Saturday, 17 November 2018

marraskuun harmain päivä?

Marraskuu on aika harmaa, mutta siellä on ilon pilkahduksia. Siksi uusimmassa Marraskuu-nimisessä tilkkupussukassakin näkyy vaaleita kohtia.


Meidän perheessä vietetään syntymäpäiviä marraskuussa: pilkahdus vaaleaa. Kullankellertävät osuudet saavat luvan tuoda mieleen kantarellit, jotka ihmeekseni löysin viime viikonloppuna mökillä ollessamme. Niitä oli sen verran, että sain niistä syntymään kolmen hengen lisukekastikkeen.

Niin ettei marraskuu ole ollut ikävän harmaa kokonaan, niin kuin Marraskuu-tilkkupussukkakaan ei ole. Toiselta puolelta löytyy myös sinisävyjä:


Marraskuu-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys 8 cm.

Siinä on normaalit kiinnipito- ja roikotuslenksut ja kangaslipareilla päätelty vetoketju, joten Marraskuu ei ole mitään erityistä mallistoa.


Ompelin kappaleiden keskiosat tilkkupaloista, joita jäi ylitse Massey Ferguson -tilkkupeiton blokkien trimmaamisesta. Täydensin paloja muutamalla erillisellä kuviotilkulla. Keskiosan ympärille ompelin kehyksen kauniista, ruskeanharmaasta kankaasta, jota ostin Sainte-Marie-aux-Minesin tilkkupäiviltä vuonna 2013. Sitä oli jäljellä juuri sen verran, että sain nämä kehykset.


Loppu pussukkapinnoista on neutraalia harmaata varastoistani. Olen vihdoin ymmärtänyt, että neutraaleja värejä (musta, valkoinen ja vaalea sekä harmaa) kannattaa ostaa niitä nähdessään, sillä niitä tarvitaan moneen kivaan malliin. Koska laajavalikoimaisia kangaskauppoja ei pääkaupunkiseudulla ole, ei voi luottaa löytävänsä sopivaa kangasta juuri silloin kun sitä sattuu tarvitsemaan. (Onneksi Töölön Tilkkupaja sentään myy juuri näitä hyviä neutraaleja puuvilloja pakalta!)

Thursday, 15 November 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

Sunday, 4 November 2018

aika kultaa muistot…

…ja aika kultaa myös jostain projektista jääneet tilkut. Kaksi päivää sitten löysin jo unohtaneeni pinon kaikenlaisia paloja, jotka olivat peräisin Massey Ferguson -tilkkupeiton blokeista. Kuvassa vain murto-osa pinosta:


Muistin virkistykseksi pari kuvaa valmiista Massey Ferguson -peitosta. Ompelin sitä kesällä ja syksyllä 2014, mutta sain sen kantatuksi vasta tammikuussa 2015.



Kyllästyin peiton kuosiyhdistelmiin, sillä blokkeja ommellessa syntyi tosi paljon hankalan muotoista jäännöspalaa, jota koetin sittemmin jalostaa edelleen. Tilkkuja tosiaan syntyi mittava määrä! Totesin tässä ”tilkkutyötä” –nimisessä postauksessanikin, etten olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt traktorinjälkikuvioista tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä siitä jäi valtava määrä kangasta haaskuun.

No, nyt kun muistot olivat kultaisia, kehitin taas isoimmille paloille käyttöä. Jäännöspalapinossa oli jäljellä monta kolmiomaista tasoituspalaa. Ompelin nyt ne neliöiksi, silitin ja trimmasin ”kolmio-neliöiksi” käyttäen uutta Bloc Loc –neliöviivaintani. Kylläpä muuten oli mainio työväline! Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta olipa superkäytännöllinen tavara!

Osa tilkkupaloista oli niin isoja, että pystyin leikkaamaan niistä kolmen tuuman neliöitä:


Osa jäi pieniksi ja leikkasin niistä joko 23/4 tuuman neliöitä tai 2,5 tuuman neliöitä. (En näe kuvasta enkä muista, kumpia nämä olivat.)


Sain muutaman pussukkakokoisen pinnan valmiiksi, mutta vasta pimeään aikaan. Niistä ei ole vielä kuvia. Olen kyllä ommellut vastaavista tilkkupaloista ainakin yhden pussukan, nimittäin tämän Tyyneys-nimisen.

Näitä sen sijaan ajan ei tarvinnut erityisesti kullata, sillä en ollut ehtinyt kyllästyä Mikki Hiiri -kuosiin, jota myös löytyi varastoistani. Olen saanut palat lahjaksi! Nepä olivat raikkaan näköiset, ja mikä vielä parempaa, ne riittivät juuri sopivasti Scrap Crazy –blokin isoimmaksi palaksi. Mikki Hiiret pääsivät siis mukaan uusimpaan tilkkupintaani:


Täytyy varmaan välillä laskea, montako palaa näitä pitää vielä tehdä, että on peitto koossa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails