Saturday, 29 November 2014

tietokonekotelo tilkuista.

Tyttären tietokonekotelo on valmis ja annoin sille nimen Paikkatasku.


Mittasin tietokoneen tarkasti mittanauhalla ja mitä sen jälkeen tein? Leikkasin ensin tikkausvanupalan ja collegejerseypalan tietokoneella mitaten – en siis mittanauhalla mitaten. Sommittelin tikkausvanupalan päälle tilkkublokit ja muut palaset ja ompelin pinnaksi. Erittäin senttimetrimitatonta touhua.


Tein pariin otteeseen varmistusmittauksen, edelleen tietokoneella. Vaikka se on lituska, sillä kuitenkin on paksuutta enkä luottanut siihen, että senttimitoilla tulisi kunnollinen.

Ennen kuin ompelin viimeistelytikkauksen kotelon suuaukkoon, kokeilin vielä viimeisen kerran, että Tyttären tietokone sujahtaa sopivasti koteloonsa. Siinä vaiheessa Tytär mainitsi, että olisin voinut tehdä suuaukon tuonne lyhyemmälle sivulle.


Joo se olisi varmaan ollutkin aika hyvä ajatus. Minulle ei vain tullut mieleenkään. Visualisoin kotelon koko ajan juuri tällaiseksi.


Paikkatasku-tietokonekotelo on Tyttären käyttämän tietokoneen kokoinen. Ompelin tilkkupinnan aiemmin valmistamistani tilkkublokeista, joita täydensin muutamalla muulla ompelupöydältä löytyneellä jäännöspalalla sekä farkkupaloilla. Käytin myös pari kaitaletta aivan äskettäin hankkimaani plus-heksagonikuvioista kangasta.

Kotelo on tikattu orgaanisesti aaltoilevin suorin ompelein ohueen tikkausvanuun sekä collegejerseypalaan. Kotelossa ei ole sulkemismekanismia, vaan se on maailman yksinkertaisin pussi. No on siinä sentään puuvillakangas vuorina, etteivät saumat ärvötä näkyvissä.

Thursday, 27 November 2014

tavaroita lattialla.

Asettelin sekä valmiit että keskeneräiset lasinaluseni huolellisesti sommitellen lattialle. Sitten vasta huomasin, että minun olisi pitänyt kääntää ne toiseen suuntaan, sillä valo tuli takaani. Tuntui aivan ylitsepääsemättömän työläältä, joten kuva on nyt otettu pikkasen kaukaa ja silti varjoa näkyy alareunassa.


Varmaan havaitsette kuitenkin, miten tarkka edellisessä postauksessani ollut sanallinen kuvaus näistä uusista lasinalusista oli.

En tahtonut millään keksiä, minkä kankaan ompelisin noihin puoliomituisiin kuponkeihin (etualalla) reunoiksi. Nyt kun sininen lumihiutalekuvioinen kangas on paikoillaan, näyttää siltä kuin se olisi varta vasten suunniteltu kuponkeihin sopivaksi (vaikka se ei ole).

Piilokuva:


No ei tämä oikeasti ole piilokuva: Tyttären tietokonetaskua ommellaan vuorikappaleen kanssa yhteen. Olisin saattanut saada taskun valmiiksi eilen, mutta ompelukone piipitti alalangan loppumisesta, joten lopetin siltä päivältä.

Eikö olekin kummallista, miten työläältä pienet hommat saattavat tuntua? Minulla olisi mennyt puolaamiseen enintään pari minuuttia (tai parhaassa tapauksessa vain 15 sekuntia puolan vaihtamiseen), mutta lopetin mieluummin. Ei jaksanut!

Tuesday, 25 November 2014

yllätyksiä.

Tytär yllätti minut iloisesti ja pyysi tekemään tietokoneelleen suojataskun. Yksinkertaisen pussin, ei edes mitään sulkijanappia saati vetoketjua. Taskun tarkoituksena on vain pehmustaa tietokonetta, kun hän kuljettaa sitä muiden tavaroiden lomassa laukussaan.

Kysyin, pitäisikö taskun olla yhtä kangasta vai voisiko sen toteuttaa tilkkutyönä. Yllätyin vielä enemmän ja vielä iloisemmin, kun hän piti tilkkutoteutusta parempana. Kokosin tilkkupinnan pari iltaa sitten:


Tiedän Tyttären pitävän uudesta plus-heksagon-kuvioisesta kankaasta, joten käytin sitä pari kaitaleellista.

Nyt kyllä hävettää kertoa, mistä muu tilkkupinta on kotoisin. Kaikki muut palat löytyivät ompelupöydältäni sieltä sun täältä, eikä pöydällä tämän jälkeenkään ole tyhjää pintaa. Olen ihme hamsteri ja haluaisin, että kaikki on koko ajan näkyvissä. Mitään ei voisi panna laatikkoon tai kaappiin oven taakse.

Hyvä asia oli tietysti, että minulla oli kivoja tilkkupaloja valmiina. Pinta valmistui todella joutuisasti, ja Tytär tykkäsi tästä. Olen nyttemmin tikannut pinnan ja olen ompelemassa tätä taskuksi.

Jotain ihan muuta:


Talvi yllätti autoilijat Helsingissä viime perjantaina. En ollut pahimpaan aikaan enää liikekannalla vaan jo kotona ja pääsin kuvaamaan (melkein) valmiit lasinaluset ulkona. Tässä ne lojuvat kinoksessa. Ne ovat vain melkein valmiit, sillä en ehtinyt ennen kuvaussessiota päätellä tikkauslankoja.

Nyttemmin langat on päätelty ja olen ehtinyt tehdä muutamia lasinalusia lisää, tikkausta vailla valmiiksi. Kun vain ehtisin joskus ottaa niistä kuvat valoisaan aikaan, niin voisin esitellä! Tyytykää sanalliseen kuvaukseen: toisissa on etäisen slaavilais-/englantilaistyylistä kukkakuviota keskellä ja punaiset reunat, toisissa on kirkasväriset, jouluaiheiset kuponkikuviot keskellä ja siniset, lumihiutalekuvioiset reunat.

Saturday, 22 November 2014

värikästä valmista.

Applikoin osuuteni eli yhden kukkakuvioneliön Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyyspeittoon, jonka on määrä valmistua ensi vuoden syksyksi. Teemme Kim McLeanin mallin Stars and Sprigs.


Töölön Tilkkupaja lahjoitti applikointiin taustakangasneliöt, ja kiltalaiset toivat varastoistaan tilkkuja, joista teimme kuviot. Kiltalaiset ovat muutenkin tarttuneet hyväntekeväisyystyöhön valtavalla innolla. Peittoon tulee yhteensä 40 kukka-applikaationeliöitä ja ne ovat ilmeisesti kaikki jo valmiit – nyt kun minäkin sain omani tehdyksi.

Töölön Tilkkupaja pitää joulun alla myyjäiset, ja minäkin olen valmistamassa sinne myytävää. Nämä matkalaukun nimilaput olen saanut jo valmiiksi ja muutama vielä pitäisi viimeistellä.


Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä tässä tapauksessa suutarillakaan. Vain yhdessä matkalaukussamme on sievä nimilappu – sen ostin syyrinkiläiseltä tilkkuystävältäni Ritvalta. Tekisi vähän mieleni ottaa tästä pinon päällimmäinen omaan käyttöön:


Siinä nimittäin lukee punaisen sydämen sisällä ”love to sew” eli rakastan ompelemista (kuvassa teksti näkyy ylösalaisin).

Matkalaukun nimilapuista tuli taas mieleeni, etten edelleenkään ole saanut blogiarvonnan lisävoittoja postiin. Tilkku & Tilkku ja Poutapilvi, pahoitteluni! Huomasin myös vastikään, ettei minulla ole Poutapilven postiosoitetta. Lähettäisitkö sen minulle Bloggerin profiilissa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni?

Olen saanut valmiiksi myös lasinalusia. Näitä keskikuvioita minulla oli yhteensä yhdeksän, kaikki erilaisia. Löysin nämä keskeneräisinä jostain pinosta, enkä edes muista, milloin mahdoin aloittaa työn? Ehkä toissa joulun alla?


Yhdeksän lasinalusta on hiukan outo määrä. Voisin paketoida kahdeksan samaan ja luvata yhden kaupantekijäisiksi? Tai neljä + neljä, joista toiseen yksi kaupantekijäinen? Voisihan niistä tulla 3 + 3 + 3 myös, mutta kolme lasinalusta on aivan kummallinen setti.

No, minulla on vielä aikaa miettiä ongelmaani (onneksi tämä ei sentään ole ainainen ongelma, kuten tontulla siinä joululaulussa, haha), sillä Töölön Tilkkupajan joulumyyjäiset ovat todennäköisesti vasta 19.-21.12.2014 eli juuri ennen joulupyhiä.

Wednesday, 19 November 2014

tikattu tilkkupeitto!

Töölön Tilkkupajan Soile on taas ahertanut tikkauspalvelua tuottaen, ja minunkin plus-kuvioinen tilkkupeittoni sai kauniin pinnan. Tikkaus kaunisti peittoa entisestään!

En ole vielä kantannut peittoani, joten tarjoan tässä postauksessani vasta esimakua.

Tavoittelin taiteellista vaikutelmaa ja viskasin tilkkupeiton huolettomasti puutarhapenkille:


Ihan ei ole taiteellinen tämä, mutta ei myöskään näytä viralliselta tilkkupeiton valmistujaiskuvalta.

Jos haluat tehdä samanlaisen tilkkupinnan, katso, millaisista paloista ompelen plus-kuvioisen tilkkublokin.

Vaaleassa pinnassa ja tällaisissa valaistusoloissa tikkauskuvio erottuu vaikeasti, voi voi.


Ei tästä kuvasta taida erottaa, että tikkauskuviona on hauskasti X- ja O-kirjaimia eli amerikkalaisittain ”kisses and hugs”. No hyvällä tahdolla ehkä. Soile löysi kuvion jostain www:n uumenista ja tilasi sen! Se on mahtava ja nyt siis muidenkin tikkauspalvelun asiakkaiden käytössä! Äksät ja oot sopivat minusta plus-kuvioihin hyvin.

Tilkkupeittoni taustapuoli esiintyy tässä kuvassa:


Voi että on pimeää! Otin kuvia keskellä iltapäivää, mutta kovin ovat harmahtavan oloisia. No, harmaat kuvat tai ei, tykkään tästä peitosta tosi paljon. Valitsin siihen ensimmäistä kertaa villavanun ja voin sitten peiton kantattuani kertoa, miten se mielestäni käyttäytyi. Toivottavasti saan pian aikaiseksi eikä peitto jää pitkäksi aikaa kantitta!

Tuesday, 18 November 2014

suikaleita.

Lasinalusia on tulossa lisää. Löysin kätköistäni neljä valmista keskineliötä – tosin vaihtelevakuvioisia – ja riittävän isoja jouluisia paloja, jotta voin leikata niistä muutaman keskineliön lisää. Suikaleita löytyi myös, ja niistä sekä muutamasta näihin varta vasten leikkaamastani ompelin kymmenen uutta lasinalusaihiota.


Vielä taustakappaleet ja vähän täytettä, niin nämä ovat valmiit vaikka glögimukin alle.

Ompelin myös muutaman mielenkiintoisen tilkkublokin. Nämä tulevat tummakeskustaisten blokkien ympärille. (En ole ommellut näitä yhteen, vaan asettelin lattialle vain vierekkäin.)


Aika kirjavia ovat. Miltä mahtavat näyttää valmiissa pinnassa?! Jännittävä nähdä sitten joskus kun blokkeja vihdoin on tarpeeksi monta.

Sunday, 16 November 2014

pientä puuhaa.

Kuluneen viikon aikana minulla on ollut pientä puuhaa: tietokoneeni ohjelmistot päivitettiin ja sillä aikaa minulla on ollut vaihtelevasti mahdollisuuksia tehdä tietotöitä. Tiedostot esimerkiksi olivat väliaikaisesti muualla tallessa, eivät omalla koneellani. Blogipäivitykset ovat siksi olleet jäissä. Kaikenlaista muutakin on ollut meneillään.

Olen keskittynyt valmistamaan pieniä juttuja. Olen saanut valmiiksi viisi matkalaukun nimilappua:



Viisi on valmiina ja parikymmentä vielä kesken. Tässä muutamia keskeneräisiä:


Yhdeksän jouluista lasinalusta on ompelupöydällä. Niissä on kaikissa eri kuva, mutta sama reunakaitale ja taustakangas.


Sitten minulla on tekeillä kolme sinisävyistä lasinalusta ja kaksi piparkakku-ukkokuvioista. Ne odottelevat silittämistä ja piparkakut tarvitsevat tietysti vielä reunakaitaleita lisää.


Ompelen lasinaluset suunnilleen tämän ohjeen mukaisesti.

Leikkasin kaikki matkalaukun nimilappupalat jäännöspaloistani. Selaamisessa ja leikkaamisessa menikin aika tovi! Hain myös jouluaiheiset kankaat esille. Olen varmaan aikaisemminkin maininnut, että minulla on niitä melkein yli oman tarpeen.

Blogiarvontani kakkos- ja kolmospalkinnot ovat edelleen lähettämättä, sillä tietokoneen päivityksen aikana kaikki osoitetiedostot olivat muualla, ja nettiin pääsykin vähän niin ja näin. Pahoitteluni voittajille, jotka joutuvat nyt odottamaan postia minulta.

Sunday, 9 November 2014

seuraavaan pussukkaan?

Löysin Pinterestin kautta ohjeen, miten Delectable Mountain -nimisen tilkkublokin voi leikata ja ommella erittäin kätevästi. Muistan, että tilkkuilua aloitellessani ihailin tästä blokista ommeltua työtä jossain tilkkutyöohjekirjassa – en edes muista, missä kirjassa – ja samalla mietin, ettei minulla ikipäivinä riitä kankaita, kärsivällisyyttä tai aikaa ommella mitään sellaista.

Jospa kokeilisin, riittävätkö kankaat, kärsivällisyys ja aika? Olen nimittäin jo kokeillut tilkkublokin ompelemista pienemmässä mittakaavassa.

Otin esiin pari uudehkoa kangashankintaa ja leikkasin urheasti niistä 14 sentin kaitaleet, jotka pilkoin neliöiksi. Tein muutaman kolmio-neliön ja leikkasin ja kokosin palat neuvotulla tavalla blokiksi.


Kuvassa valmis tilkkublokki oikeassa yläkulmassa. Alimpana on kaksi päällekkäistä kolmio-neliötä, joita en vielä ole pilkkonut. Tilkkuviivaimen päälle olen koonnut pilkkomani palat ompelujärjestykseen.

Ompelin ohjeen mukaan kolme minikokoista tilkkublokkia ja nyt aprikoin, mitä niistä ompelisin. Voisin tehdä pussukan, mutta silloin tarvitsisin ainakin viisi blokkia lisää. Ei jaksaisi! Jos taas ompelen näiden ympärille jotain muuta, lopputulos voi olla kökkö. Sitä en kestäisi!

Päätän raporttini näihin näkymiin ja tunnelmiin. :-)

Saturday, 8 November 2014

positiivinen pussukka!

Uudesta hexagon-plussakuvioisesta kankaasta ja vähän muistakin ompelemani vetoketjupussukka on ollut valmis jo monta päivää, mutta ensin jouduin odottamaan, että pystyisin kuvaamaan sen päiväsaikaan ja sen jälkeen on ollut muita puuhia. Parempi joka tapauksessa myöhäänkin kuin ei milloinkaan.

Tässä siis Positiivinen-vetoketjupussukka tilkuista:


Sattumoisin oli satanut lunta, joka pysyi tovin jopa maassa, joten pussukka pääsi poseeraamaan mielenkiintoisissa maisemissa.


Positiivinen-vetoketjupussukka on sanonnan ”tuumasta toimeen” malliesimerkki. Käydessäni Töölön Tilkkupajan Soilen kanssa ihanassa Menita Outlet -kangaskaupassa juttelimme, että hexagon-plussakankaaseen sopisi farkku ja piristeeksi vähän limenkeltaista tai –vihreää.


Ideasta puhuttiin 18. lokakuuta ja jo 19 päivän kuluttua idean mukainen pussukka oli valmis!

Tässä pilkistää esiin vinhan värinen vuorikappale:


En kuvannut pussukkaa syvemmältä, sillä olin topannut sen pyöreämmäksi silkkipaperitolloilla. Parempi, etteivät tollot tulleet mukaan kuvaan.

Tällä kertaa valmiin pussukan vetoketjun päihin jäi vähänlaisesti kangasliparetta näkyviin, joten Positiivinen-pussukka avautuu käytännöllisesti katsoen kokonaan. Ei siis niin kuin blogiarvonnan voitoksi ompelemani Lokakuu-pussukka, jossa kangaslipareet ovat pidemmät.

Tästä kuvasta näkee, ettei kangaslipareita juuri jäänyt näkyviin:


Pussukan mitat ovat seuraavat:
  • leveys noin 26 cm
  • korkeus noin 21 cm
  • pohjan leveys noin 10 cm
  • pussukassa on 25-senttinen vetoketju. 

Pussukan sivussa oleva kanto-/ripustuslenksu on melko pitkä, mutta ei niin pitkä, että siitä välttämättä menisi käsi läpi. Pieni ja kapea käsi menee. Tämä ei siis ole Street-malliston pussukoita.

Asettelin pussukan vähäiselle lumelle potrettiin, mutta valmis kuva näyttääkin aika valjulta:


No, ei haittaa. Näkyypä sen muoto kuitenkin kuvassa tosi hyvin.


Ompelin Positiivinen-vetoketjupussukkani tilkkupinnan käsityöpuuvillatilkuista ja käytin myös muutaman farkkutilkun. Tikkasin tilkkupinnan ohuehkoon tikkausvanuun sekä collegejerseypalaan. Käytin keltaista, erittäin vaaleasta tummaan vaihtuvan väristä kauniskiiltoista tikkauslankaa. Pussukassa on erikseen tilkuista koottu vuori ja siinä on sisätasku.

Tämä on kolmastoista tänä vuonna valmiiksi saamani vetoketjupussukka.

Wednesday, 5 November 2014

vinhat yhdistelmät.

Uhosin aiemmassa postauksessani, että uusimman vetoketjupussukan vuorissa olisi to-del-la omaleimaiset väri- ja kuosiyhdistelmät. Millaisen luovan prosessin arvelette tuottaneen tällaiset vuorikappaleet?


Luova prosessi oli seuraava:

Vilkaisen hyllylle, johon olen koonnut mahdollisia samaan tilkkutyöhön tulevia kangasnyyttejä ja –paloja. Kas, siellä on sopivan vihreä kangas. ”No, en raaski käyttää tätä kokonaan, vaan vaikka … tuon verran” - riips [leikkaa leikkurilla].

”Kas, tähän pöydälle on jäänyt traktorikuvioisen tilkkutyön taustakappaleesta pystyraidallista palaa. Oranssi sopii tähän. Ei sovi hyvin, mutta sopii. No nyt vihreä kangas riittää, kun ompelen väliin tämän palan. Lyhennän tätä vähän” – riips [leikkaa leikkurilla].

”Pieni pala vihreää kangasta jäi. Ai, onko pöydällä tällaisiakin raitapaloja? Ompelenpa ne yhteen” – surrr [ompelee].

”Ai hitsit, ei riitä korkeus. Mutta tätä katseenvangitsijakangastahan on aika leveä pala, sopivan pituinen tähän jatkoksi” – surrr [ompelee].

”No ei vieläkään riitä korkeus. Onko yhtään kaitaletta jäljellä? Ai on” – surrr [ompelee].

”Äh, ei voi olla totta, tähän tarvitaan vielä jotain, että leveys riittää. No tässä on yksi kaitale. Ei kun näyttää pöhköltä. Tosin jos käännän tämän nurja puoli ylöspäin, niin on parempi. Käytän sitä” – surrr [ompelee].

”Tästä lyhentämisen jäännöspalasta teenkin pienen sisätaskun. Onkohan …tässä kasassa [kaivaa kolmatta ompelupöydän jäännöspalakasaa] … no tämä turkoosi batiikki saa luvan kelvata”.

Turkoosi batiikki ei tietenkään näy kuvassa, koska se jäi sisätaskun sisäpuolelle. Mutta näin analyyttisesti nämä syntyvät.

Tuesday, 4 November 2014

blogiarvonnan voittajat!

Päädyin näyttävään arvontaan virtuaalisen satunnaislukugeneroinnin sijaan ja askartelin jokaiselle osallistujalle niin monta arpaa kuin heille kuului. Palkintopussukka sai tietysti toimia arvonta-astiana. Se ei ole ihan kukkuroillaan.


Pussukassa oli yhteensä 55 arpalipuketta. En laskenut, montako eri henkilöä oli arvonnassa mukana, mutta arvioin, että kolmisenkymmentä. Mahtava aktiivisuus teiltä! Suurkiitokset! Kiitos kivoista kommenteista!

Tytär toimi onnettarena. Tässä arvotaan pääpalkintoa eli Lokakuu-vetoketjupussukkaa.


Tararammm… Rummun pärinää.

Nimimerkki Första Maj vei voiton!! Onnea, Första Maj!

Koska osallistumisenne oli niin runsasta ja koska minulla oli kaksi koditonta matkalaukun nimilappua käsillä, arvoin kaksi lisäpalkintoa.

Tytär jatkoi onnettarena, ja tässä arvotaan toista palkintoa eli etäisesti ompeluaiheisesta kuosista ommeltua nimilappua.


Tararammm… Rumpu pärisee kakkospalkitulle.

Onnea, Tilkku ja Tilkku!

Tässä arvotaan kolmatta palkintoa, pallokuvioista matkalaukun nimilappua:


Tararammm… Rumpu jaksaa edelleen päristä, nyt kolmospalkitulle.

Onneksi olkoon, Poutapilvi!

Eikö ollut hieno arvonta?! Ääniefektit ja kaikki.

Palkinnot ja palkittujen arpalipukkeet vielä yhteiskuvassa, näin:


Minun pitäisi tietysti viipymättä ilmoittaa voittajille, mutta jos jätän kakkos- ja kolmospalkinnon voittajille vaikka blogiin kommentin, että he ovat voittaneet, he luonnollisesti pettyvät, kun eivät voittaneetkaan vetoketjupussukkaa. Siksi odotan nyt pari päivää: jospa he itse huomaisivat ja pettymisen sijaan ilahtuisivat, kun voittivat jotain. Vaikkei palkintoja pitänyt ollakaan kuin yksi.

Toimitan palkinnot perille (nyt tekisi mieleni lisätä, että viipymättä, mutta koska tunnen itseni, niin en lisää).

Sunday, 2 November 2014

kahdenlaista plussaa.

Tekeillä olevassa tilkkupussukassakin on plussaa – katseenvangitsijakankaan hexagon-kuvioihin on piirretty plussat sisälle. Tekemissäni tilkkupinnoissa kuosi näyttää jotenkin käärmeennahkamaiselta, eikö teistäkin:


Suunnittelin näihin tikkaukset ja päädyin mieleisiin suoriin ompeleisiin, mutta katseenvangitsijakankaaseen käänsin tikkaukset vaakasuoriksi. Lisäksi kehitin farkkukangaskaitaleeseen ruudutuksen tikkaamalla.


Ajattelin, että kaitaleessa näkyisi myös plus-kuviota, mutta tämä taitaa näyttää tosiaan ruudutukselta, ei niinkään plussilta.

Pussukan toisella puolella käytin limenvihertävää kaitaletta, en farkkua. Siihen tikkasin siksak-kuviota. Sillä lailla repäisin.


Olen aloittanut vuorikappaleiden leikkaamista ja ompelemista jo, mutta niistä ei ole kuvaa. Aika moni teistä on blogiarvontakommentissa maininnut mielenkiintoisista tai rohkeista tai omaperäisistä kangasyhdistelmistäni. Odottakaahan, kun näette vuorikappaleisiin valitsemani yhdistelmät! (Ei sillä, että varsinainen tilkkupintakaan olisi erityisen hillitty.)

Kissan nukuttua päiväunensa otin plus-kuvioisen tilkkupeiton taustakappaleen talteen ja silitin sen vihdoin tänään. Tässä se on yhdessä plus-kuvioisen pinnan kanssa, kumpikin taiteltuna kassiin mahtuviksi.


Ne lähtevät mahdollisimman pian Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi!

Blogiarvontani on vielä käynnissä huomiseen (3.11.2014) keskiyöhön saakka. Osallistu aiemmassa blogiarvonta-postauksessa olevien ohjeiden mukaisesti ja saatat voittaa tämän ompelemani Lokakuu-vetoketjupussukan.

Saturday, 1 November 2014

pientä ja isoa.

Tämä on aika pieni tilkkupinta:


Ihanasta Menita Outlet –myymälästä ostamani uusi kuviokangas (tuo, missä on pieniä heksagoneja, joissa on plus-kuvio sisällä) on saanut seurakseen turkooseja, keltaisia ja limeen vivahtavia tilkkuja. Tulossa on taas uusi vetoketjupussukka. Kuvasin tilkkupinnan kuuraisella nurmikolla eilisaamuna, mutta kuuraisuus ei taida erottua kuvassa.

Tämä sen sijaan on aika iso tilkkupinta:


Sain kootuksi plus-kuvioiselle tilkkupinnalle vielä sitäkin isomman taustakappaleen.

Muistelin ostaneeni lintukuvioista kangasta paljon ja luulin saavani siitä koko taustakappaleen. Päätelkää itse, miten epärealistinen käsitys minulla olikaan.

Taisin tehdä vahingossa yhden plus-kuvioisen tilkkublokin liikaa, mutta upotin sen tänne taustapuolelle.


Mutta mitä kuvaussession jälkeen oikein tapahtui?


Levitin kuvaamani taustakappaleen sängylle odottamaan, että ehdin silittää sen. Kissa oli aivan muualla, mutta merkillisesti se aisti, että jossain oli kissankarvatonta kangasta tyrkyllä. Ulkona on edelleen valoisaa, ja päiväunet on kivampi ottaa kankaan alla kuin kankaan päällä. En henno ottaa kappaletta työn alle, vaikka muuten ehtisin, ja pitäisihän se silittää!

Täytyy tehdä jotain muuta.

Hei, blogiarvontani on käynnissä 3.11.2014 keskiyöhön asti. Ellet ole vielä osallistunut, osallistu nyt jättämällä aiempaan blogiarvonta-postaukseeni kommentti ohjeiden mukaan. Voit voittaa ompelemani Lokakuu-vetoketjupussukan.

Toinen ehdotus: käy äänestämässä mieleisiäsi tilkkutöitä Blogger’s Quilt Festivalissa, jonka järjestää Amy's Creative Side. Jos haluat vaikka äänestää Ruususen päiväuni –peittoani, se löytyy kategoriasta Large Quilts. Ja jos haluat äänestää Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, ilmoitin sen ehdolle kategoriaan Scrappy Quilts. Olisi kiva, jos kävisit äänestämässä töitäni! Joka kategoriassa voi äänestää kolmea suosikkiaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails