Sunday, 31 January 2016

pussukkapäivät!

Psst! Luotettavalta taholta kuulin, että Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä alkoi nyt pussukkapäivät!

Pussukkaa on nähtävänä ja myytävänä vaikka minkälaista!


Käy hakemassa itselle tai lahjaksi! Vaikka osaisit itse tekaista pussukan tuosta vain, niin ehkä vaihtelu virkistää!

Pussukkapäiviä on pidetty myös Tilkunviilaajan työpajassa. Olen koonnut minipienistä tilkkupaloistani esimerkiksi sinistä tilkkupintaa. Kuva leikittelyn (tai leikkelyn) alkuvaiheesta:


Ja kuva leikittelyn lopputuloksesta. Tästä tulee iso-iso vetoketjupussukka, tai sitten säkki. Tuossa on 45-senttinen vetoketju ja Avoin-mallistolla mennään.


Olisihan minun pitänyt muistaa, että tilkkupinnat kannattaisi tikata ensin ja sitten vasta tasoittaa pussukkakappaleiden muotoon, mutta minulla oli kova kiire päästä projektissa eteenpäin.

Värkkäilin myös punaista tilkkuleikkiä. Olin ottanut esiin kolme pitkää vetoketjua, joista yksi oli mielestäni punainen (hämärässä oltiin) ja rupesin sitten ompelemaan väriin sopivia tilkkupaloja.


No eihän se vetoketju ollut mikään punainen, vaan violetti! Ensimmäiset ompelemani tilkkupalat eivät sopineet parhaiten vetoketjun väriin.

Lisäsin punaisiin vähän violetimman sävyisiä paloja, jotta väriyhdistelmä olisi luontevampi.


Kuvassa näkyy, että esillä on myös peruskasarivärinen eli vaalea mintunvihreä vetoketju. Siihen olen koonnut pussukkaa turkooseista ja vihreistä tilkuista. En ole 80-luvun jälkeen tainnut ostaa MITÄÄN vaalean mintunvihreää mitään (vetoketjun täytyy olla niiltä ajoilta peräisin). Silloin näin ja käytin sitä väriä tarpeeksi lopuksi ikää.

Suhtaudun nurjamielisesti vaalean mintunvihreään, mutta ehdoton inhokkivärini on silti 1970-luvulta tutuksi tullut sinapinkeltainen!

Vinkki vinkki: Töölön Tilkkupajan pussukkapäivillä (Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki) ei ole tarjolla vaalean mintunvihreää eikä sinapinkeltaista pussukkaa, mutta monen muun värisiä kyllä!

Friday, 29 January 2016

ja taas pussukka!

En viitsinyt viime postauksessani moitiskella uusinta Afrikasta itään –tilkkupussukkaa, ettei sen tulisi paha mieli. Koska hänet on käsitelty jo, voin kertoa, että toisin kuin häntä ommellessani, tähän vielä uudempaan Ruusunpuna-pussukkaan ompelinkin vetoketjun niin päin kuin se olisi pitänytkin ommella.


Tuo pussukan ulkopuolelle jäävä vetoketjuhuitula pitää olla ketjun alapää, ei sen yläpää. Pussukka avautuu näin vielä paremmin. Afrikasta itään ja tämä Ruusunpuna-pussukka ovat silti kumpikin Avoin-mallistoa.


Saako vuorista sellaisen käsityksen, että kankaan kuvassa olisi Tilkunviilaaja itse? (Minulla ei ole kierot silmät, mutta tykkään kyllä raidallisesta kuosista.)

Tässä pussukan paraatipuoli näkyy oikein kunnolla:


Sain tilkkupintaan vangituksi elegantin naishahmon Dior-henkisessä mekossaan. Toinen nainen ehti kävellä tilkusta ulos.

Ei ole tämä Ruusunpuna-tilkkupussukkakaan kovin iso:

  • Leveys ylhäältä 22 cm
  • Korkeus 13 cm
  • Pohjan leveys 6 cm

Toisella puolella pussukkaa tikkausviivat menivät ihan vinoon:


(No tahallani tietysti ompelin näin.) Tästä kuvasta vinot tikkaukset näkee vielä paremmin:


Afrikasta itään ja Ruusunpuna tulevat hyvin juttuun keskenään. Ne ovat kumpikin pehmeitä ja kompaktin kokoisia (hienompi nimitys pienelle). Tästä kaverikuvasta näkyy vähän paremmin, että ompelin heihin vetoketjut eri päin. Ruusunpunassa vetoketju on siten kuin alkuperäisessä Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalissa kehotetaan.


No, kumpikin avautuu silti hyvin ja kumpikin on joutavista jäännöspaloista kokoon kehitty. Hyödyttömästä tein hyödyllistä! Se saa aina iloiseksi!

Thursday, 28 January 2016

kiva meikkipussukka?

Ensin esimakukuva – en ehtinyt ihan saada pussukkaa valmiiksi, mutta silti piti näyttää jotain Instagramissa pari päivää sitten:


Sen sijaan, että olisin ommellut lisää lentäviä hanhia, harhauduin jälleen tilkkuvakan ääreen. Minulla on pieni Mango-nimisen liikkeen paperikassi, jossa on paperinaruhantaakit. Siihen laitan nykyisin kaikki pienenpienet jäännöspalat. Isommat laitan yhdelle hyllylle ja vielä isommat siirrän jossain välissä pöydän kasasta jäännöspalalaatikkoon.

Se paperikassi pienine paloineen on tosi inspiroiva! Saatan ajatella, että ompelin ihan vain pari palaa yhteen, seuraavaa kertaa varten siemeneksi, mutta sitten on koko ilta mennyt puuhassa.

Tämä uusin Afrikasta itään -pussukkani on paperikassin tilkkusilppusisällöstä ommeltu.


Naamapuoli näkyy tässä kuvassa paremmin.


Ehkä tämä sopisi meikkipussukaksi? Joko tosi kauniille ihmiselle, joka ei tarvitse useita meikkejä tai vaatimattomalle ihmiselle, joka käyttää meikkiä erittäin hillitysti. Afrikasta itään on nimittäin aika pieni:

  • Leveys ylhäältä 20,5 cm
  • Korkeus 13 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm


Voihan tässä jotain muutakin säilyttää kuin meikkejä. Koska tämä on Avoin-mallistoa, vetoketju aukeaa reilusti ja tänne saa sisään vaikka isommankin kännykän (sellaisen kuin minulla, minun kännykkäni on valtava). Myös pienet muistiinpanovälineet – pieni lehtiö ja kynännysä – mahtuvat tänne.

Päädyn melkein aina suoriin tikkausompeleisiin ja vielä niin, ettei tarvitse pyöritellä vapaata konetikkausta. Olen muutenkin aika suoraviivainen tyyppi. Sen verran revittelin pussukan toisella puolella, että kehitin muutaman kaarevan tikkausviivan. Mutta suoralla koneompeleella:


Tässä kaaret näkyvät ehkä vähän paremmin:


Otin kuvia taas työpaikan pihalla päiväsaikaan. Asetin pussukan märkään lumihankeen ja räiskin kuvat. Nyt ei ollut lainkaan yhtä kuvauksellista kuin viimeksi samassa paikassa kuvatessani, mutta valoa oli sentään paremmin kuin sisällä iltaisin olisi.

Afrikasta itään –vetoketjupussukka on taipuisa ja pehmeä. Siinä on tilkkupinnan lisäksi vain ohut tikkausvanu ja tietenkin vuori.

Taidan antaa tämän hyvälle ystävälleni lahjaksi, koska tämä on ihan hänen värisensä. Annan tämän hänelle vaikka ystävänpäivänä.

Monday, 25 January 2016

mitä tehdä lentävä hanhi -tilkkublokeista?

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia.

Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa:


Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain.

Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta!

Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa.


Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä kiinnostava. (Olen ehkä siksi lisännyt toisen pinnan ”kiinnostavuutta” käyttämällä pienempiä paloja ja sekä oranssia että limenvihreää korostamassa violetteja osuuksia.)

Punaisiin tilkkupintoihin maltoin käyttää melkein pelkkiä ihan oikeasti punasävyisiä paloja. Mitä nyt yhden mustan tilkun lisäsin tuonne.


Näistä tilkkupinnoista tulee lopulta uusia pussukoita Avoin-mallistoon.

Töölön Tilkkupajan Soile on luvannut perustaa Pajaan Pussukkapäivät ja sinne pääsevät minunkin pussukkani mukaan. Tarkkaile kanavia ja käy katsomassa ihkaeläviä pussukoita Vänrikki Stoolin kadulla, kunhan ne ehtivät sinne! Ehkä nämä kaksi pussukkaa valmistuvat ajoissa ja pääsevät Pajalle päiviteltäviksi.

Wednesday, 20 January 2016

ompele lentävä hanhi -tilkkublokki

Ompelen uusimpaan tilkkupintaani lentävä hanhi –tilkkublokkeja. Kerroin, että käyttämäni menetelmä tuottaa lisäksi kaksi ylimääräistä kolmio-neliötä, kunhan ompelen kaksi saumaa lisää.

Kokoan tilkkublokin yhdestä suorakaiteesta (15 cm x 8 cm) ja kahdesta neliöstä (8 cm x 8 cm). Tilkkublokissa suorakaide on tumma/vaalea ja neliöt vastaavasti vaaleat/tummat.

Mitat eivät mene aivan tasan näillä senttimitoilla. Tee rumista kankaista pari koeblokkia ja kokeile, miten neliöt kannattaa asettaa, jotta hanhesta tulee oikean näköinen. (Kolmion kärjen yläpuolelle pitää jäädä saumanvaran verran varaa: muuten kärki katkeaa tai sauman ja kärjen väliin jää toista kangasta näkyviin.)

Olen itse piirtänyt neliöiden nurjalle puolelle viivan, mutta taitavimmat ohjaavat silmämääräisesti ja siltä väliltä olevat tekevät piirrosviivan sijaan taitoksen.


Asetan neliötilkun kohdalleen (tiedän ompelemistani koekappaleista, mihin kohtaan se kannattaa asetella) ja ompelen viivaa pitkin sauman. Bonuspalaa varten ompelen vielä (tavallisen ompelu)paininjalan päähän, nurkan puolelle toisen ompeleen.


Tästä kuvasta näkyy, miten neliöstä tulee hanhen reunapala:


Hanhi (tai sen puolikas tässä vaiheessa) ja bonuspala syntyvät, kun leikkaat nurkan irti ommelviivojen välistä. Itse jätän hanhen puolelle leveämmän saumanvaran.


Tässä lopputulos: lentävä hanhi –tilkkublokissa on toinen nurkka valmiina ja bonus-kolmio-neliö vieressä.


Lentävä hanhi –tilkkublokkia varten täytyy ommella vielä toinen kolmio-neliö toiseen nurkkaan.

Vinkki: Älä tee kuten minä tein ensimmäisellä kerralla. Älä ompele toista neliötä hanhen nurkkaan ENNEN kuin olet kääntänyt edellisen oikeaan asentoonsa. Sillä tavalla ei synny tilkkublokkia, vaan joudut purkamaan juuri ompelemasi sauman. En suosittele, mutta itse aloitin niin. Kaikki virheet teen!

Ompelen näitä sarjassa muutamia kappaleita alusta loppuun ja käyn sitten silittämässä sekä lentävä hanhi –blokit että kolmio-neliöt. En halua viettää tuntikausia kerrallaan silityslaudan äärellä ja siksi silitän suunnilleen sitä mukaa kuin blokkeja syntyy.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupinta oli tässä kuvassa vielä ohut ja erossa taustakappaleestaan:


Nyt olen saanut sanan Töölön Tilkkupajasta, että mestaritikkaaja Soile on saanut työni tikatuksi. Tämäkin tilkkutyö on siis kanttausta vailla valmis! (Toki tasoittamista, nimen keksimistä, nimilapun kirjoittamista ja ompelemista vailla myös.)

Friday, 15 January 2016

tilkkublokkeja ja bonusta.

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta.


Värisuunnitelmana on tällainen:

  • Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa
  • Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä.

Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa.


Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja.


Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani.

Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista Aamuvirkkua isommat – 15 cm x 8 cm suorakaide ja 8 cm x 8 cm neliöt.

Isompien palojen etuna on se, että ylimääräiset kulmat jäävät isommiksi. Kun ompelen vielä toisen sauman ja leikkaan kulman irti saumojen välistä, saan bonuksena aina kaksi kolmio-neliötä.

Tämä kuva on ansainnut aivan sikana tykkäyksiä Instagramissa:


Eikä välttämättä ihme, että kolmio-neliöistäni on tykätty. Nämä ovat todellisia bonuspaloja. Syntyvät äärimmäisen vähällä lisävaivalla ja näyttävät kivoilta, niin kuin kolmio-neliöt tuppaavat näyttämään.

Saturday, 9 January 2016

eräänlainen yllätys.

Kehuskelin pari päivää sitten postauksessani, että olin melkein viikon ollut kangaslaihiksella eikä tehnyt heikkoakaan. Miten siis voin esitellä uusia kankaita jo nyt?


Haa, nämä eivät olekaan ostokankaita, vaan nämä putkahtivat amerikkalaisen ystäväni joulupaketista, joka saapui toissapäivänä! Lahjakankaita! Onko parempaa joululahjaa?!

Kankaat ovat niin hyvä joululahja, että olen yleensä ostanut joulupukin puolesta itselleni jotain kangasjuttua. Ihan vain, että saisin avata kangaslahjapaketin!

Ystäväni oli kirjoittanut mukaan lapun, jossa hän kertoi toivovansa, ettei hän ole ostanut minulle samoja kankaita aikaisemmin. Kaikki olivat minulle uusia! Miestä ihmetytti, kun selasin nyytit läpi ja sanoin ”ei oo tätä,” ”ei oo tätä,” ... ”Miten sä voit muka muistaa kaikki kankaat mitä sulla on,” hän kysyi.

Muistatteko te, mitä kankaita teillä on ja mitä ei, vai oletteko joskus vahingossa ostaneet toistamiseen samaa kangasta?

Uskon muistavani kaikki selkeän kuviolliset kankaani. Luulen muistavani kaikista myös sen, onko niitä yhtään jäljellä vai ei, mutta tästä en löisi vetoa. (Lyön vetoa vain jos tiedän varmasti voittavani vedon, eli en juuri koskaan lyö vetoa.)

Sen sijaan tiedän ostaneeni vahingossa kaksi kertaa samaa pilkullista kangasta. Jos harrastaisin yksivärisiä kankaita, niitäkin voisi olla vaikea muistaa, että onko juuri sitä sävyä itsellä ennestään vai ei.

Jos kankaista ottamani kuva oli eräänlainen yllätys, niin alkuvuoden postausten perusteella seuraava juttu ei taida olla yllätys ollenkaan! Voin nimittäin esitellä kolmannen äskeisessä tilkkuleikkiurakassa valmistuneen tilkkupussukan, jonka nimi on Hymy.


Hymy-nimi tuli kutsumatta mieleen. Tässä tilkkupinnassa on pieni pala kissakangasta, ja palassa näkyy vain kissan hymymäinen suu. Lisäsin hymyviivoja vielä tikkaamalla.

Toisen puolen kissa hymyilee vähemmän leveästi, mutta silläkin voi katsoa olevan iloinen ilme.


Tykkään tämän tilkkupussukan väreistä tosi paljon! On vaikea sanoa, minkä värinen tämä on. Ehkä sanoisin, että iloisen värinen. Siksi Hymy-nimi sopii tälle myös!


Yhtään pussukka avoinna-kuvaa en tajunnut tällä kertaa ottaa, joten en pääse esittelemään vuorin väriä. Ei siinä juuri esittelemistä ole – se on haalean vaalean harmahtavan vihreää, valkopallollista kangasta. Ihan perus.


Hymy-vetoketjupussukka on Hejsan-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat:

  • Korkeus 24 cm
  • Leveys 14 cm

Hyvää lauantaita sitten vaan! Meillä sataa taas lunta, isompia hahtuvia kuin eilen ja välillä vähän tiuhempaan, mutta edelleen sellaista höytyvämäistä pakkaslunta. Lunta on ollut tänä talvena vielä niin vähän, että jaksan olla lumisateesta innoissani.

Thursday, 7 January 2016

viileitä pussukoita. cool zipper pouches.

Esittelen toisen eilen valmiiksi ompelemani vetoketjupussukan, joka sai nimeksi Vinkeä. Näettekö, että olen kuvannut pussukan erittäin kylmässä säässä, noin -25 asteessa?

The headline is meant literally, since I took the photos in -25 degrees Celsius. Can you tell from the photo that it’s so cold? This zippered pouch is called Kooky.


Brrrr! Tämä on minusta vinkeä pussukka, koska etukappaleen näkyvälle paikalle sattui puolinolo tilkku, jossa lukee ”potty dog” ja näkyy koiran häntäpää. Toisaalta etukappaleella vielä paremmin näkyvä panda on reippaan ja iloisen ja vähän vinkeänkin näköinen.

Brrrr! The zipper pouch looks a little kooky to me because the front prominently features that slightly embarrassing patch with the tail end of a ”potty dog”. On the other hand, the even more prominently featured panda looks happy and bouncy and a little kooky, too.

Toisella puolella on kissoja, kukkia ja onnistuneemmin sijoitettu koiratilkku.

The other side features kitties, flowers, and a more successful looking patch of doggy fabric.


Vinkeä-vetoketjupussukka ei ole erityistä mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavat:

The Kooky zippered pouch is not of a particular line and its measurements are as follows:

  • Leveys ylhäältä 19,5 cm wide at the top
  • Korkeus 16 cm high
  • Pohjan leveys 8 cm deep at the bottom.
  • Käytin tähän 18-senttisen vetoketjun. I used a 18-cm zipper for this.


Vuorikangas on kokonaan samaa, nättiä harmaan-vaaleanpunaista kuosia.

The lining is all one fabric, one with a pretty gray-pink pattern.


Koska Loppiaisaatto-tilkkupussukan eiliset valmistujaiskuvat olivat niin ankeat, näytän siitä vielä pari kunnolla valoisassa ottamaani kuvaa.

Since yesterday’s pictures of the Twelfth Night pouch were so bleak, I want to share a few photos that I took today in proper lighting.

Ruusuisempi puoli: / The rosier side:


Vetoketju kiinni - / Zipper closed -


- ja vetoketju auki: / - and zipper open:


Nyt pitäisi kiireesti ommella kolmaskin valmiiksi tikkaamani tilkkupinta pussukaksi, ennen kuin työ jää kesken. Ei koskaan voi tietää, miten pitkäksi aikaa hylkään projektin, jos kone hyytyy kesken! Minulla kun on tekeillä myös se uusi tilkkupeitto, ja vuoristoinen tilkkupinta tarvitsisi taustakappaleen.

Now I should quickly sew together the third pouch whose surfaces I have ready, quilted and all. Otherwise it may end up being a WIP. One can never know for how long I’ll abandon a project if my achievement machine stops working. After all, I am working on a new quilt, and the scrappy mountain majesties surface needs a quilt back before it can become a quilt.

Wednesday, 6 January 2016

tilkkutöissä.

Mielessäni siintää jo seuraava tilkkupeitto ja olen leikannut ja ommellut siihen palojakin, mutta niin vain päädyin jälleen kokoamaan tilkkusilppupintoja. Silppuosia oli valmiina jo niin paljon, että minulla oli yhdessä hujauksessa palat kolmeen vetoketjupussukkaan.


Satuin löytämään näihin sopivat vetoketjutkin. Pidin sitä hyvänä merkkinä. Löysin myös sopivia jäännöspaloja tikkausvanua huoneen puolelta eli en joutunut käymään kylmällä vintillä. Toinen hyvä merkki! Tikkaaminen kannatti aloittaa viipymättä!

Ensin tikkasin sinisellä ja erittäin yksinkertaisesti vain viivoja.


Seuraavaksi otin esiin vaaleanpunaisia tikkauslankoja ja ompelin spiraaleja – se se on aina hyvä kuvio! Hauskaa vaaleanpunaista koirakangasta oli minipieni tilkku. Kun ompelin sen osaksi tilkkupintaa, siitä jäi aika hassun näköinen pala jäljelle.

Millainen on ”potty dog”? Onko se tuo josta näkyy vain peräpää?

No nallukka näkyy siivommin ja se onkin pussukan keskeinen hahmo. Toisella kappaleella seikkailee myös pari melko kokonaan näkyvää kissaa. Ei ole pelkkää peräpäätä tämäkään pussukka.


Sitten olinkin lämmitellyt tikkauspeukaloa (koska ihmisellä voi olla jauho- ja viherpeukalo, toki hänellä voi myös olla tikkauspeukalo) ja viimeistelin viimeisen tikattavan pinnan ihan vapaalla konetikkauksella! Ooh! Pitkästä aikaa vaivauduin!


Sain leikatuksi kahteen pussukkaan myös vuorikappaleet ja ompelin ne myös valmiiksi. Toisesta ei ole valmistujaiskuvaa, mutta toisesta on.

Ensin näytän kuitenkin, että ompelenkin tätä pussukkaa uudella menetelmällä. Olen äimistellyt Noodleheadin Open Wide –pussukoita ja nyt rohkenin kokeilla, syntyisikö minulta sellainen. Löytämäni sopivan värinen vetoketju oli nimittäin liian pitkä ommeltavaksi tilkkupintaan sillä tavalla kuin AINA toteutan pussukan. Jotenkin ei huvittanut ruveta lyhentelemään sitä, joten kokeilin uutta tapaa. Seikkailin!


Noudatin ohjeita ja kyllä niillä syntyi pussukka. Lisäksi se tosiaan aukeaa huomattavan avonaiseksi.

Anteeksi kalsea kuva, mutta esittelen silti uusimman Loppiaisaatto-tilkkupussukan:


Tällä puolella on tilkkupinta, joka on useamman kuukauden odottanut, että tulisi valituksi tilkkupussukkaan tai johonkin. Monta kertaa olen sanonut sille että ”olen pahoillani, mutta valinta ei tällä kertaa kohdistunut teihin”. Saa nähdä, tuliko myös pussukasta sellainen, ettei valinta kohdistu siihen.

Toisella puolella on myös sinistä. Yllättävästi pystyin pitäytymään melkein pelkissä sinisävyisissä kankaissa.


Loppiaisaatto-vetoketjupussukka on kooltaan tällainen:

  • 22 cm leveä ylhäältä
  • 13 cm korkea
  • 7,5 cm pohjan leveys.
  • Käytin tähän 25-senttisen vetoketjun.

Tässä Loppiaisaatto-tilkkupussukka on kunnolla auki:


Noodlehead on antanut mallille nimen ”Open Wide,” mutta rohkenen nimetä oman tällä mallilla toteuttamani malliston toisin. Minulla tämän näköiset pussukat ovat Avoin-mallistoa. (Mallistoon kuuluu toistaiseksi tämä yksi pussukka. Hejsan-mallistossa on sentään tätä kirjoitettaessa jo kaksi pussukkaa.)

”Älä osta mitään kangasta” –kuukausi on lähtenyt mallikkaasti liikkeelle. En ole vielä ostanut mitään kangasta – ei ole ollut edes läheltä piti –tilannetta - ja kuukaudesta on kohta viikko vierähtänyt. Voi että! Ja tomerasti olen ommellut varastoistani löytyneitä kankaita. Melkein ansaitsisin palkinnon.

Monday, 4 January 2016

Piilossa. - Hiding.

Rivakka tahti vain jatkuu! Eilen sain valmiiksi toisenkin Hejsan-malliston pussukan, jonka nimeksi annoin Piilossa.

I’m on a roll! I finished another zipper pouch of the Hejsan line and called it Hiding.


Kuvasin pussukan tänään ulkona. Ihan vain käväisin toimiston edustalla näpsäisemässä muutaman kuvan ja olin jäätyä. Minulla oli lämpimät saapikkaat ja untuvatakki, mutta ei päähinettä eikä tietenkään käsineitä, koska jouduin lääppimään älypuhelimen näyttöä. Hrrrrr! Mutta kiva, kun on lunta edes vähän!

Annoin pussukalle Piilossa-nimen, koska toisen puolen keskellä lymyää ujo lehmä. Olisin tietysti voinut nimetä pussukan sen mukaan, mutta silloin pieni tilkku olisi määrittänyt suurta osaa pussukasta. Piilossa-nimi sopii toiseenkin puoleen – siinä on puolestaan ujo kukka ja pari ujohkoa lautasta.

I took its graduation picture outside today. I just popped out of the office to shoot a couple of quick pictures in front of the building and I almost froze. I was wearing a warm pair of boots and a down jacket, but no headgear and of course no gloves because I had to use the touchscreen. Brrrrr! But it’s nice to have some snow at least!

The name Hiding was inspired by the shy cow that’s sewn in the middle of the pouch. I could have named the whole pouch “Shy Cow” but that way, a small patch would have determined the fate of the whole pouch. And the name Hiding also suits the other side – there’s a shy flower there and a couple of shy-ish plates.


Kankaat ovat taas tilkkuleikkien tuotoksia. Välillä leikkiminen sujuu ja välillä rupean ylianalysoimaan eikä sitten synny mitään valmista, palasia vain.

Mutta toisella kertaa teen palasista pintaa. Minulla on aikamoinen varasto näitä tilkkuleikkejä. Eivätkä jäännöspalavarannot vain vähene!

The quilted surfaces are again the results of patchwork play. Sometimes it’s easy to play but sometimes I over-analyze and then produce nothing usable, just bits and pieces.

Then on another playtime I put the bits and pieces together into a bigger piece. I have quite a stash of these patchwork plays, and still my stash of leftover pieces gets no smaller!


Kuvasta voi saada sellaisen käsityksen, että pussukka olisi isokin. No ei se ole! Se on 18,5 cm leveä ja 13 cm korkea. Vetoketju on noin 15-senttinen ja kun lisäsin kumpaankin päähän kangaslipareet, pussukan suuaukko on vähän epäkäytännöllisen kapea.

You may get the wrong idea about the size of this pouch when looking at this picture. It’s not big! It’s 18,5 cm wide by 13 cm tall. The zipper was around 15 cm in length and when I added the fabric tabs at each end, the opening got a little narrow to be optimally practical. Oh well!


Tilkunviilaaja-merkki on kiinni vuorissa siltä varalta, että joku joskus ostaisi tämän, tai muuten pitäisi tarpeellisena ja huolisi. Piilossa-vetoketjupussukka on kivan tuntuinen. Siinä on vain ohut tikkausvanukerros tilkkupinnan alla ja puuvilla vuorina. Tikkasin maltilla niin että pussukka jäi vielä pehmeäksi.

Vieläköhän huomenna pääsen esittelemään jotain valmista? En varmasti pääse! Välillä täytyy tehdä muutakin kuin tilkkuilla. Esimerkiksi tänäänkin viruin koko päivän toimistossa enkä voinut käytellä ompelukonettani ennen kuin töiden jälkeen. Onneksi sentään rohkenin ruokatauolla karata ulos valokuvaamaan.

(Oikeasti minulla on kiva ja vapaamielinen työ, mutta se pitää paikkansa, että ompelukoneen pariin pääsee vasta työpäivän jälkeen.)

There’s the Tilkunviilaaja tag on the lining on the chance that someone might buy the pouch one day, or otherwise considered this useful and would like to get it. The Hiding zipper pouch feels nice. There’s only a thin layer of batting underneath the quilt surface, and the cotton lining. I machine quilted the surface moderately so that the pouch remained soft.

I wonder if I’ll be able to show off something new tomorrow, too! Well I won’t for sure! I have to do other things every once in a while. For example, I was an office prisoner for the whole day and could not use my sewing machine until after work. I was lucky to break out for a moment on the lunch break to shoot these photos.

(Actually, my job is nice and liberated, but even so, I will only get to the sewing machine after the workday is over.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails