Sunday, 19 August 2018

eläköön teknologia!

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa.

Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa.

Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä:


Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta:


Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, jotta minun on helppo tarkistaa, etten vahingossa anna töilleni kahta kertaa samaa nimeä.

Internet on tietenkin teknologia sinänsä! Mistä mahtaisin saada ideoita ja innoitusta, ellen pääsisi katsomaan tilkkuilijoiden nettiin latailemia kuvia ja muita materiaalia?!

Monday, 13 August 2018

suunnitelma B.

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä.

Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B.

Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa:


Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä.

Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin läpi harmaat varastoni ja löysin kolme mahdollista kuosia.

Selvitin käden käänteessä niiden sopivuuden tummuusmielessä! Otin kuvan mahdollisista harmaista yhdessä alkuperäisen kankaan kanssa ja tein kuvasta musta-valkoisen:


Pilkullinen kangas näytti liian erilaiselta, mutta kaksi muuta oli sopivaa. NYT laskeskelin sentään, riittäisivätkö ne ja tulin toiveikkaaseen lopputulokseen, että kyllä. Minulla on siis leikattuna sekä harmaat että valkoiset kaitaleet loppuihin tarvittaviin tilkkublokkeihin.

Leikkasin samalla lisää värikkäitä kaitaleita. Aloittaessani käytin kaitaleita suunnilleen sitä mukaa kuin ne sattuivat käteen, mutta nyt olen ruvennut suunnittelemaan blokkien väritystä. Haluaisin päästä siitä irti ja ommella aivan satunnaisia värityksiä, mutta toisaalta on kiva ommella oikein kauniita blokkeja, ei vain pelkkiä monivärisiä. Vaikka se onkin lempivärini.

Kokeilin heti toteuttaa blokkeja kahdella vaihtoehtoharmaallani:


Olen luottavainen, että vaihtoehtoharmaata sisältävät blokit uppoavat lopulliseen tilkkupintaan siinä kuin alkuperäisellä valinnallani ompelemani blokit.

Sunday, 12 August 2018

pitäs ja pitäs.

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta.

Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso.

Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin!

Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa:


Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuulostava nimi. Pitäs valita sopiva kanttauskangas ja pitäs ommellakin se kantti.

Pitäs ja pitäs.

Sen sijaan olen keskittynyt katselemaan kivoja silmukkamaisia tikkauksia peiton pinnassa:


Katselen myös tilkkupintaa, josta silmä löytää lukemattomia kivoja kankaita. Silittelen kädellä peiton pintaa – se tuntuu myös kivalta! Välillä mielessä häivähtää joku nimen tapainen, mutta ei usein.

Olen sen sijaan kiitellyt itseäni siitä, että tajusin käyttää ruskea-oranssi-pinkit tilkkublokit juuri tämän työn taustakappaleessa.


Blokit viruivat vinttivaraston laatikossa ties kuinka kauan! Ellen olisi tarttunut niihin nyt, en tiedä, milloin olisi ollut seuraava tilaisuus käyttää ne.

Niin että eihän tässä muuta kuin että pitäs viimeistellä tämä tilkkupeitto! Taidan kuitenkin ommella pari modernia hirsimökkiblokkia vielä sitä ennen.

Thursday, 9 August 2018

raidallinen hirsimökkityö etenee.

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta:


Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto!

Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Sunday, 5 August 2018

onnistuneesti järkeiltyä.

Olipa muuten äsken vaikea saada ”järkeiltyä” kirjoitetuksi oikein! Oikeinkirjoitusvaikeuteni johtuvat varmaan siitä, että olen niin usein tunnustanut kaikenlaisia järjettömyyksiä. Järkeileminen on paljon harvinaisempaa!

Uskomatonta, mutta totta: järkeilin ihan itse yhden tärkeän asian modernin hirsimökkipinnan toteuttamisessa. Aloitin projektin ompelemalla kahdeksan blokkia. Joka toisen kierroksen puolikas oli valkoinen, joka toisen puolikas oli harmaa. Valkoinen puolikas kierros oli ensimmäinen. Värikkäät puolikkaat olivat satunnaisesti valikoituneita kaitaleita.

Jos olisin jatkanut tällä linjalla, valko-harmaa-raidallisesta osuudesta olisi tullut tämän näköinen:


Huomaatteko?! Valkoiset puolikkaat valkoisia vasten!

Tajusin, että minun olisi tehtävä puolet blokeista sellaisia, joissa ensimmäinen puolikas kierros olisi harmaa. Silloin valko-harmaat osuudet tulisivat tasaisen raidalliset, kuten tässä:


Ai hitsit, asettelin oikean yläkulman blokin väärään asentoon. No, onneksi tämä oli pelkkä tekovaiheen havainnekuva.

Jos minulla olisi ollut Modern Designs for Classic Quilts –kirja, siinä oleva ohje olisi varmasti kehottanutkin minua tekemään osan blokeista eri tavalla raidallisia. Nyt jouduin itse keksimään sen, mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että kerrankin tajusin jotain olennaista ajoissa ja itse.

Olisipa ollut hankalaa ruveta ompelemaan vaikka 35 blokkia lisää siinä vaiheessa, kun olisin luullut saaneeni kaikki 70 blokkia valmiiksi! Tosin siinä tapauksessa olisin saattanut miettiä muita vaihtoehtoja. Tai sitten olisin ommellut toiset 70 blokkia, jolloin olisin saanut niistä kaksi peittoa tai yhden tosi ison.

Saturday, 4 August 2018

pienen (?) mökin laittaja.

Totesin äskettäin, etten ole pitkään aikaan tehnyt hirsimökkiblokkeja. Tai no, olen ommellut kierroksen kaitaleita keskineliön tai –suorakaiteen ympäri ja tasoittanut neliöksi, mutta mittavampaa hirsimökkiä ei ole syntynyt aikoihin.

Samaan aikaan minua alkoi kiinnostaa Modern Designs for Classic Quilts –kirjan kannessa näkynyt hirsimökkiversio. Kun vielä löysin Eurokankaan palalaarista pitkän pätkän white-on-white-kangasta ja toisen pitkän pätkän tummaa harmaata, tunsin ajan koittaneen tälle projektille.

Palalaarin tumma harmaa kangas osoittautui sittenkin liian tummaksi, mutta varastoistani löytyi sopivaa, vähemmän tummaa harmaata. Ja ajatelkaa: jäännöspalalaatikoista ja –kasseista löytyi paljon kivoja kankaita blokin värikkääseen osuuteen!


Leikkasin pienimmistä jäännöspaloista 1,5” x 1,5” keskineliöt. Mitättömille paloillekin löytyi käyttöä, mikä oli hyvä!

Saatatte ihmetellä, miksi taas päädyin käyttämään tuumamittoja. Jäännöspalat ovat luonteeltaan pieniä, ja minulla sattuu olemaan kivan keskikokoinen tuumaviivain. Sillä on kätevämpi leikata pienistä paloista kuin isolla senttiviivaimellani. Siksi!

Tämä oli kuumaa puuhaa! Ompelen tosi kuumaksi lämpenevässä huoneessa ja kaksi viimeisintä päivää on ollut tukalan helteistä. Kaitaleita leikatessa tuli hiki, ja blokkeja ommellessa hiki valui norona selkää pitkin. Aina välillä oli pakko käydä viileämmissä huoneissa tai ulkona varjossa jäähdyttelemässä!


Minulla on kahdeksan melkein valmista hirsimökkiblokkia, joiden toinen puoli on värikäs ja toinen puoli valko-harmaa. Nyt mietin, pitäisikö minun jättää osa blokeista pieniksi, jolloin voisin sommitteluvaiheessa lisätä kiinnostavia osuuksia perusblokkien joukkoon.

Isoista blokeista tuli noin 25 cm x 25 cm kokoisia. Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?

Thursday, 2 August 2018

terveiset Vaasasta!

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen.

Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia.


Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin.

Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka.


Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton, jonka malli on minun keksimäni. Kirjoitin blokkiohjeen Tilkkulehteen, mistä Birgitta oli sen nähnyt.


Olen itse toteuttanut blokkimallilla kaksi peittoa: "Iloinen yllätys" ja "Vanhat ystävät".

Harvinaista herkkua! Näyttelyssä oli myös esillä kokonaista seitsemän tilkkupeittoa, jotka oli ommeltu samalla Bonnie K Hunterin mysteeriohjeella. Niitä katsoessa tuli selväksi, miten paljon väri- ja kangasvalinnat vaikuttavat. Tässä kolmen työn yksityiskohtia:

Päivikki Piiroinen: On Ringo Lake (työn on tikannut Soile Kivinen)


Soile Kivinen: Karkkipäivä


Lilian Torkko: Den som ger sig in i leken


Thursday, 26 July 2018

Menoksi.

Kurkkasin toissapäivänä vinttivaraston yhteen laatikkoon ja löysin sieltä 31 valmiiksi ompelemaani quilt-as-you-go-tilkkublokkia. Blokit olivat yli vuosikymmenen valmiina ja odottivat, että ompelisin niitä lisää. No en aio ommella näitä enää!

Päässälaskutaito ei ole vielä niin ruosteessa, etten olisi heti tajunnut siinä olevan tarpeeksi 5 x 6 tilkkublokin pintaan.

Sommittelin blokit lattialle ja kas, siinä oli vauvanpeitto – ei tarvinnut kuin yhdistää blokit toisiinsa.



Olin ommellut blokit ehkä vuoden 2004 tienoilla kankaista, joita silloin sattui kaapista löytymään. Siinä on ensimmäisestä tilkkupeitostani jäänyttä vihreää kangasta; olohuoneen verhokangasta; äidille ompelemistani mekoista jääneitä tilkkuja; tyttären vauvalakanaa; paloja vuonna 1990 Ranskasta ostamastani paidasta. Blokkimalli löytyi Lise Bergenen kirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt". Hän oli ommellut blokeistaan värikkään peiton – minun blokkini ovat tosiaan sen värisiä, millaisia kankaita kaapista sattui löytymään.

Näissä oli se hyvä puoli, että blokki ommeltiin saman tien kokonaan valmiiksi. Siksi vauvanpeiton viimeistelemiseen riitti, että ompelin blokit yhteen. Asetin ne vierekkäin ja yhdistin monipistosiksakilla.

Valmis! Menoksi-vauvanpeitto, kooltaan noin 93 cm x 111 cm.


Menoksi-nimi tuli mieleen quilt-as-you-go-termistä.

Kuva lähempää. Tästä näkee, että olen tikannut jokaisen blokin erikseen käsin ( !! ). Tässä erottuu myös blokit yhdistävä monipistosiksak-ommel.


Tyttären paras kaveri sai juuri vauvan. Annan peiton hänelle ja toivon, että peitto pääsee käyttöön!

Tuesday, 24 July 2018

tilkkupeiton taustakappale valmis.

Varjostetuista kuvioneliöistä ompelemani tilkkupinta on nyt ollut valmiina kohta kaksi kuukautta. Ennen kuin tilkkupinnasta saa tilkkupeiton, tarvitaan taustakappale. Kissankin mielestä pinta taitaa tuntua liian ohuelta – ainakaan se ei heittäytynyt tähän pitkäkseen!


Ehdin tällä välin MELKEIN unohtaa, että löysin muutama viikko sitten Eurokankaan palalaarista yllättävän sopivan taustakankaan! Rupesin eilen varovasti miettimään taustakappaleen kokoamista, helteestä huolimatta, ja selailin kangaskaappien sisältöä lähes epätoivoisena. Onneksi järjen valo välähti!

Olisin pystynyt ompelemaan taustakankaan yhdestä kuosista, mutta päädyin kuitenkin käyttämään paria muuta kangasta ja muutamaa tilkkupalaa.


Ylimääräinen varjostettu neliöblokki pääsi tietenkin mukaan, koska siinä on kivaa Marimekko-kangasta. Siihen tuntui sopivan yksi minitilkkulasagnepala. Kellertävä- ja violettisävyiset minitilkkulasagnet puolestaan sopivat kuviokankaan väreihin. Jotta sain palat sovitetuksi mukaan tilkkupintaan, ompelin niille neutraalin väriset kehykset epämääräisin mitoin.


Puuhastelin taustakappaleen kanssa pitkään eilen ja tänään, vaikka helle vaivasi. Helteen takia tilkkupinta jäi vielä silittämättä.

Minun piti oikeastaan levittää taustakappale nurmikolle ja sen päälle Tula Pink –tilkkupintani, jotta näkisin, että taustakappale on tarpeeksi suuri. Sitten tuli mieleen, että punkkeja voi kuulemma pyydystää nurmikolta laahamalla siinä valkoista lakanaa. Yäk. Entä jos punkit tarttuisivat minun vaaleahkoihin tilkkupintoihini?! Eiii iik iu!


Rohkenin sentään käyttää tilkkupintaa ruohikolla, ihan vain että on näyttää kuva pinnasta, johon taustakappale kuuluu.

Monday, 23 July 2018

matkamuistoja.

Olen huomannut, että ihminen (ainakin tämä ihminen) joutuu lomamatkallaan lievän mielenhäiriön valtaan. Muuten ei pysty mitenkään selittämään, miksi matkalta tulee ostetuksi kummallisia vaatteita tai tavaroita. Kotimaassa sitten saa miettiä, ”mitä oikein ajattelin,” eikä vastausta vain tule.

Onneksi olen myös oppinut vähän rajoittamaan mielenhäiriöostoksia. En esimerkiksi ostanut tällaisia rapukenkiä, vaikka ne olisivat aivan täydelliset rapujuhliin (jollaisiin osallistun todella harvoin). Kengät: Kurt Geiger.


En ostanut myöskään tällaisia kenkiä. Liikkeessä oli alennusmyynti ja sen edusta ja sisusta tulvehtivat innokasta ostoyleisöä. Minä olin aivan äimänä, sillä en ollut tiennyt tällaista kenkätarjontaa olevan edes olemassa. Kengät: Irregular Choice.


Tämä hellyttävä tilkkupossukin jäi liikkeeseen. Nyt harmittaa vähän! Olisihan tuolle ollut vaikka mitä käyttöä … vai mitä?


Tein kuitenkin hyödyllisen ostoksen (kangashankintojeni lisäksi). Ostin matkamuistoksi keittiöön käsipyyhkeen Wightin saarelta:



Kissakuviointi oli siinä mielessä harhaanjohtava, että saari oli pikemminkin koirien kuin kissojen asuttama. Välillä tuntui, että jokaisella vastaantulijalla oli koira hihnan päässä! (Joillakin myös hihnasta irrallaan.)

Saturday, 21 July 2018

terveisiä Bathista!

Viivyin kesälomamatkallamme muutaman päivän Bathissa Englannin Cotswoldissa. Nähtävyyksien ja muun nähtävän lisäksi pääsin tutustumaan myös paikalliseen tilkkukangaskauppaan, Country Threadsiin. Myymälä näytti kadulta katsottuna pieneltä, mutta se oli iso sisältä!


Hyllymetreittäin toinen toistaan kivampia kangaspakkoja!


Lastenpeittoihin sopivat kankaat olivat omilla hyllyillään.


Ja minkä ihanan lupauksen löysinkään lastenkangashyllystä! "We are happy to cut fat quarters from bolts". Saatoin ostaa fättärin useampaa kangasta kuin jos olisin ostanut puolen jaardin kokoleveitä paloja.


Mies ja Tytär olivat mukana, joten en voinut viettää kaupassa kuin minimiajan. Hillitsin itseni melko hyvin ja ostin vain yhdeksän fättäriä ja riikinkukkomaisesti väreilevää kangasta sen puoli jaardia.


Turkoosi-sininen, riikinkukkomainen kangas oli jännä. Katseeni osui siihen oitis, ja Tytär huomasi sen myös oma-aloitteisesti. Ilmiselvästi sitä oli saatava! Menin hakemaan myyjän toisesta huoneesta ja vein hänet riikinkukkokankaan luo.

Mutta mitä?! En löytänyt kangastani hyllystä.

Parinkymmenen sekunnin poistumiseni aikana toinen ostoksilla ollut nainen oli löytänyt juuri tämän samaisen kankaan ja noukkinut mukaansa. Onneksi hän ei tarvinnut koko pakan loppua – muuten olisin jäänyt vaille tätä ihanaa kangasta!

Ihmettelin silti. Kaupassa on aika monta muutakin pakkaa! Miten me kaikki kolme heti näimme juuri tämän yhden kankaan?!

Friday, 20 July 2018

mistä inspiraatiota tilkkutöihin?

Miksi sitä aina vain jaksaa tilkkuilla? Esitin kysymyksen Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n puolesta Facebookissa – kysyin, mikä motivoi jatkamaan tilkkuharrastuksen parissa vuodesta (ja vuosikymmenestä) toiseen. Kysely oli suosittu ja siihen tuli yli kolmekymmentä kommenttia – osa pitkiä ja analyyttisiä.

Seuraava keittiöpsykologin pika-analyysi on julkaistu myös Tilkkuyhdistyksen jäsenlehdessä, Tilkkulehdessä. Analyysin perusteella yleisimmät motivaation lähteet ovat:

Uudet mallit ja ideat. Tilkkuharrastaja saa vaikutteita kaikkialta – toisilta harrastajilta, netistä, kirjoista ja jopa jääkiekko-ottelusta.

Lopputulos. Vaikka tekemisen ilo on yksi tärkeistä motivaattoreista, harrastaja haluaa myös tehdä valmista. Monet mainitsivat tärkeäksi saada lopputulokseksi jotain käytännöllistä.

Materiaali. Ihanat kankaat, värit ja muodot mainittiin monesti.

Luovuus. Tilkkuharrastaja toteuttaa luovuuttaan intohimolla ja saa palkaksi tekemisen ilon!


Yksi kommentoijista muotoili tilkkuharrastuksen syvällisen teorian seuraavasti:

”Tilkkuilu on intohimo sellaisille ihmisille, jotka ovat elämässä ymmärtäneet, että kun kaikki menee palasiksi, kokoamalla palat uudelleen syntyy paljon parempaa ja ennennäkemätöntä.”


Tilkkulehden jutussa ei ollut mukana laatimaani sanapilveä. Syötin kaikki kyselyyn tulleet vastaukset sanapilvigeneraattoriin, joka tuotti kuvan. Mitä useammin sana mainittiin vastauksissa, sen isompana se kuvassa näkyy.


Tuesday, 17 July 2018

ovatko toiveeni toteutumassa?

Olen jo muutamana uudenvuodenaattona esittänyt toiveita tulevalle tilkkuvuodelle. Vuoden 2017 viimeisenä päivänä suuntasin ensin katseen taaksepäin ja sen jälkeen esitin toiveet. Nyt vuosi 2018 on puolessa välissä ja on välitilinpäätöksen aika.

Ensimmäiseksi toivoin, että tilkkuharrastajat pysyisivät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti.

Hyvältä näyttää! Olen saanut paljon kivoja kommentteja erityisesti Instagramissa mutta myös henkilökohtaisina viesteinä ja kasvokkain! Kiitokset siitä!

Ooh! Toinen toiveeni on jo toteutunut! Toivoin, että valmistaisin ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin.

Tuulenpesät-tilkkutyö on ollut valmiina jo kuukauden verran! Hyvä, minä! Tässä siitä ennennäkemätön muotokuva, ja sen valmistujaistarinan voit lukea tästä äskettäisestä kirjoituksestani.


Mitähän minulla oli seuraavana…

”Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni”.

En ole kuulkaa VIELÄ aloittanut jouluvalmisteluja, mutta ehkä pitäisi! Ihan vain varmuuden vuoksi, jotta ehdin sitten joulukuussa tilkkuharrastaa!

Viimeisenä toiveena oli toteuttaa ainakin yksi tilkkuvinkkivideo joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.

Savolaisen projekti: aloittamista vailla valmis! Mutta harkinnassa on kyllä jo ollut.

Toiveitteni tilanne on lupaava. Olisikohan pitänyt asettaa tavoitteita (toiveita) korkeammalle?

Saturday, 14 July 2018

surkein rimanalitukseni.

Toisella tilkkukanavallani eli Instagramissa saan usein kommentteja, ja toisinaan ne yllättävät. Vain vähän aikaa sitten yhdessä kommentissa kysyttiin, ”teetkö mitään huonosti”.

Jo vain! Lukuisia kertoja olen joutunut hämmästelemään, mitä oikein ajattelin. Olen kehittänyt merkillisiä väriyhdistelmiä, kummallisia kuvioita, epäonnistuneita sommitelmia.

Ja kaikkein kamalin on ollut tämä laukuntekele. (Se oli pakko kuvata kauniiden pionien vieressä, jotta sitä sietäisi yhtään katsoa.)


Kauhean laukun tekeminen ei edes sujunut, kuten kerron tässä kirjoituksessani.

Pääsin lopulta melko pitkälle, mutta en koskaan nimittänyt laukkua valmiiksi.

Laukku on edelleen viimeistelemättömänä ja käyttökelvottomana kaapissani, katseilta piilossa. Se on nolo. Minun pitäisi kyllä purkaa sitä sen verran, että voisin uusiokäyttää sen kelvolliset osat (onko siinä mitään kelvollista, kysyn vain!) hyödyllisesti ja paremmassa muodossa!

Wednesday, 11 July 2018

tilkkutyö suunnitteilla? älä tee näin.

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni!

Virhe 1. Leikkasin saksilla.

Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen.

Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan.

Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta.


Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet.

  • Tilkkutyökurssi. Ellei kurssilaisille suoranaisesti tarjota välineitä lainaan, todennäköisesti kurssikaveri voi auttaa.
  • Tilkkukilta. Katso, toimiiko lähelläsi tilkkukilta. Harrastajat auttavat yleensä mielellään tulokkaita. (Tilkkukiltatoimintaan osallistuminen edellyttää Tilkkuyhdistyksen jäsenyyttä, mutta vuosimaksu saattaa olla tilkkutyökurssimaksua alempi.)

Tähdennän vielä: hanki käyttöösi leikkuri, viivain ja alusta. Älä tee saksipelillä. Lue tästä kirjoituksestani, miksi leikkuri on niin paljon parempi kuin sakset.

Virhe 2. En ymmärtänyt kontrastista mitään.

Värivalinnat ja tilkkutyön ulkonäkö ovat mielipidekysymyksiä, mutta yleensä tilkkupeitto on kivamman näköinen, kun siinä on kontrastia eli tumman ja vaalean vaihtelua.

Värien vaihtelu ei riitä – silmä ei havaitse sitä kunnolla. Tasaisen tummuinen tilkkutyö näkyy silmään melko hahmottomana. Esimerkiksi tässä tilkkublokissa on liian vähän kontrastia, eikä blokkikuvio erotu lainkaan:


Vältä yhdistämästä kahta keskiväristä kangasta, jos haluat kuvion erottuvan. Yhdistä keskiväriseen kankaaseen sen sijaan joko vaalea tai tumma kangas.

Ensimmäisessä tilkkupeitossa harmaat välikaitaleet olivatkin liian samaa tummuusastetta kuin blokkien vihreät osuudet, ja valmis peitto on aina ollut mielestäni aika tylsä.


En ymmärtänyt silloin, miksi lopputulos oli minusta niin vaisu, mutta nyt tajuan, että kontrastin puute latisti peiton.

Minä luulin myös pitkään, että eri värien tai yksivärisen ja kuviollisen kankaan vuorottelu riittäisi. Luulin lisäksi keltaisen olevan aina ”vaalea” väri. Tämän luettelon kakkoskohdassa havainnollistan, ettei keltainen todellakaan ole aina vaalea.

Virhe 3. En tikannut tarpeeksi.

Kun tuhertamisen ja ähertämisen jälkeen sain ensimmäisen tilkkupintani valmiiksi silloin vuonna 1995, osasin rakennella tilkkukerrokset ja harsia kerrokset yhteen. Olin myös lukenut sen verran ohjeita, että tiesin periaatteessa voivani tikata niinkin ison työn kotikoneella. Minua kuitenkin pelotti, että pilaisin peittoni, ja siksi valitsin tikkauslangaksi siimamaisen, läpinäkyvän monofilamenttilangan.

(Hankala valinta! Tavallisella tikkauslangalla olisi ollut paljon helpompi ommella.)

Pahemmin menin kuitenkin vikaan siinä, että tikkasin liian vähän. Halusin peitostani ”muhkean ja kuohkean näköisen”. Siksi jätin tikkauksen harvaksi (toinen syy oli tietysti tikkaamisen työläys).

Harvaan tikattu tilkkupeittoni näytti hetken verran kuohkeahkolta ja koholle jääneet tikkaamattomat osuudet hienoilta. Käytössä se kuitenkin litistyi eikä muhkeudesta jäänyt jäljelle mitään. Nykyisiin silmiini se näyttää hiukan väsyneeltä. Jos olisin tikannut sitä enemmän, se olisi varmasti edelleen ryhdikäs.

Onhan selvää, että kun pulleiden, tikkaamattomien osuuksien päällä istuu tai makaa pari kertaa, niin löyhäksi jäänyt kangas rypistyy ja alkaa lopulta pussittaa. Komeus on mennyttä. Ja jos tuollaisen tilkkutyön ripustaa seinälle, painovoima tekee ennen pitkää tehtävänsä ja löyhät kohdat alkavat roikkua.

Tikkausvanu saattaa myös ruveta työntymään tikkaamattomien kohtien läpi. Ilmiön nimi on englanniksi ”bearding” tai ”pilling”. Suuritöiselle Ajatus karkaa kesään -peitolleni on käynyt juuri niin. Kauempaa katsottuna tilkkupeitto näyttää edelleen kivalta:


Mutta! Jätin sen mustanpuhuvat reunat taiteellisesti osin tikkaamatta. Tässä kirjoituksessani kerron reunojen tikkaamisesta.

Tikatut kohdat ovat nyt 8 vuotta peiton valmistumisen jälkeen kyllä siistit, mutta valkoisen tikkausvanun hidut pyrkivät läpi niiden välistä (soikion sisällä näkyvät valkoiset pilkut) ja tikkaamattomat alueet näyttävät siksi epäsiisteiltä.


Jos riittävä tikkaaminen tuntuu vaikealta tavoitteelta, valitse tikkauspalvelu. Anna ammattimaisen tikkaajan - esimerkiksi Töölön Tilkkupajan Soilen - viimeistellä tilkkutyösi kauniiksi. Tilkkupeitosta tulee siisti ja tasainen kummaltakin puolelta!

Tässä olivat kolme virhettäni, joita sinun ei kannata toistaa ommellessasi ensimmäistä tilkkupeittoasi!

Sunday, 8 July 2018

uusi tyynynpäällinen / new pillow cover – Hys!

Ompelin vihdoinkin valmiiksi tyynynpäällisen valmiiksi tikatusta tilkkupinnasta, jonka sain uusiseelantilaiselta tilkkuystävältäni Liziltä vuoden 2015 jouluna. Tässä siis Hys! -tyynynpäällinen.


At last I brought myself to sew a pillow cover from the lovely quilted surface that I got from my quilting friend Liz from New Zealand for Christmas 2015. Introducing the Hys! pillow case (”hys” is ”shush” in Finnish, and her blog is/was called Shush! I’m quilting).

Keskeneräinen, tai siis kokonaan aloittamaton projektini on vaivannut minua jo pitkään, sillä muistan hyvin tähän liittyvän lupaukseni. Tai siis eihän se ollut edes lupaus, vaan peräti vannoin ompelevani hänen tilkkupinnastaan upean tyynyn.

No, tyynystä tulikin upea, kiitos hänen käsityölleen, ja myös on upeaa, että sain projektin vihdoinkin päätökseen!


The work in progress, or rather, the work never started has bothered me a long time because I do remember the promise I made related to this. Actually, it was not even a promise: I swore that I would sew an awesome pillow using her lovely surface.

The pillow is awesome, thanks to her work, and it is also awesome that I finally finished this project!

Taustakappaleena on jälleen Miehen käytöstä poistamasta paidasta leikattu pala nappilistoineen. Paitakangas ei sovi upeaan etupuoleen mitenkään täydellisesti (ja se näyttää lisäksi pinkeältä), mutta sain sillä tavalla tyynyn nopeammin valmiiksi. Nopea suoritus oli tärkeää, koska tämä oli ollut aloittamatta jo yli kolme vuotta!


The back piece has again been cut from a shirt that Husband no longer wanted to use. The shirt fabric is not a perfect match for the front (and the buttons look like they're ready to burst), but using it meant that I could finish the pillow case much faster! And speed was of the essence. After all, this had been an unstarted project for more than three years already!

Lupasin myös, että karseat ja sekalaiset lirutyynyni saisivat lähtöpassit sängyltä, ja että uusi tyyny aloittaisi Uuden, Yhteensopivan Ajan. Tässä blogikirjoituksessani paljastan lähtötilanteen tuolloin vuonna 2015.



My other promise was to chuck the awful hotchpotch of flat pillows from the bed, and that the new pillow would launch the New Coordinated Time for the pillows on the bed. This blog post reveals the situation back in 2015.

Olenkin tyytyväinen kokonaisuuteen. Kuusikulmioin applikoitu Huippu-tyynynpäällinen, Kissa mustikassa –tyynynpäällinen ja vielä Hys-tyynynpäällinen näyttävät oikein kivoilta Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeitolla.


I am so happy with this set! The hexagon appliqued ”The Top” pillowcase, ”Cat Picking Blueberries” pillowcase and the ”Shush” pillowcase look very nice on the ”All the Balls in the Air” quilt.

Kiitos, Liz! En tiedä, millainen tyynykasa sängyllä yhä olisi ilman sinua.

Thank you, Liz! I have no idea what kind of a pile of pillows would be on the bed even now if it weren’t for you.


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails