Friday, 18 August 2017

ompele tilkkublokki, jossa on kaari. sew a quilt block with a curved shape.

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne.

Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it.

Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan.

Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even.


Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen.

I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circle. This is improv cutting.


Seuraavaksi ompelen vaaleampaan kankaaseen tumman nurkkapalan ja päinvastoin.

Next, I sew the corner pieces back to the larger piece, but I switch them. Dark corner to the light fabric and vice versa.

Kaareva sauma on helppo ja nopea ommella ilman nuppineuloja! Opettelin tekniikan ommellessani juoponpolkublokkejani ja katsoin mallia tästä Leanne She Can Quilt -blogin videosta.

Sewing a curved seam is really quick and easy to sew without pinning! I learned the technique when I was sewing a bunch of Drunkard’s Path blocks, and here’s the tutorial video by Leanne from She Can Quilt.


Juoponpolkublokkien osat leikataan yleensä mallineen avulla, ja malline sisältää saumanvarat. Reunat menevät silloin tasan ja valmis juoponpolkublokki on melko tarkasti neliömäinen.

When one is sewing Drunkard’s Path blocks, one cuts the pieces using a template which includes seam allowances. Everything ends up even in that case and the block, when ready, is an even shape.

Tässä blokissa reunat eivät mene tasan! Sitä ei kannata ihmetellä. Tässä onkin mainio tilaisuus kaarevien saumojen ompeluharjoituksiin. Ellet ole kokeillut, niin suosittelen! Leikkaa ensimmäisiin blokkeihisi loivat kaaret, niin harjoitteleminen on vielä helpompaa.

The edges do not end up even in this block! Please do not stress over this. In fact, you have an excellent opportunity to practice sewing curved seams because this is going to end up wonky anyway. If you haven’t tried the no-pin method for curved seams, this is your chance! To make things even easier for you, cut a mild curve – it is easier to sew.

Kun olen vaihtanut nurkat, leikkaan lyhyet hakit saumanvaroihin niille kohdille, joissa pidempi kangas aaltoilee (ympyröity kuvassa):

When I have changed the corners, I snip the seam allowances in the places where the longer fabric edge is wavy (circled in the next picture):


Silitän saumanvarat nurkkapalan suuntaan. Käsissäni on kaksi blokin alkua:

I iron the seam allowances toward the corner piece…aaand I have two progressed blocks in my hand:  


Asettelen palat taas päällekkäin ja niin, että saumat kulkevat hyvin tarkkaan samassa kohdassa. Leikkaan toisen kaaren. Se voi olla toisesta päästä leveämpi tai keskeltä, tai miten haluat (mutta muista, että saumanvara syö kaaripalan leveyttä).

I stack the pieces again so that the seams are aligned. Then I cut another curve. The curve may start wider at one end, or widen in the middle, or whatever you feel like (but remember that the seam allowance will eat up the width of the curved piece).


Ompelen seuraavaksi kulmapalat toisiin paloihin. Teen hakit saumanvaroihin ja silitän varat poispäin kaaresta, näin:

Then I sew the corners to the other pieces (again switching the corner pieces). I snip the seam allowances and iron the seam allowances away from the curve like this:


Ta-daa! Kaksi kaariblokkia!

Ta-dah! Two quilt blocks with a curve!


Kuten kuvasta näkyy, kaariblokit ovat epämääräisen muotoiset ja kokoiset valmiina. Ne täytyy tasoittaa ja siinä vaiheessa kangasta menee tuhlaavaisen oloisesti hukkaan.

Vinkkaankin kaariblokin erinomaiseksi vaihtoehdoksi, johon kuluttaa kangasylimäärää!

You can see in the picture that the final curve blocks are very uneven in shape and size. One needs to trim the blocks and this means a waste of fabric. Hint, hint – this block is an excellent choice when you need to put some excess fabric into use!

Thursday, 17 August 2017

kaaria tilkkublokeissa.

Olen ahkera Instagram-käyttäjä. Jaan omia kuviani ja käytän aikaa tilkkutyökuvien selailemiseen. Kun näen kivan työn tai kivoja blokkeja, kaappaan näyttökuvan. Projektien välillä käyn läpi kaappauksiani ja etsin inspiraatiota. Viimeisimmän inspiraation sain Instagram-nimeltä @hbeecook – hän oli tehnyt sinne tänne kallellaan olevat kaariblokkinsa yksivärisistä kankaista vauvanpeittoa varten.

Etsin kaariblokkien teko-ohjeet netistä, päätin väriksi punaiset ja valkoiset ja ryhdyin toimimaan. Ensimmäiset epämääräiset ympyrät syntyivät ompelulaneissa Tiinatein luona. Kuva on otettu ilta-auringossa vajaat kaksi tuntia ennen rajua ukonilmaa, joka lauantaina pyyhki eteläisen Suomen halki.


Olin ajatellut tekeväni kuvasarjan kaariblokin ompelemisesta, mutta unohdin aikeeni alkutilannekuvan ottamisen jälkeen! Niinpä minun kuvasarjani on vain yhden kuvan mittainen:


Lähtötilanne on joka tapauksessa tämä. Kaksi noin neliötä tai suorakaidetta päällekkäin – tilkkujen ei tarvitse edes olla tismalleen saman kokoiset – ja yhteen nurkkaan viilletään leikkurilla jonkinlainen kaari.

Voinhan kuvitella, että alkutilanteesta pääsee seuraavan kuvan tilanteeseen maagisesti ihan parissa tuokiossa:


(Todellisuudessa kaariblokkiakaan ei ompele ihan hetkessä ja neljän kaariblokin yhdistelmän ompeleminen on vielä sitäkin hitaampaa.)

Tänään pääsin sentään ulos kuvaamaan valoisaan aikaan. Valmiina on kaksitoista epämääräistä ympyräblokkia.


Kun blokkeja on tarpeeksi, ompelen niistä todennäköisesti ensin neljän kokonaisuuksia valkoisia välikaitaleita lisäämällä. Trimmaan blokeistani aina mahdollisimman vähän.


Sommittelu jatkuu siis koko ompelun ajan. Tämä on kiinnostava tilkkuprojekti!


Kissa kävi katsomassa tilkkublokkipinoa. Ehkä se halusi tietää, onko blokeissa muita värejä kuin punaista ja valkoista.

Vastaus: Hämmästyttävän vähän! Tilkkutyöni ovat yleensä megavärikkäitä, mutta kaariblokkeihini löysin selkeästi punavoittoisia kankaita.

Monday, 14 August 2017

kaikki pallot ilmassa!

Ompelin uusimman tilkkupeittoni rusettiblokeista, mutta asettelin ne niin, että määrääväksi kuvioksi syntyykin pyörylän tapaisia tai reikiä. Koska pyöreys on positiivisempaa kuin reikä, hain nimeen innoitusta sanasta pallo. Hahaa, googlettamalla ”pallo” löytyi helposti J Karjalaisen biisi ”Kaikki pallot ilmassa,” josta olen aina pitänyt. Niinpä tilkkupeitto sai nimeksi juuri tuon, Kaikki pallot ilmassa. (All the Balls in the Air)


Ehdin juuri saada työn kantatuksi ennen kuin aurinko lakkasi paistamasta nurmikollemme, joten pystyin ottamaan näin hauskan kuvan! Tässä näkyvät mestaritikkaaja Soile Kivisen Töölön Tilkkupajassa toteuttamat tikkauksetkin oivallisesti.

Auringonpaistetta riitti portaillekin, mutta en saanut tilkkupeittoani laskeutumaan niin kauniisti kuin olisin halunnut. Sieluni silmillä näin tilkkupeiton ryöppyävän portaita alas, mutta todellisuus on lähempänä alas ryppyämistä. No, ei voi mitään! Värit ovat hyvät ja tikkaukset erottuvat myös. Siinä mielessä hyvä kuva.


Rusettiblokkien asetteleminen tällä tavalla ei ollut oma ideani, vaan sain inspiraation kahdesta Instagram-tilistä – tilkkutaiteilija Timna Tarr @timnatarr ja Maryse @maryse. Ensin mainittu inspiroi minua myös käyttämään värejä villisti.


Tilkkupeiton taustakappale tuotti jälleen päänvaivaa. Minulla oli kyllä kaksi ylimääräistä rusettiblokkia. Olin nimittäin tekemässä työstä isomman, mutta sommittelulattialtani loppui tila, joten en tarvinnut niin monta blokkia kuin aluksi olin aikonut käyttää.

Kaksi blokkiani eivät tietenkään riittäneet taustakappaleeksi. Sopivan värisiä kankaitakaan ei tuntunut olevan varastossa, enkä halunnut tähän mitään kummallisuuksia. Onneksi löysin ikivanhan bargello-kokeiluni! Aika tavaran kaupitsee! Teokseni sopi tähän mitä mainioimmin (sillä kankaat ja tilkkupinnat saa sopimaan yhteen ompelemalla ne yhteen).


Seuraavassa kuvassa näkyy, miten monenlaisista kankaista ompelin blokkeja. Käytin paljon jäännöspaloja, mutta leikkelin myös pitkiä kankaitani tähän. Niinpä minulla on jälleen ihan uudenlaisia jäännöstilkkuja käsillä.


Vielä löytyi pari valmiiksi painettua nimilappua, joista yksi sopi kuvioltaan juuri tähän peittoon:


Olin mielessäni päättänyt käyttää kirjavaa ja moniväristä kangasta Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoni reunakanttaukseen, mutta kokeilut paljastivat, ettei mikään aikomuksistani sointunut peiton kaikkiin osiin.


Niinpä ompelin reunakantin musta-harmaasta pilkkukankaasta.


Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeitosta tuli niin iso kuin sommittelulattialleni sopii eli noin 176 cm x 242 cm. Se olisi saanut olla vielä leveämpi, jotta olisin saanut siitä meille uuden päiväpeiton! Tämä on nimittäin viimeisin suosikkipeittoni.

Saturday, 12 August 2017

työvoitto: uusi tilkkupeitto

Ompelin tähän tilkkupeittoon ensimmäiset blokit helmikuussa 2014 eli keskeneräisyyttä kertyi 3,5 vuoden ajaksi. Pusersin sentään projektin päätökseen ja voin nyt esitellä valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Spektroliitti.


Nimi juontuu projektin alkuvaiheeseen, jolloin blokit näyttivät minusta miltei jalokivimäisiltä. Spektroliitti on suomalainen korukivi, joten se sopi nimeksi.

Vaikka hurmoiduin jalokivimäisistä blokeista hetkeksi, niin pian sen jälkeen värimaailmani nyrjähti ja projektiin alkoi tulla mukaan sopimattomia blokkeja. Hautasin työn pitkäksi aikaa vaatehuoneen nurkkaan, kunnes tänä keväänä käynnistin pelastusoperaation.

Kuten suurin osa tilkkutöistäni, tämäkin ilkkupinta oli hetken aikaa taustakappaletta vailla. Löysin kuitenkin Tuurin kyläkaupan kangasosastolta sopivan pakanlopun ihan tätä varten. Tietenkin kangasta piti hieman jatkaa, jotta se riitti taustaksi.


Olin myös löytävinäni peittoon sopivan, raidallisen reunakekankaan, mutta värisilmäni erehtyi. Se ei sopinut. Varastoista löytyi kuitenkin sopiva ja hauska kanttikangas:


Spektroliitti-tilkkupeitto on kooltaan 146 cm x 173 cm.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pintaan kauniit Baptist Fan –tikkauskuviot.


”Spektroliitti” on viides tänä vuonna valmiiksi ompelemani tilkkupeitto.


Valokuvassa peiton kuviot erottuvat selkeämpinä. Todellisuudessa, silmällä katsottuna tilkkutyöni näyttää melkein liian kirjavalta. Siksi en puhkea riemulauluun, vaikka lopulta sain projektista työvoiton ja peitto on valmis.

Hmm… mjaa… Spektroliitti-tilkkupeitto näyttää mukavalta ruohikolla, joten se varmaan toimisi hyvänä piknik-peittona! Mahdolliset ruokatahratkin häviäisivät kuvioiden sekaan. Panenpa harkintaan!

Thursday, 10 August 2017

valmis tilkkulaukku!

Sain keväämmällä merkillisen päännouseman ja rupesin ompelemaan vetoketjullista tilkkulaukkua. Milloin olen mahtanut sellaisen viimeksi viitsiä valmistaa?! Hyvin alkanut projekti tyssähti toukokuussa vaiheeseen, jossa olin spiraalitikannut tilkkupinnat tukihuopaan.

Ehkä merkillisempää oli kuitenkin, että sain aikaiseksi tarttua kassikappaleisiin, leikata ja valita tarvittavat muut osat ja ompelin kuin ompelinkin kassin valmiiksi asti. Tässä se on: Kulmittain-tilkkulaukku!


Laukun paraatipuoli näkyy hyvin, mutta sangat ja muut vain vähän. Silti valitsin tämän pääkuvaksi, sillä muistin tätä ottaessani vihdoin käyttää Tilkunviilaaja-kylttiä.

Tilkkulaukun valmistusvaiheista yksi on yllättävän työläs: sisätaskun ompeleminen. Yleensä kokoan taskun paloista, mikä työläyttää tekemisestä entisestään. Vuoritan sen, tikkaan yläreunan, ompelen Tilkunviilaaja-merkin, piirrän kohdistusmerkit vuorikappaleeseen, neulotan, ompelen, päättelen. Huoh!


En saanut taskukappaletta kovin hyvin näkyviin yhteenkään valmistujaiskuvaan, mutta tässä tasku sentään pilkottaa.


Vetoketjun päättelykappale kestää nyt katseen, vaikka katsoisi lähempääkin.


Kulmittain-tilkkulaukun toinen puoli näyttää tällaiselta:


Vaikka tilkkutyöläisen ei pitäisi osoitella virheitään (koska kolme kultaista sääntöä ovat: 1. Älä osoittele virheitäsi. 2. Älä osoittele virheitäsi. 3. Älä osoittele virheitäsi.), mainitsen silti, ettei tilkkupinnasta oikeastaan pitänyt tulla tällainen. Pari palaa lipsahti eri paikkaan kun olin aikonut, mutta jätin ne kuitenkin silleen. Alkuperäiset ajatukseni kun eivät nekään olleet kovin kummoisia.

Kulmittain-laukun mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 40 cm
  • Korkeus noin 36 cm
  • Pohjan leveys noin 15,5 cm
  • Käytin tähän 40 cm pitkän vetoketjun.
  • Sangat ompelin 9 cm x 66 cm –pituisista kaitaleista.

Vetoketjulipareesta tuli hyvän värinen ja se onnistui teknisesti.


Löysin myös hyvän värisen sankakankaan.


Sankojen sisällä on pyykkinarua vahvikkeena. Varastossa oli narua metritolkulla, mutta nyt alkaa naru olla huvennut olemattomiin. Vieläköhän sitä kannattaisi ostaa varastoon, vai ovatko tilkkulaukkuni loppuun ommellut?

Vielä mitä! Iloinen onnistuminen innostaa jatkamaan.


Voin milloin tahansa ruveta ompelemaan vetoketjulaukkua, kun Kulmittain-laukustakin tuli näin tomera!

Sunday, 6 August 2017

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.


Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:

Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.


Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!

Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.

Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.


Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.

Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).


Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!

No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.

Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.


Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.


Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).

Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?


Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.

Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.
  • Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.

Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.

Friday, 4 August 2017

6 tilkkutyöfaktaa, jotka olen sentään oppinut.

Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen.

Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa.

1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta.


Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa.


Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljelle kesämekon ompelussa.

Tällaisen tilkun peseminen ja silittäminen voi muuttaa tilkkua ennakoimattomasti. Joku kankaista saattaa päästää väriä jo 40-asteisessa pesussa. Jotain kangasta ei ehkä saa silittää lainkaan. Käytössä joku kankaista saattaa yllättäen hipua puhki.

2. Keltainen ei ole automaattisesti vaalea väri.


Keltainen tuntuu toki miltei aina vaalealta väriltä verrattuna esimerkiksi tummansiniseen tai keskisävyiseen punaiseen. Keltaiset kankaat ovat toisaalta usein värikylläisiä, eli keltainen pomppaa esiin – ei haalistu taustalle. xx

Musta-valkokuvasta näkee, että esimerkiksi numerokuvioinen keltainen on lähes samaa tummuusastetta kuin samassa blokissa näkyvä vaaleansininen kangas.


Tuossa blokissa tumma-vaalea-kontrasti ei olekaan täysin onnistunut.

Löytöjen mukana tulleessa hirsimökkiblokissakin keltaisen luonne näkyy selvästi.


Siniset ovat toki tummempia kuin keltaiset, mutta katse osuu keltaisiin.

3. Lentävä hanhi –blokkeihin on pikatekniikka.


Ehkä minulla oli käsillä neliöitä, joista pystyin helposti ompelemaan kaksi kolmio-neliötä kerralla? Joka tapauksessa olen koonnut tämän tuulimyllytyyppisen tilkkublokin lentävä hanhi –blokeista, jotka olen rakentanut kolmio-neliöistä.


Pääsen nykyään helpommalla tehdessäni lentävät hanhet suorakaiteesta ja kahdesta neliöstä. Jos lentävä hanhi –blokista on tulossa vähänkään kookkaampi, saan parilla lisäsaumalla vielä kaupanpäällisiksi kaksi kolmio-neliötä.

4. Blokkeja on kivampi ommella, kun kankaissa on valinnanvaraa.


Tuolloin kangasvarastoni oli vaatimaton ja siinä oli enimmäkseen vaateompelun jäljiltä jääneitä tilkkuja. Suurin osa niistäkin oli vielä muuta kuin puuvillaa.

En varmasti ollut suunnattoman ylpeä esimerkiksi tämän ananasblokin värityksestä edes silloin, mutta muutakaan punasävyistä kangasta minulla ei ollut tarpeeksi:


5. Paper-piecing on hidasta.


Toiseen ananasblokkiin olin löytänyt onnistuneemman värityksen – tämä menisi melkein seulastani läpi tänäänkin – mutta jaksoin tehdä tällä mallilla vain kaksi blokkia.


Tuntui, että yhden blokin ompelemisessa meni ikä ja terveys! Ei puhettakaan, että olisin onnistunut tekemään näitä edes neljä, joista olisin voinut ommella vaikka tyynynpäällisen.

6. Paper-piecing on yllättävän haastavaa.


Paitsi hidasta, paper-piecing on yllättävän haastavaa. Olen toteuttanut seuraavan blokin viittä vailla valmiiksi ilman, että palat olisivat vajaita, mutta entä viimeisellä kierroksella?


Viimeiset, blokkia kehystävät kaitaleet ovat kaikki pikkiriikkisen liian lyhyet, kuten ommelviivasta näkyy. (Toki tämän voi ommella osaksi jotain kokonaisuutta myös niin, että kehys on kapeampi.)

Viimeinen blokki on tietenkin myös esimerkki paper-piecingin työläydestä. En ole tehnyt näitäkään kuin yhden ainoan. Saattaa tietysti myös olla, että viimeisen kierroksen moka sai minut sisuuntumaan ja jätin projektin tämän ainokaisen blokin mittaiseksi.

Olen varmasti oppinut enemmänkin kuin kuusi tilkkutöihin liittyvää faktaa harrastusvuosieni aikana, mutta löytämistäni muinaismuistoista päättelen oppineeni ainakin nämä!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails