Wednesday, 30 September 2015

kuukauden neljäs tilkkupussukka.

Ta-daa! Tässä syyskuun neljäs valmistunut tilkkutyö eli vetoketjupussukka nimeltä Asunto 8D. Tällä puolella on nimeä inspiroinut D-kirjaintikkaus:


Ja toisella puolella se kahdeksikkotikkaus:


Sanon vielä, etten ottanut kuvia omalla pihalla. Ei kannata nyt kauhistella, eikö meillä leikata nurmikkoa lainkaan. Nurmikko on yleensä siisti, koska meillä on pettämätön nurmikon pituusanturi. Kun ruoho on vähänkään pitkää, Kissa alkaa kulkea siellä kahlaten – nostaa jalkojaan luonnottoman korkealle. Silloin Mies tietää, että nurmikko kannattaa leikata. (Minä en puutu tähän puutarhanhoitotyöhön kuin äärimmäisessä hädässä.)

Otin kuvat läheisellä viheralueella, koska sinne ilta-aurinko ylsi vielä, vaikkei omassa pihassa ollut enää kuin epäsuoraa valoa.

Asunto 8D –tilkkupussukassa on sävyihin aika hyvin sopiva, useasta eri kankaasta kokoamani vuori. Ei sisätaskua kuitenkaan.


Tilkkupussukassa on 25-senttinen vetoketju. Sen muut mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 42 cm kaitaleesta. 

Asunto 8D –pussukkakin on siis Street-mallistoa.

Olen tosiaan syyskuun aikana koonnut merkillisiä tilkkupintoja jäännöspaloista ja urheasti muodostanut niistä tilkkupussukoita, mielestäni melko onnistunein lopputuloksin. Syyskuun värimaailma on ollut syksyyn sopivasti ruskeavoittoinen.

Syyskuussa valmistuneet pussukat ovat siis Katinkontit, Syyssatoa, Rusakko ja tämä viimeisin eli Asunto 8D.


Vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta nämä kolme viimeisintä pussukkaa taitavat olla.


Näissä on saman oloista tikkausjälkeä. Kaikissa on ruskehtavaa väriä, paitsi Asunto 8D on harmaampi, vaikka toisaalta myös Syyssatoa-pussukassa on paljon harmaata.


Jokaisessa on tietysti se 25-senttinen vetoketju ja kaikki ovat Street-mallistoa. Kyllä ovat veljeksiä/sisaruksia (ainakin krysanteemitikattu Syyssatoa on tyttöpussukka). Katinkontit-pussukka on varmaan naapurista. Se ei ainakaan ole sukua tai korkeintaan sokeriserkku.

Seuraavaksi teen jotain aivan muun väristä! Vien ruskeat ja neutraalin väriset tilkut kauas piiloon ja otan esille vain ihania, söpömpiä kankaita!

Monday, 28 September 2015

valmis tilkkupussukka!

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla:


Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme:


Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää.

Paitsi pohjakappaleessa:


Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan.

Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekseen:


Kuvaussessiota varten olin tosin topannut pussukan sisään pohjaa pyöristämään parin villasukkia, jotka otin tätä kuvaa varten pois:


Vuorikappaleet on koottu parista eri kankaasta, jotka sointuvat melko hyvin pussukan päällipuoleen.


Käytin Rusakko-tilkkupussukkaan 25-senttisen vetoketjun. Pussukan muut mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm leveästä, 42 cm pitkästä kaitaleesta. 


Rusakko-pussukkakin on siis Street-mallistoa. (En juuri tee muunlaisia pussukoita nykyään.)

Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyvät melko sopivan verran valmiin pussukan nurkissa:


Rusakko on toinen kangassilpuista kokoamani tilkkupussukka. Kangas- ja väriyhdistelmät ovat merkilliset, mutta tykkään tästä silti. Tämä ei ole söpö, mutta käyttökelpoinen.


Tilkkupintaan tikkasin kaksi spiraalia kummallekin puolelle. Jos haluat tietää, miten ompelen spiraalit, katso tikkausohjeeni täältä.

Ai miksi juuri Rusakko? Tässä on aika lailla ruskeaa väriä ja rinkulakuviot toivat mieleen pomppimisen.

Kolmaskin tilkkupussukka on jo valmis, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Illat pimenevät niin nopeasti, etten eilen ehtinyt pitää toista kuvaussessiota.

Sunday, 27 September 2015

kaksi pussukkaa kesken.

Spiraalein tikkaamani tilkkupinnat ovat jo melkein pussukkana – olen ommellut niiden väliin vetoketjun.


Tähän vaiheeseen oli pakko lopettaa, sillä minulla ei ollut valmista kantolenkkiä. Mutta ei hätää: jäännöspalalaatikosta löytyi melkein heti sopiva kaitale, jonka olen jo silittänyt valmiiksi (mutta en ommellut). Tästä jatkan kohta.

Toinen pussukka sai pintaansa kahdeksikon muotoisen tikkauksen. En ole tikannut tällaista kuviota ennen. Valitsin rullalla erittäin kirjavalta näyttäneen vaihtuvavärisen tikkauslangan.


Sen sijaan toiselle puolelle muodostui taas D-kirjain. (D niin kuin Diana-vetoketjupussukassa.) Mitä muutakaan olisin voinut tikata noin ilmiselvän deen ympärille?


Tasoitinkin tikkaamani pinnat jo. Ei ole tämäkään pussukka kovin paljon vaiheessa enää.


Silti nämä ovat kesken ja tämän päivän tehtäviin kuuluukin ehdottomasti ainakin toisen valmistaminen ja nimeäminen sekä jos pussukka valmistuu valoisaan aikaan, valmistujaiskuvien näppäileminen.

Wednesday, 23 September 2015

syksyinen tilkkupussukka!

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa.


Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja.


Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle.


Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän.


Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Käytin tähän 25-senttisen vetoketjun, jonka päihin ompelin kangasjatkeet.

Tilkkupinta on tikattu ohueen tikkausvanuun, jonka alla oli pala vanhaa pussilakanaa. Tällä kertaa pussukka ei ole yhtä topakka kuin silloin, kun käytän jäykisteenä collegejerseytä.

Tikkasin pussukkaan krysanteemimaisia kukkasia, jollaiset tikkasin myös Tyttärelle antamaani Puutarhassa-pussukkaan taannoin. Tikkaus ei silloin sujunut kovin hyvin, vaan lanka katkesi monta kertaa. Teinkin silloin vain yhden kukan per pussukkapuoli.

Tällä kertaa minulla ei ollut krysanteemien kanssa mitään vaikeuksia! Siksi täytin koko tilkkupinnan krysanteemin terälehdillä. Käytin ensin miedosti vaihtuvaväristä lankaa, tosi nättiä, ja se loppui tässä vaiheessa:


Kukkien muodot näkyvät paremmin nurjalta puolelta:


Kuvassa näkyy tikkausvanun takana ollut pussilakanapala. Lakana on 1970-luvulta ja tykkäsin tästä oikein paljon jo silloin. Kiva, että se jäi vielä elämään, vaikka vain piilossakin.

Terälehtien väliin jäi vähän ryppyä – näytän teille, niin huomaatte, miten epätäydellistä teen - enkä välitä lainkaan!


Valmiissa pussukkapinnassa tällaisia ryppyjä ei huomaa ollenkaan. Menee ihan täydestä.

Tikkaus vei kyllä aikaa! Taidan pitää pussukan itse, vaikkei tämä varsinaisesti ole omimpia värejäni. Mutta voin nauttia kivasta tikkauskuviosta, jonka eteen näin kovasti vaivaa.

Seuraavaa kertaa varten opin, että voin tehdä krysanteemit ja terälehdet ISOMPIA, niin saan pinnan tikatuksi nopeammin valmiiksi. Pinnasta tulee silloin myös pehmeämpi.

Vielä haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat Tilkkulehteen liittyvää postaustani! Teillä oli loistavia kommentteja ja ajatuksia, ja niitä oli erittäin mielenkiintoista lukea!

Sunday, 20 September 2015

pyöreää.

Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille:


Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa.


Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat.

Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn.

Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää:


Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

(Tekeillä olevaan työhön tulee 225 ympyräapplikoitua suorakaidetta.)

Tietenkin on (ööh mikä on vähän noloa), mutta osaa en voi käyttää, sillä ne eivät joko sopisi väriltään tähän kokonaisuuteen tai ne eivät erottuisi taustakappaleista tarpeeksi.

Saturday, 12 September 2015

kangasleikintää.

Tässä vain lyhyt päivitys eli kolme upouutta tilkkuleikkipintaa ja kahdesta aiemmasta tilkkuleikistä koottu uusi pala.


Pidän näistä kaikista! Lisäksi näitä on erittäin hauska rakennella. Todellista tilkkuleikkimistä!

Minulla on ompelupöydän vieressä pieni paperikassi, johon olen viime aikoina kerännyt pienet jäännöspalat. (Minullahan on lukuisia jäännöstilkkulaatikoita, joissa on vähän isompia paloja.) Toteutin kuvan tilkkupinnat näistä pienimmistä paloista.

Sitten on tietysti vielä ne pienenpienet palat, jotka EU-säädös ehkä pakottaa keräämään nekin ja viemään kierrätykseen. Tunnustan: heitän pienenpienet palat kyllä roskiin niin kauan kuin en ole varma puuvillakuidun kierrättämiseen pakottavasta EU-direktiivistä.

Thursday, 10 September 2015

mitä ajattelin?

Hahaa, nyt te lukijat luulitte, että tarjoan jälleen teille ajatuksiani vuosien varrelta. Ehei! Minä paljastan muutaman kangashankinnan, joista näin jälkikäteen mietin: ”Mitä oikein ajattelin?”

Toivon, ettei kukaan loukkaannu. Tässähän voi olla jonkun teistä lempikankaita! Onneksi meillä ihmisillä on erilaisia makuja ja nämä ovat aivan minun omia makuasioitani. Jos joku tykkää näistä, se ei tarkoita, että mielestäni hänellä olisi huono maku, vaan vain erilainen kuin minulla.

Ja huom, olen ostanut jokaisen näistä kankaista itse.

Ensiksi kissaihmisen valitsemat kissakankaat:


No, tummanvihreätaustainen kangas näytti ostohetkellä modernimmalta eikä silloin ollut niinkään laajaa valikoimaa kuin tänään. Mutta silti. En varmasti ikinä ole tykännyt tuosta vihreästä. Ja viereinen kissakangas on periaatteessa hauskaa, mutta käytäntö on osoittanut sen vaikeaksi yhdistettäväksi minun töihini.

Sitten vähän erilaisia kuoseja eli kukkia:


Absoluuttinen kukkasilmä (vrt absoluuttinen sävelkorva) näkee näissä potentiaalia, mutta nämä eivät tunnu sopivan mihinkään töihini. Ne vain eivät toimi. Miksi ihmeessä ostin nämä?! (Varmaan siksi, että nämä absoluuttisen kukkasilmän näkökentässä ovat nättejä kukkakankaita.)

Eniten kuitenkin ihmettelen tätä:


Erittäin lyhyessä ajassa ostin kahdeksan nyyttiä kellanvihertäviä, melkein yksivärisiä kankaita. Kangaskaapissani ei ole toista vastaavaa ilmiötä. Onko alitajuntani jo kauan ennen tietoista mieltäni keksinyt mallin, johon näitä kaikkia tulen tarvitsemaan? Vai miksi ihmeessä ostan periaatteessa saman kankaan kahdeksan kertaa? Mitä oikein ajattelin?

Wednesday, 9 September 2015

9 lempikangastani.

Kankaat ovat ihania, eivätkö olekin? Toiset vielä ihanampia kuin toiset. Esittelen nyt yhdeksän lempikangastani - siis tämän hetken suosikkini!

(Tytär antoi idean tähän postaukseeni.)

Ensimmäisenä lempparina esittelen tämän kuosin:


Onko tämä kummallinen? On. Onko tätä vaikea käyttää? On ja ei. Jos haluaa kuvioinnin näkyvän kokonaisena, tähän on aika vaikea kuvitella tilkkutyömallia, ja mitä tämän ympärillekään laittaa? Mutta tästä saa todella mielenkiintoisia tilkkupaloja, jotka sopivat vaikka minkä kankaan kanssa yhteen.

Kolme sini-turkoosi-liilaa kangasta:


Ylin kukkakuvio ei ole kuvassa edukseen. Se on syvän violetti ja vihreä ja turkoosi. Ihana. Sen kanssa melko samanlaista värimaailmaa on tuo mutkittelevaraitainen kangas, joka terästää hauskasti pinnan kuin pinnan. Hempeä perhos-kukkakuvio on valloittava. Siinä on seassa vielä kiiltävääkin.

Lasken nämä kaksi eri väristä kangasta yhdeksi, koska näissä kuvio on kuitenkin se juttu:


Aivan merkillinen kuvio, mutta jotenkin kiehtova! Värisävyt ovat vielä innoittavammat tuossa puna-vihertävässä versiossa.

Kolme hyvin erilaista kangasta:


Heksagoneja ja plussia käärmeennahkamaisena kuosina. Kangas näyttää tilkkutyössä vielä paremmalta. Hehkuvat kukkaset. Kankaassa on nappiväritys! Ja jälleen merkillisiä kuvioita.

Sitten ehdoton lempikuosini:


Edellisten lempikankaiden näkemisen jälkeen voi olla vaikea uskoa, että näin perinteinen ja suloinen voi olla saman henkilön suosikki, mutta niin se vain on. Onko tämä kaunein kangas ikinä? Löydänkö koskaan tämän kuosin voittanutta? Miksi ostin ihanaa kangasta vain minimäärän ja miksi sitä on enää jäljellä vain pieni pala?

Monday, 7 September 2015

uusia säädöksiä?

Luin männäviikolla lehdestä jostain uudesta EU-direktiivistä, joka kieltäisi puuvillakuidun heittämisen roskiin. Ensimmäinen reaktio on tietysti nyökytellä. Kyllä, onhan kauheaa tuhlausta heittää puuvillaa sisältäviä vaatteita roskiin.

Tilkkuilija miettii asiaa vähän pidemmälle.


Kaikki puuvillakuitua sisältävä ei ole kovin isoa. Ilmeisesti meidän täytyy ruveta keräämään kaikki tilkku- ja lankasilppu talteen omaan kierrätysroskikseen? (Ai niin, osa meistä tekee sen jo, paitsi ettei sitä kutsuta kierrätysroskikseksi vaan varastoksi, josta otetaan materiaalia tilkkumosaiikkeja sun muita varten.)

Etsin lisätietoa EU-direktiivistä, mutten löytänyt. En ihmettele, vaikka sellainen olisi tulossa. Vielä kun sitten tietäisi, mihin oman puuvillakuitujätteen voi toimittaa. Ehkä sen voisi jo nyt laittaa lumppukeräyslaatikkoon (jos sellaisia on).

Sunday, 6 September 2015

taas kaupoilla!

Maailmankirjat tuntuivat olevan sekaisin, kun Mies ehdotti eilen minulle käyntiä kangaskaupassa.


! ! ! Tässä kohdassa kuuluu lukea edellinen virke uudelleen ja pitää kunnioittava tauko.


Kaatosateisesta ilmasta huolimatta lähdimme ajelulle Espoon suunnalle. Hän tarkasteli paria mahdollista autoa siellä päin ja olisihan ollut aika typerää olla käymättä Soukan Menita Outlet –myymälässä, kun melko lähellä olimme. Tämä oli siis hänen ajatuksensa!

Menita vietti 10-vuotisjuhliaan ja siellä oli ihan tarjouksiakin. Kankaat oli viime käyntini jälkeen siirretty ylempään kerrokseen takaseinän hyllyille (tästä ei valitettavasti ole kuvaa) ja niitä oli ehkä enemmänkin kuin viimeksi. Matkalta kangashyllyille temmoin mukaan kivanvärisiä vetoketjuja ja tässä onkin kuva hankinnoistani:


Hillitty harmaa, japanilaistyyppinen kangas, kesäkretongin näköinen kukkakangas ja Kaffe Fassett –kuosi. Sekä vetoketjuni.

Ostin vielä huvittavia kangaskuponkeja:


Ehkä teen näistä lasinalusia tai liitän osaksi jotain pussukkaa tai kassia. Aika näyttää!

En todella tarvinnut mitään – en edes vetoketjuja – mutta olisihan ollut synti jättää tarjoukset käyttämättä! Kankaat maksoivat näemmä 18,90 eur/m ja synttäreiden kunniaksi niistä sai peräti 20% alennusta. Valitettavasti en tiedä, miten kauan alennukset jatkuvat vai jatkuvatko.

Thursday, 3 September 2015

valmis pussukka.

Ompelin pitkästä aikaa sitä mukaa tikattavat tilkkupinnat ja tein niistä pehmeän vetoketjupussukan.


Saanko esitellä: pussukka nimeltä Katinkontit.

Nimi saattaa kuulostaa väheksyvähköltä, mutta toisaalta en onnistunut loihtimaan sellaista tilkkupintaa, joka olisi tismalleen minun mieleiseni. Ilokseni olen päätellyt, että joku tästä sentään tykkää.



Katinkontit-tilkkupussukan mitat ovat
    • leveys ylhäältä noin 20 cm
    • korkeus noin 17 cm
    • pohjan leveys noin 7 cm
    • vetoketju noin 15 cm pitkä
    • kantolenksu ommeltu noin 43 cm pitkästä kaitaleesta.

    Katinkontit-pussukkakin on siis Street-mallistoa.

    Kuin ihmeen kaupalla pussukan pohjaosassa on pohjalle sopivia kankaita. Myönnän, että tilkkujen sommittelu periaatteessa onnistui minustakin aika kivasti, siis sivujen tilkkukuviointi suhteessa pohjaosaan.


    Tein tähän kauniinpunaisen vuorin. Laiskailin enkä ommellut sisätaskua, mutta muistin sentään kiinnittää tekijämerkin:


    Katinkontit-vetoketjupussukka suoraan ylhäältä:


    Tästä näette vähän uuden pussukan taipuisuutta. Jos on tarvis, tämän saa survotuksi aika pieneen tilaan.


    Mitähän keksin ehdin seuraavaksi tehdä?!

    Tuesday, 1 September 2015

    kankaat kuplivat.

    Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Ja sama vielä kymmenen kertaa. Sitten olisin valmis tekemään jotain muutakin kuin tätä ympyräapplikaatiotyötäni, jos vain jaksaisin tai päivää/iltaa riittäisi.

    En valita, mutta teitä lukijoita käy hieman sääliksi. Mitään kovin uuden näköistä ei tahdo syntyä, vaikka näissäkin on monta uutta ympyrää.


    Sain toissapäivänä leikatuksi kaikki suorakaiteet. Ympyröitä leikkelen sitä mukaa. Olen käynyt yhden jäännöspalalaatikon läpi ja leikannut jokaisesta riittävän isosta tilkusta yhden ympyrän. Leikkasin myös paloja parista pitkästä kankaasta ja olen saanut näin syntymään taas lisää jäännöspalaa.

    Aurinko on paistanut joinakin päivinä risukasaan blokkipinoihin.


    Koristelemattomia suorakaiteita on aikamoinen pino, mutta valmiiksi applikoitujakin alkaa olla messevä määrä.

    Näistä kankaista tulee myös kuplia ympyröitä suorakaiteilleni – jokaisesta tai melkein jokaisesta yksi.


    Kun näkee näin ihanat kankaat, ilo alkaa kuplia mielessä. Hyvää alkavaa tilkkusyyskuuta kaikille!

    LinkWithin

    Related Posts with Thumbnails