Tekstit

Näytetään tunnisteella Street-mallisto merkityt tekstit.

valmis, hempeä tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”. Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle. Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä. Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi. Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloi

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Kuva
Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele

ompelin pussukan kolmio-neliöistä.

Kuva
Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

kuukauden neljäs tilkkupussukka.

Kuva
Ta-daa! Tässä syyskuun neljäs valmistunut tilkkutyö eli vetoketjupussukka nimeltä Asunto 8D. Tällä puolella on nimeä inspiroinut D-kirjaintikkaus: Ja toisella puolella se kahdeksikkotikkaus: Sanon vielä, etten ottanut kuvia omalla pihalla. Ei kannata nyt kauhistella, eikö meillä leikata nurmikkoa lainkaan. Nurmikko on yleensä siisti, koska meillä on pettämätön nurmikon pituusanturi. Kun ruoho on vähänkään pitkää, Kissa alkaa kulkea siellä kahlaten – nostaa jalkojaan luonnottoman korkealle. Silloin Mies tietää, että nurmikko kannattaa leikata. (Minä en puutu tähän puutarhanhoitotyöhön kuin äärimmäisessä hädässä.) Otin kuvat läheisellä viheralueella, koska sinne ilta-aurinko ylsi vielä, vaikkei omassa pihassa ollut enää kuin epäsuoraa valoa. Asunto 8D –tilkkupussukassa on sävyihin aika hyvin sopiva, useasta eri kankaasta kokoamani vuori. Ei sisätaskua kuitenkaan. Tilkkupussukassa on 25-senttinen vetoketju. Sen muut mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 27 cm Korkeus noi

valmis tilkkupussukka!

Kuva
Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla: Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme: Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää. Paitsi pohjakappaleessa: Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan. Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekse

syksyinen tilkkupussukka!

Kuva
Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa. Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja. Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle. Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän. Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 28 cm Korkeus noin 18 cm Pohjan leveys noin 9 cm. K

valmis pussukka.

Kuva
Ompelin pitkästä aikaa sitä mukaa tikattavat tilkkupinnat ja tein niistä pehmeän vetoketjupussukan. Saanko esitellä: pussukka nimeltä Katinkontit. Nimi saattaa kuulostaa väheksyvähköltä, mutta toisaalta en onnistunut loihtimaan sellaista tilkkupintaa, joka olisi tismalleen minun mieleiseni. Ilokseni olen päätellyt, että joku tästä sentään tykkää. Katinkontit-tilkkupussukan mitat ovat leveys ylhäältä noin 20 cm korkeus noin 17 cm pohjan leveys noin 7 cm vetoketju noin 15 cm pitkä kantolenksu ommeltu noin 43 cm pitkästä kaitaleesta. Katinkontit-pussukkakin on siis Street-mallistoa. Kuin ihmeen kaupalla pussukan pohjaosassa on pohjalle sopivia kankaita. Myönnän, että tilkkujen sommittelu periaatteessa onnistui minustakin aika kivasti, siis sivujen tilkkukuviointi suhteessa pohjaosaan. Tein tähän kauniinpunaisen vuorin. Laiskailin enkä ommellut sisätaskua, mutta muistin sentään kiinnittää tekijämerkin: Katinkontit-vetoketjupussukk

mustanpuhuva tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan, joka on aika tavalla eri värinen kuin lempivärini. Se on melkein musta, vaikka se näyttää kuvassa lähinnä harmaalta – sen siitä saa, kun kuvaa erinomaisessa auringonpaisteessa! (Lempivärini eli värikäs ei ole lähelläkään mustaa.) Tämän tilkkupussukan nimi on Väsky. Väsky-nimen tämä sai muotonsa takia. Kääntäessäni pussukkaa lopulliseen muotoon mieleeni tuli entisaikojen käsveska, sellainen jossa oli metallikehys ja joka avattiin ja suljettiin klipsauttamalla. Ehkä Täti Monikalla oli sellainen heiluva laukku käsivarrella lastenlaulussa? Väriltäänkin pussukka sopii hyvin Väsky-nimiseksi. Vielä on sireenejä ja ne ovat aivan parhaimmillaan! Kiitos heille kauneudesta ja tuoksusta! Street-malliston Väsky-vetoketjupussukka on melko pieni: Leveys ylhäältä noin 19 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 5 cm Kantolenksusta tein tavallista lyhyemmän, koska pussukka on niin pieni. Ompelin sen 6 cm x 38 cm kaitaleesta. Vetoketju on ta