Sunday, 23 April 2017

ensimmäinen katoava nine-patchini.

Sain ystävältäni joululahjaksi paketin 5-tuumaisia kangasneliöitä, jotka edustivat minulle täysin vierasta värimaailmaa. Päätin ottaa ne kohtalon minulle osoittamana haasteena ja etsin omista kankaistani kuoseja, jotka voisivat sointua paketin kankaisiin, mutta jotka kääntäisivät sävyjä hieman minulle ominaisemmiksi. Pitkään pohdittuani päätin toteuttaa neliöistäni katoavan nine-patch –tilkkublokin. Toteutus on perin yksinkertainen – ensin ommellaan tavallinen nine-patch-blokki:


Kun blokki on hyvin silitetty, se leikataan keskeltä halki ja toisen kerran keskeltä halki.


Syntyneet palat ommellaan takaisin yhteen, kunhan paloja on sopivasti käännetty eri asentoihin. Minä valitsin tavan, jossa kahta kulmittaista palaa käännetään kumpaakin 180 astetta.

Kas näin - nine-patch on hävinnyt näkymättömiin ja tilalla on monimutkaiselta näyttävä tilkkublokki, joka oli kuitenkin erittäin helppo leikata ja ommella:


Tiedän, että tällainen värimaailma on monen tilkkuilijan mieleen, mutta minä en saa näihin tuntumaa.


Olen ommellut jo viisi blokkia, ja tällaiselta ne näyttävät yhdessä:


En tiedä, viitsinkö edes ommella loppuja neliöitä tällaisiksi blokeiksi. Tilkkupinta näyttää kovin sekavalta! Ehkä käytän nämä jonkun toisen tilkkutyön taustakappaleeseen. Tyynynpäällisenkin näistä voisi ehkä ommella. Mutta että ompelisin mitään näyttävämpää: eeeei, en minä.

Kompastuin siis kohtalon minulle heittämään haasteeseen jo alkumetreillä, mutta ei se mitään! Ehkä jo seuraava projektini tuottaa taas tulosta.

Friday, 21 April 2017

ompelin vetoketjupussukan.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että pidin tilkkukilta Syyringille pussukkademon ja esittelin valmiin Avoin-mallistoa olevan Viheriö-pussukan. Tässä on toinen demotuista pussukoista, joka valmistuttuaan sai nimen ”Kevätaurinko”.


Kevätaurinko-pussukan yläreunassa on uusimman väristä Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n nimikkokangasta. Hallituslaiset saivat pienen määrän kangasta, josta meidän toivottiin ompelevan esimerkkitöitä Tilkkupäivien myyntipöydälle. Ehdin viimeistellä ”Matkalla Kemiin” –pussukan, mutta eipä sekään päässyt myyntipöydälle asti, koska tilkkumatkani katkesi heti alkuunsa.

Tämän pussukan toteutin minulle tutuimmalla tavalla. Mitoitan tilkkupinnat aina vetoketjun mukaisesti – tässä tapauksessa kangaslipareilla päätellyn vetoketjun mukaisesti. En koskaan edes mittaa vetoketjua, vaan mittaan vetoketjulla.


Kevätaurinko-pussukasta tuli sen verran iso, että siihen oli melkein pakko ommella sisätasku. Kokoan sisätaskut yleensä useammasta palasta, ja niin tein nytkin. Taskuissa ei näy risareunoja, koska ompelen taskukappaleen kaksinkertaisesta kankaasta pussiin. Voisihan sen helpomminkin tehdä, mutta minun toteuttamanani kaikki helpotukset näyttävät ainakin ensi alkuun tökeröiltä. Parempi vain ottaa varman päälle ja toteuttaa varmasti siisti.


Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 30 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.
Kevätaurinko-vetoketjupussukka ei ole mitään erityismallistoa – ihan tavallinen tilkkupussukka vain.


Vielä viimeinen potrettikuva:


Kuvaushetkellä olisin suonut kevätauringon paistavan hieman huomattavammin. Pihakin oli niin märkä, etten pystynyt kuvaamaan tätä oikein muualla kuin kiviportailla. No, kevät keikkuen tulevi!

Wednesday, 19 April 2017

tästä ei meinannut tulla mitään.

Henkilökohtainen tietokoneeni tarvitsee yksinkertaisen kotelon. Olen sinnitellyt kotelotta jo vuoden, mutta aloitin projektin sentään jo jokunen viikko (kolme kuukautta) sitten. Silloin ompelin summamutikassa kaikenlaisia käsiin osuneita tilkkuja yhteen, enkä pitänyt lopputuloksia kovin hehkeinä. Ehkä syynä on, että käytin tilkkupintoihin eniten yhden tilkkupeiton taustakappaleesta viistettyä ylijäämäkaitaletta, joka oli vaaleaa ja mitäänsanomatonta, vaikka siinä oli sinänsä hauska ristisanatehtäväkuosi.

Projekti ei siis ollut kovin motivoiva, mutta hammasta purren otin sen esiin pari päivää sitten. Olin päättänyt, että koneeni oli vihdoinkin saava kotelon.

Minä vain olen niin onneton suunnittelemaan kolmiulotteisia kappaleita, että tein TAAS yhdestä kotelosta liian pienen. Se on esimerkiksi liian matala (konetta näkyy sentin siivu yläreunan alta). Liian matala kotelo ei puolestaan suojaa konetta kunnolla!


Kotelo on tietenkin myös liian tiukka. Koneen saa koteloon, mutta näppivoimien pitää olla kohdillaan. Harmi, ettei kuvasta kuulu, miten tiukalla olevat saumat naukuvat.


Edes tällaisen epäonnistuneen kotelon ompeleminen ei sujunut noin vain. Toinen tilkkukappale oli liian kapea (edes tällaiseksi vähän liian kapeaksi kappaleeksi), joten jouduin jo ompelemaan siihen levityskaitaleen. (No, kaitale ei minua olisi haitannut, jos kotelo muuten olisi onnistunut kooltaan.)


Panostin tähän sentään niin paljon, että ompelin kauniit vuorikappaleet.


Maailman toiseksi yksinkertaisin ompelujuttu, mutta niin vain epäonnistuin siinä!

Ajattelin tässä vaiheessa, ettei tästä korjaamalla saa sopivaa, joten päätin jo siirtää tämän kategoriaan Susi. Suunnittelin purkavani vuorin ja päällisen osiksi, käyttäväni vuorikappaleen uuteen koteloyritykseen ja päällisestä aioin ommella ruman pussukan.

Yön yli nukuttuani olin hieman rauhoittunut ja pystyin purkamaan kotelopäkäleeni osiin:


Aika surumieliseltä tämä näytti!

No, kävi sitten kuitenkin niin, että jatkoin kaikkia kappaleita pienesti ja ompelin kuin ompelinkin kotelon uudelleen valmiiksi.

Tällä kertaa siitä tuli aavistuksen verran liian väljä, mutta siitä en jaksa enää välittää, vaan julistan tämän valmiiksi ja annan tälle nimen Susihukka.


Olin vieläpä niin tollo päällisen jatkopaloja leikatessani, että viilsin vahingossa yhden liian kapean kappaleen. Jouduin jatkamaan jatkopalan jatkopalaa. Tämä ei kyllä ompelukilpailuissa pärjäisi! (Eikä tikkauskilpailuissakaan.)


Mutta valmis tämä Susihukka nyt on, ja tietokoneellani on sitä suojaava tasku. Se on hyvä asia, ja myös se, että vain minä joudun käyttämään tätä onnetonta tekelettä.

Monday, 17 April 2017

ompelin aika pienen pussukan.

Lupauduin kauden alussa pitämään pussukkademon tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Demoiluilta oli reilu viikko sitten ja valmistin sitä varten kaksi pussukka-aihiota. Ompelin tilkkupinnat, tikkasin ne ja kiinnitin vetoketjunkin. Siitä vaiheesta on helppo nähdä, miten pussukka ommellaan. (Toivottavasti.)

Tein kaksi hieman erilaista toteutusta. Pienempään tilkkupintaan valikoin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin menetelmän. Kun vetoketjun kiinnittää tällä tavalla, pussukan saa avatuksi ihan auki. Näin toteutettuja vetoketjupussukoita kutsun itse Avoin-mallistolaisiksi.

(Noudatan tutoriaalia vain vetoketjun kiinnittämisen osalta. Mitoitan pussukat vain summittaisesti.)

Demoilun jälkeen ompelin pussukat valmiiksi. Tässä ensimmäinen, joka sai nimekseen Viheriö:


Viheriö-pussukan tilkut valikoituivat normiperiaatteella, eli yhtä väriä ja sellaisia tilkkuja, jotka ovat käden ulottuvilla.

Toiselle puolelle vetäisin pari pätkää koristeommelta. Ompelukoneessani on ehkä 5422 erilaista koristeommelta (no ei nyt ihan), joita en ikinä käytä. Paitsi nyt käytin tätä yhtä. Jos olisin ollut tekemässä mitä tahansa muuta tuotosta, minua olisi tuollainen kankaan kupruaminen ottanut tukevasti päähän. Tilkkupintaan tuollainen pinnanmuodostus sentään sopii – jotenkuten.


Tilkkupussukoiden ompelemisessa vaikein vaihe on vuorikappaleen löytäminen. Minulla on tsiljardi pientä tilkkua ja nyyttikaupalla fat quarter –kokoisia tai hieman suurempia kankaita, mutta pussukan vuorin pitäisi aina olla jotain täysin joutilasta kangasta. Sellaista, mitä on paljon mutta ei tosi paljon, tai sellaista, mikä on jotenkin vaikeata käyttää tilkkutöissä. Sitten sen pitäisi jollain tavalla myös sopia pussukan tilkkupintaan.


Onneksi Viheriö-pussukka on niin pieni, ettei siihen ollut pakko toteuttaa sisätaskua. Sen kankaan löytäminen on vielä toinen lukunsa.

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 11,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm.

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun. Avoin-malliston pussukoihin pitää löytää tilkkupintaa selvästi pidempi ketju, koska se ulottuu reunan ulkopuolelle. Kuvasta näkee, miten paljon pidempi vetoketjun täytyy ainakin olla:


Vihreäsävyisen Viheriö-tilkkupussukan pohjapuolella näkyy ”vihreitä” kankaita – esimerkiksi yksi tilkku hennosti puna-valkoista kangasta.


Tässä vielä yksi kuva:


Viheriö-vetoketjupussukka on kuvassa vasta melkein valmis. Kuvan ulkopuolelle jää vetoketjun loppupää, joka kuvan ottohetkellä oli vielä viimeistelemättä. Kuvasta näkee kuitenkin, ettei vetoketjun vetimessä ole kangaskaitaletta.

Muuten, Avoin-malliston pussukoissa vetoketjun pään viimeisteleminen pienellä kangaspalalla on myös melkoisen ikävä työvaihe – vuorikankaan valitsemisen ja löytämisen jälkeen heti kakkossijalla.

Monday, 10 April 2017

vinoja o-kirjaimia.

Tämän tilkkublokin kuviossa voi nähdä ketjun lenkkejä, mutta kutsun näitä vinoiksi o-kirjaimiksi.


Etsin tilkkublokkimallin, jonka pystyisin ompelemaan 2,5 tuumaa leveistä kaitaleista ja päädyin tähän. Minulla oli sykähdyttävän puna-oranssi-vihreä-keltasävyinen kaitalerulla, jonka kaitaleista leikkasin kaksi pätkää ja kaksi kolmiota jokaiseen blokkiin. Lisäksi käytin neutraaleita (vaaleita, harmaita, tummanpuhuvia) kankaitani.

Sain yhdestä rullan kaitaleesta palat kahteen blokkiin. Muutaman värisiä kaitaleita oli kaksi, ja kun vähän jatkoin kaitalepaloja, niistä sai vielä tällaisia negatiiviblokkeja:


Olin lisäksi ommellut yhden testiblokin neutraaleista kankaistani, ja kun laskin kaikki yhteen, minulla oli 88 vino-o-kirjainblokkia. Yksi blokki oli valmiina noin 18 senttiä kanttiinsa, joten näistähän sai jo kivan kokoisen tilkkupeiton.

Jaoin ensin blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin sekä latelin ne suunnittelulattialle muuten satunnaisessa järjestyksessä ja asennossa, mutta tummat ”alimmas” ja vaaleat ”ylimmäs”.


Järjestys ei näyttänyt tasapainoiselta, joten sekoittelin keskivärisiä toisaalta tummien ja toisaalta vaaleiden blokkien joukkoon. Sommitelma miellytti silmääni ja ompelin blokit riveiksi.

Olin tasoittanut osan blokeista valmiiksi, mutten kaikkia. Tarkistin tässä vaiheessa rivin jokaisen blokin ennen ompelemista ja tasoitin liian suuret blokit. Tasoittelun sivutuotteena syntyi näin hehkeä kasa leikkuujätettä:


Lopputuloksena yksitoista blokkiriviä. ”Alareuna” on edelleen selvästi ”yläreunaa” tummempi, mutta kokonaisuus on vaihtelevampi.


Enää kymmenen saumaa, niin tilkkupinta on yhtenä kappaleena! (Mutta sitten sille täytyy ommella taustakappale, huokaus.)

Sunday, 2 April 2017

punavalkoinen vetoketjupussukka.

Jouduin pika-pikaa pussukantekohommiin kesken kaikkien keskeneräisten töitteni. Taas on takana yksi lukukausi tanskanopiskelua ja oppilaat valmistelevat yhteistä lahjaa kivalle opettajallemme. Viime kerralla jokainen toi jotain tanskalaista syötävää, jotka pakattiin ompelemaani København-kassiin. Tällä kerralla lahjat ovat punavalkoisia. Meidän perheen punavalkoiset muistamiset – mitä ne sitten ovatkaan, ehkä nameja – piilotetaan tänään valmistuneeseen punavalkoiseen vetoketjupussukkaan, jolle annoin nimeksi Dannebrog.


Tanskalaisethan kutsuvat lippuaan Dannebrogiksi.

En edes yrittänyt tehdä oikean lipun näköisiä blokkeja, vaan päädyin neliöihin. Minulla oli noin 11 cm x 11cm palasia, vähän sinne päin leikattuja. Leikkuroin ne ensin melko keskeltä halki ja ompelin siihen valkoisen kaitaleen.

Silitin raitapalat siisteiksi, leikkuroin ne toiseen suuntaan halki ja ompelin siihen toisen kaitaleen.


Koska leikkasin palat vähän eri kohdista, valmiissa pinnassa ristit ovat myös vähän miten sattuu. Oikean Dannebrogin oikeuksien omistaja ei voi tulla sanomaan, että plagioin.

Niin, eivätkä minun punaiseni ja valkoiseni tietenkään ole yksivärisiä, vaan hiukan kuviollisia.

Tikkasin ensin orgaanisesti aaltoilevat valkoiset viivat ristiosiin ja punaisiin osiin tein varjostustikkaukset punaisella.


Tällä kertaa minulla oli vanupala suoraan tilkkupinnan alla ja sen alla joutilas, hieman hipunut pussilakanapala. Dannebrog-pussukasta ei tullut kovin jäykkä.


Pussukka pysyy silti pystyssä itsekseenkin. Muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-merkin vuoriin.


Toiseen vuorikappaleeseen ompelin mukaan palan silkkipainajan testikangasta. Käsinpainettu kangas on tosi hienoa, vaikka nämä palat ovat ihan testaus- ja suttupaloja.

Huolittelin vain vetoketjun toisen pään, ja siihen sujahtikin sitten hiukan eri sävyistä punaista (ja kuviollista) kangasta.


Dannebrog-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Vaikka Dannebrog-pussukka ei edusta tavanomaista tilkkutyyliäni, se on kuitenkin minun oloiseni. Punavalkoisena se myös täyttää oppilasryhmän lahjalle asettamat vaatimukset ja mikä parasta, se valmistui huomattavasti ennen viimeisintä määräaikaa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails