Friday, 27 June 2014

mihin jäljet johtavat?

Kiitos eiliseen postaukseen laittamistanne kommenteista! On aina kiva, kun joku kirjoitukseni herättää ajatuksia.

Imartelisin itseäni, jos laskisin töppäykseni sen lukuun, että teen paria erilaista tilkkublokkia yhtaikaa, niin kuin Hieno tar taisi arvella. Minulle sattuu kaikenlaista silloinkin, kun teen yhtä ja samaa. Ehkä ajatukset karkaavat johonkin muualle; joskus huomaan, etten muista, mitä olin ajatellut tehdessäni jotain aiempaa jonka otan esiin; teen liian helposti luottaen enkä tarkista; ja niin edelleen.

Eilen ompelin valmiiksi kolme traktorinjälkiblokkia lisää.


Yksi uusista on kuvassa alimman rivin toinen vasemmalta. Minun piti tehdä blokista tuollainen valko-harmaa-värikäs variaatio, mutta tartuin samaan melkein-mustaan ja niin siitä tuli tuollainen. Se on toistaiseksi ainoa blokki, jossa on nuo peruskaitalevärit.

Ladoin kaikki blokit taas lattialle melko satunnaiseen järjestykseen.


Säädyllisen kokoiseen tilkkupeittoon vaaditaan vielä toinen mokoma blokkeja ja ompelupöydällä onkin jo kahteen tilkkublokkiin riittävä määrä kaksoiskaitaleita ommeltavana.

Säädyllisen kokoisesta tuli mieleen, että Marle kyseli kurssi- eli jalokivipeitosta, aionko tehdä siitä oikein isonkin. Todennäköisesti teen korkeintaan sen kokoisen, että tilkkupinta mahtuu sommitteluvaiheessa suhteellisen mukavasti makuuhuoneen lattialle, eli peitosta voi tulla enintään 190cm leveä ja 250cm korkea. Ei aivan parisängynpeitto siis.

Seuraavaksi täytyy taas käydä läpi kangasvarastoja ja etsiä lisää turkoosisävyisiä kankaita traktorinjälkien värikaitaleiksi. Tai leikkaan lisää kaitaleita kankaista, joita tässä jo esiintyy.

Sama tilkkublokkiasetelma toiselta puolelta:


Ehdin eilen vielä leikata muutaman neliön tuohon eilisessä postauksessa taas esittelemääni jalokivipeittooni, mutta blokkien ompeleminen ei edistynyt.

Saisin valmista paljon nopeammin, jos rakentaisin itselleni pienimuotoisen liukuhihnan! Leikkaisin kaiken kerralla ja siitä ompelisin, sitten silittäisin kaikki ja seuraavaksi kokoaisin peiton, ja valmis olisi. Silloin tilkkuilu tuntuisi kyllä liikaa työltä. Sen sijaan tykkään tehdä ensin yhden pienen jutun – vaikka leikata parista kankaasta muutaman kaitaleen. Sitten jonkun toisen pienen jutun – esimerkiksi ommella jotain toista tilkkublokkia vähän eteenpäin, tai koota kasan tietynvärisiä tilkkuja seuraavaa tilkkupussukkaa varten.

Teen vähän kerrallaan ja heti kun joku alkaa kyllästyttää, siirryn johonkin muuhun tekemiseen. Silloin tilkkuilu on minusta hauskinta! Tästä tietysti seuraa, että keskeneräisiä ja melkeinkin valmiita töitä on vino pino ja kaikenlaista on koko ajan esillä!

Thursday, 26 June 2014

jalokiviä?

Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa?

”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?”

”Oletko tosissasi?”

”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.”

Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen.

Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette?


Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna:


Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi.

Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ollut ihan kaikkia laiteltuna.


Silti joudun ompelemaan näitä vielä monta lisää, ennen kuin koossa on säädyllisen kokoinen tilkkupinta. Täytyy varmaan keskittyä näihin tilkkublokkeihin välillä.

Tosin traktorinjälkiblokit ovat ompelupisteessäni ajankohtaisimmat. Leikkaan ja ompelen kaksoiskaitaleita vähän kerrallaan, yleensä satsin 2-3 tilkkublokkia varten. Nyt seuraa taas kömpelön tilkkuilijan tunnustuksia.

Olin mittaillut, nuppineulottanut ja ommellutkin kaksoiskaitaleet yhteen tilkkublokkiin, ja seuraavana päivänä olin silittämässä niitä, jotta saisin leikata niistä tarvittavat blokkipalat. Totesin silmämääräisesti, että yksi tumma-värikaitaleyhdistelmä puuttui, ja näytti siltä, että olin pöljyyksissäni ommellut sen sijaan vaalea-värikaitaleyhdistelmän.

Tein purkutyöt ja ompelin irrottamaani värikaitaleeseen tumman kaitaleen. Hienoa, pääsisin leikkaamaan blokkipaloja.

Mutta eiväthän vaalea-värikaitaleyhdistelmät sittenkään riittäneet. Väärin ommmelluksi luulemani kaitaleyhdistelmä olikin tarpeen, mutta jostain syystä olin vain ommellut liian vähän tumma-värikaitaleyhdistelmiä. No sitä sattuu.

Löysin kuitenkin sattumalta hetken päästä lattialta valmiiksi ompelemani tumma-värikaitaleyhdistelmän – se piileskeli roskakorin takana. Olin sittenkin mitannut ja ommellut täysin oikeat kaitaleyhdistelmät. Vai olinko?


Kuvassa alempana ompelemani tumma-värikaitaleyhdistelmä, joka löytyi piilosta sen jälkeen kun olin vähän purkanut ja uudelleen ommellut kaikenlaista. No ei ollut aivan oikein ommeltu sekään. Ei.

Ihmettelen joskus, miten saan ikinä mitään valmista aikaan, kun teen käsittämättömiä töppöjä lähes jokaisen ompelurupeaman aikana!

Wednesday, 25 June 2014

hohtavatko nämä?

Mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani pinta oli Töölön Tilkkupajan Soilen mielestä kuin jalokivi! Tein jalokivipeittooni eilen neljä uutta blokkia. Hohtavatko nämä?


Eivät taida ihan hohtaa pelkältään. Pienessä kuvassa tämä neljän mielenkiintoisen tilkkublokin yhdistelmä näytti yllättävän hempeältä!

Ensin ajattelin käyttää rusehtavansinisen, merkillisen perhoskuviokankaan vaaleana, mutta se näytti armottoman tummalta varsinkin verrattuna tähän valkopohjaiseen kankaaseen. Se päätyi siis tilkkublokin tummaksi kankaaksi.

Tekniikassa on se hyvä puoli, että tilkkublokkeja syntyy yhdellä kertaa aina kaksi! Kun käsittelin kahta kangasneliöparia kerralla, sain melkein yhden blokin vaivalla valmiiksi neljä erillistä tilkkublokkia.

Tuesday, 24 June 2014

yllättävää tiedoksi.

Tilkunviilaajalla on jo jonkin aikaa ollut muutama nuppineulataulu Pinterestissä. Huomasin, että voin kerätä yhdelle taululle kuvia töistä ja muista jutuista, joita voisin tai haluaisin joskus itsekin kokeilla. Aiemmin keräsin kuvia (ja vastaavat linkit) erilliseen Word-tiedostoon, mutta se ei ollut hyvä systeemi. Pinterest toimii minusta tähän tarkoitukseen hyvin.


Ideataulullani on ideoita niin paljon, etten elinaikanani ehtisi kaikkia toteuttaa, vaikka eläisin 200-vuotiaaksi. (Juuri nyt siellä näyttää olevan 437 nuppineulattua kuvaa.) Jokunen idea sentään joskus siirtyy sieltä toteutukseen. Leijuvat neliöt –tilkkutyö on yksi esimerkki näistä.

Eilen totisesti yllätyin selaillessani Pinterestin ideatauluani! Olen jo jonkin aikaa sitten poiminut kuvan tästä samaisesta traktorinjälkipeitosta, joka American Patchwork and Quilting –lehdessä innosti minut ompelemaan. Lehtijuttua katsellessani kuva ei tuntunut entuudestaan tutulta, mutta siellä tuo kuva kuitenkin oli, Pinterestin ideataulullani. Kuva linkittyy Allpeoplequilt-sivustolle.

Englanniksi on sellainen sanonta, että ”great minds think alike” ja nyt tekee mieleni todeta, että ”my mind thinks alike”.

En juuri nyt pysty tarkistamaan, löytyykö linkin takaa ilmainen ohje – toivon niin – mutta kuva siellä ainakin pitäisi olla, jos haluatte katsoa, minkälainen pinta tulee yksivärisistä kankaista ommelluista blokeista. Jos sieltä löytyy ohje ja joku teistä ryhtyy myös ompelemaan näitä tilkkublokkeja, kuulisin asiasta mielelläni!

Monday, 23 June 2014

renkaanjälkiä.

Juhannusviikonloppuna säät suosivat ompelupuuhia, joten traktorinjälkiä muistuttavia tilkkublokkeja on syntynyt monta lisää.


Järjestelin blokit erittäin satunnaiseen järjestykseen sommittelulattialleni. Kangastuksia kyseli, miten blokit oli järjestetty American Patchwork and Quilting –lehden mallissa ja vastaus on: melko satunnaisesti. Tilkkublokeissa on vaaleat ja harmaat kaikissa samaa kangasta ja värikaitaleet ovat muutamaa eri väriä, kaikki yksivärisiä.

Jossain blokkirivissä oli tummat viivat vuoroin alhaalla, vuoroin vasemmassa reunassa, mutta sitten oli joku blokki eri tavalla. Ohjeessakin kehotetaan näin: ”lay out blocks in eight horizontal rows, rotating blocks as desired”.

Samat blokit toiselta puolelta kuvattuna:


(Aika samanlaiselta näyttää, mutta laitan silti tähän.) Ikkunasta oli tarjolla liian vähän valoa, joten räväytin kaikki valot täbölle kuvauksen ajaksi. Värisävyt ovatkin sitten mitä sattuu.

Irma oli jättänyt ihanan kommentin, jossa hän sanoi tätä ”parhaimmaksi mitä on pitkään aikaan nähnyt”. Kyllä oli kannustava kommentti, mutta sitten rima nousi kauhean ylös – rupesin ajattelemaan, että mitä jos nyt sitten pilaan tämän. No hei, ihan älytön ajatushan se oli, rauhoituin siitä kyllä, mutta miten kuvaavaa: kun saa oikein yyberhienon kommentin, ei kuitenkaan osaa siitä ainoastaan nauttia! Voi että!

Meillä asuu kyllä yksi, joka osaa nauttia oikein:


Meillä oli tämän jälkeen lyhyt keskustelu, Kissa sanoi paikan kuuluvan sille, koska se oli siinä ensin. Minä kerroin tarvitsevani silityslautaa sen varsinaiseen tarkoitukseen ihan kohta. Se mutisi jotain ”varsinaisesta tarkoituksesta, joo joo” otti ja lähti. Tilkkublokkini olisivat ryppyisempiä, ellei se olisi lähtenyt.

Saturday, 21 June 2014

sorruin näppäryyteeni.

Leikkasin värillisiä kaitaleita traktorin renkaanjälkiä muistuttaviin tilkkublokkeihini (jotka tunnettiin aiemmin kalanruotoblokkeina) ja laskeskelin, että kolmesta koko kankaan levyisestä kaitaleesta saisin kaksi blokkia. Tarkistin vielä mitat ja olin asiasta hyvin varma. Ompelin kerralla vielä kolmannenkin blokin, ja ne kaikki poseeraavat kuvassa aiemmin valmistuneen tilkkublokin kanssa:


Siinähän nuo kaksi samanlaista tilkkublokkia ovat – mihin näppäryyteen olen mahtanut sortua?

Mokasin neliöksi tasoittamisessa.


Tein suoristusleikkauksen kaksi senttiä liian ylös, jolloin blokin toiseen kulmaan jäi vajausta. Auts. Tähän täytyy ommella paikka.

Toinen moka: laskelmieni ja todellisuuden välillä oli klappia tai sitten leikkasin palat väärällä strategialla. Joka tapauksessa kaksi 8cm leveää kaksoiskaitaletta jäi uupumaan leikattuani muut palat.

Toisen palan tein niin, että yhdistin saumalla kaksi lyhyempää kaksoiskaitaleen pätkää.


Tarvitsin vielä toisen kaksoiskaitalepätkän. Kuviokaitaletta ei ollut yhtään enempää, paitsi jos olisin purkanut sitä irti tummasta kaitaleesta. En kahdeksan sentin takia viitsinyt nähdä yhtään vaivaa, joten korvasin palan jokseenkin samanvärisellä ja –sävyisellä tilkulla.


Kuviot ovat tietysti aivan erilaiset, mutta kauempaa katsottuna värit ja sävyt ovat riittävän samat.

Kolmanteen tilkkublokkiin käytin äskettäin lahjaksi saamaani kangasta ja toimin sen kanssa muutenkin epäluonteenomaisesti (ensimmäinen epäluonteenomaisuus on, etten hillonnut kangasta kaapissa paria vuotta ennen sen ottamista käyttöön). Leikkasin siitä riittävän määrän kaitaleita tähän tilkkublokkiin ja lopusta palasta leikkasin kaksi 23cm x 23cm neliötä mielenkiintoisiin kolmiotilkkublokkeihin. Kangasta jäi kaksi erittäin pientä tilkkua, jotka voi käyttää vaikka pussukan tilkkupintaan.

Yleensä pyrin säästämään kankaitani. Leikkaan niistä vähän, jotta pääsen käyttämään niitä, mutta harvoin käytän ne kokonaan. Nyt tein kahdelle palalle niin! Mikähän minua vaivaa?

Friday, 20 June 2014

tilkkutyötä.

Kesti pari päivää, että sain kalanruototyötä varten ostamani Tallinnan-kankaat pestyiksi ja kuiviksi, mutta eilen leikkasin parit kaitaleet ja pääsin tilkkutyön syrjään kiinni. Ahersin koko illan ja sain valmiiksi neljä tilkkublokkia.

Tilkkutyön kauneus syntyy toden teolla vasta toistosta, ja siksi tykkään latoa valmiita blokkeja vierekkäin ja katsella niitä. Joskus pystyn kuvittelemaan, että tilkkupinnasta tulee lopulta kiva, toisinaan en. Näiden tilkkublokkien kanssa olen vielä kahden vaiheilla.


Olen tietysti valinnut tähän lievästi sanottuna ärtsyn värisen oranssin kankaan, eikä toinenkaan oranssi kangas ole kauneimmillaan juuri tuon harmaan kaverina. Silmällä katseltuna värivalintani näyttävät erityisen kummallisilta – taas kerran – mutta kuvatiedoston thumbnail-kuvassa blokit näkyvät paljon pienempinä ja siinä tilkkupinta näyttää oikeinkin hauskalta. Yllätyin.

Mies katsahti sommitelmaa ja näki siinä traktorin renkaan jäljet. Tilkkupeittoni työnimeksi tuleekin varmaan joku traktoreihin viittaava sen sijaan, että puhuisin kalanruototyöstä. Melko kookkaat kalanruodot tässä nimittäin on!

En olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt tätä tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä tästä jää valtava määrä kangasta haaskuun! Kangasvarastoni oli silloin niin vaatimaton, että jouduin toimimaan hyvin säästeliäästi.

Neliön jokaisesta reunasta silvotaan vähän, ja tähteeksi jää koko joukko tällaisia paloja:


Ensimmäiset hukkakolmiot viistäessäni rupesin heti miettimään, miten yhdistäisin ne pareittain niin, että saisin neliömäisempiä kappaleita. Toistaiseksi olen vain siirtänyt hukkapalat katseelta vähän syrjemmäs, ettei tämä käy harmittamaan.

Thursday, 19 June 2014

lisää ruotoja.

Yksi ruoto lisää siis – käytin samoja vaaleaa ja ”tummaa” kangasta kuin tässä postauksessa, mutta ompelinkin oranssihtavaruotoisen tilkkublokin, en turkoosiruotoista. Näistä kootaan vinha tilkkupinta, jossa ruodot menevät välillä sinne ja välillä tänne.


Ompelen toivottavasti seuraavat ruodot Tallinnan-kankaistani eli vaaleat tulevat vaaleasta ruskeasta ja tummat melko tummasta harmaasta, tummemmasta kuin näissä blokeissa käyttämäni. Voi silti olla, että samaan tilkkupintaan tulee näitä melko-valko-harmaita mukaan.

Värikaitaleet tulevat turkooseista ja oransseista, turkooseja enemmän. Etsin käsille monenlaista sopivaa kangasta – näistä leikkaan kaitaleita siten kuin sattuu huvittamaan.


Ei ole taaskaan mitään erityistä suunnitelmaa tai visiota. Katson, mitä tulee, vai tuleeko mitään. Tilkkublokki on joka tapauksessa mielestäni hauska ja sitä on kiva tehdä.

Niin… tai tänään oli kyllä aluksi vähemmän kiva ompeluhetki. Ensin etsin ainakin vartin uutta tilkkulehteäni, jota ilman en osannut ommella leikkaamiani kaksoiskaitaleita oikein yhteen. Lopulta se löytyi pinosta, jonka olin käynyt jo kolme kertaa läpi – se oli aivan alimmaisena ja toiseksi alimmainen lehti teeskenteli alimmaista. Mikä petos!

Vihdoin pääsin ompelemaan ja ensimmäisen sauman ompelin tietysti väärin ja jouduin sen purkamaan pois. Kun lopulta olin aloittamassa saumaa oikein, vielä lipsahti ensimmäisessä pistossa lanka pois neulansilmästä. Olin jo lopettaa koko homman siihen!

Nyt on toinen tilkkublokki kuitenkin valmis. Hyvää juhannusta!

Wednesday, 18 June 2014

terveisiä Tallinnasta!

Vähän on huono omatunto – mutta onneksi vain vähän – sillä olen viikon sisällä toteuttanut kahta Tilkkutie-blogin Tiinatein hieman kadehtimaa suurkaupunkilaisuutta. Olen kävellyt lehtihyllylle ja valinnut sieltä kivan tilkkulehden ja olen myös pistäytynyt Tallinnassa. Anteeksi vähän.

Olen käynyt Tallinnassa monta kertaa ja viipynyt siellä pistäytymistä pidempäänkin, mutta ohjelma on aina ollut sellainen, etten ole päässyt kangasostoksille Karnaluksiin. Enkä tietysti moneen aikaan edes tiennyt koko tarunhohtoisesta Karnaluksista.

Minua valistettiin kyllä, että ennen täällä olivat hinnat paljon huokeammat, mutta aivan riittävän huokeilta ne minusta vaikuttivat ja niinpä voinkin näyttää kauniit kukkaterveiset Tallinnasta:


(Niin, ja pilkkuterveiset.) Vasemmanpuoleista kukkakangasta ostin vieläpä niin paljon, että ehkä saan siitä melkein koko taustakankaan tilkkupeittoon. Joskus niinkin!

Eiliseen tilkkublokkipohdintaani liittyen, tässä neutraaleita tummia ja vaaleita kankaita niin paljon, että yhteensä löytyy kyllä kolmekin metriä kaitaleiksi leikattavaksi:


Kolmas kangas oikealta ei ole Karnaluksista, vaan toisesta, vähän eurokangastyyppisestä kaupasta siinä lähistöllä.

Ostin myös nättiä, hempeän herttaista lintukuvioista kangasta. Se ei ollut parhaimmillaan kukkakankaiden kanssa samassa kuvassa, joten se pääsi eri kuvaan:


Karnaluksissa lyhin mitta oli metrin, mutta ostin tämän Töölön tilkkupajan Soilen kanssa puoliksi. Hänen voin kuvitella ompelevan tästä ihanan pussukan. Itse voisin ehkä huolellisleikata (fussy cut) lintuja irti ja istuttaa tilkkulintupönttöön.

Kas, Soile on myös blogannut eilisestä pistäytymisestämme. Hänen Karnaluks-innostuksensa on lievästi sanottuna lievää.

Vielä ostin 10m kolmea puna-valkoista kanttinauhaa. Ehkä näistä joku sopii joskus johonkin tilkkutyöhön. Säästäisin pitkän tovin, kun voisin välillä käyttää valmista kanttia eikä tarvitsisi lähteä itse sitä tekemään. Myös muutamia tikkauslankoja päätyi ostoskoriin.


Onneksi tilkkuystävälläni Marilla (tuttu Ranskan-matkalta) oli mukanaan tilava vedettävä matkalaukku. Olisi siinä olkapää ollut kovilla, kun olisin muutaman tunnin kanniskellut koko ostosmäärääni! En osannut kuvitella, että päätyisin tekemään näin mittavat hankinnat.

Eipä tässä mitään! Nyt on täysi rauha lähteä leikkelemään uusia tilkkublokkeja! Ehkä jotain muitakin tilkkublokkeja kuin kalanruotokuvioisia – kankaita kyllä riittää nyt moneen!

Tuesday, 17 June 2014

uudenlainen tilkkublokki.

Vihjasinkin jo American Patchwork and Quilting –lehdestä kirjoittaessani, että löysin sieltä mielenkiintoisen tilkkublokin ohjeineen. Vaikka koko peittopintaan (no en ole edes tarkistanut, miten valtavan kokoinen tilkkupeitto ohjeen mukaan ommellen syntyisi) tarvittaisiin kolme metriä sekä vaaleaa että tummaa neutraalia kangasta, en malttanut olla kokeilematta ohjetta.


En ole vuosiin ommellut kalanruotokuvioista tilkkupintaa. Tai melkein kahteenkymmeneen vuoteen. Tämä ohje kehotti ompelemaan vaalean ja värikaitaleen yhteen ja samalla tavalla tumman ja värikaitaleen ja leikkaamaan niistä tietyn mittaisia paloja. Sitten parikaitaleet ommeltiin puolihirsimökkimäisesti yhteen.

Lopputuloksena oli aika merkillisen epämääräisen muotoinen tilkkupinta, josta leikattiin tuo 27cm kanttiinsa neliö.

Jaa nyt katsoinkin, että valmis peitto näillä ohjeilla on 601/2” x 801/2” eli noin 154cm x 205cm – aivan järkevän kokoinen. Huokaus! Täytynee hankkia kolme metriä vaaleaa ja toiset kolme tummaa neutraalia kangasta ennen kuin aloitan varsinaisen työn. Eiiih! Täytyykö tästä suunnistaa kangaskauppaan tositarkoituksella?!

Monday, 16 June 2014

tilkkulehti.

Olen silloin tällöin ostanut American Patchwork and Quilting –lehden, koska ensimmäisestä ostamastani numerosta sain mallin Jäätelökesä-tilkkupeittooni. Muista numeroista en ole tainnut ihan peittomallia löytää, mutta jokusia hyödyllisiä tiedonmuruja lehdissä on ollut ja aina joku ideantynkäkin sentään.

Kesäkuun 2014 numero on tänään käsillä.


Lehdessä on kiinnostavalta näyttävä blokkiohje ja peittomalli, joka kuitenkin vaatii noin kolmen metrin palat kahta eri kangasta – muut kankaat voivat olla mitä tahansa ja minun tilkkupinnassani varmasti olisivatkin. En siis voi heti toteuttaa tuota mallia, vaikka mieli tekisikin.

Ehdottomasti kiinnostavin juttu tässä numerossa kertoo kuitenkin kuosien valitsemisesta. Weeks Ringle –niminen suunnittelija neuvoo, miten kankaat saa toimimaan keskenään.


Jutussa ratkaistaan ilmeisesti melko yleinen ongelma, eli kun kankaita on varastossa vaikka kuinka paljon ja vaikka minkälaisia, mutta mitään järkevää niistä ei keksi tehdä. Minun kangasvarastooni liittyvät ongelmat ovat toisenlaisia, mutta juttu oli silti to-del-la mielenkiintoinen!

Yksi esimerkki näytti, millainen printtivalikoima voidaan noukkia sointumaan ”vaikeaan kuosiin,” johon rooliin oli valittu Kaffe Fassettin erittäin iso- ja kummalliskukallinen kangas.

Toinen esimerkki näytti, millaiset kankaat komppaavat parhaiten retrotyyppistä kuviota ja mitkä eivät.

Yhteen väriin perustuvaan tilkkutyöhönkin annettiin käytännön ohjeita.

Sunday, 15 June 2014

kehykset tilkkutyöhön.

Päätin ommella leijuville neliöilleni kehykset, vaikka aivan yhtä hyvin olisin voinut ommella vähän isomman tilkkupinnan, tikkauttaa sen sellaisenaan ja kantata. Usein sellainen työ näyttää modernilta! Mutta tykkään kehystää tilkkupintani ja niin nytkin.

Vähän aikaa mietittyäni päädyin helppoon ratkaisuun eli ompelemaan sisimmäisen kehyksen samasta tummahkosta kankaasta kuin pienet kulmaneliöt.


Kuvassa vasta mallailen toista reunaa, toinen on sentään jo ommeltuna.

Seuraavasta kehyskierroksesta sommittelin kapeamman ja oikein värikkään. Jotta saisin oikeanlaiset värisävyt, kuskasin peittoaihion nurmikolle kuvattavaksi. Valon ja varjon vaihtelu teki oikeiden sävyjen saamisen toisella tavalla vaikeaksi, mutta ainakin tässä on nyt valoa eikä harmautta:


Tilkkupintaa tarkastellessani alan päätyä sellaiseen ratkaisuun, että ompelen vielä toisen värikkään kierroksen, ehkä vähän ensimmäistä leveämmän ja jätän kehyksen sellaiseksi. Kokeilin nimittäin tummaa, mustaa ja vaaleaa ulommaista kierrosta ja kaikki näyttivät typeriltä. Värikästä siis!


Vaikka leijuvien neliöiden mallin mitoittaminen ja ymmärtäminen kesti pari vuotta, olen kuitenkin ommellut tämän tilkkupinnan (tähän asti) hyvin nopeasti – vain kahdessa viikossa. Tämä on ollut todellinen ”leikkaa ja lado” –tilkkutyö.

Saturday, 14 June 2014

tilkut leijuvat lattialla.

Hip hei, sain äsken kootuksi tilkkupinnan, jossa on leijuvia tilkkuneliöitä. Näin ne leijuvat makkarin lattialla:


Valoisuusolosuhteet ovat edelleen haastavat. Ei tahdo ikkunasta tulvia tarpeeksi valoa, että saisi kunnollisia valokuvia.


Uloskaan en tohdi mennä kuvaamaan, sillä siellä on märkää ja erittäin tuulista. Ei taida tilkkupintani näyttää kuvassa järin vaikuttavalta, mutta oikeassa elämässä se on kyllä aika kiva!

Päätin jättää ylimmän neliökerroksen pois, sillä pinta oli jo 174cm korkea.


Jos lisäisin vielä yhden kerroksen ja sen jälkeen kehykset, tilkkupinnasta tulisi suhteettoman korkea leveyteen verrattuna.

Niin, ja siitä pääsenkin kehysaiheeseen. Nyt pitää keksiä, millainen kehys korostaa tilkkupinnan parhaita puolia tehokkaimmin. Olen suunnitellut, että ensin olisi kaksi hyvin ohutta vaaleampaa raitaa ja sen jälkeen tummempi kehys. Kankaista ja kuoseista ei ole tietoakaan.

Mahtaako kaapeista taaskaan löytyä mitään sopivaa kangasta? Kaapit ja laatikot ovat täynnä kankaita, mutta ne tuntuvat sopivan aina ihan johonkin muuhun kuin mihin tarvitsisi.

Thursday, 12 June 2014

punaiset ja vihreät leijuvat tilkkuneliöt.

Olen iloinen ja - myönnän - vähän yllättynyt, sillä parin, kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen olen murtanut leijuvien neliöiden koodin ja rakennan menestyksellä omaa versiotani mallista. Hyvänen aika, tilkkupinta näyttää siltä, miltä pitääkin:


Teistä saattaa tuntua kummalliselta, että näin yksinkertaiselta näyttävä tilkkupinta on ollut minulle vaikea ymmärtää!


Ensiksi mietin, kootaanko värillinen ”neliö” viidestä palasta ja ihmettelin, missä blokkien rajat kulkisivat.


Viimein ymmärsin, että kolme palaa riittää, plus tummat kulmaneliöt tietenkin. Siinä vaiheessa tiesin, millaisia tilkkuja minun olisi leikattava mistäkin kankaasta, mutta sommitelman kehittäminen tuntui mahdottomalta – ellen sitten rakentaisi koko tilkkupintaa kaikkine paloineen sommitteluseinälle makkarin lattialle. Sekin vaikutti hankalalta. Lopulta keksin suunnitella ”neliöiden” järjestyksen ilman muita paloja.

Olisin päässyt helpommalla, kun olisin vain leikannut palat ja antanut sattuman määrätä niiden keskinäisen sijainnin. Jos minulla olisi ollut valmis valikoima toisiinsa sopivia, ehkä keskenään melko samaa tummuusastetta olevia kankaita, olisin ehkä tehnytkin niin.

Sommittelu oli siis oma haasteensa. Lisäksi tilkkupinnan ompeleminen on ollut haastavaa. Huomasin pian, ettei minun palojani pysty yhdistämään muuten kuin tilkkupinnan levyisinä osina.


Pitäisikö ostaa tällaisen tilkkupeiton kaava ja katsoa, miten tämä oikeasti pitäisi ommella?! En usko, että kukaan ohjeistaisi toimimaan niin kuin minä olen tämän kanssa toiminut.

Mutta käyhän se näinkin, kuten kuvasta näkyy! Tilkkupintaa syntyy hyvällä vauhdilla!

Olen tänään iloinen myös siitä, että tämä on jo 800. blogikirjoitukseni!

Wednesday, 11 June 2014

silittämättä epäsiistit.

Ompelin eilen illalla ensimmäiset rivit leijuvia neliöitä esittävään tilkkupintaani, mutta en päässyt niin pitkälle, että olisin silittänyt lopputulokseni. Siksi aikaansaannokseni näyttää huolettomalta.


Töölön tilkkupajan Soile kommentoi minulle aiemmin tekstarilla, että mustanpuhuvat kulmat näyttivät hänestä liian tummilta. Pidin sitä hyvänä huomiona, mietin asiaa ja päädyin käyttämään mustia nurkkatilkkuja vain kaikkein värikylläisimpiin neliöihin.

Haaleampiin neliöihin löysin haaleamman, mutta silti väritilkkuihin verrattuna tumman kankaan:


Lähdin erittäin varovaisesti kokoamaan tilkkupintaani ja huomasinkin ajoissa, etteivät toisen kerroksen saumat menneetkään tasan ensimmäisen kerroksen kanssa. Jouduin kaventamaan isoimpia suorakaiteita 0,75cm. Mikä luku! Tästä mallista ei tule ohjeita kenellekään muulle – hyvä jos itse saan tämän kunnialla kyhätyksi kokoon!


No mutta ihan ok:lta näyttää. Tai siis ei näytä ok:lta vaan silittämättömältä ja siis epäsiistiltä, mutta noin mallina näyttää kelvolliselta. Saatan vaalentaa nurkkatilkkuja vielä tästäkin, kun siirryn vaaleampiin ja vaaleampiin kerroksiin.

Olipa kummallinen tunne ruveta kokoamaan tilkkupintaa, sillä tämä malli ei pitkästä aikaa edellyttänytkään lukuisten tilkkublokkien ompelemista. Leikkasin palat ja seuraava vaihe olikin alkaa ommella niitä yhteen. En muista, milloin olisin viimeksi toteuttanut tällaista tilkkutyötä (paitsi tilkkupussukoissani ja –laukuissani tietysti).

Tuesday, 10 June 2014

tilkut (melkein) paikoillaan.

Leikkasin pari puuttuvaa punaista suorakaidetta rakenteilla olevaan "leijuvat neliöt" -tilkkupeittooni ja sommittelin tilkkupinnan selkärangan uudelleen. Tässä melkein lopullinen järjestys:


Päädyin sittenkin järjestelemään tummimmat tilkut ”alareunaan” ja vaaleimmat ”yläreunaan,” mutta keskikohdilla palat eivät ole täysin vaaleusjärjestyksessä, lähinnä sen takia, että värivalikoimassa on mukana myös vihreitä tilkkupaloja.

Seuraavaksi tutustun kaavaan, jonka piirsin läppärini toimistotyökalulla ja alan koota pintaa. En usko käyttäväni pikatekniikoita, vaan kokoan tilkkupinnan todennäköisesti suorakaiteista ja neliöistä vähän kuin väritystehtävää tekisin. Välttelen näin ajatus- ja ompeluvirheitä.

Saa nähdä, miten minun käy!

Monday, 9 June 2014

kaksi tilkkusommitelmaa.

Olen leikellyt suorakaiteita leijuvat neliöt –tyyppiseen tilkkutyöhön kirjaimellisesti hiki päässä! Työskentelytilassani on kesähelteillä kuuma!

Laskin tarvitsevani yhteensä 35 isoa suorakaidetta, ehkäpä kaikki eri kuosia, ja pienet suorakaiteet päälle. Paloja on nyt 30 eri kankaasta ja olen päässyt sommittelemaan tilkkupintaa.

En tutustunut luonnoksiini, vaan ladoin paloja vierekkäin ja päällekkäin. Ajattelin, että sommitteluidea hypähtäisi mieleen katsellessani koepintaa.


Ainoa ajatus tätä katsellessani oli, ettei tule mitään, vaan kummalliselta näyttää. Ei mitään ideaa! Sitten katsoin ääriviivapiirrostani, jonka perusteella laskelmoin palamenekkiä ja eri palojen asemointia. Neliöt leijuvat toisiinsa nähden limittäin, joten palatkin kannattaa järjestää limittäin.


Nyt sommitelma alkoi näyttää joltakin. Minulla oli vain muutama tuokio aikaa levitellä kankaita sommittelulattialle, joten asettelu vaatii yhä virittelyä.

Näen ottamistani kuvista tositilannetta helpommin, mitkä kohdat vaativat muutoksia. Esimerkiksi tummat palat – voisin asetella pinnan ”alareunaan” sekä punaiset että vihreä-punaiset/vihreät palat. Tai ehkä kokoan alareunaan yhdistelmän tumma-vaaleampi-tumma-vaaleampi.

Pääasia on kuitenkin, ettei tilkkupinta enää näytä toivottomalta. Uskon tästä syntyvän kivan tilkkupinnan, kun järjestelen paloja vähän lisää.

Saturday, 7 June 2014

tilkkutyöt ja jakamaton huomioni.

Hahhah! Jakamaton huomioni muka! Tämänhetkisistä keskeneräisistä tilkkutöistäni mikään ei saa jakamatonta huomiotani, vaan edistän välillä yhtä, välillä toista ja välillä kolmatta.

Eilen oli lauteilla punainen palapelipeitto, mutta tänään olen ommellut viimeiset mielenkiintoiset tilkkublokit erästä, jonka leikkasin itselleni valmiiksi reilu viikko sitten. 

Olin leikannut neliöitä myös isokuvioisesta, vaaleapohjaisesta kankaasta ja yllätyin, miten tummalta se näytti sopivasti kolmioiksi leikattuna. Onneksi yhdistelin sen riittävän tummiin kontrastikankaisiin.


Ohhoh! Nyt vasta huomaan, että olen ommellut ainakin kahteen blokkiin viimeiset kolmio-neliöpalat väärin. Jopas nyt jotakin! Niissä on sama ”vaalea” kangas eli tämä isokuvioinen, mutta eri tumma kangas. Ompelin blokkeja liukuhihnatekniikalla, joka tällä kertaa petti minut.

Blokit on jo välitasoitettu ja silitetty – en lähde niitä korjaamaan! Saavat olla väärin!

Tällainen on 48 mielenkiintoisen tilkkublokin pino:


Jos haluan näistä järkevän kokoisen tilkkupeiton, leikkelen lisää isoja neliöitä, joista kokoan mielenkiintoisia tilkkublokkeja. Sitä varten pitäisi taas kerran käydä läpi kangasvarastoja ja noukkia sieltä sopivia vaaleita ja tummia paloja. Taitaa jäädä myöhempään ajankohtaan.

Lisäksi olen leikannut punaisia paloja leijuviin neliöihini – ompelin välillä mielenkiintoisia tilkkublokkeja ja sitten taas leikkasin kaksi tai kolme kangasta. Tällä kertaa silitin kankaat ennen palojen leikkaamista.


Töölön tilkkupajan Soile viestitti, että hänen mielestään tummat pikkuneliöt olivat liian mustat. Ehkä ne ovatkin! Ainakin, jos käytän samaa väriä myös vaaleimpien punaneliöiden kulmissa. Etsin esiin vaihtoehtoisen pikkuneliökankaan, joka näyttää tummalta verrattuna vaaleisiin punaisiin, mutta kenties erotu häiritsevän jyrkkänä.

Leijuvien neliöiden tilkkupinnassa haastavinta on sommitella värit ja sävyt sopivasti, enkä ole löytänyt siihen mitään kikka kuutosta. Varmaan sekin selviää, kun palat ovat kaikki käsillä (lue: olen jaksanut ja viitsinyt leikata ne kaikki).

Friday, 6 June 2014

yllätyin.

Luulin, että punainen palapelipeittoni olisi jäänyt paljon enemmän keskeneräiseksi, mutta minäpä olinkin tehnyt ja applikoinut tosi monta palapelinirkkoa. Esimerkiksi Amerikan lippuun sopivia paloja, kukallisia ja pilkullisia:


Sekä huikean isokukallisia sekä kirkkaanpunaisia:


Ja myös ihan vaaleita punaisia, kukallisia sun muita kuviollisia:


Kohta olen ommellut sen verran mitä tässä vaiheessa kannattaa ja pääsen yhdistämään osia yhteen. Sitten seuraa lisää applikointia.

Miten tässä nyt näin kävi? Miten tämä punainen työ pääsi lauteille, vaikka sinisävyistä jalokiviväristä pintaa olin tekemässä, leijuvista neliöistä puhumattakaan?! Ihmeelliset ovat aivoitukseni.

 

Vihdoinkin! 


Palkitsin uusiseelantilaisen Karenin Made with My Two Hands –blogista, koska hän oli 80. seuraajani. Sain vihdoinkin viikko sitten hänen palkintopakettinsa matkaan (vain pari, kolme kuukautta myöhässä), ja yllätyin tänään kuultuani, että se oli saapunut jo perille. Toivoin, että paketissa olisi hänelle mieluisia juttuja ja kyllä vain! Myös hänen pojilleen mieluisia. Katso tästä postauksesta, mitä hän kertoo paketista.

Thursday, 5 June 2014

näenkö punaista?

Näen oikeasti punaista, kun katson palapelipeittoani. Sehän on punainen. Joltain reunalta se näyttää olevan tällainen vaaleanpunasävyinen:


Toisessa reunassa punainen on tummempaa ja kirkkaampaa:



Tähän reunaan olenkin jo applikoinut monta palapelinirkkoa.

Harmi, etteivät palat erotu toisistaan tuon selvemmin. Olisi pitänyt huolehtia kankaiden kontrastista paremmin, mutta sommittelin pinnan niin, että värit liukuisivat vaaleasta tummempaan – en niin, että palat olisivat vuorotellen vaaleita ja tummia.

Ja voi aih, kyllä ovat silittämättömän näköisiä palaset tässä sommitelmassa:


Auts. Näyttävät silittämättömiltä koska ovat silittämättömiä. Nyt huomaan myös, että minun olisi pitänyt leikata punakukalliset pienemmät palat toiseen suuntaan. Kuviot kulkevat niissä eri tavalla kuin isommassa palassa. Jaa-a, leikkaisinko uudet palat?

Aprikoin yhä, miten ommella ”blokit” niin, että saan parhaan mahdollisen sommitelman. (Tähän kuvioon on varmasti joku nokkela kikka, jota en vain itsekseni tajua.) Ei kai auta muu kuin leikata ainakin kaikki kuviolliset palat ja sitten levitellä ne sommitteluseinällelattialle, kunnes löydän kauniisti soljuvan järjestyksen. Kuvassa näkyvä järjestys ei kelpaa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails