Showing posts with label Tilkkuyhdistys. Show all posts
Showing posts with label Tilkkuyhdistys. Show all posts

Thursday, 13 September 2018

työsuhde-etuja.

Tilkkutöiden lisäksi teen tilkkuyhdistystöitä, ja viime viikonloppuna työt veivät minut Ouluun Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokoukseen.


Onneksi lentoliput olivat niin edullisia, että matka kannatti tehdä lentäen. Kokoukseen meni silti koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta tälläkin kertaa tilkkuyhdistystyöstä sai paitsi tehtäviä suoritettaviksi ennen ensi kokousta, myös muutaman aineettoman työsuhde-edun. Luettelen ne tässä, sillä toivon yhdistyksen jäsenten kiinnostuvan hallitustyöstä. Tulevassa vuosikokouksessa 2019 on jälleen erovuorossa olevia hallituksen jäseniä, joiden tilalle voisi valita ihan uusiakin kasvoja!

Ensimmäinen etu oli se, että sain todella hyvällä omallatunnolla keskittyä tilkkutyöhön liittyviin asioihin yhden kokonaisen päivän. En itse asiassa paljon muuta ehtinyt ajatellakaan! Asialista vaihtelee, mutta tälläkin kertaa käsiteltiin näyttelyitä, tapahtumia, kilpailuja, erilaisia haastetöitä ja tietenkin Tilkkulehteä.

Toinen etu oli, että näihin tilkkutyöasioihin sai keskittyä toisten, samaan harrastukseen hurahtaneiden kanssa. Kävimme läpi asioita eikä kukaan valittanut, että olisi ollut tylsää, koska kaikkien mielestä kaikki oli kiinnostavaa!

Kolmas etu on pysyvä: kokousten myötä olen tutustunut muihin hallituslaisiin, jotka ovat tilkkuharrastajia eri puolelta Suomea. En olisi tutustunut heihin muuten.

Viime viikonlopun kokouksessa sain vielä neljännen työsuhde-edun. Se oli aineeton, mutta se toisaalta merkitsi minulle rahanmenoa. Pääsimme nimittäin käymään paikallisessa tilkkukangas- ja –tarvikeliikkeessä PeeKaassa oikein ekskursiomaisesti.

Kokous oli tietenkin tehokas ja hauska, mutta tunnustan odottaneeni PeeKaa-käyntiä ikään kuin palkintona tehdystä työstä! Saatoin lisäksi astua liikkeeseen hyvillä mielin, sillä minulla oli ihan perusteltu, JÄRKEVÄ syy käydä kaupoilla. Tarvitsin nimittäin taustakankaan uusimmalle, modernille hirsimökkipinnalleni.

Hmmm. Ryhmäkuvassa ei näyttäisi olevan taustakankaita, vaan jotain aivan muuta:


Esimerkiksi joulukankaita, jotka olivat juuri saapuneet. Oijoi, kankaissa oli houkuttelevasti glitteriä pinnassa. Poimin heti nyytin jokaista kuviota.


Lisäksi ostin jouluaiheisen kuponkikankaan. SÖPÖN! Tässä on kyllä vain yksi kuva-aihe – se kaikkein söpöin.


Olen siis virallisesti aloittanut jouluvalmistelut. Hyvissä ajoin! Näistä ihquista kankaista toteutetut jouluaiheiset työtkin ovat jo aloittamista vailla valmiit!

Mitään kangasnyyttikokoelmia en tarvinnut, vaan taustakankaan tilkkutyöhön. Tällainen tarttui silti matkaan:


Valori Wellsin suunnittelemat kuosit. Ja ajatelkaa: avasin nyytin alle 12 tunnin kuluessa ostotapahtumasta. Ennätys! (Toiseen suuntaan ennätys oli, kun hillosin yksivärisiä Kona-puuvillafättäreitä yli neljä vuotta hyllyssä.) Avasin uusimman nyyttini ja siksakkasin palat, ja nyt viimeinen erä pyörii pesukoneessa. Ehkä ehdin tämän viikon aikana vielä LEIKATA jotain näistä?x Onko tässä taustakankaita, mitä luulette?


Ei ole taustakankaita, vaan on kuviokankaita joihinkin vielä tuntemattomiin projekteihin.

Ostin kyllä taustakankaatkin, mutta niistä ei ole kuvaa. Pesin ne ensimmäiseksi, eli ne olivat jo pesukoneessa, kun näppäilin kuvia muista hankinnoista. Näette valintani sitten kun tilkkupeitto alkaa olla seuraavassa vaiheessaan.

Tänään sain vielä viimeisen erän ostoksistani, jälkitoimituksena kirjeessä. Ostin nimittäin vaihtoteriä pieneen pyöröleikkuriini ja onneksi PeeKaan Paula huomasi, etten välttämättä voisi viedä teriä käsimatkatavaroissa lentokoneeseen! Merkkaustussit ja ompelukoneen neulat sentään kulkivat ongelmitta turvatarkastuksen läpi.

Seuraava hallituksen kokous on viikonlopun pituinen eikä kokouspaikan lähellä ole kangaskauppaa (tai paljon mitään muutakaan). Kokouksen sokeri ei siis tule olemaan pohjalla, ekskursiossa tilkkukangasliikkeeseen, vaan jossain muussa kohtaa!

Thursday, 2 August 2018

terveiset Vaasasta!

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen.

Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia.


Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin.

Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka.


Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton, jonka malli on minun keksimäni. Kirjoitin blokkiohjeen Tilkkulehteen, mistä Birgitta oli sen nähnyt.


Olen itse toteuttanut blokkimallilla kaksi peittoa: "Iloinen yllätys" ja "Vanhat ystävät".

Harvinaista herkkua! Näyttelyssä oli myös esillä kokonaista seitsemän tilkkupeittoa, jotka oli ommeltu samalla Bonnie K Hunterin mysteeriohjeella. Niitä katsoessa tuli selväksi, miten paljon väri- ja kangasvalinnat vaikuttavat. Tässä kolmen työn yksityiskohtia:

Päivikki Piiroinen: On Ringo Lake (työn on tikannut Soile Kivinen)


Soile Kivinen: Karkkipäivä


Lilian Torkko: Den som ger sig in i leken


Friday, 20 July 2018

mistä inspiraatiota tilkkutöihin?

Miksi sitä aina vain jaksaa tilkkuilla? Esitin kysymyksen Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n puolesta Facebookissa – kysyin, mikä motivoi jatkamaan tilkkuharrastuksen parissa vuodesta (ja vuosikymmenestä) toiseen. Kysely oli suosittu ja siihen tuli yli kolmekymmentä kommenttia – osa pitkiä ja analyyttisiä.

Seuraava keittiöpsykologin pika-analyysi on julkaistu myös Tilkkuyhdistyksen jäsenlehdessä, Tilkkulehdessä. Analyysin perusteella yleisimmät motivaation lähteet ovat:

Uudet mallit ja ideat. Tilkkuharrastaja saa vaikutteita kaikkialta – toisilta harrastajilta, netistä, kirjoista ja jopa jääkiekko-ottelusta.

Lopputulos. Vaikka tekemisen ilo on yksi tärkeistä motivaattoreista, harrastaja haluaa myös tehdä valmista. Monet mainitsivat tärkeäksi saada lopputulokseksi jotain käytännöllistä.

Materiaali. Ihanat kankaat, värit ja muodot mainittiin monesti.

Luovuus. Tilkkuharrastaja toteuttaa luovuuttaan intohimolla ja saa palkaksi tekemisen ilon!


Yksi kommentoijista muotoili tilkkuharrastuksen syvällisen teorian seuraavasti:

”Tilkkuilu on intohimo sellaisille ihmisille, jotka ovat elämässä ymmärtäneet, että kun kaikki menee palasiksi, kokoamalla palat uudelleen syntyy paljon parempaa ja ennennäkemätöntä.”


Tilkkulehden jutussa ei ollut mukana laatimaani sanapilveä. Syötin kaikki kyselyyn tulleet vastaukset sanapilvigeneraattoriin, joka tuotti kuvan. Mitä useammin sana mainittiin vastauksissa, sen isompana se kuvassa näkyy.


Saturday, 23 June 2018

kulmikas tilkkublokki.

Löysin uusimman tilkkublokkini mallin ja mitat Sunny Steinkuhlerin kirjasta Blocks, Borders, Quilts, missä blokin nimeksi oli annettu Rolling Stone. Nimi johti harhaan – nimen googlettamalla löytyi noin viisisataa tuhatta aivan toisen näköistä blokkia.

Instagramissa minulle neuvottiin, että blokin nimi on Boy's Nonsense. Onpa vaikea kääntää! Tyydyn itse toistaiseksi kutsumaan tätä nimellä kulmikas.

Huomasin, että olen makustellut samanlaista blokkia jo kaksi vuotta sitten. Toteutin koeblokkini perinteisesti paloista kokoamalla, ja se oli paljon suurempikin, mutta sama kuvio!

Kirja antaa mitan keskineliölle (3,5 tuumaa) ja lisäksi kaksi erilaista paper-piecing-kaavaa, joiden avulla ommellaan loput blokista. Olen tasoittanut blokit kokoon 6,5 tuumaa kanttiinsa. (Tykkään mieluummin leikata ja ommella senttimitoilla, mutta jos malli on tuumamittainen, tyydyn yleensä siihen enkä yritä muuntaa mittoja.)


Meni tovi, että selvitin, millaisen kokoisia tilkkuja kannattaa leikata paper-piecing-osuuksiin. Arvioin mitat ensin ai-van alakanttiin, mutta nyt minulla on ruutuvihossani oikeat luvut. Voin leikata suunnilleen oikean kokoiset tilkut sen sijaan, että käyttäisin perinteiseen paper-piecing-tapaan satunnaisen kokoisia, mutta riittävän isoja paloja.

Nuppineulojen lisäksi käyttelen tietenkin paperikaavaa. Taittelumenetelmän ansiosta pystyn käyttämään samaa kaavakappaletta monta kertaa, eikä blokkien taustapuolelle jää paperia, joka pitäisi myöhemmin poistaa.


Katso Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n videolta, miten taittelumenetelmä toimii.

Pieni, vanhasta leikkuualustasta leikattu kulmapala toimii hyvin ompelupöydällä. Viivain ja leikkuri ovat samaa, pientä mittakaavaa. Viivaimessa on kätevästi selvä viiva saumanvaran leveyden kohdalla (neljäsosa tuumaa), joten palojen tasoittaminen käy helposti ja tarkasti.


Värimaailmaksi valitsin ”karamellivärit”. Etsin hehkeän värisiä kankaita - vähän sellaisia, joita katsoessa hampaita melkein vihloo. Osassa blokeista ei näyttäisi olevan tarpeeksi kontrastia kuvion ja taustan välillä, mutta lopullisessa työssä nuokin blokit löytänevät paikkansa.

Wednesday, 20 June 2018

millaisia ovat tilkkuharrastajan välityöt?

Viimeistelin reilu viikko sitten kaksikin tilkkupeittoa - Tuulenpesät- ja Tasapeli-peiton - ja vähän sitä aikaisemmin olin saanut uuden tilkkupinnan valmiiksi. Sitten olikin aivan höntti olo: mitä seuraavaksi?

Toivuin nopeasti hönttiydestäni ja aloitin sarjan välitöitä. Lähdin siis toteuttamaan ”mieletöntä” ompelua (mindless sewing). Joskus mielettömistä tuloksista syntyy jotain saman tien, mutta yleensä ei. Ei ole tarkoituskaan, sillä välitöillä ei ole väliä!

Omiin välitöihini liittyvät melkein aina jäännöspalat. Nostin taas kerran jäännöspalakassin viereeni ja leikkasin paloista pieniä neliöitä. Sitten ompelin niistä kaksi yhdeksän neliön blokkia.


Tästä välityöstä oli suoraan hyötyä, sillä sain siitä oivaa kuvamateriaalia Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle kokoamaani ”10 parasta silitysvinkkiä tilkkuilijalle” –ohjeeseen.

Ompelupöydän laidalla oleskeli yhä kivoja tilkkuja ”neliö ja sen varjo” –blokkien ompelun jäljiltä. Muistin neliötilkuista kootun peiton, jossa neliön keskiosat olivat epämääräisiä suunnikkaita. Leikkaamani kehyskangaskaitale riitti kolmeen blokkiin.


Totesin, että näistä tulisi silti aika tylsä tilkkupeitto. Kehykset täytyisi tehdä useaa eri sävyä. Ei riittänyt innostus tähän yhtään enempää.

Pikkuneliöitä leikatessani törmäsin moneen liian kapeaan jäännöspalaan. Leikkasin vähän myöhemmin niistä paloista noin tuuman levyisiä suorakaiteita/kaitaleita. Minulla on pieni, tuuman levyinen ja tuumamittainen viivoitin, jonka avulla juuri tällaisten kaitaleiden leikkurointi käy sutjakasti.

Ompelin kaitaleeni pitkiksi pötköiksi. Ensin järjestin kaitaleet liukuvaan järjestykseen ommellessani niitä lyhyistä päistään yhteen. Sitten toteutin pitkästä kaitaleesta tilkkulasagnen. Lopputuloksena tuo vasemmanpuoleinen. Se ei innostanut minua yhtään mihinkään, joten ompelin seuraavaksi ”yksiväriset” tilkkulasagnet. Näistä tuo kelta-ruskea onnistui minusta paremmin.


Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Start Quilt Company kutsuu menetelmää "Jelly Roll Race".

Tein vielä yhden tilkkulasagnen – oikein pienen, punaisista kaitaleista. Siinä vaiheessa osuin valtavaan määrään kolmio-neliöitä, jotka jäivät tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeittoa ommellessani. Tein kolmio-neliöistä pari neljän neliön blokkia ja kehystin niistä yhden.

Vastaavanlaisten kolmio-neliö-blokkien ympärille kehittämästäni tilkkupinnasta syntyi mukiinmenevä ja todellakin käytännöllinen Kulmittain-vetoketjulaukku, mutta nämä eivät inspiroineet pidemmälle.


Sitten selasin keräämiäni kuvia tilkkupeittoideoista. Niissä oli monta sellaista, jotka jo olen toteuttanut, mutta yksi blokkimalli jäi ajatuksiin. Löysin yhdestä kirjastani sopivan ohjeen, joka perustui mielenkiintoisesti paper-piecingiin.

Keskineliön ympärille ommellaan paper-piecingillä palat, ja lopputuloksena on tällainen blokki:


(Kuvassani on tietenkin kaksi blokkia.) Kokeilin ensin tehdä yhden blokin. Käytin hyväkseni taittelemiseen perustuvaa paper-piecing-tekniikkaa, jonka opin viime vuonna tehdessäni Arja Sallisen kanssa vinkkivideota Finn Quiltille.

Katso vinkkivideo tältä Paper-piecing -vinkkisivulta!

Välityöt tuottivat toivotun tuloksen: kehitin itselleni uuden, kivan projektin.

Sunday, 27 May 2018

tänä vuonna ei onnistanut.

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin.

Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka.

Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa”. Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta.


Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen.


Sininen halusi mukaan vähän violettiakin.


Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa.


Sain työlleni siistin taustan, kun ompelin taustakankaan tikatun tilkkupinnan kanssa pussiin – lukuunottamatta kääntöaukkoa. Ei tullut näkyvää reunakaitaletta, mutta reuna oli silti siisti. Päällitikkasin työn vielä reunan läheltä.

Sen jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta koristelemaan työtä piikkilankamaisilla tikkauksilla. Piirsin piikkilankakuvion ensin paperille, tikkasin sen läpi keltaisella ja revin sitten paperit pois. Tässä näkyy vielä osa papereista.


Pinta oli tavallaan hauskan näköinen, ja vähän harmitti, kun paperit piti poistaa. Piikkilankatikkaukseni oli nimittäin aivan ujo! Eihän se erottunut kirjavasta pinnasta juuri ollenkaan!

Kokeilin tehdä tikkauksen ympärille vähän varjostusta, mutta se näytti vielä tyhmemmältä. Se oli pakko purkaa pois.


Seuraavaksi toteutin toisen piikkilankakuvioisen tikkauksen lähemmäs tilkkutyön reunaa – isompana vain. Ei erottunut sekään. Oliko työni ollut turhaa? Eikö tilkkutyöstä tulisi sellaista, että sen kehtaisi lähettää ehdolle isoon näyttelyyn?

Pohdintani keskeytyivät, kun sairastuin kovaan flunssaan siinä vaiheessa kun tilkkutyö olisi pitänyt viimeistellä ja lähettää Pirjolle. Kykenin ainoastaan makaamaan tilkkupeiton alla (kissan avulla) - sen lähemmäksi tilkkutyötä en päässyt viikkoon.


Määräpäivä oli ja meni, mutta sain luvan tuoda työni suoraan valintatilanteeseen – Tilkkuyhdistyksen hallitus valitsisi Birminghamiin lähetettävät työt lauantain kokouksessaan 25.5.2018.

Ongelmana oli vain, että työni oli edelleen nolo. Jotain oli pakko kokeilla. Ajattelin, että mikä tahansa kokeilu kannattaisi tehdä – voisin vain onnistua, sillä sellaisenaan työ ei kelpaisi edes ehdolle, saati sitten näyttelyyn. Löysin pienet määrät kummallisia koristelankoja, jotka siksakkasin piikkilankojeni päälle vähän syhertäen.

Tilkkutyön ilme parani kummasti! Keksin sille nimen, ompelin vaaditun kolmiosaisen keppikujan (yök, inhoan keppikujan ompelemista) ja täytin osallistumislomakkeen.

Valintatilannetta ennen sain sujauttaa työn muiden ehdokkaiden lomaan muiden näkemättä. En tietenkään osallistunut valintaan, vaan istuin oven ulkopuolella sillä aikaa kun muut hallituslaiset päättivät Suomen kokonaisuuden.

Työni ei sopinut joukkoon, joten pakkasin sen takaisin laukkuuni ja toin kotiin.


Tulipahan tehdyksi! Ja koska tässä on valmiina keppikuja, voin myöhemmin tarjota tätä johonkin muuhun näyttelyyn.

Thursday, 24 May 2018

valmis tilkkupeitto!

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn.

Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu:


Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva:


Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen!

Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen toiseen rullatappiin, ja kantti juoksee siitä peiton reunaan mukavasti.


Kuvasta näkyy vielä, että ihanan peittoni super-sopivat tikkaukset loihtineen Soilen panos mainitaan myös peiton nimilapussa.

Tällaiselta kanttaus näyttää valmiissa tilkkupeitossani:


Taustakappaleessa on muutama yli jäänyt tilkkublokki (ajatella, tein ylimääräisiä blokkeja) ja useita sinisävyisiä kankaita. Tähän tuntui sopivan myös paneelikangas, joka minulla on ollut varastossa vaikka kuinka monta vuotta.


Esittelin peittoa tilkkukilta syyrinkiläisille, ja he pitivät hyvänä ideana käyttää paneelikangasta juuri tilkkupeiton taustakappaleessa. Tilkkutöitä paljon tekevälle paneeli tuntuisikin liian helpolta tilkkupintaratkaisulta etupuolella, mutta taustakappaleen se sopii ja se pääsee siellä silti oikeuksiinsa.

Lähikuvaa sinisävyisemmältä puolelta:


Enemmän on enemmän –tilkkupeitto on kooltaan noin 150 cm x 211 cm.

On vaikea sanoa, kummat kankaat ovat herkullisemman väriset – siniset vai punaiset.


Vielä yksi kuva Enemmän on enemmän –tilkkupeitosta ja omenapuusta:


Tilkkupeittoni on tosiaan lähtemässä Vaasaan, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Olisin mieluusti ottanut sen heti käyttöön itse, mutta nyt on vain maltettava kesän loppuun. Peitto palauttaa toivottavasti mieleeni nämä alkukesän äänet, tuoksut ja näkymät, kun näen sen jälleen!

Wednesday, 11 April 2018

7 x 9 x-plus-blokkia.

Viime sunnuntaina ahersin pitkään ompelukoneen ääressä ja sain kuin sainkin tilkkupinnan valmiiksi x-plus-blokeistani. Olin aivan liekeissä, sillä löysin lauantaina Eurokankaan palalaarista tähän sopivaa taustakangastakin! Pinta oli silitetty, joten olin vain askelen päässä siitä, että pääsisin viemään ihania kankaita täynnä olevan työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan!


Seuraavana aamuna katsoin tilkkupintaani lähempää ja huomasin, että olin ommellut viimeisen rivin väärin päin. (Kuvassa oikeanpuoleinen pystyrivi.)

Kukaan ei ehkä koskaan huomaisi asiaa, mutta en voi jättää asiaa sikseen. Blokeissa on muutama kangas, joissa on tietty suunta. Eivätkä vaaleimmat osat osu oikeaan kohtaan – siis kohtaan, johon ne suunnittelin. Ei auta! Rivi täytyy purkaa ja kääntää.

Sommittelun aikana minulle kävi toinenkin erhe - paljon vaatimattomampi sentään.

Kun huomasin blokkeja olevan koossa 63 kappaletta, päätin ruveta sommittelemaan tilkkupintaa. Erehdyin latomaan ensin seitsemän blokkia korkean pinnan. Vasta kun blokkeja tuntui olevan tosi paljon suhteessa tarpeeseen, tajusin virheeni. Kerto- ja jakolaskut ovat välillä tosi vaikeita! Tai sitten vain ajattelen liian nopeasti (tai en ajattele).


Julkaisin samaisen kuvan Instagram-tililläni ja tägäsin siihen kangassuunnittelijan itsensä eli Carolyn Friedlanderin. Hänkin kommentoi työtäni! On jännittävää, että tilkkumaailman kuuluisuuksiin voi saada henkilökohtaisen yhteyden.

Sommittelin harha-askeleen jälkeen tilkkupinnan melko huolettomasti ja nopeasti. Sijoitin vaaleimmat blokit yhdelle pystyalueelle ja loput suunnilleen miten sattui.


Käytin Carolyn Friedlander-kankaiden lisäksi omia varastojani. Vasemmanpuoleisen blokin vasemmassa yläkulmassa on melko historiallista kangasta: ostin sen lähes 20 vuotta sitten turkulaisesta kangaskaupasta, jota ei enää ole.


Historiallisessa kankaassani oli liukuväriefekti – vihreästä oranssiin ja ruskeaan. Seuraavan kuvan alemmissa blokeissa näkyy sekä kankaan vihreää että oranssia osuutta.


(Muuten, vasemman yläkulman blokissa oikean yläsakaran kangas on se yksi ainoa mielestäni to-del-la hirvittävän ruma kangas muuten ihanaa täynnä olleessa pinossa.)

X-plus-blokkiprojektini oli erinomaisen kiva! Tykkäsin siitä, että käytössäni oli lukuisia ihan uusia kankaita, ja että pystyin yhdistämään niihin varastokankaitani. Blokkien sommitteleminen oli hauskaa, ja pidin siitäkin, että plussa oli aina punainen ja plussan jatkeet mustia tai sen tapaisia.

Nyt tietenkin pohdin, millaisen projektin käynnistän seuraavaksi!

Sitä ennen joudun kuitenkin kiireesti viimeistelemään European Quilt Associationin Rajat – Boundaries –näyttelyyn tarkoitetun tilkkutyöehdokkaani. Siitä en valitettavasti voi vielä jakaa kuvia!

Saturday, 24 March 2018

Helena!

Raisiossa pidetyillä tilkkupäivillä eli Tilkkumyllyssä paljastettiin myös tilkkuyhdistys Finn Quiltin nimikkokankaan uusin väritys: violetti.

Hallituksen jäsenet saivat kangaspalansa jo etukäteen, tehtävänä toteuttaa tuotteita myyntipöydälle. Meidän paloissamme oli pieniä painovirheitä, joten ne eivät kelvanneet myytävään kangasnyyttiin.

Tilkunviilaaja toteutti tietenkin tilkkupussukan!


Kokosin violettien FQ-kankaiden kaveriksi sopivia tilkkuja massiivista jäännöspalavarastoistani.

Löysin myös tilkun viimevuotista, kelta-oranssia nimikkokangasta.


Pussukka seisoi myyntipöydällä kaksi päivää, mutta yksikään kävijöistä ei ollut valmis maksamaan siitä pyydettyä hintaa.


Minun onneni! Myymättömät tuotteet palautuivat tekijöilleen, ja minä saatoin antaa tämän Helenaksi nimeämäni pussukan ahkeralle ja huolelliselle Helenalle, joka edusti Tilkkumyllyn järjestäjiä yhdistyksen hallituksessa.

Vetoketjun pää onnistui taas melko hyvin! (Nyt minusta tuntuu, että seuraavaksi teen jonkun aivan kamalan, koska itseluottamukseni on koholla.)


Maltoin toteuttaa Helena-pussukkaan sisätaskunkin. Löysin varastoistani vielä kolmattakin FQ-kangasta tähän tarkoitukseen!


Helena-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Helena-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa.

Violetti nimikkokangas meni tilkkupäivillä kuin kuumille kiville. Sitä jäi myymättä ehkä kymmenkunta nyyttiä. Minkähän väristä nimikkokangasta keksimme ensi vuodeksi?

Friday, 23 March 2018

raisio!

Olipa hienot tilkkupäivät eli Tilkkumylly Raisiossa viime viikonloppuna, 17.-18.3.2018. Olen toipuillut tilaisuudesta koko viikon. Miten mahtavat järjestäjät toipua?! Heillä on ollut viikkojen ajan kädet täynnä työtä! Tilkkutyötä ja muuta työtä.

Toivottavasti kaikki paikalla olleet huomasivat raisiolaisten hienon yhteistyön eli Raision kaupungin merkittäviä paikkoja kuvaavan tilkkutyön:


En yleensä innostu esittävistä tilkkutöistä, mutta tämä on viehättävä!

Sisääntulon ja Raisio-työn jälkeen kävijät saivat kaulaansa pussin, jossa oli tärkeitä lipukkeita. Näitäkin järjestäjät olivat saaneet värkkäillä aikamoisen tovin! Kaikkiin oli ommeltu vetoketjukin!


En ole tainnut juuri julkaista blogissani omakuvaa, mutta tässä on nyt yksi:


Istun kokoussalissa odottamassa Tilkkumyllyn avajaisten alkua. Minun tilkkupäiväpussini sattui olemaan hauskaa puna-oranssia retrokangasta. Kannoin sitä kaulassa iloisin mielin! Se toi myös hiukan väriä virkapukuuni, pellavanväriseen Finn Quilt –essuun.

Nyt saan vihdoinkin jakaa tämän kuvan!


Kuvassa on Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteistyönä toteuttama arpajaisvoittopeitto tilkkupintavaiheessa. Marita Varrio toi tilkkupinnan hallituksen marraskuiseen viikonloppukokoukseen ja otin siitä kuvia, jotka tulivat peiton ompeluohjeeseen.

Arpoja ostettiin innokkaasti, ja yhdistyksen stipendirahasto karttui.

Tilkkupäivien tapahtumapaikkana oli Vaisaaren koulu, jonka jokainen seinä oli täynnä tilkkutöitä! Kauppiaskäytävältä löysin valmiiksi asti toteutetun Splendid Sampler Mystery –peiton, jonka on ommellut Golda Zewi.


Upea ja suuritöinen tilkkutyö, jollaista en itse rohkenisi lähteä toteuttamaan!

Ilokseni näin myös yhden Tilkkuyhdistyksen hallituksen haastetöistä ”elävänä”. Mehän ompelimme kirjotun kuviotilkun ympärille tietyn kokoisen tilkkutyön, ja työt olivat esillä Kemin tilkkupäivillä 2017 (kaikki paitsi oma työni, koska jäin töineni Kemin-junasta).

Olin nähnyt Helena Viitasen haastetyön vain kuvana, eikä kuva tee sille oikeutta! Nyt työ oli Raision kaupungintalon seinällä. Se oli paljon kuvaansa hienompi! Otin silti siitä vielä uuden kuvan, mutta vain lähikuvan, jotta tilkkupinta ja tikkaukset näkyisivät paremmin kuin kokokuvassa.


Kuvassa on siis yksityiskohta Helena Viitasen tilkkutyöstä Orkideat ikkunalla. Koko työn kuvan voi katsoa Finn Quiltin verkkosivun "Tuttua kaukaa" -galleriasta.

Minun haastetyöni "Eksoottinen elämys" on tätä kirjoittaessani esillä Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelyssä 21.3.-20.4.2018. Näyttely on Laakson sairaalan kahvilatilassa. Käykääpä tutustumassa tilkkuystävieni upeisiin töihin!

Vielä kerran kiitokset Tilkkumyllyn järjestäjäkilloille! Olitte toteuttaneet upeat päivät!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails