Showing posts with label Avoin-mallisto. Show all posts
Showing posts with label Avoin-mallisto. Show all posts

Sunday, 9 September 2018

pioneja syyskuussa!

Ei sentään kannata luulla, että ainakaan meidän puutarhastamme löytyisi kukkivaa pionia syyskuussa! Pioni-niminen vetoketjupussukka sen sijaan löytyy:


Sain uusimman tilkkupussukan valmiiksi juuri äsken ja pääsin ottamaan siitä valmistujaiskuvat syysauringon paistaessa.

Aurinko piirtää tikkausviivat hyvin näkyviin:


Koska olin hiljattain ommellut Ilotulitus-pussukan ja unohdin siitä sivulenksut, osasin nyt olla varuillani. Pioni-pussukassa on lyhyet sivulenksut. Lisäksi se avautuu suurelle, mikä tekee kapeasta ja syvästä pussukasta käytännöllisemmän. Avoin-mallistoa siis!


Toinen vuorikappale on yhtä palaa, mutta toiseen löytyi valmista tilkkupintaa. Täydensin sitä ruudullisella kankaalla, joka sopikin tilkkupalaan yllättävän hyvin.


Sitten jaan paljastavan ja vähän nolon kuvan. Siis Pioni-pussukasta – en mistään muusta!

Otin taas hienon, lähelle tarkennetun kuvan ja vasta kuvaa tänne laitellessani huomasin, että kangaslipareeseen on takertunut kissankarvoja. Kamera piirtää ne hienosti näkyviin! Pussukan kantolenksu pilkistää lisäksi takaa niin, että lipare näyttää kulmastaan huonosti ommellulta – sen lisäksi, että se on kissankarvainen.


Otin yhteen kuvaan mukaan puusta pudonneen päärynän. Lavastettu kuva! Päärynä ei pudottuaan ole tuollaisessa päärynämäisessä asennossa.


Pioni-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa ja lisäksi erikoisen kokoinen:
  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tikkasin Pioni-vetoketjupussukan tilkkupinnan kiinni tikkausvanuun ja pehmeään pussilakanakangaspalaan. Keskikuvioissa on suorat tikkaukset ja kulmissa on vapaalla konetikkauksella toteutettua muurahaisenpolkua.

Juhlapäivä! Tämä on blogihistoriani 180. valmistunut vetoketjupussukka! Pitäisi varmaan laskea kotona vielä asuvat pussukat, niin voisin päätellä, moniko niistä on saanut jonkun muun omistajan… Muuten ehkä luulette, että minulla on 180 vetoketjupussukan varasto jossain salaisessa nurkassa.

Wednesday, 5 September 2018

ompelin välillä pussukan.

Tänään valmistui vuoden neljästoista pussukkani. On vaikea selittää, miksi, mutta annoin sille nimen Ilotulitus.


(Kuvassani piti näkyä krassin kukka, mutta tähtäys ei näemmä onnistunut.)

Ompelin yhteen lähimpänä olleita pikkutilkkuja, lisäsin pari pidempää kaitaletta ja pian olivat tilkkupinnat valmiit.

Toiselta puoleltaan Ilotulitus-pussukka on tällainen:


Tilkkupintojen alla on ensin tikkausvanu ja sitten huonoksi hipunutta pussilakanaa vuodelta 1970jotain. Tilkkupinnan puolelta kaikki näyttäisi olevan siistiä ja uutta – huono kangas ei haittaa tuolla tikkauksen alimpana lainkaan. Muuten en käyttäisi huonoa kangasta!

Spiraalitikkauksia lähempää:


Ja vähän kauempaa:


Vuorikappaleet ompelin kolmesta eri kankaasta. Marimekon Unikko pääsi samalle puolelle tilkkutyöltä näyttävän painokankaan kanssa:


Toinen vuorikappale oli yhdestä kankaasta. Tätä oli yhden tilkkutyön taustakappaleessa ja pala oli jäänyt siitä yli.


En malttanut pysähtyä hyvässä vauhdissa, joten pussukkaan ei tullut sisätaskua. Koska se on aika pieni, sisätaskua ei ehkä niin kaipaakaan. Mitat ovat nimittäin:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Pussukassa ei ole kantolenksuakaan! Huomasin puutteen vasta kun se oli vetoketjun pään siistivää liparetta vailla valmis.

Ompelin pussukkaan 30 cm pitkän vetoketjun, koska Open Wide Zippered Pouch –menetelmässä vetoketjun täytyy olla aika tavalla pidempi kuin pussukan yläreuna on.

Ilotulitus-pussukka on Avoin-mallistoa.

Onnistuin taas ompelemaan melko siistin päätöslipareen. Hämmästelen, että kännykän kameralla saa tällaisenkin kuvan, missä edessä oleva yksityiskohta on erittäin terävä ja taustalla näkyvä on epätarkkaa.


Pohjassa on koko joukko aika pieniä tilkkuja:


Luultavasti Ilotulitus-nimi tuli mieleeni tätä punaisempaa tilkkupussukan puolta katsoessani. Värit ovat tässä iloiset, eivätkö olekin? Ja jotenkin nuo keltakeskustaiset kukat voisivat olla vaikka sähikäisistä syöksyviä kipinöitä.


Vuoden neljästoista pussukkani on samalla blogihistoriani 179. pussukka. Olen blogihistoriani aikana ommellut noin 21,5 pussukkaa vuodessa. Millainen mahtaa olla se puolikas pussukka?

Monday, 30 April 2018

hohhoijaa.

Haukotus! Jotenkin en saanut yhtään positiivista vibaa viimeisimmästä tilkkupussukastani! Hahmottelin sille nimeksi jopa Hohhoijaa, mutta en sentään lähde antamaan aliarvioivia nimiä kätteni työlle.

Koska pussukan eri puolet ovat hyvin erilaiset keskenään, kokeilin mielessäni myös kaksikasvoisen Janus-jumalan nimeä, mutta miehen nimi ei sekään tuntunut oikealta. Kaksinaamainen-nimi olisi jälleen langennut pilkkatyyppisten nimien kategoriaan.

Lopulta keksin nimen Kaksin. Tässä on uusi pussukkani:


Nimien keksiminen saattaa kuulostaa auki kirjoitettuna analyyttiseltä ja pitkältä prosessilta, mutta todellisessa elämässä ajatukset putkahtavat mieleeni nopeasti ja viivähtävät hetken, tullakseen korvatuiksi uusilla ja uusilla.

(Oikeasti nimiprosessin aikana ajattelen välillä myös, että alkaa olla nälkä; pitäisikö kissa päästää sisään/ulos; jalka on puutunut; ja niin edelleen.)


Tällä kertaa pidin varani enkä antanut vetoketjun kieroutua (niin kuin tehdessäni Taitava-pussukkaa). Jouduin silti puurtamaan ylimääräistä, sillä ensimmäinen vetoketjun päähän ompelemani läpykkä oli liian kapea! Vetoketju ei mahtunutkaan sujahtamaan läpykän sisään. Aargh. Aina jotain!

Toisella yrittämällä tein sopivan.


No, lopulta tämä jollain lailla ei-inspiroitunut tilkkupussukka oli valmis ja saatoin mitata sen virallisella mittanauhallani. Tällaiset olivat sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksun ompelin noin 38 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Kaksin-vetoketjupussukka avautuu kivasti ammolleen (Se on siis Avoin-mallistoa).


Kaksin-pussukkaa olisi lisäksi mukava kantaa pitkästä kantolenksusta (eli se on myös Street-mallistoa).

Seuraava pikkuprojektini on myös miltei valmis, hahaa! Se ei ollut hohhoijaa.

Friday, 27 April 2018

hattaraa.

Oikeastaan tämä pussukka on toiseksi uusin, mutta halusin kirjoittaa ensin muodonmuutoksestani ja sitten vasta pussukasta, joka valmistui eleettömästi. Se ei tietenkään itse ole eleetön, vaan veikeä. Se sai iloisia ajatuksia mieleen tuovan nimen Hattara, ja tässä se on:


Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää!

Hattara-pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa.


Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin.

Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä.


Ompelin vetoketjun päähän hiukan kummallisen pitkänomaisen päättelypalan. Sitä olisi melkein pitänyt madaltaa, mutta toimii se näinkin.


Vielä yksi kuva, missä Hattara-tilkkupussukka poseeraa kivellä. Se ei ollut kylmästä kivestä moksiskaan, mutta itse en tarkenisi istua siinä vielä.


Ja nyt putosin tyhjän päälle, sillä en keksi, mihin tilkkutyöhön seuraavaksi ryhtyisin. En silti ole epätoivoinen, sillä aina on jostain putkahtanut se seuraava projekti.

Wednesday, 25 April 2018

törpöstä taitavaksi.

On ilta, ja olen yhä päästäni pyörällä, sillä kävin äsken läpi valtaisan muodonmuutoksen.

Olin jo ommellut yhden tilkkupussukan valmiiksi. Toinen tilkkupussukka oli melkein valmis – vain reunatikkauksen langanpäät piti päätellä, ja kenties valmistaa ja kiinnittää vetoketjuun lenksu …

… mutta mitä ihmettä?!?!?!

Vetoketju oli jäänyt kieroon! Kiinnitettyäni vetoketjun olin kääntänyt jonkun paloista niin, että vetoketju oli auttamattomasti kiertynyt. OLEN TÖRPPÖ. Olin vielä muka huolellisesti tarkistanut, että kaikki meni oikein. (Olin tästä niin tyrmistynyt, etten edes huomannut ottaa typeryyteni tuloksesta kuvaa. Teidän täytyy vain kuvitella, millainen on kieroon asennettu vetoketju.)

Mikä neuvoksi?

Hylkäsin saman tien ajatuksen, että purkaisin pussukan alkutekijöihinsä. Se olisi ollut hirveä työ! Sen sijaan toimin räväkästi ja ennen kuin ehtisin katua. Krats! Leikkasin vetoketjun kiinni olevan pään auki ja vedin vetimen avoimesta päästä läpi.

Nyt ei tarvinnut kuin saada vedin takaisin ketjuun. Ensimmäistä kertaa edes yritin tätä, mutta hahaa! Kaikkeen löytyy konsti netistä. YouTubesta löytyi alle minuutissa juuri tähän tarkoitukseen video. Katsoin sitä toisen minuutin ja ryhdyin toimeen. Nips-naps-vips-vaps, vetoketjussa oli jälleen vedin ja se oli ennen kaikkea pussukassa suorassa niin kuin pitikin.

Voi vietävä, miten taitava olin!

Te lukijat olette tietenkin pujotelleet miljoonittain vetoketjujen vetimiä ja peittelette nyt haukotustanne, hohhoijaa, paljon melua tyhjästä. Minä olin ensimmäistä kertaa tässä toimessa! En ollut ennen edes ajatellut kokeilla.


Tilkkupussukka tuli valmiiksi suorin vetoketjuin ja sai nimekseen Taitava. Nimi on sille onnen omiaan! Jatkoin tätä kirjoitusta seuraavana päivänä ja lisäsin pari kuvaa Taitava-pussukasta.

Kuvasta näkyy, että vetoketjun kiertynyt asento on muisto vain!


Uusi pussukka on hyvin pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16,5 cm
  • Korkeus noin 12 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Koska pussukka avautuu hyvin avonaiseksi (nyt kun vetoketju on kunnossa), se on kuin onkin Avoin-mallistoa.


Huomasin kyllä lopuksi, että ”valmiista” Taitava-pussukastani puuttuu vielä vetoketjusta lenksu ja – aaarrrrgh! – Tilkunviilaaja-merkki sisältä.

Saturday, 24 March 2018

Helena!

Raisiossa pidetyillä tilkkupäivillä eli Tilkkumyllyssä paljastettiin myös tilkkuyhdistys Finn Quiltin nimikkokankaan uusin väritys: violetti.

Hallituksen jäsenet saivat kangaspalansa jo etukäteen, tehtävänä toteuttaa tuotteita myyntipöydälle. Meidän paloissamme oli pieniä painovirheitä, joten ne eivät kelvanneet myytävään kangasnyyttiin.

Tilkunviilaaja toteutti tietenkin tilkkupussukan!


Kokosin violettien FQ-kankaiden kaveriksi sopivia tilkkuja massiivista jäännöspalavarastoistani.

Löysin myös tilkun viimevuotista, kelta-oranssia nimikkokangasta.


Pussukka seisoi myyntipöydällä kaksi päivää, mutta yksikään kävijöistä ei ollut valmis maksamaan siitä pyydettyä hintaa.


Minun onneni! Myymättömät tuotteet palautuivat tekijöilleen, ja minä saatoin antaa tämän Helenaksi nimeämäni pussukan ahkeralle ja huolelliselle Helenalle, joka edusti Tilkkumyllyn järjestäjiä yhdistyksen hallituksessa.

Vetoketjun pää onnistui taas melko hyvin! (Nyt minusta tuntuu, että seuraavaksi teen jonkun aivan kamalan, koska itseluottamukseni on koholla.)


Maltoin toteuttaa Helena-pussukkaan sisätaskunkin. Löysin varastoistani vielä kolmattakin FQ-kangasta tähän tarkoitukseen!


Helena-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Helena-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa.

Violetti nimikkokangas meni tilkkupäivillä kuin kuumille kiville. Sitä jäi myymättä ehkä kymmenkunta nyyttiä. Minkähän väristä nimikkokangasta keksimme ensi vuodeksi?

Thursday, 22 February 2018

puuma!

Uusin tilkkupussukka oli punainen ja siinä oli sopivasti mustaakin mukana. Minulle tuli väreistä hetkessä mieleen kuumat paikat. Sitten muistin, että k-kirjaimella alkavia pussukkanimiä on kaikkein eniten ja päätin kuuman sijaan antaa tälle nimen Puuma.


Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?”

Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju.

Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava, jota kohti pyrkisin. Ilman vakiomittoja minulla on vapaus!

Mallit ja kaavat siis sikseen! Improvisoin ja odotan aina jännityksellä, millainen mittasuhde millekin tuotteelle lopulta kehkeytyy.

Puuma-pussukan yksityiskohdista sen verran, että vetoketjun toisen pään siistivä lipare on todellakin siisti! Olen niiiin ylpeä siitä, että osasin tehdä näin sopivan ja hienon.


Valitettavasti kamera tykkäsi tarkentaa pussukan alakulmaan ja siisti lipareeni jäi vähän sumeaksi. Teidän on vain uskottava sanaani. Lipare on niin lähellä täydellistä kuin suinkin kehtaan väittää.

Onhan Puuma-pussukassa muutakin kivaa. Vuorikankaan tipukuviot osuivat juuri sopivaan kohtaan, ja lisäksi satuin kiinnittämään Tilkunviilaaja-merkin niin, että tiput näyttävät seuraavan sitä.


Vielä yksi asia, johon olen tyytyväinen. Muistin ottaa esiin Tilkunviilaaja-kyltin jo ulkokuvausten ajaksi!


Taas on topakasti itsekseen seisova vetoketjupussukka tässä. Se on Avoin-mallistoa, koska sen vetoketju avautuu ammolleen, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu.


Puuma-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 14 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Mies oli hämmentävän kiinteästi mukana tilkkuaiheessa, sillä samalla istumalla hän kysäisi, pystyisinkö pitämään tekijät kankaissa, jos minulla olisi alaisena 50 henkeä, jotka ompelisivat tällaisia pussukoita.

Hän pohti tätä ilmeisesti siltä pohjalta, ettei täälläpäin juuri ole tilkkukangaskauppoja. Minä sen sijaan rupesin miettimään, miten kova homma olisi pilkkoa pitkiä kankaita tällaisiksi epämääräisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja sekoitella paloja sitten niin, ettei yhteen pussukkaan osuisi kovin monta palaa samaa kuosia.

Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleen, että ehkä ne 50 henkeä pysyisivät työn syrjässä, jos keräisin harrastajilta heidän ylimääräiset jäännöspalansa ja pussukat ommeltaisiin niistä. Olen kuullut, että ihmisillä on niitä yleensä aika tavalla enemmän kuin he itse ehtivät käyttää.

Mitä arvelette, monenko tilkkuharrastajan jäännöspaloja pitäisi kerätä 50 hengen pussukkatehtaan materiaaleiksi?

Sunday, 18 February 2018

taiteellinen vaikutelma.

Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria.


Hän taisi katsoa ensin tätä puolta:


Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan.

Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka.


Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm
  • Korkeus noin 11 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm

Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys.


Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

Saturday, 17 February 2018

paras ystävä ainiaan.

Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF.


BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen.


BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa.

BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti.


Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.)

Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä.

Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä tikkasin keltaisella.


BFF-pussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys 7,5 cm

Seuraavakin pussukka on jo valmis, mutta kerron siitä eri postauksessa! Saatte pysyä hetken jännityksessä ja miettiä, minkäköhän pinnan ompelin seuraavaksi. Noinkohan saatte unta yöllä kun tätä pohdiskelette..?!

Tuesday, 5 December 2017

e niin kuin ehtiminen.

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon.

No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.

1. Vähitellen.

Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.

Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.

Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:


2. Yksinomaan.

Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.

Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.

3. Luetellen.

Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.

Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.

Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.

Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:


Toinen puoli on tällainen:


Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!


Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails