Friday, 29 June 2018

tyynynpäällinen, jossa heksagoneja – Huippu.

Viime vuoden kesähuvilalomallani tein English Paper Piecing –tekniikalla monenmoista – esimerkiksi määrättömän määrän heksagoneja (tai kuusikulmioita). Kotiuduttuani päätin käyttää osan niistä tyynynpäälliseen tai vastaavaan, ja päätin myös, että käyttäisin niitä jännittävällä tavalla eli kiinnitettyinä kankaaseen vähän irti toisistaan.

Heksagonien sommitteleminen tasaisin välimatkoin ja irti toisistaan oli yllättävän vaikeaa. Minulla ei tietenkään ollut erikoisvälineitä – siis liimaa – joten ähräsin nuppineulojen kanssa pitkät tovit. Sommitelmastani ei tullutkaan täydellinen, ja siksi päätin kuitenkin kannustavuuden nimissä antaa valmiille työlleni nimen Huippu. Tässä siis Huippu-tyynynpäällinen, jonka pintaan olen applikoinut heksagoneja.


Tyynynpäällisen sisälle mahtuu 50 cm x 50 cm sisätyyny.


Koska heksagonien asettelu ei onnistunut täydellisesti, myös tikkausten tekeminen tasaisiksi oli mahdotonta, kuten kuvailen tässä blogikirjoituksessani marraskuulta 2017. Totean silti, että ”close enough is good enough”.

Tyynynpäällisen takakappale on leikattu Miehen käytöstä poistamasta paidasta. En joudu ompelemaan vetoketjua tai nappilistaa, kun käytän paidan nappilistan sellaisenaan! (Tämä osuus on aitoa huippujuttua ja oikeuttaa osaltaan tyynynpäällisen nimivalintaa.)


Uusi tyynynpäällinen on todella tervetullut sängylle koristeeksi. Nykyiset tyynyt ovat edelleen mallia ”litteä ja lepru”. Heivaan ne yksi kerrallaan mäkeen ja toteutan tilalle kunnolla pulleita malleja.


Huippu-tyynypäällistä ommellessani huomasin, etten lainkaan pidä tällaisten isojen kappaleiden mittaamisesta ja ompelemisesta. Tein kaiken vähimmällä mahdollisella vaivalla ja nopeasti, eivätkä nurjalle jäävät osuudet kestäisikään lähempää tarkastelua. Siis niin huolettomasti ja holtittomasti ompelin!

Kärsivällisyyteni riittää vain pienten blokkien leikkaamiseen ja ompelemiseen siististi. Ihme juttu!

Tuesday, 26 June 2018

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia.

Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli.


Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan.

Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikkasin palan ympyräksi 2-3 mm:n päästä ompeleesta. - Siksakkasin vielä ympyrän ympäri.


Ei mennyt kauan! Muistelemiseen meni melkein kauemmin kuin näiden 18 kappaleen ompelemiseen. (No ei nyt sentään!) Viime kerralla käytin Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag –tutoriaalia ja niin nytkin. Toimii!


Annoin pussukalle nimen Köynnös, vaalean kankaan kuvioiden takia. Kankaan olen saanut lahjoituksena ja se on hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa.


Pussukan kiristysnauhat ovat batiikkikangasta. Tasapeli-peiton reunakanttia oli jäljellä juuri sopivan mittainen pala. Leikkasin 6 cm leveän kaitaleeni kahdeksi 2,5 cm kaitaleeksi ja sain tarvittavat kaksi nauhaa.

Saturday, 23 June 2018

kulmikas tilkkublokki.

Löysin uusimman tilkkublokkini mallin ja mitat Sunny Steinkuhlerin kirjasta Blocks, Borders, Quilts, missä blokin nimeksi oli annettu Rolling Stone. Nimi johti harhaan – nimen googlettamalla löytyi noin viisisataa tuhatta aivan toisen näköistä blokkia.

Instagramissa minulle neuvottiin, että blokin nimi on Boy's Nonsense. Onpa vaikea kääntää! Tyydyn itse toistaiseksi kutsumaan tätä nimellä kulmikas.

Huomasin, että olen makustellut samanlaista blokkia jo kaksi vuotta sitten. Toteutin koeblokkini perinteisesti paloista kokoamalla, ja se oli paljon suurempikin, mutta sama kuvio!

Kirja antaa mitan keskineliölle (3,5 tuumaa) ja lisäksi kaksi erilaista paper-piecing-kaavaa, joiden avulla ommellaan loput blokista. Olen tasoittanut blokit kokoon 6,5 tuumaa kanttiinsa. (Tykkään mieluummin leikata ja ommella senttimitoilla, mutta jos malli on tuumamittainen, tyydyn yleensä siihen enkä yritä muuntaa mittoja.)


Meni tovi, että selvitin, millaisen kokoisia tilkkuja kannattaa leikata paper-piecing-osuuksiin. Arvioin mitat ensin ai-van alakanttiin, mutta nyt minulla on ruutuvihossani oikeat luvut. Voin leikata suunnilleen oikean kokoiset tilkut sen sijaan, että käyttäisin perinteiseen paper-piecing-tapaan satunnaisen kokoisia, mutta riittävän isoja paloja.

Nuppineulojen lisäksi käyttelen tietenkin paperikaavaa. Taittelumenetelmän ansiosta pystyn käyttämään samaa kaavakappaletta monta kertaa, eikä blokkien taustapuolelle jää paperia, joka pitäisi myöhemmin poistaa.


Katso Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n videolta, miten taittelumenetelmä toimii.

Pieni, vanhasta leikkuualustasta leikattu kulmapala toimii hyvin ompelupöydällä. Viivain ja leikkuri ovat samaa, pientä mittakaavaa. Viivaimessa on kätevästi selvä viiva saumanvaran leveyden kohdalla (neljäsosa tuumaa), joten palojen tasoittaminen käy helposti ja tarkasti.


Värimaailmaksi valitsin ”karamellivärit”. Etsin hehkeän värisiä kankaita - vähän sellaisia, joita katsoessa hampaita melkein vihloo. Osassa blokeista ei näyttäisi olevan tarpeeksi kontrastia kuvion ja taustan välillä, mutta lopullisessa työssä nuokin blokit löytänevät paikkansa.

Wednesday, 20 June 2018

millaisia ovat tilkkuharrastajan välityöt?

Viimeistelin reilu viikko sitten kaksikin tilkkupeittoa - Tuulenpesät- ja Tasapeli-peiton - ja vähän sitä aikaisemmin olin saanut uuden tilkkupinnan valmiiksi. Sitten olikin aivan höntti olo: mitä seuraavaksi?

Toivuin nopeasti hönttiydestäni ja aloitin sarjan välitöitä. Lähdin siis toteuttamaan ”mieletöntä” ompelua (mindless sewing). Joskus mielettömistä tuloksista syntyy jotain saman tien, mutta yleensä ei. Ei ole tarkoituskaan, sillä välitöillä ei ole väliä!

Omiin välitöihini liittyvät melkein aina jäännöspalat. Nostin taas kerran jäännöspalakassin viereeni ja leikkasin paloista pieniä neliöitä. Sitten ompelin niistä kaksi yhdeksän neliön blokkia.


Tästä välityöstä oli suoraan hyötyä, sillä sain siitä oivaa kuvamateriaalia Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle kokoamaani ”10 parasta silitysvinkkiä tilkkuilijalle” –ohjeeseen.

Ompelupöydän laidalla oleskeli yhä kivoja tilkkuja ”neliö ja sen varjo” –blokkien ompelun jäljiltä. Muistin neliötilkuista kootun peiton, jossa neliön keskiosat olivat epämääräisiä suunnikkaita. Leikkaamani kehyskangaskaitale riitti kolmeen blokkiin.


Totesin, että näistä tulisi silti aika tylsä tilkkupeitto. Kehykset täytyisi tehdä useaa eri sävyä. Ei riittänyt innostus tähän yhtään enempää.

Pikkuneliöitä leikatessani törmäsin moneen liian kapeaan jäännöspalaan. Leikkasin vähän myöhemmin niistä paloista noin tuuman levyisiä suorakaiteita/kaitaleita. Minulla on pieni, tuuman levyinen ja tuumamittainen viivoitin, jonka avulla juuri tällaisten kaitaleiden leikkurointi käy sutjakasti.

Ompelin kaitaleeni pitkiksi pötköiksi. Ensin järjestin kaitaleet liukuvaan järjestykseen ommellessani niitä lyhyistä päistään yhteen. Sitten toteutin pitkästä kaitaleesta tilkkulasagnen. Lopputuloksena tuo vasemmanpuoleinen. Se ei innostanut minua yhtään mihinkään, joten ompelin seuraavaksi ”yksiväriset” tilkkulasagnet. Näistä tuo kelta-ruskea onnistui minusta paremmin.


Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Start Quilt Company kutsuu menetelmää "Jelly Roll Race".

Tein vielä yhden tilkkulasagnen – oikein pienen, punaisista kaitaleista. Siinä vaiheessa osuin valtavaan määrään kolmio-neliöitä, jotka jäivät tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeittoa ommellessani. Tein kolmio-neliöistä pari neljän neliön blokkia ja kehystin niistä yhden.

Vastaavanlaisten kolmio-neliö-blokkien ympärille kehittämästäni tilkkupinnasta syntyi mukiinmenevä ja todellakin käytännöllinen Kulmittain-vetoketjulaukku, mutta nämä eivät inspiroineet pidemmälle.


Sitten selasin keräämiäni kuvia tilkkupeittoideoista. Niissä oli monta sellaista, jotka jo olen toteuttanut, mutta yksi blokkimalli jäi ajatuksiin. Löysin yhdestä kirjastani sopivan ohjeen, joka perustui mielenkiintoisesti paper-piecingiin.

Keskineliön ympärille ommellaan paper-piecingillä palat, ja lopputuloksena on tällainen blokki:


(Kuvassani on tietenkin kaksi blokkia.) Kokeilin ensin tehdä yhden blokin. Käytin hyväkseni taittelemiseen perustuvaa paper-piecing-tekniikkaa, jonka opin viime vuonna tehdessäni Arja Sallisen kanssa vinkkivideota Finn Quiltille.

Katso vinkkivideo tältä Paper-piecing -vinkkisivulta!

Välityöt tuottivat toivotun tuloksen: kehitin itselleni uuden, kivan projektin.

Tuesday, 12 June 2018

valmis tilkkupeitto: Tasapeli

Ehkä teistä tuntuu, että ompelen tilkkupeiton valmiiksi suunnilleen yhdessä illassa? Ei ol’ perää! Mutta kun tikkauttaa vaikkapa kolme tilkkupintaa kerralla, niiden viimeistely saattaa käydä nopeasti – tai sitten ei.

Ompelin kuitenkin eilen viimeiset pistot Tasapeliksi nimeämääni tilkkupeittoon, jonka ompelin kivasta Island Batiksin kaitalepakkauksesta, ryyditettynä muutamalla eri tummuisella harmaalla kankaalla. Aloitin projektin näköjään lokakuussa 2017, joten ei tämä mitenkään meganopeasti valmistunut!


Jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja, katso ohjeeni "ompele rastiblokki batiikkikaitaleista".

Kaitalepakkaus on yllättävän riittoisa, kun valitsee sopivan mallin. Tasapeli-tilkkupeitosta tuli kooltaan noin 160 cm x 185 cm. Kaitaleita jäi jäljelle vain aivan pieniä paloja, mikä oli tarkoituksenikin.

Näin sen verran vaivaa, että asettelin (nopeasti) Tasapeli-tilkkupeiton ryöppyämään alas kotiportaita.


Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pinnassa kauniisti lainehtivat tikkauskuviot. Kuvion nimi on Malachite, ja se pyöristi peiton suoraviivaisuutta juuri sopivasti.

Tuskinpa ketään ihmetyttää, miksi peitto sai tällaisen nimen?! Kerron silti, että ensiksi mieleen hyökkäsivät tietenkin rastit ja ruksit ja rastit, ja harkitsin myös suukkojohdannaista (koska englanninkieliset käyttävät rastia suukon symbolina). Näitä kuvia katsellessani huomaan, että olisin voinut lähteä jostain ristipistoistakin miettimään.

Peittoni saa kuitenkin olla yksi-risti-kaksi-tyyppisesti Tasapeli.

Jälleen taiteellinen otos Tasapeli-tilkkupeitostani. Sehän toimisi hyvin vaikka piknikpeittona!


Peiton väritykseen löytyi – hämmästyttävää kyllä – sopiva taustakangas suoraan varastoistani. Yhtä ja ainoaa kangasta vieläpä! Taustakappaleessa ei toisaalta ole mitään erityistä näytettävää, joten esittelen sen vain ohimennen.


Nimilappu on taas Espoon killan ystävänpäivälahjapaketista. Olipa se juuri sopivan värinen taustakappaleelleni!


Peiton värityksen viehätys perustuu kauniisiin batiikkikaitaleisiin. Tuntui melkein välttämättömältä ommella työhön reunakantti myös batiikkikankaasta.


Minulla sattui olemaan sopivaa vaalean siniharmaata batiikkia, ja vaikka se olisi ollut kaunista kangasta johonkin muuhunkin projektiin, leikkelin sen melkein kokonaan tähän reunakantiksi. Onneksi se kuitenkin riitti!

Nyt ei ole uusia tikattuja tilkkupeittoja odottamassa, vaan olen projektien suhteen tyhjän päällä. En keksi, mihin ryhtyisin!

Sunday, 10 June 2018

valmis tilkkupeitto: Tuulenpesät

Ompelin Tuulenpesät-tilkkupeiton Capitola Quilterin blogista löytämäni Tassels-tutoriaalin perusteella. Ensimmäiset blokit valmistuivat jo tammikuun lopulla 2015! Olen iloinen, että lopultakin sain projektin päätökseen.


Tuulenpesät-tilkkupeitto on kooltaan noin 152 cm x 190 cm. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi siihen hauskat, puun syitä tai lieskoja muistuttavat kuviot. Ne sopivat blokkikuvioon täydellisesti.

Soilen tikkaama peitto palautuu aina siistinä. Sen reunat ovat litteät, koska longarm-kone harsii tilkkupeiton reunat yhteen. Kun vielä tikkasin kotikoneella, sain kanttausvaiheessa taistella pulleiden ulkoreunojen kanssa.

Kuten kuvasta näkyy, muutakin taisteltavaa riittää. Olen iloinen, että minulla on nykyisin yksi vaikeus vähemmän, kun kantattava reuna on tasaisen paksuinen (ohuinen).


Toki tasoitan peiton ennen sen kanttaamista. Tilkkupeitto saapuu siistinä ja litteäreunaisena, mutta se täytyy silti trimmata, jotta se on varmasti ylhäältä ja alhaalta saman levyinen ja jotta sen kulmat ovat suorat.

Reunakantin kiinnitys sujui ongelmitta, mutta viimeisen sauman viimeisellä puolella metrillä minulta loppui vaaleanpunainen ylälanka. Nopeasti katsottuna tuo oli ainoa vaaleanpunaiseni, joten ei auttanut kuin ommella viimeinen pätkä vaaleanvioletilla.


Reunakantti ei tuottanut siis muita vaikeuksia. Sitä ei tällä kertaa ollut edes vaikea valita! Katsahdin nopeasti kangaspinoihin ja silmä löysi heti vinokuvioisen, sopivan pinkin kankaan. Tällä kertaa käytin siis suoraan leikkaamaani reunakaitaletta, koska kankaan kuviointi kulki vinosti.


Vinoraidallinen reunakantti on hauskin!

VINKKI: Olen tehnyt erillisen blogikirjoituksen kootuista reunakanttausvinkeistä.

Sain ottaa Tuulenpesät-peiton valmistujaiskuvat täydellisessä auringonpaisteessa. Huomaamattani päädyin yhteen kuvaan – varjokuvana tosin.


Varjokuvasta voisi kyllä päätellä, että kuvaaja oli gorilla tai joka tapauksessa joku, jolla on megahauikset ja/tai kummallinen ruumiinrakenne.

Tilkkupeitto sai nimen Tuulenpesät, koska sen tähtikuviot toivat mieleen vipperän, eli erityisesti entisaikojen vappuina markkinakojuissa myynnissä olleen, tuulessa pyörivän rattaan. Vipperästä oli pieni ajatusaskel tuuleen, ja peiton ruskeasävyinen väritys johti ajatuksen edelleen tuulenpesiin. Pidin Tuulenpesät-nimeä kekseliäämpänä kuin Vipperät-nimeä, joten valitsin sen.

Tilkkupeiton taustakankappaleessa on jälleen hyötykäytössä kuviollinen paneeli – tai tarkkaan ottaen useita. (Käytin kuviopaneelia myös Enemmän on enemmän -tilkkupeiton taustakappaleessa.) Olen ehkä ostanut kankaan, jotta ompelisin siitä tyynyjä, mutta mieluummin ompelen tilkkukuvioisia tyynyjä (jos ompelen). Paneeli tuntui sopivan tähän tosi kivasti!


Oli myös onnekas sattuma, että taustakappaleeseen valikoitui juuri tällainen paneelikuvio. Vaaleimmasta kankaasta nimittäin paljastui virhe siinä vaiheessa, kun olin jo yhdistänyt kankaan muuhun taustakappaleeseen. Siinä oli keskellä pieni reikä!

Varastoistani löytyi kuitenkin samanlaisia kissoja pienempänä kuviona. Leikkasin siitä kankaasta ympyrän, jonka applikoin reiän päälle.

Nimilappuaihio löytyi lahjapaketista, jollaisen sain Espoon killan järjestämässä tilkkukiltatapaamisessa ystävänpäivän 2018 kunniaksi (kaikki vieraana olleet muun-kiltalaiset saivat samanlaisen paketin). Kuosi oli tähän juuri sopiva!

Vielä viimeinen, taiteellinen kuva Tuulenpesät-tilkkupeitostani.


Ellei Tuulenpesät-tilkkutyö vielä kyllästytä, sen valmistusvaiheita voit tutkailla esimerkiksi seuraavista blogikirjoituksistani:

"ihme on tapahtunut." - josta selviää, millaisessa tilanteessa aloitin koko projektin (aloitin sen, kun toinen tilkkupeittoaihioni oli ajautunut umpikujaan – mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: umpikuja-aihiokin valmistui lopulta ja sai nimen Spektroliitti)

"se tavallinen tarina." - jossa aprikoin, olenko sittenkin ryhtynyt ompelemaan minulle liian vaativia blokkeja.

"tilkkupinta kasvaa." - jossa olen tosiaan hivenen edennytkin.

Thursday, 7 June 2018

ompele tilkkublokki ”neliö ja sen varjo”

Tällä tavalla voit ommella helpon tilkkublokin, jossa ei ole yhtään kohdistettavaa saumaa. Blokin neliö on mitoitettu sopivan kokoiseksi, että isokuvioinenkin kangas on siinä edukseen.

Valmiin blokin koko on suunnilleen 16 cm x 16 cm. HUOM! Suunnilleen!

Huomaa myös, että joudut valitettavasti käyttämään sekä tuuma- että senttimittoja. Ole tarkkana!


Yhteen blokkiin tarvitset:

Värikästä kuviokangasta

- 1 kpl 5” neliö

Valkoista/vaaleaa kangasta

- 2 kpl 5 cm x 5 cm neliötä

Harmaata kangasta

- 1 kpl 5 cm x 9 cm suorakaide

- 1 kpl 5 cm x 5” suorakaide.

Ompelin ”neliö ja sen varjo” –blokeista tällaisen tilkkupinnan:


Yhdellä tilkkublokilla nimittäin ei tee mitään, varsinkin kun se on näin yksinkertainen. Näitä täytyy ommella monta, ja silloin ei kannata erikseen leikata yhteen blokkiin tulevia harmaita ja valkoisia paloja.

Sen sijaan leikataan koko kankaan leveydeltä kaksi valkoista, 5 cm korkeaa kaitaletta ja harmaasta kankaasta yksi 9 cm korkea ja toinen 5” korkea kaitale.

Ne ommellaan pitkiltä sivuiltaan yhteen, saumanvarat silitetään tummalle puolelle ja sitten vasta leikataan näistä kappaleista 5 cm leveitä kaitaleita. (Piirroksen kohta 2)


Kohdassa 3 on vielä mitta valkoisille kolmioille, jollaisilla tasoitin ompelemani tilkkupinnan.

Jos haluat toteuttaa tilkkupinnan, jonka värikkäiden neliöiden ”varjot” ovat alareunassa tummia ja vaalenevat yläreunaa kohti, tarvitset ainakin neljää harmaata kangasta: tummaa, keskitummaa, keskivaaleaa ja vaaleinta. Silloin tarvitset varjostettuja tilkkublokkeja seuraavat määrät:

Tummin varjo: 45 kpl
Keskitumma varjo: 38 kpl
Keskivaalea varjo: 37 kpl
Vaalein varjo: 38 kpl

Yhteensä 158 kpl tilkkublokkia.

Asettele tilkkublokit seuraavan kaavion mukaisesti ja ompele blokit toisiinsa yksi vinorivi kerrallaan. Ompele rivien päihin valkoiset kolmiot. Yhdistä vinorivit toisiinsa, ja tilkkupinta on valmis.


Wednesday, 6 June 2018

pihalle lehahti värikäs tilkkupinta.

Tilkkupinta lehahti etupihan kivetykselle, kun sen siihen levitin. Sain tilkkublokit ommelluksi kiinni toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi sopivasti sadekuuron jälkeen – niin, että maa oli ehtinyt kuivahtaa – ja ennen kuin aurinko meni paksuun pilveen – niin, että valo riitti hyvin. Niinpä kuvasta tuli onnekseni mukavan värikylläinen.

Sanokaapa tämän kuvan perusteella, mikä minun lempivärini on? (No suunnilleen kaikkihan sen tietävätkin: monivärinen.)


Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, tämä tilkkupinta oli vaikea sommitella. Blokkien ”varjo-osa” oli vaihtelevan tummia harmaita, joiden halusin vaalenevan tilkkupinnan yläreunaa kohti, joten blokkeja ei voinut järjestää aivan miten vain.

Värikkäät neliöt eivät olekaan aivan niin siististi kuin olisin ne halunnut järjestää. Mutta mitäpä tuosta! Onhan tällainen tilkkupinta sentään väriläiskien väriläiskä!

Kissa ei olisi millään antanut minun ommella viimeisiä saumoja, ja ne jäivätkin silittämättä. Se tuli jalkoihinikin ja kulki eessuntaas tilkkupinnalla ja jaloissani, koska halusi iltaruokansa.


Kissasta ja tilkkupeitoista puheen ollen.

Jäin miettimään taannoiseen Facebook-päivitykseeni tullutta kommenttia, joka totesi, ettei tilkkupeittoja kukaan oikeasti tarvitse. Hymiön kera, eli ei millään pahalla. Ymmärrän kommentin. Minusta kuitenkin tuntuu, että ainakin yksi perheenjäsenemme tarvitsee tilkkupeiton:


Kissan olo ei voisi olla yhtä rento, jos se makaisi toisenlaisella peitolla! Eihän?!

Sunday, 3 June 2018

tilkkupinta, jota oli vaikea sommitella.

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, tämänkertaisen tilkkupinnan blokit eivät mahtuneet yhtaikaa sommittelulattialleni! Aiemmin olen samassa tilanteessa ommellut blokkeja muutaman kokonaisuuksiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa, ja lopulta olen pystynyt tekemään sommitelman.

Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan.


Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.)

Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin.


Jostain syystä ajattelin automaattisesti, että neliöiden pitää olla tummanpuhuvalla taustalla, mutta nyt huomasin, että neliöthän kelluvat valkoisella taustalla.

Pah! Leikkasin mustat kolmiotkin jo. Onneksi en ruvennut vielä niitä ompelemaan kiinni blokkiriveihin!

Jätin keskeneräisen sommitelmani lattialle eilen ja lähdin käymään Turussa. Poissaollessani joku oli käynyt laatimassa uuden sommitelman – tai sitten tuo joku oli sitä mieltä, ettei sommitelmaideani ollut hyvä.


Kissa oli aivan ihmeissään lattialla olevasta sotkusta.


Friday, 1 June 2018

värikkäitä tilkkublokkeja lattialla.

Toukokuun alkupuolella tartuin upeaan Tula Pink –kangasnippuun ja rupesin tehtailemaan ”varjostettuja neliöblokkeja”. Pari viikkoa sitten blokkeja näytti olevan aikamoinen pino ja ajattelin toiveikkaana, että niistä voisi jo ommella peiton. Ladoin ne sommittelulattialleni ja totesin, että blokkeja on ommeltava aika monta lisää.


Vajaamittaisenakin tämä tilkkupinta näytti erittäin lupaavalta! Nyt katsoessani minusta tuntuu kuin olisin heittämällä osannut asetella väritkin juuri sopivasti. Nimittäin tämänhetkisessä versiossa väritys kulkee aivan eri tavalla:


Sommittelulattiani rajat tulivat vastaan, enkä voinut sommitella tilkkupintaa kokonaan. Päädyin uhkarohkeaan ratkaisuun eli ompelemaan yhden kulman valmiiksi riveiksi:


Toivon, että saan näin lisätilaa, jonka turvin pystyn sommittelemaan loput koko tilkkupinnasta. Kiinnostuksella seuraan, miten tästä etenen – en nimittäin ole varma, riittävätkö valmiit blokit vieläkään kunnon kokoiseen tilkkupeittoon!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails