Thursday, 26 February 2015

mitä ihmettä?

Mitä ompeluhuoneessa on tehty, kun keskeneräiset tilkkutyön osat löytyvät suunnittelulattialta tällaisessa järjestyksessä?



Siis oikeina ryppymyttyinä?!

Ihana lellik lemmikkimme Kissa oli leikkinyt tilkkutyöni myttyyn. Näin sen kelmin itse teossa, syöksähtämässä tassut ojossa kohti tilkkupintaa. Minulle se esitti, että ”tätä pahvinpalaa minä leikitän, katso nyt,” mutta en mennyt retkuun. Myttyäminen oli sen tavoitteena ja pahvinpalalelu oli tekosyy.

Leikin päätyttyä asettelin keskeneräisyystyötäni suoremmaksi lattialle:


Muistanette, että viimeksi edistin tätä tilkkutyötä kesällä mökkiloman aikana. Vielä puuttuu muutama palapelin nirkko – esimerkiksi yhdestä ”puuttuvasta palasesta” yksi nirkko.

Miksikö otin työn esiin juuri nyt? Rupesin kyllä tekemään punaisia tilkkublokkeja jäännöspaloistani, mutta sitten tuli mieleen, että enhän vain ompele mitään palapelityön kangasta lopppuun! Oli pakko ottaa työ esille ja tarkistaa.

Tilanne oli melko hyvä, mutta katsoin silti parhaaksi varmistaa käytännössä, että oikeita kankaita olisi tarpeeksi paljon vaaditun määrän nirkkoja ompelemiseksi. Niinpä olenkin ommellut yksinomaan tätä työtä pari iltaa putkeen.

Työni on ollut kesken niin kauan, että käytin mustan kankaan huomaamattani toiseen projektiin (Kuusten kuiske –tilkkupeittoon). Nyt täytyy kehyskappaleet ommella lähinnä sopivasta mustasta kuosista.

Työ alkaa lähestyä valmiuspistettä, enkä ole varma, että tilkkupinnan joka kohdassa on tarpeeksi kontrastia:


Toisaalta palojen värit vaihtuvat sujuvasti toisiinsa, toisaalta kontrasti on laimea. Toivon, että tämän idea avautuu sitten, kun koko tilkkupinta on valmis.

En taida ihan pian tehdä toista samanlaista. Nirkkoja on niin työläs leikata ja ommella, etten ole viitsinyt edes laskea, montako erillistä nirkkopalaa työhön on tarvittu.

Voi kun tämä olisi pian valmis!

Wednesday, 25 February 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten?

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi.



Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse!

Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää).

Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoitukseni nimikin oli kuvaavasti ”ei mitään valmista”.) Onneksi tämän vuoden helmikuu on ollut toista maata!

Kolme vuotta sitten esittelin blogikirjoituksessani käsin ompelemaani paper-piecing –tuotosta. Tuo tilkku on edelleen tilkkuna eikä sille ole syntynyt kavereitakaan. Samassa kirjoituksessa näyttämäni musta-valkoisen tilkkupinnan sentään ahersin urheasti Liisa-tilkkulaukuksi asti.



Vuoden 2013 helmikuun 24. päivänä paljastin hyödyllisimmät värioppini. Tutustu postaukseeni, niin opit samalla, miksi annoin esimerkkityölleni nimen ”Uhrauksia”. Missähän se mahtaa tätä nykyä olla? En ole nähnyt sitä aikoihin.

Viime vuoden helmikuun lopulla blogikirjoitukseni ei ollut mainos, vaikka ensimmäisestä kuvasta olisi saattanut niin päätellä. Olin aloittamassa inspiroivaa solmiotilkkutyöurakkaa, joka huipentui toukokuun Lions-tapahtumaan. Kalaasit-tilkkutyö oli vuoden 2014 toukokuussa tapahtuman arpajaisten päävoittona.

Minulla on vaikka kuinka paljon solmioita yhä jäljellä. Pitäisikö ommella niistä vielä toinenkin tilkkutyö? Tai viisi?

Sunday, 22 February 2015

mitähän tästä tulee?

Viime postauksen kommentissa anonyymi kysyjä tiedusteli minulta, lähdinkö tässä tilkkutyössäni toteuttamaan tiettyä visiota vai eteninkö ”mitähän näistä tulee” –periaatteella. Hyvä kysymys!

No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma.

Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea).

Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan.

Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehittyvän sitä mukaa kun paloja tulee lisää.

Tässä työssäni ompelen kivoja neliömäisiä tilkkublokkeja aina yhdestä väristä. Visioksi minulle riitti Syyringin keväisessä tilkkutyönäyttelyssä näkemäni, Maijan ompelema tilkkupeitto ”Kutulampi” yhdistettynä täyteyttään tursuilevaan jäännöspalalaatikkooni. Laatikossa tuntui olevan runsaasti sinisiä paloja, joten rupesin tekemään sinisiä blokkeja.

Ennen pitkää siniset jäännöspalat alkoivat huveta (ja kyllästyttäää), mutta keksin koota kierroksen violetteja blokkeja sinisen keskustan ympärille.


Sekä siniset että violetit tilkkublokit ovat nyt valmiina – tai siis niitä on keskenään sopiva määrä. Olen suunnitellut, että violetin kierroksen jälkeen seuraa kierros punaisia jäännöspalablokkeja, joten seuraavaksi rupean leikkaamaan näitä:


Punaisia tilkkuja löytyi laareistani paljon ja helposti. Näistäkin jäännöspaloista sommittelee jo monta blokkia, ja veikkaan, että löytäisin vielä paljon punaista, jos etsisin lisää.

Koska tilkkublokki ommellaan aika pienistä paloista, jäljelle jää enää vain vähän jäännöstilkkumateriaalia – ihannetapauksessa vaikkapa tällainen määrä:


Jouduin leikkaamaan violetteja blokkejani varten kaitaleita pitkistä kankaista, joten todellisuudessa jäännöspalani ainoastaan lisääntyivät! Voih minua. Toisaalta tilkkupintani on nyt todella kiva:


Siniset ja violetit tilkkublokit yhdessä ovat peräti sinisävyiset (tietenkin?):


Todellisuudessa tilkkupinta ei ole aivan yhtä soma kuin kuvassa, mutta olen tästä silti aika fiiliksissä!

Nyt kyllä mietin, mahtavatko punaiset blokit edes sopia näiden kanssa. Joudunko kenties kehittämään tähän tilkkupintaan jotain aivan muuta lisää, että tästä tulee riittävän iso? Entä mitä tapahtuu siinä tapauksessa punaisille tilkkublokeilleni (jotka ovat siis yhä leikkaamattomia ja ompelemattomia)? Aika näyttää.

Friday, 20 February 2015

siniset ja violetit tilkkublokit.

Sinisten, jäännöspaloista ompelemieni tilkkublokkien ympäröiminen violeteilla tilkkublokeilla on alkanut:


Ladoin siniset tilkkublokit lattialle tummuusjärjestyksessä: kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaikkein tummimmat tummat ja vaaleat blokit. Vasempaa reunaa kohden yleisväritys vaalenee. (Uskokaa pois, näin siinä käy!) Käännän näkökulman toisin, niin jo erottuu paremmin:


Ihan selvästi toisen reunan (tässä kuvassa siis oikean reunan) tilkkublokit ovat yleisvaaleampia kuin toisessa reunassa olevat.

Violetit tilkkublokkini eivät vielä läheskään riitä ympäröimään sinistä tilkkupintaa, mutta asettelin ne silti mukaan. Keksin myös, että kunhan violetteja blokkeja on tarpeeksi, kokeilen asetella tummimmat vaaleamman siniseen päähän ja päinvastoin.


Voi olla, ettei ideani toimi, mutta ainakin keksin sen ja voin kokeilla!

Sinisiä tilkkublokkeja on tosiaan 61 kappaletta. Merkillinen lukumäärä! Miten olen pystynyt tekemään niin merkillisen määrän? Violetteja tilkkublokkeja on nyt 24 kappaletta ja tarvitsen näköjään vielä 12, että violetti kerros riittää sinisen alueen ympäri.

Teen vielä yhden punaisen kerroksen kaiken tämän ympärille. Eiköhän sen jälkeen tilkkupinta ole sen kokoinen, että riittää peitoksi.

Tuesday, 17 February 2015

tilkkupussukka x 2 ja tilkkublokki x 10

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula:


Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa.

Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun.


Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman).

Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat:

  • Yläreunan leveys noin 25cm 
  • Korkeus noin 19cm 
  • Pohjan leveys noin 9 cm.

Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”.


Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava.


Vaihteeksi en ommellutkaan tästä Street-mallistolaista, vaan ihan tavallisen säilytyspussukan. Eikä tämä ole ihan saman kokoinen kuin Vekkula-pussukka, vaan strategiset mitat ovat nämä:

  • Yläreunan leveys noin 25,5 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 8,5 cm.

Sekä Vekkula- että Sininen matriisi –tilkkupussukan tilkkupinta on tikattu kiinni collegejerseypalaan ja keskipaksuun tikkausvanuun. Pussukat seisovat normaalioloissa napakasti ja omin voimin.

Kuvauspaikalla (joka oli aika rouhea) pussukat joutuivat epäinhimillisiin olosuhteisiin ja seisoivat vain hädin tuskin omin voimin.

Otin nimittäin pussukat tänään mukaan työpaikalle siinä toivossa, että olisin muistanut käydä keskellä päivää kuvaamassa ne ulkona kunnon päivänvalossa. Muistin sentään töistä lähtiessäni, että pussukat pitäisi kuvata ja siinä hädissäni parkkeerasin ne betonisen kukkalaatikon juurelle.

Navakka tuuli meinasi heittää rassukat pussukat Nevadaan asti ja pari kuvaversiota oli epätarkkojakin, kun kuvattavat heiluivat ja huojuivat. Onneksi sentään sain jonkunlaiset kuvat heistä. 

Tyydyin ottamaan vain välttämättömät ”puoli ja toinen puoli” –kuvat, sillä viima pieksi myös käteni jäisiksi.

Takaisin sisätiloihin.

Tässä kymmenen violettia tilkkublokkia (myönnän: yksi heistä näkyy erittäin vähän):


En voi väittää, että olisin ommellut blokit jäännöspaloista, sillä jättimäisistä jäännöspalalaatikoistani ei löytynyt juuri lainkaan tämänvärisiä jämätilkkuja. Ihme.

Jouduin siis myös ihan pitkistä kankaista leikkaamaan kaitaleita ja edelleen paloja!

Saturday, 14 February 2015

lopultakin seinällä!

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle.


Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!)

Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!!


Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa!


Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön sivulla, joten Töölön Tilkkupajan toteuttamat kauniit tikkaukset erottuvat hyvin.

Tämän jäännöspaloista ompelemistani tilkkublokeista syntyvän tilkkupinnan ympärille tulee uusi kierros samanlaisia blokkeja, mutta violetteja. Tuli vain mieleen noista Kuusten kuiske –tilkkupeiton violeteista osuuksista.


(Kuvassa on vain sinisiä tilkkublokkeja, kuten varmasti huomaatte. En ole ehtinyt ottaa kuvaa neljästä jo valmistamastani violetista blokista.)

Enpä ole tainnut näyttääkään teille, miten sileytän vaatteeni. Luonnonmenetelmällä:


Vaikka vaatteista tulee erinomaisen sileitä tällä menetelmällä, harmi vain, että niistä tulee myös kovin kissankarvaisia. Muuten ehkä rupeaisin myymään kehrääviä sileytysratkaisuja. (Omaa ratkaisuani en tietenkään myisi!)

Tuesday, 10 February 2015

kuuri päättyi.

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon!

Ostin monta erilaista pilkkukangasta.


Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset!

Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla:


Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin!

Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä.

Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla:


Näette ehkä, että vanu on aika muhkea. Tikkaus painaa sen lituskaksi, mutta tikkaamattomat osat ovat vielä pulleat. Pussukasta tulee valmiina jäpäkkä!

Kiitos tikkausongelmiini apuja vinkanneille kommentoijille! Kokeilen varmasti!

Monday, 9 February 2015

tikkauskoettelemuksia.

Ennen kuin Marimekko-kankaasta ompelemani tilkkupussukka oli tässä vaiheessa, olin joutunut vakaviin taisteluihin konetikkauskuvioinnin äärellä.


Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi!

Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.)

Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin.

Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan.

En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen jälkeen katkesi aina lanka. Lopulta vaihdoin tikkauslangan. Valitsin varmuuden vuoksi matalan rullan, koska punainen ongelmalankarulla oli pitkänomainen.

Eipä ollut enää mitään ongelmia. !!!


Minulla vain ei ollut matalalla rullalla kirkkaanpunaista tikkauslankaa, vaan jouduin tyytymään vaaleanpunaiseen.

Jatkoin tikkauksia. Tein toiseen tillkkupintaan rinkuloita ja mutkia. Ihan ookoot.


Mustan ja kukkaraidan yhdistelmään tekemäni kiemurat näyttivät minusta ehkä kaikkein kivoimmilta.


(Osa tikatusta pinnasta leikkautui valitettavasti pois, kun tasoitin tilkkupinnan vetoketjuun sopivaksi.)

Halusin tehdä pärekattomaista (tai ehkä paremminkin paanukattomaista, mutta menköön nyt pärekaton nimellä) pintaa toisen tilkkupinnan yläreunaan. Käytin tavallista mustaa ompelulankaa ja aloitin isoista kuvioista, jotka toteutin normaalisti tikkaamalla. Sitten ajattelin, että teen samaa kuviota mustaan kaitaleeseen, mutta pienempänä ja siirryin vapaaseen konetikkaukseen.

Tein yhden kerroksen pärekuviota vapaalla konetikkauksella, mutta sen jälkeen lanka katkesi. (Mustat tikkaukset erottuvat kuvasta luvattoman huonosti, mutta mustan alueen yläreunassa pitäisi näkyä kolme päreen/paanun mallista kuviota.)


Taas oli käytössä pitkänmallinen ompelulankarulla. Täytyy varmaan selvittää, miten vapaan konetikkauksen ja pitkänomaisen lankarullan voisi yhdistää menestyksellä.

Tosin täytyy jälleen todeta, ettei tällainen luova tikkauskuviointi ole minusta kivointa. Tikkaaminen on periaatteeessa ihan ookoo, muttei se ole minulle upea kokemus. Eikä lopputulos ole koskaan erityisen innostava. Tykkään tylsästi tavallisista suorista tikkauksista. Suora koneommel rulettaa!

Saturday, 7 February 2015

kolmenlaista tilkkutyötä.

Aloitan viimeisimmästä ihan vain vaihtelun vuoksi. Otin esiin suomalais-englantilaista kangasvaihtoa varten hankkimaani Marimekko-kangasta ja leikkasin siitä palat tilkkupussukkaa varten. Olin ovela ja  ostin sitä enemmän kuin Englantiin piti lähettää, jotta itselleni jäi samaa kangasta!

Olisi niiiin helppoa tehdä vetoketjupussukka yhdestä ja samasta kankaasta, joten totta kai ompelin Marimekko-palojen reunoille pari lisäkaitaletta.


Ensin ajattelin, ettei mikään varastokankaistani sopisi Marimekon jyrkkään kuosiin, mutta hahaa! Melkein mikä tahansa sopii, kun pannaan sopimaan.

Kun olen aiheessa vetoketjupussukka, näytänpä jäännöspaloista kokoamani pussukkapinnat:


Tartuin neliöblokkipaloja leikatessa syntyneihin vielä pienempiin jäännöspaloihin, leikkasin jokaisen vähänkin pitkähkön palan 2,5cm leveäksi ja tein niistä pienen tilkkulasagnen. Sitten ompelin lyhyistä paloista suorakaidepötkylät tilkkulasagnepalojen viereen. Täydensin parilla kaitaleella.

Kun ensin leikkaa jäännöspalat neliöblokkiin tarvittaviksi 5cm x 9cm paloiksi ja kun jäljelle jääneet tilkut vielä ompelee tilkkulasagneksi ja tilkkupötköiksi, palat hupenevat jo tosi vähiin! Katso kuvan yläreunassa näkyvä pieni pino.


Isompiakaan jäännöspaloja ei ole kovin paljon. Näistä leikkelisi toki vielä monta neliöblokkia, mutta taidan ommella jotain muuta välillä. Ehkä erivärisiä neliöblokkeja? Jäännöspalalaatikolleni tekisi todella hyvää, jos muutkin tilkut hupenisivat kuten nämä siniset!

Sinisiä neliöblokkeja on kuutisenkymmentä. Jaottelin ne tumma- ja vaaleareunaisiin (tietenkin!) ja tummareunaiset lisäksi kolmeen eri vaaleuskategoriaan ja vaaleareunaiset kahteen.


Sommittelu on helpompaa, kun jaottelee ensin vähän. Kun lähden latomaan näitä pinnaksi, aloitan erittäin tummista, joiden kanssa tummemmat vaaleat vuorottelevat. Säästän sekä vaaleimmat vaaleat että vaaleimmat tummat tilkkupinnan yläreunaan. Alhaalla on tummempaa kuin ylhäällä – siinä on sommitteluni salaisuus.

Kuudestakymmenestä näin pienestä blokista ei vielä kokoa kovin kummoista tilkkupintaa, joten jatkan pintaa ehkä erivärisillä neliöblokeilla. Violeteilla? Vihreillä? Ruskeilla? En tiedä vielä.

Friday, 6 February 2015

näin ompelen tilkkublokin.

Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin.


Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin:

Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja.

Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta.


Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan.

Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuvassa näkyy, että lyhennän palaa todella aika vähän. Ehkä pitäisi lyhentää hiukan enemmän. Tarkoitus on, että kahdesta tilkusta koottu keskipala olisi neliö!


Ompelen seuraavaksi näiden ylä- ja alapuolelle tilkut. Koska tilkku on tätä palaa hiukan pidempi, ompelen tilkut keskipalan toisen reunan kanssa tasan. Toiselle puolelle jää ylijäämää.


Kuvassa näkyykin, että oikeassa reunassa on klappia. No sitten kun tilkut ovat kiinni ylä- ja alareunassa, etsin keskipalan keskikohdan ja nipsaisen siihen ihan lyhyen leikkuumerkin.


Ompelen reunojen palat ensin lyhyistä reunoistaan yhteen ja sitten yhdistelmäpalan kiinni tähän keskipalaan. Sovitan reunojen sauman leikkaamani pienen nipsaisun kohdalle, että sauma tulee keskelle blokkia. Ensin ompelen siihen reunaan, jossa kaikki on tasan, ja sitten toiseen reunaan.


Kuvassa näkyy, miten ompelen yhdistelmäkaitaleen sille puolelle, jolla on klappia. Luotan siihen, että olen leikannut ja ommellut suoria reunoja, niin voin ommella näin. Toinen vaihtoehto olisi tasoittaa pala suoraksi ennen ompelemista. Seuraavassa kuvassa on kaksi valmiiksi ommeltua blokkia.


Tällaisilta ne näyttävät vähän ennen silittämistä:


Kun tilkut ovat kaikki samaa väriä - eri tummuusasteisia vain - lopputuloksena on sointuisa tilkkupinta, vaikka käyttäisit vain jäännöspaloja.

Katso vaikka: tässä on blokki poikineen sointuisasti lattialla:


Ja tässä niitä on vielä enemmän ja vielä sointuisammin:


Ohjeeni mukaan pystynee ompelemaan tällaisia tilkkublokkeja, jos on tehnyt muutaman tilkkublokin elämänsä aikana, toivottavasti vähän paremmilla ohjeilla kuin tämä.

Niin, ja sitten kun blokki on ommeltu ja silitetty, se täytyy vielä tasoittaa neliöksi. Itse olen tasoitellut nämä suurin piirtein ja tasoitan ne täysin tasasivuisiksi vasta sitten kun on aika ruveta ompelemaan tilkkupintaa kokoon.

Linkitän tämän Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin "Visa och Berätta måndag" -listalle.
http://bambisyr-evaj.blogspot.fi

Thursday, 5 February 2015

jäännöspaloista tilkkublokkeja.

Leikkaan sinisävyisistä jäännöstilkuistani paloja, jotka ompelen kivoiksi neliöblokeiksi. Työ etenee joutuisasti.


Ompelen nämä tilkkublokit paloista, jotka ovat kaikki samankokoisia eli 5cm x 9cm.

Aika pienistäkin jäännöstilkuista saa leikatuksi ainakin yhden tällaisen palan... ..mutta melkein jokaisesta jäännöspalasta jää jäljelle vielä pienempi jäännöspala. Katso seuraavan kuvan yläreunassa näkyvä sinisenkirjava kasa.


Vaikka kuinka päättäväisesti tuhoan jäännöspalojani, niitä siis jää yhä jäljelle!


Koska pitäydyn vain sinisävyisissä paloissa, jäännöspalalaatikkoni on edelleen piripintaan asti täynnä muun värisiä tilkkuja! Pitäisi varmaan tehdä vastaavanlaisia neliöitä myös muista väreistä.


Ommeltuani vasta muutaman blokin ajattelin, että sinisistäni tulisi rumansävyinen tilkkupinta – kadutti ihan - mutta onneksi ei! Nyt kun blokkeja on enemmän, tilkkupinta on ihan nätti.

Tässä pinnassa ei ole yhtään palaa, joka olisi leikattu pitkästä kankaasta. Ja olen käyttänyt aivan mitä tahansa kuoseja, kunhan vain ovat olleet tulkittavissa sinisävyisiksi. Mahtaisi olla upeaa joskus pitäytyä vain niin sanottuihin kauniisiin kankaisiin niin, ettei seassa olisi yhtään rumeliiniblokkia! Mutta ei sovi minulle.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails