Monday, 31 August 2015

elokuun viimeisen päivän ajatuksia.

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä.

Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni.

Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa.



Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista!

Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta -

Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli valmistunut hevosaiheinen Poninhäntä-laukku.


Ompelin näköjään myös vihertävää tyynynpäällistä. Siihen tuli hirsimökkiblokkeja! Ooh niitäkin pitäisi taas vaihteeksi tehdä – ne toimivat aina!

Vuotta myöhemmin toimeni olivat hämmästyttävän samanlaiset. Olin valmistanut tyynynpäällisen Tyttären tekemästä tilkkumosaiikista. Tuo huippukiva koristetyyny on asunut sängyllämme siitä saakka.


Tilkkulaukku oli työn alla – tällä kertaa isompi ja vetoketjullinen. Se sai muutaman päivän kuluttua valmistuttuaan nimen Syksyn sävel.

Elokuussa 2012 ompelin juoponpolkumallilla tilkkublokkeja peittoon, joka sai sittemmin nimen Arvoitus. Koska peitto ei sommittelultaan ole täysin mieleiseni, en viivy tässä puheenaiheessa pidempään.

Näihin aikoihin elokuussa 2013 ompelupuuhani olivat aika samanlaisia kuin tänään. Olin leikannut suorakaiteita palapelipeittoon ja olin valmistautumassa applikoimaan palapelipalojen nirkkoja kehittämälleni tilkkupinnalle.



Eipä ole tuo tilkkupinta valmiina vieläkään! Toivottavasti ympyräapplikoinnilleni ei käy samoin.

Viime vuonna tähän aikaan rakentelin plus-kuvioisia tilkkublokkeja.

Tähän on paljon mukavampi palata! Sain tilkkupeiton valmiiksi kohtuullisen nopeasti ja se on meillä päiväpeittona. Annoin sille nimeksi ”Pelkkää hyvää,” koska siinä on plus-kuvio poikineen.



Kissallajin olisi peitosta todennäköisesti sanottavana pelkkää hyvää (siis jos se puhuisi muutakin kuin kissaa).

Friday, 28 August 2015

näin leikkaat kangasta.

Minulta kysyttiin neuvoa kankaiden leikkuroimiseen! Olen tosi mielissäni, että PikkuBertta kysyi. Kukapa ei tykkää neuvoa oikein luvan kanssa?!

Kysymys kuului näin: ”Kuinka sinä teet isosta kangaspalasta vaikka 25 cm leveää suikaletta?”


Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla, joka minulla sattui olemaan työn alla!

Ohje: Leikkaa kankaasta leveä kaistale


Varmaankaan kankaasi ei sovi leikkuualustalle taittamattomana. (Olisipa hienoa, jos leikkuualusta olisi niin leveä!) Joudut taittamaan kankaan ennen leikkaamista ja itse taitan pitkät kankaat pituussuunnassa. Kankaan hulpioreunat vastakkain (eli ne reunat, jotka eivät rispaannu).

Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän vinoon. Jos taite on vino, leikkaamasi kaistaleen keskelle tulee v:n muotoinen vekki eli kaitaleesi ei ole suora siltä kohdalta.

Tässä tilanteessa kangas on siis kaksinkerroin leikkuualustalla ja tosi suorana. Taite on niiiin langan suuntainen, että:


Nyt suoristat kankaan reunan. Vaikka olisit vasta toissa viikolla leikannut kankaasta hyviä, suoria kaitaleita, niin vanha leikkuureuna on kuitenkin jostain vino. Aseta viivain niin, että sen viivat ovat toisaalta lankasuoran taitteesi ja toisaalta hulpioreunojen kanssa samansuuntaiset ja viistä kankaan reunasta vähän.

Viistämäsi reuna on valmis kaitaleen toiseksi reunaksi. Voisit ruveta leikkaamaan kapeampia kaitaleita viivaimesi avulla. Mutta sinäpä haluat leikata 25 cm leveän kaitaleen. Minä teen yleensä näin:


Asetan kankaan reunan leikkuualustan nollakohdalle viivan mukaan.

Asetan viivaimen kankaan poikki niin, että sen reuna osuu kummaltakin puolelta 25 cm viivalle:


Riips – leikkaan.

Muitakin menetelmiä on, mutta itse leikkaan näin.

Jos täytyy leikata alustan mittaa pidempi pala, saatan tehdä lisää taitoksia, tai sitten mittaan ja merkkaan ja leikkaan saksilla.

Toivottavasti ohjeeni auttoi PikkuBerttaa ja ehkä jotakuta muutakin!

Wednesday, 26 August 2015

kangasleikkejä.

Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta.


Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka.

Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat.


Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä.

Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä:


Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala voi toisaalta päästä mukaan myös vaikka seuraavaan, punasävyiseen tilkkuleikkiini – sitten kun minulla on taas inspiraatio vähän leikkiä.

Juuri nyt on nimittäin vakavaa. Täytyy tehdä paloja ympyräapplikaatiotilkkutyöhön.

(Ei se oikeasti mitään vakavaa ole! Se on hauskaa, mutta ei yhtä vapaata leikkimistä.)

Tuesday, 25 August 2015

terveisiä Lah(d)esta!

Pääsin viikonloppuna Lahteen ja kävin tutustumassa Wexlerin kangaskaupan uusimpaan myymälään. Kävin aikoinaan Wexlerillä menemässä pyörälle päästäni - silloin kun myymälä oli vielä keskustan tuntumassa. Olin hyvin pettynyt, kun myymälä ehti lopettaa ennen kuin pääsin käymään siellä edes toista kertaa.

Pettymykseni oli nyt pois pyyhkäisty! Myymälätila oli avara ja näin heti, missä kangasaarteet olisivat. Ensiksikin takaseinällä oli hulvaton sateenkaarellinen kangaspakkoja:


Kankaita oli houkuttelevasti esillä myös lankakoreissa:


Tässä oli vielä kirkkaamman värisiä:


Batiikkeja oli samalla sateenkaariseinällä. Otin niistäkin kuvan, kun en muista nähneeni suomalaisessa kangaskaupassa näin laajaa batiikkivalikoimaa.


Arvatkaa, oliko vaikea valita tästä runsaudenpulasta! En tietenkään tarvitse kangaspalaakaan, mutta kartutin kokoelmaani tällaisilla ihanuuksilla:


Eihän sieltä voinut tyhjin käsin lähteä - tuollaisten houkutusten keskeltä!

Vähän kuin menisi kissanpentua "katsomaan" miettien, että eihän sitä ole pakko ottaa. Kumminkin kuulee sanovansa ääneen että "joo tämä me otetaan" ennen kuin edes huomaa. Minullakin oli viisi pakkaa valittuna ennen kuin kunnolla tajusin.

Monday, 24 August 2015

vielä yksi nimipäivälahja.

Olen mukana kivassa kangasvaihtosysteemissä, jonka Tiinatei järjesti. Kerroin nimipäivälahjoistani tässä blogiviestissä ja hyvä olikin, että kerroin. Yksi kangasvaihtolaisista nimittäin huomasi, etten maininnut hänen lähetystään lainkaan.

En nimittäin ollut saanut sitä. On kummallista, että postia vielä näinä aikoina katoaa!

Mielestäni sain yllin kyllin kangaslahjoja enkä edes tajunnut yhden puuttuneen. Eikä se enää puutukaan. Paula lähetti minulle uuden nimpparilahjan:


Hieman syksyisemmän sävyinen upea paketti, joka sopii hyvin elokuuhun. Heinäkuussa, vaikka sitten loppupuolellakin, tällainen voisi herättää liikaa haikeutta. Mutta näin kuukautta myöhemmin paketti on sopiva kuin mikä! Kiitos, Paula – ja kiitos vielä kerran kaikille muillekin kangasvaihtolaisille!

Friday, 21 August 2015

värikäs tilkkupeittoni on valmis!

Kirjavat reunakaitaleet olivat peittooni juuri sopivat. Katsokaa vaikka:


Toisin sanoen kirjavat reunakantit eivät mitenkään pilaa uusinta tilkkupeittoani, joka sai Tyttären keksimän nimen Aamuvirkku.

Peiton ohjeen löysin Sew Mama Sew –sivustolta. Mallin nimi on Geese Migration ja sen on kirjoittanut Cynthia Brunz. Voit ladata Geese Migration -ohjeen tästä pdf-muodossa. Ohje oli hyvin kirjoitettu, ja myös senttimitat pitivät hyvin kutinsa. Voin suositella! Olen jo monta kertaa kertonut, miten paljon tykkäsin blokkien kokoamisesta!xkpl

Poikkesin ohjeesta niin, että tein peitostani kaksi blokkiriviä (seitsemän blokkia) pidemmän. Peittoni on suorakaide ja kooltaan 143 cm x 180 cm. (Ohjeen mukaan peitosta pitäisi tulla 157 cm x 157 cm neliö. Menin selvästi jossain hakoteille, kun peittoni on vain 143 cm leveä. Ohje oli silti hyvä!)


Ompelin tilkkublokkini aina yhtä väriä. Niitä tehdessäni en laskenut muuta kuin kokonaismäärän – en siis esimerkiksi suunnitellut, että minulla olisi yksi rivi keltaista, yksi oranssia jne. Kun blokkeja oli tarpeeksi, sommittelin niistä kokonaisuuden. Menin sillä, mitä minulta oli sattunut syntymään.

Tikkautin peittoni Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa mestaritikkaaja Soile Kivisellä. Tikkausjälki on ihana! Ostin häneltä villavanun, joten peitto on taipuisa ja kevyt.


Löysin varastoistani kankaan, joka sopi peiton taustakankaaksi. Sitä oli tarpeeksi, jottei minun tarvinnut jatkaa sitä kaikenlaisilla paloilla niin kuin yleensä. Kangas oli vieläpä niin leveää, että se riitti taustakankaaksi ilman yhtäkään saumaa. Siksi minulla ei ole peiton taustapuolesta erikseen kuvaa. Taustakangas näkyy tässä nimilappua esittelevässä kuvassa:


Kankaat ovat ihania! Katsokaa näitä värejä!


Asettelin peiton vielä valumaan pitkin kuistin rappusia. Aurinko osuu mehevästi yläreunan keltavihreään ja keltaiseen blokkiin, mutta rekvisiitaksi ajattelemani pelargoniat eivät tulleetkaan kuvaan mukaan juuri lainkaan.


Ulkona oli niin kirkasta, etten nähnyt kameran etsimessä paljon mitään. Hyvä, että tuli tällaisiakin otoksia!

Blokkeja kootessani leikkasin kaitaleita pitkistä kankaista ja paloittelin niitä neliöiksi. Blokkien valmistuttua minulla oli ylijäämäkaitaleita, joista sitten kokosin reunakantit A Quilter’s Table –blogin Striped Binding –ohjeen perusteella.


Reunakaitaleet ovat tosi kirjavat – mutta niinpä on peitossakin vaikka mitä väriä!

Olen tosi iloinen, että tein Aamuvirkku-tilkkupeiton. Tätä oli hauska ommella ja lopputulos on lempiväriäni eli värikästä. Peitolle olisi ollut useampi ottaja! Se miellyttää siis muidenkin silmää eikä ainoastaan omaani.

Jag ska länka till Visa och berätta måndag nr 99 på bloggen Bambisyr med sin Quiltglädje.

Wednesday, 19 August 2015

kirjavat kantit tilkkupeittoon.

Sain viikonlopun aikana tasoitetuksi lentävät hanhet –tilkkupeittoni, joten se tarvitsee seuraavaksi nimen, nimilapun ja reunakanttauksen. (Kuvassa tilkkupinta ennen mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyä eli käyntiä Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa.)


Nimi on keksittynä. Tytär keksi oikein kivan nimen, jonka saatte tietää, kunhan saan tilkkupeittoni valmiiksi.

Nimilappu on kirjoitettuna ja neulasin sen peiton taustapuolelle. Muutama käsinpisto ja sehän on kiinni.

Reunakantit! Koska tilkkupinta on värikäs, halusin kantistakin värikkään. Eikä minulle tällä kertaa riittänytkään siellä täällä vaihtuva reunakantin väri. Halusin vielä värikkäämmän kantin.

Ja halusin kokeilla, miltä A Quilter’s Table –blogin Striped Binding –ohjeen perusteella syntyisi, jos käytän peiton tekemisestä yli jääneitä 6 cm leveitä, vaihtelevan pituisia kaitaleita.

Valitsin ensin vähän hillitympää väriä. Kuvassa pilkistää kyllä seuraavakin katkelma, jossa on violettia, punaista ja keltaista. Eli ei hillittyä.


Lopuksi kokosin pätkistä pidempiä kaitaleita ja ompelin niistä raidallisen pinnan, jonka leikkasin vinokaitaleeksi. Tuleekohan reunakantistani jo liian kirjava?


Ei minun sanavarastostani taida helposti löytyä sellaista termiä kuin ”liian kirjava”. Mikä se on? (No ehkä se on ”jalokivimäisesti hohteleva tilkkupintani,” josta tuli sittenkin niin monivärinen, että hylkäsin sen toistaiseksi kaappiin.)

Näistä riemunkirjavista tulee siis reunakantti lentävät hanhet –tilkkupeittooni. Syteen tai saveen!

Sunday, 16 August 2015

liukuvaa väriä.

Teidän lukijoiden on ehkä vaikea ymmärtää, miksi olen innostunut tekemään näitä melko yksinkertaisia tilkkublokkeja. Eihän näissä ole mitään haastetta! Leikataan suorakaide ja tällätään päälle ympyrä – mitä tilkkutyötä se muka on?

Kivaa puuhaa kuitenkin. Käyn parastaikaa läpi jäännöspalalaatikkoani ties monennettako kertaa ja katselen kankaita ties monennellako tavalla. Pienikin pala voi päästä käyttöön.


Pyörylöistä tuli mieleen, että näytin niitä Miehelle. Hän on vuosien mittaan oppinut pari (mielestään) harvinaista erikoistermiä tilkkuilun alalta ja hän tiedustelikin, olenko oikein applikoinut pyörylät tilkuille. Kerroin aivan oikein applikoineeni ja käyttäneeni ompelukoneen kivaa tikkiä. Hän ihan hämmästeli, että ompelukoneesta syntyy tuollainen tikki. (Ihan kuin ikinä jaksaisin/ehtisin käsin applikoida pykäpistoilla!)

Toinen Miehen bravuuritermi on hulpio. Hän käyttäisi sanaa mielellään useamminkin, mutta ei sitä valitettavasti kovin usein tarvitse.

Tilkkupinnastakin tulee todella mainio - mikäli kokeiluihini on uskomista, ja miksei olisi.


Ei vaadi erityistä taidokkuutta, ei, mutta taustatilkkujen liukuvan värityksen ansiosta tässä on juju! Näen jo sieluni silmin, että valmis tilkkupinta on hauska, moderni ja hillityn värikäs.

Enää noin 253 blokkia niin tilkkupinta on valmis. Haha.

Saturday, 15 August 2015

tikkaan sitä mukaa.

Olen työskennellyt taas pelkkien tilkkupeittojen parissa eikä pussukkatehtaasta ole aikoihin valmistunut mitään uutta. Pohdin eilen, mahdanko edes osata ommella pussukkaa enää.

Kokeilin saman tien, syntyisikö sitä mukaa tikkaamalla minkäänlainen pussukkapinta. Sitä mukaa tikkaaminen tuli mieleeni, sillä Sisko kyseli, josko tehtaasta saisi pehmoisempaa pussukkamallia, ei pelkkää topakkaa. Tässä syntyy ensimmäistä pehmopussukkaa pitkään aikaan.

Riipaisin alkupalaksi jäännöspalalaatikosta neljän tilkun yhdistelmän, tämä on muistaakseni jäänyt tähteeksi tilkkulaukun ompelemisessa. Pala on kuvan keskellä ja siinä on kissakangastilkku.


Suoristin jäännöspalan reunan vaalealla kaitaleella ja ompelin seuraavaksi kaksi erilaista pötköä neliöistä, jotka jäivät yli lentävät hanhet –tilkkublokeista. Suosin punaista, mustaa ja valkoista, mutta piristän niitä vaaleanpunaisella ja limenvihreällä.

Vetoketju on 20-senttinen tarjousketju – eri pituus siinäkin kuin viime aikoina valmistamissani pussukoissa, joihin olen yleensä valinnut 25-senttiset ketjut.

Tämä ei toistaiseksi villitse minua, vaan näyttää vähän mjaah-maiselta. Täydennän silti tilkkupinnan ja ompelen toisen puolen myös ja näistä lopulta valmiin pussukankin. Aika kuitenkin tavaran kaupitsee! Kaikkien pussukoiden ei tarvitse näyttää samalta kuin viimeaikaiseni.

Monday, 10 August 2015

luokses' pompin.

Nimittäin applikoituna ympyränä luokses’ pompin. Tein ompelupöydän päällimmäisistä tilkkupaloista kangasympyröitä ja ompelin ne leikkaamilleni taustatilkuille:


Kaikkiin tilkkuihin en heti ehtinyt ommella ympyrää. Halusin tarkistaa, vaihtuvatko värit vaaleasta tummaan riittävän sulavasti.

No, ehkä eivät täydellisen sulavasti, mutta tarpeeksi sujuvasti - kelpaa minulle.

Vaikka olen silittämällä kääntänyt ympyröiden risareunat nurjalle, ompelen silti ympyrät taustatilkulle kivalla pykäompeleella, koska ompelukoneessani sellainenkin on!


Langanpäät ovat päättelemättä. Taitaa käydä niin, että minulle siunaantuu vielä aikamoinen langanpäättelyurakka, sillä teen applikoituja paloja melkein liukuhihnalla! Minulla on tilkkukasa pöydällä ja leikkaan aina yhden ympyrän jokaisesta jäännöspalakankaasta. Jos saan ylettömästi tuhlaamatta kiinnostavan kuvion ympyrän keskelle, leikkaan niin, mutta muussa tapauksessa asettelen mallineen summamutikassa tilkun reunaan.


Sarjani olisi näyttänyt kuvassa paremmalta, jos minulla olisi ollut leikattuna kaksi tilkkua myös kolmatta väriä. Toki tilkkutyöni on näinkin aika lupaava. Tämä on kiva malli! Pääsen hyödyntämään jäännöspaloja ja silti saan käyttää pitkiä kankaita suunnitelmallisesti.

Toivottavasti en kyllästy ympyröiden applikoimiseen yhtä perin pohjin kuin olen kyllästynyt palapelipeiton nirkkojen applikoimiseen!

Sunday, 9 August 2015

uusi projekti alkakoon.

Seikkailin Instagramin ihmeellisessä maailmassa ja satuin näkemään tilkkutyön, jollaisen haluan itsekin tehdä. Mallissa on tilkkuneliöille applikoituja ympyröitä. Kuulostaako tutulta? Aivan kuin tilkkupeittoni taaperolle eli Täplikästä menoa –peittoni.

Mutta ei aivan. Katsokaa, miten erilainen Coopcraftsin versio on – tässä linkki hänen On the Bubble Quilt –tutoriaaliinsa. Eikö olekin upea tilkkutyö?! Sovellan hänen ohjettaan eli teen muutaman asian eri tavalla.

Ensimmäinen poikkeama eli taustatilkkujen väritys. Minulla ei tietenkään ole oikeita ja oikean värisiä Kona-puuvilloja, vaan menen sillä, mitä kaapista löytyy. Taisin vähän aikaa sitten kehuskella kartuttaneeni neutraalin väristen kankaitteni kokoelmaa, ja kyllähän niitä oli aika monenlaista.

Minun piti löytää seitsemän eri kangasta, joiden värit/tummuudet liukuisivat tasaisesti toisesta toiseen. Päädyin tällaiseen väriskaalaan:


Olin kuitenkin tyytymätön skaalani alkupäähän. Valkoisen ja beigen kankaan välinen väriero oli liian huomattava. Mikä neuvoksi?

Ta-daa! Käänsin beigen kankaan nurjan puolen esille:


Kankaiden värit liukuvat riittävän hyvin toisesta toiseen. Tämä ei ole täydellinen, mutta paras mahdollinen saatavilla olevista kankaista.

Toinen poikkeamani on taustatilkkujen koko. Ohjeessa toteutetaan neliömäinen tilkkupinta, mutta en itse tykkää sen muotoisista tilkkupeitoista. Ajattelin ensin yksinkertaisuuttani, että minun pitäisi keksiä toisenlainen taustatilkkujen kuviointi, mutta tajusin sentään, että voin käyttää suorakaiteen muotoisia tilkkuja neliömäisten sijaan.

Kolmas poikkeamani tulee olemaan applikoitavien ympyröiden toteuttaminen. En käytä silitettävää liimakangasta enkä käytä ympyröitä risareunoin, vaan teen ympyrät samalla Sarah Fielken tekniikalla kuin tein Täplikästä menoa –tilkkupeiton ympyrät. Nämä ovat paljon pienempiä vain.

Ohjeesta sain myös lisäidean ympyröiden asemointia helpottamaan. Leikkasin pahvista mallin, jonka asetan taustatilkun yläreunaan, näin:


Sitten voin asetella tekemäni kangasympyrän paikalleen, näin:


Kuvassa ympyrä ei ole aivan paikallaan vielä, vaan vasta menossa paikalleen. Lopputulos on tällainen:


Vasta tätä kirjoittaessani tulin ajatelleeksi, että tilkkupeiton kuvio saattaisi olla parempi, jos ympyrät olisivat tarkalleen tilkkupalan keskellä eivätkä taiteellisesti hieman keskikohdan yläpuolella. Jatkan mietiskelyä.

Saturday, 8 August 2015

nyt jo!

Kirjoitukseni otsikko EI viittaa kirjoitteluni tiuhuuteen, koska edellisestä kirjoituksestani on pitkähkö tovi. En vain ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kirjoittaisin. Paitsi nyt! Tikkautin värikkään lentävät hanhet –aiheisen tilkkutyöni Soilella Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Sain valmiiksi tikatun peiton takaisin eilen!


Seuraavaksi tasoitan pinnan, keksin tälle nimen, kirjoitan ja ompelen nimilapun ja kehittelen tälle reunakantin. Sitten peitto onkin valmis!

Terävien kolmioiden ja neliöiden vastapainoksi valitsimme all over –tikkausmallin, jossa on pyöreitä muotoja.


Tilkkupintaan tuli hauskaa liikkeen tuntua!

Tikkauskuvion valitseminen tuntuu ensin lähes mahdottomalta, sillä vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta aina on löytynyt se oikea kuvio – se, joka tuntuu oikealta juuri tähän peittoon.

Tällä kertaa tikkauslanka oli maailman helpoin valita. Soile oli ostanut upeaa, himmeänä kiiltävää tikkauslankaa, joka sopi tilkkupintaani kuin nenä päähän. Muita vaihtoehtoja ei tarvinnut edes katsastaa! Lopputuloskin oli todella onnistunut.

Tämän tilkkupeiton nimi historian kirjoissa pian on:


Tein nimittäin historiaa. Ensimmäisen kerran ikinä löysin varastoistani tarpeeksi ison kangaspalan tilkkutyön taustakappaleeksi. Minulla oli sopiva pala erikoisleveää, ruusukuvioista puuvillaa, joten minun ei tarvinnut ommella YHTÄKÄÄN saumaa taustakappaleeseeni!

Tilkkupeitollani on jo koti tiedossa. Rakas Siskoni on paras asiakkaani. En tiedä, mihin hän sijoittaa kaikki, mutta tämäkin pääsee hänen hellään huomaansa. Tytär olisi myös ottanut tämän itselleen, ja voisin hyvin pitää tämän itse. Olipa onnistunut tilkkutyö!

Onneksi minulla on hautumassa jo seuraava tilkkutyöprojekti! Kerron siitä lisää ensi postauksessani.

Monday, 3 August 2015

valmis tilkkupinta.

Yhdistelin 32 kaikenkirjavaa tilkkublokkia välikaitalein tilkkupinnaksi, joka näyttää tällaiselta:


Tilkkublokit ja niiden asettelu vaalealle pohjalle perustuvat Geese Migration –tilkkutyöohjeeseen. Ohjeen mukainen tilkkutyö olisi neliö, mutta pidensin tilkkupinnan suorakaiteeksi ompelemalla tähän 7 tilkkublokkia enemmän kuin ohje kehotti tekemään.

Pelkkä tilkkupinta on en verran ohut, että tuuli pystyy tarttumaan siihen:


Kunhan saan pinnan tikkautettua vanuun ja taustakankaaseen (ohoi, Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu, tässä on kohta tulossa tikattavaa sinne), tarvitaan tuulosta ankarampaa puhuria, että peitto siitä kurtistuu.

Hanhet lentävät tilkkupinnassa sinne sun tänne.


Kuvan alimmaiset ovat matkalla ylös ja seuraavalla rivillä kiiruhdetaan niitä vastaan.

Sain viimeiset saumat ommeltua ja silitettyä niin myöhään illalla, että oli jo kiire kuvaamaan tätä päivänvalossa. Niinpä en muistanut edes mitata tätä! Mittaaminen olisi ollut järkevää, kun tilkkupinta oli sileäksi levitettynä nurmikolla.

Mitat taas tarvitsen, jotta osaan koota tälle sopivan kokoisen taustakappaleen. Nyt voinkin varastoistani valita sopivimman: minulla on ainakin kolmea tähän mahdollisesti sopivaa kangasta riittävät palat, enkä kerrankaan joudu ompelemaan taustakappaletta vaikka kuinka monesta eri palasta!

Sunday, 2 August 2015

melkein valmista.

Ompelemisen edetessä sain aina vain punertavampia tilkkublokkeja käsiteltäviksi, kunnes olin kellanpunaisessa, keltaisessa ja vihertävän keltaisessa asti. Kyllä värit ovat mahtavia! Ja hienoa, että joku suunnittelee ja valmistaa kaikenlaisia kankaita meille tilkkuilijoille käyttöön!


Tilkkupinnan vihoviimeinen kehystettävä oli “oikean ylänurkan” kellanruskehtava tilkkublokki.


Tämä ei ole lainkaan minulle tyypillisen värinen! Poistuin aika kauas mukavuusalueeltani.

Lähikuvassa näytän, että lentävien hanhien päät/siivenkärjet ovat välillä terävät, välillä ne taas ovat leikkautuneet näkymättömiin sauman alle.


Punaisessa tilkkublokissa samoin:


Mutta huom! Tylpät hanhet siellä täällä eivät vaikuta tilkkutyön kokonaisuuteen. Otin periaatteekseni, että tekisin hanhista niin hyvät kuin saisin helposti aikaiseksi. Tarkkailin kärkiä ja tein parhaani ja minulle tämä riitti oikein hyvin.

Kissa kävi myös toteamassa, että tilkkutyön hanhet ovat sopivat. Myöhästyin hiukan kameroineni enkä saanut itse teossa –kuvaa, vaan tässä näkyy rikospaikalta poistuva karvahenkilö.


Turvakamerani kuvasta ei taitaisi tunnistaa karvastusrikokseen syyllistynyttä, koska kasvot eivät näy? Onneksi teolle oli silminnäkijä. Syyllinen tavoitettiin ja se sai rangaistuksekseen lisää silityksiä ja rapsutuksia.

Tilkkupinta on kahta yhdistyssaumaa vailla valmis:


Huomisessa postauksessani voin varmaan jo esitellä valmiin tilkkupinnan!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails