku sulkeutuu vain napilla. Nappeja minulla on muuten varastossa vielä pariin (eli pariin sataan) tilkkulaukkuun.


Nyt matkustamme ajassa vähän matkaa taaksepäin. Ompelin helmikuussa ensimmäiset palat näihin tilkkupintoihin, ja lopulta ne olivat tarpeeksi isot.


Tilkkupinnat viruivat siellä täällä ompelualueellani huhtikuun lopulle, kunnes vihdoin tartuin niihin tikkaus mielessä. Yllätin itseni tikkaamalla oikein kuvioita!


Näin vaivaa tikatessani toisen puolen lentäviä hanhia. Ensin tein terälehtimäiset tikkaukset itse hanhiin ja täydensin tikkaukset parilla suoralla viivalla, jotka ompelin viivaimen avulla. Kyllä ovatkin suorat viivat!


Takaisin nykyhetkeen.

Ohjeeni mukaan tikkasin tilkkupinnan kiinni paitsi vanuun, myös collegejerseypalaan. Tikatusta kappaleesta tulisi silloin tarpeeksi topakka. Valitettavasti luin tämän viisauden liian myöhään – jo kun olin tikannut tilkkupinnan huolellisesti vain vanuun. Sen takia valitsin laukun vuoriin paksumman kankaan. Ihan tuli topakka laukku näinkin.

Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukussa on myös sisätasku.


Laukku on kooltaan noin 27 cm x 22 cm, pohjan leveys on 6,5 cm.

Kanssabloggarit ottavat teoksistaan kuvia upeissa ympäristöissä. Minäkin käytin mielikuvitusta ja ripustin laukun päärynäpuun oksaan.


Ei tämä yritelmäni kovin taiteellisen hienolta näytä – mutta saahan tästä sentään käsitystä säätilasta ja kevään vaiheesta.

Saturday, 10 March 2018

tähtiainesta.

Olen x-ynnä-blokkien lisäksi rakennellut toisenlaisiakin tilkkublokkeja, nimittäin rujoja tähtiä:


Ompelin ensin minipieniä jäännöspalatilkkuja yhteen, tasoittelin pinnan suorakaiteeksi ja leikkasin tummansinisestä batiikista sopivat suorakaiteet sen ympärille. Neljään niistä tein niin ikään jäännöspaloista epämääräisiä sakaroita. Koska minulla oli käsissäni suorakaiteita, ei neliöitä, minulle tietenkin kävi näin:


Eli ompelin yhdet sakarat väärään reunaan suorakaidetta.

Paransin suoritustani kuin sika juoksua, ja seuraavat viisi tähteä ompelin kokoon kommelluksitta:


Sitten ajattelin tehdä pari pienempää tähtiblokkia. Niihin valitsinkin neliön muotoiset osaset:


Sinisten jälkeen ompelin myös pari keltaista ja pinkin tähden:


Tähtiä syntyi helposti ja nopeasti, mutta tämän vaiheen jälkeen -


- minun rupesi tekemään mieli ommella kerrankin jotain pitkistä kankaistani, joten siirryin ompelemaan x-ynnä-blokkeja.

Minulta nimittäin kysyttiin, miten ihmeessä pystyn tekemään niin paljon kaikkea jäännöspaloista; pakkohan minun on välillä käyttää myös pitkiä kankaita. Eihän niitä jäännöspaloja synny lisää muuten.

Eipä synnykään! Niinpä nyt on käynnissä x-ynnä-blokkiprojekti, joka tuottaa uusia tilkkuja uusiin tilkkupussukohin ja tilkkutähtiin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails