Thursday, 19 October 2017

kahdenlaista tilkkupeittoa.

Ehkä luulitte, että olen kokonaan ryhtynyt tilkkupussukoiden valmistajaksi ja hylännyt tilkkupeittojen ompelemisen tykkänään? Mutta ei huolta! Ompelen yhä tilkkublokkeja – välillä enemmän ja välillä vähemmän ahkerasti.

Erityisesti olen ahertanut puna-valkoisen projektini parissa, sille kun on jo tilaus sisällä.


Pohdiskelin, miten tasoittaa epämääräisen kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit, mutta tilkkuystäväni Soile ratkaisi pulmani. Hän kehotti ompelemaan joka toiselle blokille vaaleat, joka toiselle punaiset kehykset.

Olin ajatellut käyttää kehyksiin samaa valkoista kangasta, jota blokeissakin on. Se on kuitenkin aika kankeaa, joten hylkäsin valkoisen kehysidean mieluusti.

Tartuin toimeen Soilen luona, missä pidimme yhteisen ompelupäivän viime viikonloppuna. Muutaman tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen minulla oli 19 valmiiksi kehystettyä blokkia. Soilen söpö koira suostui poseeraamaan blokkien päällä. Kuvan toisessa reunassa näkyy pieni kaistale ihanaa sinistä tilkkutyötä, jota Soile ompeli kokoon.


Punainen ja sininen yhdessä olivat kuin ”sisko ja sen veli”.

Pari päivää sitten sain kehystetyksi loputkin epämääräisen muotoiset blokkini. Asettelin kaikki 30 blokkia lattialle, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen. Kohta ompelen!


Olisihan liian järjestelmällistä, että kokoaisin puna-valkoisen tilkkupinnan ensin ja rupeaisin vasta sitten ompelemaan uutta! Siksi aloitinkin uuden projektin vielä entisen (ja entisten) ollessa kesken. Tein ensin koeblokin, joka onnistui kerralla melko hyvin. Kuvassa testiblokki poseeraa yhdessä ihanan batiikkikaitalepakettini kanssa.


Eikä kaitalepaketti ollut kuvassa syyttä! Noukin siitä pari kaitaletta, jotka ompelin rasteiksi, näin:


Tilkkupeittoon tulee eri tummuisia harmahtavia kankaita rasteille taustaksi, ja rasteja tulee niin paljon kuin kaitalepaketista suinkin saa.


Blokit ovat noin 25 cm x 25 cm kokoisia. Näistä saattaa tulla aika isokin peitto!

Wednesday, 18 October 2017

bisnespyjama.

Mies on valistanut minua, että jotkut nokkelat kutsuvat liituraitapukua bisnespyjamaksi. Niinpä annoimme yksissä tuumin uusimmalle pussukalle nimeksi Bisnespyjama, kun sen tikkaukset toivat hänelle mieleen liituraidat.

Tällä puolella liituraitoja ei oikein huomaa:


Tällä mustemmalla puolella ohuet raidat ovat sen sijaan selvästi näkyvissä:


Ompelu-urakkani ei sujunut kommelluksitta. Ompelin tomerana Tilkunviilaaja-merkin pussukan vuoriin huomatakseni lopuksi, että olin ommellut sen kappaleen alareunaan, en yläreunaan.


En lähtenyt purkamaan merkkiä vuorista, vaan ompelin toiseen vuorikappaleeseen uuden – nyt yläreunaan. Niinpä valmiissa pussukassa näkyy kaksi merkkiä, jos sinne kurkkaa sisään:


Ehkä kuvasta voi aavistella Bisnespyjama-pussukan avautuvan ammolleen. Kyseessä onkin Avoin-malliston pussukka. Siinä on lisäksi pitkä kantolenksu, joten se on myös Street-mallistoa.

Olen vihdoin oppinut mitoittamaan ja melko sujuvasti ompelemaan vetoketjun pään huolittelevan lipareen. Kiittelin itseäni taitavuudesta. Samalla tuli mieleen, että varmaan seuraavalla kerralla teen varmaan jonkun ylettömän typerän mokan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä!


Iloitsen silti tämänkertaisesta siististä saavutuksestani.


Bisnespyjama-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä 23 cm
  • Korkeus 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Ompelin Bisnespyjama-pussukan tilkkupinnan musta-valko-harmaista jäännöspaloista, joita terästin muutamalla punaisella tilkulla. Tilkkupinta on tikattu ohueeseen vanuun ja palaan collegetrikoota.

Wednesday, 11 October 2017

kissankuvia pussukassa.

Lahjaksi saamani kissakuviotilkut saivat lisää tilkkuja ympärilleen. Lisäsin ja lisäsin paloja, kunnes koossa oli tilkkupinta pienehköön vetoketjupussukkaan.

Tämä pussukka sai nimen Kaustinen - kissalla kun on kuvassa kaverina lintu.


Ensin minulla oli valmiina oudompi nimi ja vähän tarinaakin. Ajattelin antaa tälle nimen ”Maistuu kissalle”.


Nimi olisi ollut perusteltavissa, koska toisessa kuviotilkussa kissa näyttää olevan tyytyväisen näköisenä ruokakuppinsa ääressä.

Lisäksi ajattelin kertoa huomanneeni, että nykyisin maistumiseen liittyvä ilmaisu on yleisimmin ”maistuu hyvälle,” ei ”maistuu hyvältä,” kuten olen itse tottunut sanomaan. Kumpikin ilmaisu taitaa olla kieliopillisesti hyväksyttävä.

Toisaalta suomessa on myös ilmaisu ”maistuu minulle” tai siis myös ”maistuu kissalle,” jolla ei yleensä tarkoiteta, että jokin syötävä maistuisi samalta kuin minä maistun tai kissa maistuisi. Onnistuin silti tuomaan asian esiin, vaikka annoin pussukalle nimimäisemmän nimen.

Kaustinen-tilkkupussukan rakenteesta totean, että siihen löytyi riittävän pitkä, sopivahkon värinen vetoketju, jonka kiinnitin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti. Niinpä pussukan saa ammolleen auki – se on siis Avoin-mallistoa.


Olen jotenkuten oppinut leikkaamaan ja ompelemaan vetoketjun päähän aika siistin lipareen. Löytämäni vetoketju oli pitkä, mutta ei niin pitkä, että olisin voinut leikata siitä metallisen topparin pois. Se jäi siis lipareen sisään. Tikkausviivat väistelevät metallista palaa:


Kaustinen-vetoketjupussukka on paria edeltäjäänsä hieman kookkaampi.

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Pussukassa on noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kangaskaitaleesta taiteiltu kantolenksu, joten se on myös Street-mallistoa.

Kuva-arvoitus: Mitä puuttuu viimeisestä kuvasta?


Vastaus:

Aaaaaaaarghh! UNOHDIN ommella vuorikappaleeseen Tilkunviilaajan kangasmerkin. Miten SAATOIN unohtaa?! Täytynee tarttua neulaan ja kiinnittää merkki vuoriin käsin ompelemalla. Huokaus. Minä kun luulin tätä valmiiksi!

Monday, 9 October 2017

toinen syksyinen pussukka.

Vilske jatkuu tilkkuvarastolla! Ompelin valmiiksi toisenkin vetoketjupussukan jäännöspaloistani. Kaikenlaisia syksyisiä teemoja tuli mieleen pohtiessani sille nimitystä, mutta jokainen keksimäni vaikutti jo käyttämältäni.


Syksyisin haravoidaan, joten tuumailin jo nimeä ”Harava,” mikä osoittaa, kuinka tiukille nimen keksiminen otti. Haravoinnista tuli kuitenkin seuraavaksi mieleen viheliäisin haravoitava eli vaahteranlehdet, ja siitä vihdoin löytyi nimikin: Alla vaahterapuun.


Alla vaahterapuun –pussukan värimaailma on oikeastaan minulle aika vieras. Pidän enemmän viileistä väreistä!


Sen sijaan, että pussukka oleilisi vaahterapuun alla, kuvasin sitä omenapuun alla. En silti antanut sille nimeksi ”Alla omenapuun”.


Sen sijaan Alla vaahterapuun –vetoketjupussukassa on erittäin pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Pussukka voisi korvata käsilaukun, ellei mukaan tarvitse ottaa valtavaa määrää tavaraa.


Alla vaahterapuun –tilkkupussukka on nimittäin kooltaan aika vähäinen. Sen mitat ovat suunnilleen

  • Leveys ylhäältä 21 cm
  • Korkeus 13 cm
  • Pohjan leveys 7 cm.

Esimerkiksi sateenvarjo ei välttämättä mahtuisi tähän pussukkaan, jos mukana olisi pidettävä myös vaikka lompakko ja puhelin.

Ompelin tähän oranssi-mustasta lahjoitustilkusta sisätaskun.


Seuraavassa kuvassa vetoketjun toinen pää läheltä. Kuten huomaatte, ketju on siististi päätelty kangaslipareella. Löytämäni väreihin sopiva vetoketju oli tällä kertaa sen verran lyhyt, etten pystynyt toteuttamaan nykyisin suosimaani ketjunkiinnitystapaa. Niinpä pussukka ei avaudu aivan ammolleen.


Poseeraus omenapuun lehtien lomassa nurmikolla:


Melkein asettelin pussukan kuvattavaksi pahentuneen pudokasomenan viereen. Onneksi huomasin ajoissa! Vähänkö olisi ollut nolo kuva!


Kokosin pussukan tilkkupinnat kokonaan jäännöstilkuista. Tilkkupintaa tukevoittaa tikkausvanu, joka sekin oli jäännöspalaa – tilkkupeiton tikkaamisesta yli jäänyttä.


Tikkasin Alla vaahterapuun –pussukan pintaan yksinkertaiset spiraalikuviot.

Sunday, 8 October 2017

kaksijakoinen.

Tilkkulaatikolla, tai oikeastaan tilkkuja täynnä olevilla paperikasseilla on käynyt kova vilske. Vilskeen tuloksena minulla on jälleen esiteltävänä vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Kaksijakoinen.


Kaksinaamainenkin kävi terminä mielessä, sillä pussukkani toinen puoli on tällainen:


Puoliskot eivät siis ole juuri ollenkaan veljet keskenään. Näitä yhdistää ainoastaan ympyräkuvioinen kangas, jota on kummallakin puolella.

Vaaleamman puolen papukaijakangas on lahjoituspala, jota olen säästellyt monta vuotta. Nyt se pääsi tositoimiin! Huolehdin tikatessani vielä siitäkin, etteivät tikkausviivat kulkisi papukaijojen silmien poikki.

Haravoimaton nurmikko saattaa näyttää epäsiistiltä noin yleensä, mutta valokuviin se tuo kiehtovan lisäelementin!


Tummemman pussukkapuolen keskellä on tilkku Tyttären vauvalakanaa, jonka ympärille ompelin kaitaleet hirsimökkityyliin. Tällä kertaa tilkku asettui pohjan ompelemisen jälkeenkin kivalle kohdalle pussukkaa eikä rojahtanut liian alas.

Kotipihalla on siis haravoimatonta nurmikkoa, mutta siellä oleilee myös kottikärry, johon on nosteltu tuohta halkopinourakan jäljiltä. Tuohet ovat parasta sytykettä. Arvelin, että tuohikasa olisi myös mielenkiintoinen tausta pussukkakuvalle, mutta tulos oli lähinnä kummallinen:


No sitten! Mitä Kaksijakoinen-vetoketjupussukan sisällä mahtaa piillä?

Siellä on kivan kokoinen sisätasku:


Ja koska ompelin pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, se avautuu loistavan ammolleen.


Kaksijakoinen-pussukan mitat ovat suunnilleen seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Sivulenksu puolestaan on epämääräisen pituinen.


Kaksijakoisuus näkyy myös vetoketjun päättelylipareessa. Lipareen toinen puoli on lähinnä sini-vihreä:


Mutta lipareen alapuoli on lähinnä kelta-oranssi:


Tikkasin tilkkupinnat kiinni ohuehkoon tikkausvanuun, jolloin pussukasta tuli kohtalaisen pehmeä, mutta silti omillaan pystyssä pysyvä.

Saturday, 7 October 2017

tällaista ei tarvinnut ostaa.

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi.

Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta.


Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä.

Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni.

Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta:


Hehkuva setti Island Batiks –kaitaleita ja pari metriä ihanaa, syvänsinistä batiikkia, kiitos Töölön Tilkkupajan kangaspuodin!

Sunday, 1 October 2017

japanilaista tunnelmaa?

Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono.


Kimono-pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille.

Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala.


Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan?


Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon pussukan pohjan ompeleminen vie etukappaletta näkymättömiin.


Ompelin Kimono-pussukkaan pidemmän kantolenksun, joten se on Street-mallistoa. Vetoketju on toisesta päästä siistitty pienellä kangaspalasella.

Sisälle maltoin ommella sisätaskun, jonka väritys on ihan jotain muuta kuin muu pussukka. Ajattelin, että se on kiva yllätys pussukan avaajalle.


Tikkaukset ovat kahdenlaiset. Toisaalta ompelin suorat ompeleet salmiakkikuvioiden ja neliöiden ympärille vähän niin kuin korostukseksi. Käyttelin useaa eri väriä tikkauslankaa.

Sitten täyttelin lopun tilkkupinnan muurahaisenpolkutikkauksilla. Niihin valitsin harmahtavan, vaalean tikkauslangan.

Kun Kimono-pussukan pohjaa kurkkaa, löytää yllättävän tilkun.


Joudun tunnustamaan nolohkon laiminlyönnin. En muistanut mitata Kimono-pussukkaa ennen kuin luovutin sen Siskolle! Niinpä pussukan strategiset mitat tässä ovat arvauksia. Älkää luottako näihin:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Pussukassa on kantolenksu, jonka ompelin 6 cm leveästä ja 38 cm pitkästä kaitaleesta.



Kimono-pussukan tilkkupinta on tikattu bambuvanuun. Päälliseen käytin tosiaan toisesta työstä jääneitä tilkkuja, muita jäännöstilkkuja ja Valori Wellsin harmaata, pienikuvioista kangasta. Vuori on puuvillakangasta.


Viimeisimmät tilkkupinnat on nyt siivottu ompelupöydältä pussukoiksi. Ne eivät ehtineet kunnolla varastoitua minulla, sillä Sisko halusi ne kaikki. Hän on paitsi rakas minulle, myös mesenaattini ja uskollisin fanini.

Mitä luulette? Onkohan minulla tekeillä jo uusia pussukoita?

Friday, 29 September 2017

karkkipussi!

Ompelin melkein heti toisenkin pussukan valmiiksi. Tällä kertaa en ottanut valmistujaiskuvia vain melkein valmiista! Tällä puolella värit ovat jotenkin niin kirkkaat, että melkein hampaita vihloo. Värit (ja ehkä hampaiden vihlontakin) toivat minulle mieleen entisaikain Hedelmäkarkkiaskin. Siitä pussukan nimi: Karkkipussi.


Eihän pussukka mikään aski voi olla!

Toisen puolen väritys ei ole ihan yhtä räväkkä:


Karkkipussi-pussukka saattaa kuvassa näyttää oikein topakalta, mutta se on todellisuudessa aika taipuisa ja pehmeä. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vain ohueeseen polyester-tikkausvanuun.


Ai niin, ja tikkauskuviot olivat taas mitä mielikuvituksettomimmat, loivasti ja orgaanisesti aaltoilevat normitikkaukset.

Vetoketju avautuu erinomaisen laajalle – tässä on siis taas uusi Avoin-malliston tilkkupussukka.


Taaskaan en ommellut sisätaskua! Kyllä olen laiska tyyppi. (Oikeasti ajattelin, ettei näin pienessä pussissa mitään sisätaskuja tarvita.)


Karkkipussi-pussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Karkkipussissani ei myöskään ole sivulenksuja. Tosi simppeli malli siis!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails