Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

ihana sininen tilkkupeitto.

Kuva
Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani: Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita” . Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä. Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää. Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli s

riemunkirjavia tilkkublokkeja.

Kuva
Olen sinnikkäästi ommellut riemunkirjavia neliö neliössä –tilkkublokkeja. Valtaosaan olen käyttänyt jäännöspaloja, mutta kyllästyin lopulta pyörittelemään samoja kankaita ympäri ja ympäri ja nyttemmin olen myös leikannut paloja pitkistä kankaista. Jee! Valmiina blokki on kooltaan vajaat 11,5 cm x 11,5 cm eli aika pieni. Arvelin, että minulla menisi ikä ja terveys, jos rupeaisin sommittelemaan tilkkupintaa näin pienistä yksittäisistä blokeista. Päätin, että ompelisin pieniä blokkeja aina neljä yhteen. Tasoitin blokkini ensin 11 cm x 11 cm –kokoisiksi. Siinä menivät sitten kulmittain olevien neliöiden terävät kärjet samalla, mutta pidän enemmän arvossa siistejä neliöitä ja tasakokoisia tilkkublokkeja. Olin muuten ommellut pari jotenkin aivan väärän kokoista blokkia. Niitä ei näy näissä kuvissa. Tasoitin ne samaan kokoon kuin muutkin ja ompelin pokkana pintaan mukaan. Tilkkupeitostani tulee jälleen aivan riemunkirjava! Minun lentävistä hanhista ompelemani ”Matkalla pohjoiseen”

kasarmilla.

Kuva
Tytär tarttui Nupullaan-vetoketjupussukkaan pian sen valmistumisen jälkeen ja vei sen lahjaksi ystävälleen. Pussukkaa ommellessani minulla ei ollut sille tiedossa kotia, ja tekeminen tuntui kivalta ja innostavalta, mutta vähän turhalta. Eipä tunnu enää turhalta! Nupullaan-pussukka pääsi töihin kasarmille: Tyttären (naispuolinen) ystävä suorittaa asepalvelusta. Hän on niin kiva, että otti minulle blogiani varten muutaman kuvan pussukasta tositoimissa. Valitsin tähän kuvan, jossa näkyy ikoninen peittokuosi, sotilasreppu ja kaappi. ! ! ! Eksoottista ! Ompelemani Nupullaan-pussukka ei ole piripintaan täynnä tavaraa, koska tein siitä tavallista isomman. On aina kyllä tosi hienoa nähdä, millaisiin toimiin pussukat ja muut ompelemani käyttöesineet ovat päätyneet. Joskus ihan kasarmille siis!

neliöitä ja muita muotoja.

Kuva
Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän. Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä: Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta: Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin. En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella. Tilkkutyönäyttelystämme vielä - Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin  näyttelystä "Kesän jatkot". Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntu