Monday, 30 April 2018

hohhoijaa.

Haukotus! Jotenkin en saanut yhtään positiivista vibaa viimeisimmästä tilkkupussukastani! Hahmottelin sille nimeksi jopa Hohhoijaa, mutta en sentään lähde antamaan aliarvioivia nimiä kätteni työlle.

Koska pussukan eri puolet ovat hyvin erilaiset keskenään, kokeilin mielessäni myös kaksikasvoisen Janus-jumalan nimeä, mutta miehen nimi ei sekään tuntunut oikealta. Kaksinaamainen-nimi olisi jälleen langennut pilkkatyyppisten nimien kategoriaan.

Lopulta keksin nimen Kaksin. Tässä on uusi pussukkani:


Nimien keksiminen saattaa kuulostaa auki kirjoitettuna analyyttiseltä ja pitkältä prosessilta, mutta todellisessa elämässä ajatukset putkahtavat mieleeni nopeasti ja viivähtävät hetken, tullakseen korvatuiksi uusilla ja uusilla.

(Oikeasti nimiprosessin aikana ajattelen välillä myös, että alkaa olla nälkä; pitäisikö kissa päästää sisään/ulos; jalka on puutunut; ja niin edelleen.)


Tällä kertaa pidin varani enkä antanut vetoketjun kieroutua (niin kuin tehdessäni Taitava-pussukkaa). Jouduin silti puurtamaan ylimääräistä, sillä ensimmäinen vetoketjun päähän ompelemani läpykkä oli liian kapea! Vetoketju ei mahtunutkaan sujahtamaan läpykän sisään. Aargh. Aina jotain!

Toisella yrittämällä tein sopivan.


No, lopulta tämä jollain lailla ei-inspiroitunut tilkkupussukka oli valmis ja saatoin mitata sen virallisella mittanauhallani. Tällaiset olivat sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksun ompelin noin 38 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Kaksin-vetoketjupussukka avautuu kivasti ammolleen (Se on siis Avoin-mallistoa).


Kaksin-pussukkaa olisi lisäksi mukava kantaa pitkästä kantolenksusta (eli se on myös Street-mallistoa).

Seuraava pikkuprojektini on myös miltei valmis, hahaa! Se ei ollut hohhoijaa.

Saturday, 28 April 2018

viivasuoraa.

Olen pariin otteeseen ihastellut Angela Waltersin kätevyyttä viivoittimen kanssa. Hän tempaisee esiin kaareva- tai suorareunaisen viivaimen ja pistelee menemään. Lopputuloksena hienoja ja tasaisia kuvioita.

Angelan viivaimet ovat erityispaksuja, jotta ne eivät vahingossakaan sujahda koneen tikkauspaininjalan alle. Koska en ole himotikkaaja, en ole ajatellutkaan hankkia tikkausviivaimia! Keksin kuitenkin toissapäivänä, miten minä voin liittyä viivaintikkaajien joukkoon.

Asetan pienen tuumaviivoittimen paininjalan viereen. Siis tavallisen ompelupaininjalan viereen. Otan suunnan pisteestä, johon tikkauksen pitää päätyä ja siirrän viivaimen paininjalan etäisyydelle tuosta pisteestä. Sitten ompelen paininjalka viivaimen reunaa pitkin.


Systeemi toimii mainiosti, kunhan pystyn pitämään viivainta suorassa ja liikkumatta (kuvaa ottaessani viivain pääsi lipsahtamaan vähän irti paininjalasta), ja kunhan tikattava kappale on pieni ja helppo käsitellä.

Merkkailin tilkkupintaani pisteitä aina sen mukaan, millaisen viivan ajattelin ommella, ja surruttelin menemään. Tikkaamani kuvio näkyy pinnan nurjalla puolella (eli vanupuolella) paremmin ja se on tällainen:


Tilkkupinnassa tikkaukset eivät erotu yhtä hyvin, mutta pääasia onkin, että pinta ON tikattu.


Pussukkahan tästä tulee, tietysti! Sen toinen puoli onkin aivan erilainen ja teen siihen vaatimattomammat tikkaukset. Lähdenkin nyt ompelemaan ne loppuun.

Friday, 27 April 2018

hattaraa.

Oikeastaan tämä pussukka on toiseksi uusin, mutta halusin kirjoittaa ensin muodonmuutoksestani ja sitten vasta pussukasta, joka valmistui eleettömästi. Se ei tietenkään itse ole eleetön, vaan veikeä. Se sai iloisia ajatuksia mieleen tuovan nimen Hattara, ja tässä se on:


Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää!

Hattara-pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa.


Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin.

Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä.


Ompelin vetoketjun päähän hiukan kummallisen pitkänomaisen päättelypalan. Sitä olisi melkein pitänyt madaltaa, mutta toimii se näinkin.


Vielä yksi kuva, missä Hattara-tilkkupussukka poseeraa kivellä. Se ei ollut kylmästä kivestä moksiskaan, mutta itse en tarkenisi istua siinä vielä.


Ja nyt putosin tyhjän päälle, sillä en keksi, mihin tilkkutyöhön seuraavaksi ryhtyisin. En silti ole epätoivoinen, sillä aina on jostain putkahtanut se seuraava projekti.

Wednesday, 25 April 2018

törpöstä taitavaksi.

On ilta, ja olen yhä päästäni pyörällä, sillä kävin äsken läpi valtaisan muodonmuutoksen.

Olin jo ommellut yhden tilkkupussukan valmiiksi. Toinen tilkkupussukka oli melkein valmis – vain reunatikkauksen langanpäät piti päätellä, ja kenties valmistaa ja kiinnittää vetoketjuun lenksu …

… mutta mitä ihmettä?!?!?!

Vetoketju oli jäänyt kieroon! Kiinnitettyäni vetoketjun olin kääntänyt jonkun paloista niin, että vetoketju oli auttamattomasti kiertynyt. OLEN TÖRPPÖ. Olin vielä muka huolellisesti tarkistanut, että kaikki meni oikein. (Olin tästä niin tyrmistynyt, etten edes huomannut ottaa typeryyteni tuloksesta kuvaa. Teidän täytyy vain kuvitella, millainen on kieroon asennettu vetoketju.)

Mikä neuvoksi?

Hylkäsin saman tien ajatuksen, että purkaisin pussukan alkutekijöihinsä. Se olisi ollut hirveä työ! Sen sijaan toimin räväkästi ja ennen kuin ehtisin katua. Krats! Leikkasin vetoketjun kiinni olevan pään auki ja vedin vetimen avoimesta päästä läpi.

Nyt ei tarvinnut kuin saada vedin takaisin ketjuun. Ensimmäistä kertaa edes yritin tätä, mutta hahaa! Kaikkeen löytyy konsti netistä. YouTubesta löytyi alle minuutissa juuri tähän tarkoitukseen video. Katsoin sitä toisen minuutin ja ryhdyin toimeen. Nips-naps-vips-vaps, vetoketjussa oli jälleen vedin ja se oli ennen kaikkea pussukassa suorassa niin kuin pitikin.

Voi vietävä, miten taitava olin!

Te lukijat olette tietenkin pujotelleet miljoonittain vetoketjujen vetimiä ja peittelette nyt haukotustanne, hohhoijaa, paljon melua tyhjästä. Minä olin ensimmäistä kertaa tässä toimessa! En ollut ennen edes ajatellut kokeilla.


Tilkkupussukka tuli valmiiksi suorin vetoketjuin ja sai nimekseen Taitava. Nimi on sille onnen omiaan! Jatkoin tätä kirjoitusta seuraavana päivänä ja lisäsin pari kuvaa Taitava-pussukasta.

Kuvasta näkyy, että vetoketjun kiertynyt asento on muisto vain!


Uusi pussukka on hyvin pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16,5 cm
  • Korkeus noin 12 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Koska pussukka avautuu hyvin avonaiseksi (nyt kun vetoketju on kunnossa), se on kuin onkin Avoin-mallistoa.


Huomasin kyllä lopuksi, että ”valmiista” Taitava-pussukastani puuttuu vielä vetoketjusta lenksu ja – aaarrrrgh! – Tilkunviilaaja-merkki sisältä.

Wednesday, 11 April 2018

7 x 9 x-plus-blokkia.

Viime sunnuntaina ahersin pitkään ompelukoneen ääressä ja sain kuin sainkin tilkkupinnan valmiiksi x-plus-blokeistani. Olin aivan liekeissä, sillä löysin lauantaina Eurokankaan palalaarista tähän sopivaa taustakangastakin! Pinta oli silitetty, joten olin vain askelen päässä siitä, että pääsisin viemään ihania kankaita täynnä olevan työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan!


Seuraavana aamuna katsoin tilkkupintaani lähempää ja huomasin, että olin ommellut viimeisen rivin väärin päin. (Kuvassa oikeanpuoleinen pystyrivi.)

Kukaan ei ehkä koskaan huomaisi asiaa, mutta en voi jättää asiaa sikseen. Blokeissa on muutama kangas, joissa on tietty suunta. Eivätkä vaaleimmat osat osu oikeaan kohtaan – siis kohtaan, johon ne suunnittelin. Ei auta! Rivi täytyy purkaa ja kääntää.

Sommittelun aikana minulle kävi toinenkin erhe - paljon vaatimattomampi sentään.

Kun huomasin blokkeja olevan koossa 63 kappaletta, päätin ruveta sommittelemaan tilkkupintaa. Erehdyin latomaan ensin seitsemän blokkia korkean pinnan. Vasta kun blokkeja tuntui olevan tosi paljon suhteessa tarpeeseen, tajusin virheeni. Kerto- ja jakolaskut ovat välillä tosi vaikeita! Tai sitten vain ajattelen liian nopeasti (tai en ajattele).


Julkaisin samaisen kuvan Instagram-tililläni ja tägäsin siihen kangassuunnittelijan itsensä eli Carolyn Friedlanderin. Hänkin kommentoi työtäni! On jännittävää, että tilkkumaailman kuuluisuuksiin voi saada henkilökohtaisen yhteyden.

Sommittelin harha-askeleen jälkeen tilkkupinnan melko huolettomasti ja nopeasti. Sijoitin vaaleimmat blokit yhdelle pystyalueelle ja loput suunnilleen miten sattui.


Käytin Carolyn Friedlander-kankaiden lisäksi omia varastojani. Vasemmanpuoleisen blokin vasemmassa yläkulmassa on melko historiallista kangasta: ostin sen lähes 20 vuotta sitten turkulaisesta kangaskaupasta, jota ei enää ole.


Historiallisessa kankaassani oli liukuväriefekti – vihreästä oranssiin ja ruskeaan. Seuraavan kuvan alemmissa blokeissa näkyy sekä kankaan vihreää että oranssia osuutta.


(Muuten, vasemman yläkulman blokissa oikean yläsakaran kangas on se yksi ainoa mielestäni to-del-la hirvittävän ruma kangas muuten ihanaa täynnä olleessa pinossa.)

X-plus-blokkiprojektini oli erinomaisen kiva! Tykkäsin siitä, että käytössäni oli lukuisia ihan uusia kankaita, ja että pystyin yhdistämään niihin varastokankaitani. Blokkien sommitteleminen oli hauskaa, ja pidin siitäkin, että plussa oli aina punainen ja plussan jatkeet mustia tai sen tapaisia.

Nyt tietenkin pohdin, millaisen projektin käynnistän seuraavaksi!

Sitä ennen joudun kuitenkin kiireesti viimeistelemään European Quilt Associationin Rajat – Boundaries –näyttelyyn tarkoitetun tilkkutyöehdokkaani. Siitä en valitettavasti voi vielä jakaa kuvia!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails