Showing posts with label Hejsan-mallisto. Show all posts
Showing posts with label Hejsan-mallisto. Show all posts

Friday, 8 December 2017

h niin kuin hullu.

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita.

Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni.

Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan.

Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia!

Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia-vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuista on runsaudenpulaa, ja minä tyydyn valmistamaan työn ihan vain muutamasta pikkupalasta. Hohhoijaa.


Cecilia-pussukalla on kokoa vain noin 16 cm x 11,5 cm. Se on pohjaton (haha!) eli Hejsan-mallistoa.


Keksin nimen sillä perusteella, että listaltani puuttui c-kirjaimella alkava nimi. ”Cee niin kuin Cecilia” oli helppo mielleyhtymä, ja pussukassa on sitä paitsi kivasti naisellista hehkua.

Jääkö Cecilia vuoden 2017 viimeiseksi valmistuneeksi tilkkupussukaksi vai ehdinkö tehdä niitä lisää? Koossa on 18 valmista, mutta voih, 20 olisi mukavasti pyöreämpi luku!

Saturday, 9 January 2016

eräänlainen yllätys.

Kehuskelin pari päivää sitten postauksessani, että olin melkein viikon ollut kangaslaihiksella eikä tehnyt heikkoakaan. Miten siis voin esitellä uusia kankaita jo nyt?


Haa, nämä eivät olekaan ostokankaita, vaan nämä putkahtivat amerikkalaisen ystäväni joulupaketista, joka saapui toissapäivänä! Lahjakankaita! Onko parempaa joululahjaa?!

Kankaat ovat niin hyvä joululahja, että olen yleensä ostanut joulupukin puolesta itselleni jotain kangasjuttua. Ihan vain, että saisin avata kangaslahjapaketin!

Ystäväni oli kirjoittanut mukaan lapun, jossa hän kertoi toivovansa, ettei hän ole ostanut minulle samoja kankaita aikaisemmin. Kaikki olivat minulle uusia! Miestä ihmetytti, kun selasin nyytit läpi ja sanoin ”ei oo tätä,” ”ei oo tätä,” ... ”Miten sä voit muka muistaa kaikki kankaat mitä sulla on,” hän kysyi.

Muistatteko te, mitä kankaita teillä on ja mitä ei, vai oletteko joskus vahingossa ostaneet toistamiseen samaa kangasta?

Uskon muistavani kaikki selkeän kuviolliset kankaani. Luulen muistavani kaikista myös sen, onko niitä yhtään jäljellä vai ei, mutta tästä en löisi vetoa. (Lyön vetoa vain jos tiedän varmasti voittavani vedon, eli en juuri koskaan lyö vetoa.)

Sen sijaan tiedän ostaneeni vahingossa kaksi kertaa samaa pilkullista kangasta. Jos harrastaisin yksivärisiä kankaita, niitäkin voisi olla vaikea muistaa, että onko juuri sitä sävyä itsellä ennestään vai ei.

Jos kankaista ottamani kuva oli eräänlainen yllätys, niin alkuvuoden postausten perusteella seuraava juttu ei taida olla yllätys ollenkaan! Voin nimittäin esitellä kolmannen äskeisessä tilkkuleikkiurakassa valmistuneen tilkkupussukan, jonka nimi on Hymy.


Hymy-nimi tuli kutsumatta mieleen. Tässä tilkkupinnassa on pieni pala kissakangasta, ja palassa näkyy vain kissan hymymäinen suu. Lisäsin hymyviivoja vielä tikkaamalla.

Toisen puolen kissa hymyilee vähemmän leveästi, mutta silläkin voi katsoa olevan iloinen ilme.


Tykkään tämän tilkkupussukan väreistä tosi paljon! On vaikea sanoa, minkä värinen tämä on. Ehkä sanoisin, että iloisen värinen. Siksi Hymy-nimi sopii tälle myös!


Yhtään pussukka avoinna-kuvaa en tajunnut tällä kertaa ottaa, joten en pääse esittelemään vuorin väriä. Ei siinä juuri esittelemistä ole – se on haalean vaalean harmahtavan vihreää, valkopallollista kangasta. Ihan perus.


Hymy-vetoketjupussukka on Hejsan-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat:

  • Korkeus 24 cm
  • Leveys 14 cm

Hyvää lauantaita sitten vaan! Meillä sataa taas lunta, isompia hahtuvia kuin eilen ja välillä vähän tiuhempaan, mutta edelleen sellaista höytyvämäistä pakkaslunta. Lunta on ollut tänä talvena vielä niin vähän, että jaksan olla lumisateesta innoissani.

Monday, 4 January 2016

Piilossa. - Hiding.

Rivakka tahti vain jatkuu! Eilen sain valmiiksi toisenkin Hejsan-malliston pussukan, jonka nimeksi annoin Piilossa.

I’m on a roll! I finished another zipper pouch of the Hejsan line and called it Hiding.


Kuvasin pussukan tänään ulkona. Ihan vain käväisin toimiston edustalla näpsäisemässä muutaman kuvan ja olin jäätyä. Minulla oli lämpimät saapikkaat ja untuvatakki, mutta ei päähinettä eikä tietenkään käsineitä, koska jouduin lääppimään älypuhelimen näyttöä. Hrrrrr! Mutta kiva, kun on lunta edes vähän!

Annoin pussukalle Piilossa-nimen, koska toisen puolen keskellä lymyää ujo lehmä. Olisin tietysti voinut nimetä pussukan sen mukaan, mutta silloin pieni tilkku olisi määrittänyt suurta osaa pussukasta. Piilossa-nimi sopii toiseenkin puoleen – siinä on puolestaan ujo kukka ja pari ujohkoa lautasta.

I took its graduation picture outside today. I just popped out of the office to shoot a couple of quick pictures in front of the building and I almost froze. I was wearing a warm pair of boots and a down jacket, but no headgear and of course no gloves because I had to use the touchscreen. Brrrrr! But it’s nice to have some snow at least!

The name Hiding was inspired by the shy cow that’s sewn in the middle of the pouch. I could have named the whole pouch “Shy Cow” but that way, a small patch would have determined the fate of the whole pouch. And the name Hiding also suits the other side – there’s a shy flower there and a couple of shy-ish plates.


Kankaat ovat taas tilkkuleikkien tuotoksia. Välillä leikkiminen sujuu ja välillä rupean ylianalysoimaan eikä sitten synny mitään valmista, palasia vain.

Mutta toisella kertaa teen palasista pintaa. Minulla on aikamoinen varasto näitä tilkkuleikkejä. Eivätkä jäännöspalavarannot vain vähene!

The quilted surfaces are again the results of patchwork play. Sometimes it’s easy to play but sometimes I over-analyze and then produce nothing usable, just bits and pieces.

Then on another playtime I put the bits and pieces together into a bigger piece. I have quite a stash of these patchwork plays, and still my stash of leftover pieces gets no smaller!


Kuvasta voi saada sellaisen käsityksen, että pussukka olisi isokin. No ei se ole! Se on 18,5 cm leveä ja 13 cm korkea. Vetoketju on noin 15-senttinen ja kun lisäsin kumpaankin päähän kangaslipareet, pussukan suuaukko on vähän epäkäytännöllisen kapea.

You may get the wrong idea about the size of this pouch when looking at this picture. It’s not big! It’s 18,5 cm wide by 13 cm tall. The zipper was around 15 cm in length and when I added the fabric tabs at each end, the opening got a little narrow to be optimally practical. Oh well!


Tilkunviilaaja-merkki on kiinni vuorissa siltä varalta, että joku joskus ostaisi tämän, tai muuten pitäisi tarpeellisena ja huolisi. Piilossa-vetoketjupussukka on kivan tuntuinen. Siinä on vain ohut tikkausvanukerros tilkkupinnan alla ja puuvilla vuorina. Tikkasin maltilla niin että pussukka jäi vielä pehmeäksi.

Vieläköhän huomenna pääsen esittelemään jotain valmista? En varmasti pääse! Välillä täytyy tehdä muutakin kuin tilkkuilla. Esimerkiksi tänäänkin viruin koko päivän toimistossa enkä voinut käytellä ompelukonettani ennen kuin töiden jälkeen. Onneksi sentään rohkenin ruokatauolla karata ulos valokuvaamaan.

(Oikeasti minulla on kiva ja vapaamielinen työ, mutta se pitää paikkansa, että ompelukoneen pariin pääsee vasta työpäivän jälkeen.)

There’s the Tilkunviilaaja tag on the lining on the chance that someone might buy the pouch one day, or otherwise considered this useful and would like to get it. The Hiding zipper pouch feels nice. There’s only a thin layer of batting underneath the quilt surface, and the cotton lining. I machine quilted the surface moderately so that the pouch remained soft.

I wonder if I’ll be able to show off something new tomorrow, too! Well I won’t for sure! I have to do other things every once in a while. For example, I was an office prisoner for the whole day and could not use my sewing machine until after work. I was lucky to break out for a moment on the lunch break to shoot these photos.

(Actually, my job is nice and liberated, but even so, I will only get to the sewing machine after the workday is over.)

Sunday, 3 January 2016

Jipii! Yippee!

Sain vuoden kolmannen käsityön valmiiksi tänään, vuoden kolmantena päivänä. Jipii! Sen sai nimeksi tämä lituska vetoketjupussukka, joka on Hejsaniksi kutsumaani mallistoa. (Muistanette, että kaikki pitkällä kantolenksulla varustamani pussukat ovat Street-mallistoa ja nyt kehitin uuden, litteän Hejsan-malliston.)

This year’s third finished item is ready today, on the third day of the year. Yippee! That’s what I’ve called this flat zippered pouch which is of the Hejsan line. (I’ve another line of pouches called Street, where the pouches all have a long strap. These flat pouches will all belong to the Hejsan line.)


Upotin tähän tilkkupintaan aiempien kangasleikkituokioitteni tuloksia. Tikkauskuvioon innoitti omenakankaaseen lähtemättömästi jäänyt ommelreikärivi. Peitin sen siis tikkauksilla.

Omenakangas on Tyttären ehkä ala-asteen käsitöissä ompelemista sortseista, jotka hän heti niiden valmistuttua lahjoitti minulle tilkkutyömateriaaliksi.

I’ve used earlier patchwork play results here. For the quilting “motif,” I was guided by a row of needle holes in the apple fabric. They would not come off so I covered them with a new stitch.

The apple fabric is from a pair of shorts that Daughter made at school. As soon as they were done, she gave them to me for patchwork material.

Tällä toisella puolella on jokusia vuosia sitten ompelemiani neliöblokkeja ja Sisäinen villapaita –tilkkupeitosta yli jäänyt värillinen tilkkuneliö. Nekin sopivat toisiinsa, kun vain panin ne sopimaan.

On the other side, I’ve used square blocks that I made some years ago, and a patchwork square that was left over from the “Internal Sweater” quilt. They matched each other nicely because I made them match.


Miksikö tein lituskan vetoketjupussukan? Minä, joka teen AINA pussukalle pohjan?

Vaihtelun vuoksi, ja koska 20-senttisen vetoketjun ympärille ommeltu pussukka tuntuu muutenkin aika pieneltä. Ehkä näissä on suunnilleen sama tilavuus, mutta ainakin lituska pussukka on helpompi ommella. Haha.

Why did I make a flat zipper pouch? I who always sew a bottom to my pouches?

For a change, and because a pouch sewn around a 20-cm zipper seems rather small in any case. Maybe this and the bottomed one have approximately the same inside volume, but at least this flat pouch is easier to sew. Haha.


Leikkasin toisen vuorikappaleen siitä pannulappukuvioisesta Marimekko-kankaasta, jota käytin myös Aikamoinen –tilkkulaukkuun. Kangasta oli H-kirjaimen muotoinen kappale ja sen sai luontevammin taitelluksi, kun leikkasin H:n toisen jalan irti. Se oli juuri sopivan kokoinen tähän vuoriksi.

I cut the other lining piece out of the same potholder motif Marimekko fabric which I used for the Quite A quilted bag. I had a remnant shaped like the letter H and the piece was easier to fold when I cut off the other leg of the H. The piece was just the right size for the lining piece.


Toinen vuorikappale on eri kangasta. Haluan käyttää Marimekkoa vielä pussukan oikeallakin puolella, joten säästin nyt T-kirjaimeksi muuttuneen palan siihen.

The other lining piece is of a different fabric. I want to use the Marimekko on the outside of a pouch, so I saved the piece that is now shaped like the letter T.


Kuvat näyttävät niiiiiin paljon paremmilta, kun ne ottaa päivänvalossa ulkona. Ei sitä päivänvaloa paljon ollut, tai kauan, mutta riittävästi tähän tarkoitukseen.

Pictures are soooooo much better looking when I can photograph outside in daylight. There isn’t much light in the day, or for a long time, but there was enough for this purpose.


Jipii-vetoketjupussukassa on siis 20-senttinen vetoketju.

Se on 23 cm leveä ja 13 cm korkea.

Ja Jipii-pussukka on siis Hejsan-mallistoa.

Yippee zipper pouch has a 20-cm zipper.

It is 23 cm wide and 13 cm high.

And the Yippee pouch is of the Hejsan line.


Tikkasin tilkkupinnat ohueen vanuun ja jätin jälleen collegejerseykerroksen välistä pois. Jipii-tilkkupussukka on litteä ja pehmeä, mutta ei vetelä.

Tässä voisi säilyttää vaikka kännykkää ja puhelinmuistiota. Tosin kännykässä on kaikki numerot tallessa, joten puhelinmuistiota ei tarvitse.

Siinä voisi säilyttää myös passia ja lyhyehköä hammasharjaa. Tai vaihtoehtoisesti paksumpaakin setelitukkua. Kummassakin tapauksessa sitä olisi valmis matkalle, pussukka kädessä.

I stiched the quilt surfaces onto thin batting and left out the college jersey layer again. The Yippee pouch is flat and soft but not flimsy.

One could use this to hold a smartphone and a notebook of phone numbers. But one would not need a notebook of phone numbers because the phone holds all the numbers.

One might also put one’s passport and a shortish toothbrush into the pouch. Or maybe a thickish wad of banknotes. In either case, one would be ready for travelling with the pouch in hand.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails