valmis tilkkupinta!

Kannustuksistanne ja epäilyistänne huolimatta ompelin violettien ja punaisten jäännöspalatilkkuneliöitteni väliin tummanharmaan kaitaleen.


Silmäni sanoi, että kaitale sopi näiden neliöiden joukkoon ihan hyvin. Olisin kyllä halunnut oikein syvän tumman sinisen kaitaleen, mutta sellaista kangasta ei vain ollut. Kummallista! Kangasvarastoni on melkoinen, mutta niin vain en läheskään aina löydä sopivinta, vaan minun on tyydyttävä suunnilleen sopivaan.


Kaitale on pitkällä sivulla kapeampi kuin lyhyellä, jotta sain tilkkupinnalle hiukan enemmän pituutta suhteessa leveyteen. Valmiista tilkkupinnasta tuli lopulta kelvollisen kokoinen eli 149cm x 210cm.

Levitin tilkkupinnan kuvausta ja myös mittaamista varten sängylle. Ulkoa tuli vähän valoa, niin että sain uuden tilkkupintani kuvatuksi.


Punaiset neliöni ovat todellakin aika lämpimän värisiä, varsinkin kun niitä vertaa kylmiin sinisiin ja viileisiin violetteihin.


Taas kuva lempiblokistani, vasemmalla alhaalla. Onkohan se siksi minulle mieleen, kun violetin lisäksi siinä on limenvihreää? Minä niin tykkään väreistä. (Eikä tarvitse kuin vähän pidempään tutkia ao. kuvaa, niin uskoo minun pitävän myös kuviollisista kankaista.)


No niin, ja sitten kuva melkein koko tilkkupinnasta:


Minulle kelpaa! Tässä on ihan omanlaisensa tunnelma. Epämääräisistä jäännöspalaläjistä on sukeutunut ryhdikkäitä neliöitä ryhdikkääseen muodostelmaan. Todellinen työvoitto!

Kun tilkkupinta on valmis, se kaipaa seuraavaksi taustakappaleen. Iik! Ei löytynyt taaskaan mitään kivaa joutilasta ja laajaa kangaspalaa, vaan lähden kokoamaan kappaleen useammasta palasta.

Minulla kyllä on yksi taustakangas, oikein varta vasten taustakankaaksi ostettu, mutta se on keltapohjainen kuviollinen. Tykkään väreistä, joo, mutta en kuitenkaan halua tähän työhön keltasävyistä taustakappaletta.

Sinisiä tilkkuja jäi yksi yli, kun olin epähuomiossa valmistanut niitä omituisen määrän. Haluan tietysti sen mukaan taustakappaleeseen. Tein sille kaveriksi samanlaisen tilkkublokin, mutta jättiläiskokoisen:


Sittemmin löysin taustakappaleeseen lisäksi yhden harjoituskappaleen plus-kuvioista tilkkublokkia. Se sopii tähän. Myös löysin sinisävyisen, kuviollisen vauvalakanan noin vuodelta 1996, sinistä unikkokangasta kapean mutta pitkän soiron ja punaisen kankaan, jossa on valkoisia tähtiä. Siinä ovat taustakappaleen pääosanesittäjät.

Kommentit

Aivosolu sanoi…
Mä niin tykkään noista punasista violettien vierellä. Kaitaleella tai ilman :)
Helena sanoi…
Tosi kiva lopputulos; kyllä tumma kaitele antaa rytmiä peittoon. Tuo jättiblokki on aivan mahtava. Itsekin uskalsin tehdä riemunkirjavan peiton jämätilkuista, se on vielä keskeneräinen (tähtiblokki).
Irma sanoi…
Hyvää näyttää taas tulevan erilaisista mielipiteistä huolimatta:)
Tiina sanoi…
Tosi hyvältä näyttää!
Unknown sanoi…
Punainen reunus on hyvä, edelleen katseni kohdistuu keskiosaan ;)
Tilkku & Tilkku sanoi…
Punainen reunus piristää peittoa ja antaa sille lämmintä sävyä. Hieno kokonaisuus.
Poutapilvi sanoi…
Olen sanaton. On kertakaikkisen kaunis.
Aivan uskomattoman upea peitto,mutta mitä muuta Sinulta voisi odottaa.
Punainen reunus on todella kaunis.Hyvä Sinä.
Tiinatei sanoi…
Iloinen ja hyvä lopputulos, kaitale on todella onnistunut ratkaisu.
TeSa sanoi…
Upea!
Mahdottoman suuren ja monivaiheisen työn valmiiksi saaminen on kyllä työvoitto.
Ihastuttava.
Päivityksiä sanoi…
Ryhdikäs on kyllä mallikas sana kuvaamaan tätä työtä! Kauniskin on kauniine jämäkankaineen :)
Saija sanoi…
Kaitale istuu kyllä! Jämätilkuista saa aikaiseksi hienoja töitä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.