Wednesday, 30 April 2014

seuraavaa pussukkaa.

Tekeillä oleva pussukka sopii iloisine väreineen vapun tunnelmaan!


Pussukan innoittajana oli vaalean turkoosi – punainen leppäkerttukangas eli keksin tehdä toisen pinnan punaista ja toisen turkoosi-sinistä.

Kuvassa on kaikki vielä mahdollista! Olen valinnut tähän 20-senttisen vetoketjun, johon voin ommella kunnollisen pituiset jatkopalat päihin ja silti tilkkupinnassa riittää (ehkä) leveyttä.

Tilkkupinnoissa on myös todella riittävästi korkeutta! Jos haluaisin tehdä vaikka tosi korkean pussukan suhteessa sen leveyteen, näistä paloista riittää! Tai sitten voin madaltaa paloja, jolloin minulle jää jonkun verran punaista ja sini-turkoosia tilkkupintaa, joista voin tehdä uusien tilkkupussukoiden alkuja.

Ompelin tilkkupinnat jäännöspaloista, joista osa oli aika isoja eli leikkasin niistä tähän kaitaleita. Ihmettelen aina itseäni, miten säästeliääksi yhtäkkiä tulen, kun käsissä on melko iso – vaikka noin 15cm x 20cm – jäännöspala. Sitä en millään raaskisi pienentää yhtään!

Toisen kerran olen säästeliäs, kun tilkkupintaa täytyy tasoittaa sopivan kokoiseksi. Yhtäkkiä on kuin tilkkupinta olisi maailman niukin luonnonvara. Mietin, miten maksimoin pinnan käytön ja joskus sitten pussukoista tulee vähän kummallisen kokoisia tai muotoisiakin.

Säästeliäisyyteni on sikäli outoa, että näillä tilkkupinnoilla oikein yrittämällä yritän KÄYTTÄÄ valtavia jäännöspalavarantojani. Miksi, oi miksi kuitenkin käyn niin säästäväiseksi?!

Hyvää vappua kaikille ja erityisesti ihanalle Fösta Maj’lle!

Sunday, 27 April 2014

kuva-arvoitus.

Arvoitus: mitä tässä kuvassa on tekeillä?


Ompelukone on mukana kuvassa vain hämäykseksi. (Oikeasti ompelukone on kuvassa, koska ryttäsin peittokasan ompelupöydälle odottamaan toimenpiteitä.)

Lähikuvassa on vinkki, jonka avulla saattaa arvata kuvan idean.


Kuvan oikeassa reunassa näkyy nuppineulalla tilkkupeittoon kiinnitetty valkoinen jokin.

Vastaus: ompelen vihdoinkin Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon ripustuskujaa sitä varten, että työ saadaan esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –kevätnäyttelyyn Laakson sairaalan kahvilatilaan.

Näyttely on avoinna 6.5. alkaen koko toukokuun ja vähän kesäkuun puolellekin. Käykää katsomassa töitämme! Siellä on lukuisia isoja tilkkupeittoja näytteillä! Näyttelyssä voi äänestää mieluisinta työtä ja toivon tietysti, että te lukijani kävisitte äänestämässä Sisäinen villapaita –peittoa!

Tein keppikujan 25cm leveästä kangaskaistaleesta, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin pitkistä risareunoista tilkkutyöpaininjalan levyisellä saumanvaralla yhteen.

Tein ripustuskujakappaleisiin myös pyöreysvaran eli ompelin niihin laskoksen. Kaksin kerroin taitteesta ompelin pitkähköillä pistoilla tavallisen paininjalan levyisellä saumanvaralla. Kun olen kiinnittänyt kujan, avaan laskoksen ja silloin kujaan tulee väljyyttä, jos vaikka ripustuskeppi on litteää pyöreämpi.

Friday, 25 April 2014

ompelin pussukan jo valmiiksi!

Olisi varmaan pitänyt ommella pussukka valmiiksi jo pääsiäiseksi, niin olisin tällä kuvalla voinut samalla lähettää lukijoille pääsiäistervehdykset. Minulla on pihalla tuollainen hoopo tekopupu (vaikka siellä loikkii myös niitä ikäviä mutta todella suloisia citykanejakin), jonka kerran ostin mukaani jonkinlaisen mielennyrjähdyksen vallassa.



No, pussukka on pääosassa, eikö olekin? Sen nimi on Satunnainen. Nimi tuli mieleeni tilkkupintojen sattumanvaraisesta löytämisestä.

Tällä puolella pussukkaa näkyy useita todella vanhoja kangashankintoja. Ruudullinen kangas on isoäidin kaupasta pakan loppu. Hiiriä tai jotain eläimiä puna-valko-raidallisella pohjalla on kangasta, jota ostin Tyttären ollessa vielä vauva. Tein siitä hänelle söpön puhvilahjesortsihaalarin, joka ei käytössä kuitenkaan ollut kiva. Tuo vaaleamman punaraidallinenkin kangas on varmasti 1990-luvulta. Oli jo aikakin saada nämä järkevään käyttöön!

Toinen puoli pussukasta:


Tässä näkyy hyvin, että ompelin jälleen mukaan pitkän sivulenksun, josta pussukkaa voi vaikka kantaa, eli tämä on taas Street-mallistoa.

Sisällä ei ole sisätaskua, vaikka sellainen tekisi pussukasta jotenkin laadukkaamman. Oli niin kiire valmistaa, etten ehtinyt taskun tekoon. Mutta Tilkunviilaaja-merkki siellä on.


Tässä on vielä toinen avonainen kuva, jossa näkyy, että kokosin vuoripalat pienemmistä paloista.


Ja tässä Satunnainen-tilkkupussukka on pitkällään.


Vaaleanpunaista pohjaa riittää, mutta pussukka ei näytä lainkaan valjulta. Kerrankin osasin ajatella, että alaosa tilkkupinnasta jää piiloon.

Lähikuva sivulta.


Vetoketjun päissä on kangasjatkeet, mutta niitä ei juuri näy. Mittailin silmällä, että joo tällainen pidempi vetoketju on hyvä, mutta olisi pitänyt vain ottaa 25-senttinen ja lisätä päihin kunnolla pitkät kangasjatkeet. Pussukkapinnoissa ei riittänyt yläreunassa enempää leveyttä, joten kangasjatkeet jäivät nyt aika nysiksi.

Satunnainen-pussukan mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 28cm 
  • Korkeus noin 19cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm 
  • Kantolenksun pituus noin 38cm.

Thursday, 24 April 2014

satunnaiset tilkkupinnat.

Saatuani solmiokankaisen tilkkupinnan valmiiksi oli hyvä hetki tarttua vaihteeksi omemman värisiin tilkkuihin. Olin pessyt Imatran tilkkupäivillä Soilelta saamani leppäkerttukankaan ja etsin sille kaverikankaita jäännöspalalaaristani, kun löysinkin kaksi aika isoa hirsimökkitekniikalla toteutettua tilkkupalaa.

Ehkä olin ajatellut koota niistä jotain, mutta eiväthän ne mitkään kovin vaikuttavat palat olleet. Totesin melkein heti, että niistä saa parhaimmillaan kelvollisen tilkkupussukan. Lisäsin ”alareunoihin” ylijäämävaaleanpunaista kangasta (jäi yli Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta) ja löysin vaihteeksi 30-senttisen vetoketjun, joka vaikutti oikein sopivan pituiselta juuri näille paloille.


Vaaleanpunaiset jatkopalat näyttävät valjuilta, mutta ne päätyvät pussukan pohjaosaksi, joten niiden valjuus ei haittaa. Ainakaan minua. Valitsin kankaan, koska sitä oli käden ulottuvilla ja se oli täysin joutilasta.

Olin hetkeä aikaisemmin kokeillut noin viittä eri ommelmallia ompelukoneeni noin tsiljardin tikkimallin valikoimasta ja mietin jo, että vetelisin koko pinnan täyteen mitä erikoisempia ompeleita.

Äääeeei. Spiraalia sen olla pitää. Tämän kirjoittamani ohjeen avulla voit itsekin kokeilla spiraalitikkausta.

Olin hetkeksi unohtanut kahta spiraalia yhdistävän kokeiluni, joka päätyi Aaltoliikettä –tilkkupussukan kyljeksi, mutta se palautui mieleeni ja osasin edelleen toteuttaa sellaisen.


Kokeilin vielä kolmen spiraalin yhdistämistä:


Jep, onnistui sekin. Ja aivan on kuin olisin megameganopea tekijä, kun yks-kaks on pussukkapinnat käsissä. Nopeuden salaisuus tietysti on, että jemmaan tällaisia ihme paloja laatikoihin, joista ne voi ”löytää” uusiin tarkoituksiin. Niin, ja että käden ulottuvilla on joutilaita kangaspaloja, joilla ihme palat voi jatkaa sopivan mittaisiksi.

Wednesday, 23 April 2014

tilkkupinta solmiokankaista.

Käytin lomapäiviäni solmiokankaista kokoamani tilkkupinnan viimeistelyyn eli yhdistin blokit yhtenäiseksi pinnaksi, mittailin puolin ja toisin, leikkelin pari kehyskaitaletta ja ompelin. Vasta kehykset kiinnitettyäni ja niitä silittäessäni tuli mieleen, olisikohan kehystenkin takana pitänyt olla ohutta vanua? No, se on myöhäistä – en rupea enää muuttamaan asiaa.

Nostin valmiin tilkkupinnan ulos kuvattavaksi, jotta saisin edes jotenkuten oikeat värit kuvaan.


Mietin jonkun aikaa reunakaitaleiden värejä. Ohut kehyshän on kirkas punainen ja olisin oikeastaan halunnut siihen vähän tummemman punaisen, mutta en toisaalta halunnut koota kehystä useammasta eri kankaasta. Tilkkupinnassa on ihan tarpeeksi erilaisia kankaita jo!

Ompelin sisemmän kehyksen tilkkupintaan erittäin huolellisesti. Tällä kertaa tein jopa niin, että mittasin tilkkupinnan kahdesta kohdasta noin keskeltä ja leikkasin mitan mukaiset kaitaleet, jotka sovittelin ommellessani uloimpaan reunaan. Ajattelin tilkkupinnan kaikkia vinoja paloja ja mietin, että uloin reuna kuitenkin venyisi sitä ommellessani. Siksi kaikki tuo mittaus.

Tilkkupinta oli mitatessani 127cm leveä ja 182cm korkea. Tämä oli tilkkupinnan mitta siis ennen kaitaleiden ompelua.

Lähikuvaa:


Jäin puolittain pohtimaan sisemmän kaitaleen väriä ja yölläkin heräsin ajatukseen, että kaitaleen pitäisi oikeastaan olla vaaleansininen. Olin jo ratkoja ja sakset kädessä ja lähestyin tilkkupintaa, kun totesin, että punainenkin on oikein hyvä. Joissain solmiokankaissa on kirkastakin punaista mukana.

Yksi blokki on Leijonien nimikkoblokki. Siinä on sekä leijona että Lions-logo:


Tämähän on varainhankintapeitto: olen ommellut tilkkupeiton Lions Club Helsinki Kampille arpajaisvoitoksi. Arpajaiset järjestetään toukokuun loppupuolella (tarkkaa päivämäärää en löytänyt tähän hätään) Ruoholahden Kalaasit –nimisessä tapahtumassa.

Kampin Leijonat ovat lahjoittaneet peiton blokeissa näkyvät solmiot, minä olen ommellut peiton ja Töölön tilkkupaja lahjoittaa siihen tikkauksen. Peiton avulla kerätyt varat niin kuin kaikki Kalaasien muukin tuotto käytetään Lastensairaalan hyväksi.

Mies lupasi viedä peittoaihion mukanaan tapaamiseen, johon Kalaasien markkinointivastaavakin tulee. Taittelin sen Miehelle kainaloon sopivaksi paketiksi.


Markkinointivastaavan on hyvä nähdä, millainen tilkkupeitosta on tulossa, jotta hän osaa sopivasti mainostaa arpajaisia.

Vielä täytyy ommella taustakappale! Niin, ja nimikin tälle pitää keksiä. Haen varmaan innoitusta Kalaaseista ja hyväntekeväisyyskohteesta ja ehkä myös leijonista.

Tuesday, 22 April 2014

solmioblokit lattialla.

Asetteluseinänilattiani on taas ollut kovassa käytössä eli ompeluhuoneessa makkarissa ei ole pystynyt kunnolla kävelemään kahteen päivään, kun olen asetellut solmiokangasblokkejani peittojärjestykseen.


Kuvassa asettelu oli aluillaan. Päädyin asemoimaan blokit kiinni toisiinsa, ilman välikaitaletta. Läiskin ensin blokit mielivaltaiseen järjestykseen ensin niin, että ruskeasävyisimmät blokit olivat keskellä ja punasävyisimmät niiden kummallakin puolella.


Lisäsin harmaa- ja sinisävyisimmät blokit reunoille ja totesin, ettei järjestely miellyttänyt silmääni. (Kuvan värisävyt ovat mitä sattuu vaikka yritin niitä säätää, joten tästä ei saa käsitystä suuntaan eikä toiseen.)

Asettelin sitten blokit värijärjestykseen niin, että ruskeimmat olivat alimpana, sitten punasävyiset ja kaikkein vaaleimmat (tai joissa vaaleaa oli runsaasti uloimpana kerroksena) ylhäällä.


Kuvassa siis oikea reuna on ikään kuin yläreuna. Kuten näkyy, kolme blokkia uupui vielä. Tein puuttuvat blokit (jotenkuten) väreihin sopiviksi ja tällä hetkellä minulla on seitsemän blokkiriviä, jotka pitää vielä yhdistää toisiinsa. Sen jälkeen solmiokangasblokit ovat yhtenäisenä pintana. Toivon saavani niistä tänään järkevän värisen kuvan näytettäväksi blogissani huomenna.

Solmioblokkien ympärille tulee vielä jonkinlainen kehys. Mietin illalla, leikkaisinko keskiosan ja kehyksen väliin ohuen punaisen kaitaleen solmiokankaista, mutta epäilen, että kaitale venyisi liian helposti. Tätäkin asiaa jään vielä miettimään.

Monday, 21 April 2014

tasoitetut tilkkublokit.

Olin ajatellut ompelevani kaikki tarvitsemani solmiokangasblokit ensin valmiiksi ja tasoittavani ne vasta sitten, mutta en malttanut! Tasoitin ensin yhden ja sitten vielä kaksi lisää.


Sain lopetetuksi tasoitteluni siihen. Huomasin ommelleeni hiukan turhan isoja blokkeja ja jouduin leikkelemään neliöitä aika tavalla pienemmiksi. Opin tästä kuitenkin sen, että leikkasin seuraavat vanuneliöt vain vähän tarvitsemaani neliötä suuremmiksi.

Pohdin tässä myös, pitäisikö minun ommella neliöiden väliin kaitaleet vai yhdistääkö neliöt suoraan toisiinsa. Tätä jään miettimään.

Sunday, 20 April 2014

neljä pientä hanhea.

Neljä pientä hanhiaiheista tilkkutyötä marssi näin:


Kuvassa ensimmäinen valmistunut hanhitaulu, Hanhivaara. Koko 43cm x 35cm. Nurja puoli näyttää tällaiselta:


Taustakankaaksi käytin hylkäämääni silityslaudan suojuskangasta. Kankaassa oli jotenkin kiinnitettynä ohuen ohut superloni ja se meni ryttyyn alta aikayksikön, joten poistin suojuksen käytöstä. Kiva kangas kuitenkin!

Toinen pieni hanhi marssii näin:


Sinisen hanhitaulun nimi on Hannu Hanhi, koko 44xcm x 35cm. Nurjalla tikkaukset kulkevat näin:


Silityslaudan suojuskangasta riitti tähänkin työhön, mutta enempään ei.

Kolmas hanhi ei varsinaisesti marssi, vaan seisoskelee. Ehkä se miettii marssille lähtöä:


Hanhiemon tarinoita –tilkkutaulun koko on 35cm x 44cm. Nurjalla puolella on tällaiset tikkaukset:


Viimeiseksi valmistunut hanhitaulu on nimeltään Kultamunia muniva hanhi ja sen koko on 35cm x 46cm.


Olin miettinyt hanhitauluilleni nimet jo kauan sitten, ja tämän viimeisen nimi innoitti keksimään kaarevat, kullanhohtoiset tikkaukset lentävän hanhirivistön päälle.


Viimeisessä tilkkuhanhitaulussa on mielestäni onnistuneimmat tikkaukset, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Harjoitus tekee mestarin, tai tässä tapauksessa lähinnä onnistuneen harrastelijan.

Jos haluat tutustua hanhitauluihin ”elävänä,” siihen on tilaisuus toukokuun ajan Taidelaaksossa (eli Laakson sairaalan kahvilatilassa), missä Helsingin tilkkukilta Syyrinki pitää näyttelynsä 6.5.– 7.6. 2014.

Kiitos kaikille Sisäinen villapaita –tilkkupeittoani kommentoineille! Oli kiva huomata, että muutkin tykkäsivät suunnittelemastani ja ompelemastani peitosta. Ai niin, ja muistutan vielä, että myös se on Syyringin Tilkut piknikillä –näyttelyssä esillä!

Thursday, 17 April 2014

valmis tilkkupeitto jäännöspalaneliöistä.

Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”.


Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi.


Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista.


Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti.

Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta.


Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sauma tuli väärälle puolelle. Purin sauman ja ompelin sen uudelleen, mutta myöhemmin huomasin tehneeni sittenkin turhaa työtä. Mittasin tarvitsemani kaitaleet vain summittain ja kävikin niin, että jouduin jättämään toisen sinisen kaitalepalan kokonaan pois. Purin siis sauman vielä kerran ja ompelin kankaan edelliseen kaitalepalaan kiinni.

Tässä vielä tilkkupeiton tekovaiheesta kuva:


Olen juuri tasoittanut peiton reunat kanttien ompelua varten.

Sisäinen villapaita –tilkkupeiton nurja puoli on myös jäännöspalakankaita tulvillaan.


Löysin valmiita jäännöspalapintoja niin paljon, ettei muuta taustakangasta tarvittu kuin aivan vähän. Nurjalla puolella on samaa mustanpuhuvaa ja harmaata kangasta kuin oikeallakin puolella sekä lisäksi muun muassa vaaleanpunaisesta tyynyliinasta leikkaamaani kangasta.

Nimilappu on valmiiksi painettua nimilappukangasta, jota Soile, Mari ja minä ostimme Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta. Ostimme kolmea eri väriä ja jaoimme palat kolmeen osaan. Jokainen sai kolmea eri väriä nimilappuja.

Kuvaushetkellä aurinko oli aika alhaalla ja varjot olivat terävät:


Sisäinen villapaita –tilkkupeitto on kooltaan noin 170cm x 215cm.

Tässä Töölön tilkkupajassa Soilen tekemät tikkaukset näkyvät vielä oikein edukseen:


Tässä oli tilkkupeittoni aurinkoinen kulma!

ristipistotaidetta?

Pistelin muutama vuosi sitten Äidille joululahjaksi hortensiakuvioisen ristipistotyön. Pingotin työn vanulla pehmustamalleni pahville ja kiinnitin koko komeuden väriin sopivalle kangastilkulle. Kaiken tämän sulloin kehykseen lasin alle.


Äiti ei ole vasara-ja-naula-tyyppisesti kätevä käsistään, joten taulu on jäänyt ripustamatta seinälle. Se on kyllä ihan näkyvillä kirjoituspöydällä ja nojaa seinään. Näppäsin ristipistotaulusta kuvan viime vierailullani. Valitan ikkunasta tulvivaa valoa, joka tekee heijastusta lasin pinnalle!

Wednesday, 16 April 2014

matkalla hyödyllinen.

Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun:


Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä.

Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

Tuesday, 15 April 2014

uudenlaiset tikkaukset.

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen.

Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset!


Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Monday, 14 April 2014

kolme tilkkublokkia solmiokankaista.

Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna.

Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa.


(Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? )


Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa).

Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen:


Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahkojakin kaitaleita.

Sunday, 13 April 2014

tilkkupeitto valmistumaisillaan.

Selitin eilen saamattomuudestani, kun en ollut viitsinyt hakea keskeneräistä tilkkupeittoa alemmasta kerroksesta ompeluhuoneeseen makkariin. No, ryhdistäydyin ja hain peiton sekä mittasin, riittäisivätkö jo leikkaamani kaitaleet reunakantiksi.

Olisivat riittäneet, mutta halusin sinisen ja vaaleanpunaisen väliin yhdistävän värin. Päädyin kahteen eri violettiin, joita kumpaakin oli ihan lyhyt pätkä.


Kuvassa toinen violetti kangas näkyy todella vähäisesti. Violetit tulevat siis keskiössä olevan sinisen sekä oikeassa yläkulmassa näkyvän vaaleanpunaisen, mustapallollisen kankaan väliin. Kuvasta näkyy myös, kumpaan tilkkupeittoon reunakaitale on tulossa - siis niin kutsuttuun "jäännöspalaneliöpeittoon".

Ihailin taas Soilen Töölön tilkkupajassa loihtimia tikkauksia. Peittopinta näyttää upealta! Tässä vielä toinen kuva.


Pinta on hienon kolmiulotteinen! Silti tilkkupinta ei ole kuoliaaksi tikattu, vaan peitto on edelleen miellyttävän taipuisa. Se jos mikä ansaitsee pikaisesti reunaansa kanttauksen!

Saturday, 12 April 2014

värikkäät kaitaleet.

Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti.

Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken.


Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää.

Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio.

Tässä vaiheessa minun on pakko päästä saamattomasta tilastani ja noutaa tilkkupeittoaihio käsille. Enhän pysty muuten mittailemaan, paljonko kanttikaitaletta minun vielä täytyy leikellä. Ei kai auta muu kuin nousta ja nähdä vähän vaivaa!

Sunday, 6 April 2014

valmis pinkki-punainen tilkkupussukka.

Ompelin pussukan eilen valmiiksi, mutta pimeyden langettua en saanut kunnollisia kuvia, joten valmistujaiskuvat jäivät tähän päivään. Hädin tuskin tänäänkään ennätin valoisaan aikaan kuvaushommiin!

Mutta tässä hän on – valmis pinkki-punainen pussukka nimeltä Roosan nimi.


Roosan nimi –nimen se sai, kun pohdin Miehen ( !! ) kanssa yhdessä punaisia tai pinkkejä juttuja nimeämistä varten ja hän toi esiin ”Ruusun aika” –nimen. En tainnut katsoa tuota televisiosarjaa lainkaan, mutta siitä tuli mieleen 1980-luvulla tosi suosittu kirja, Ruusun nimi. Jotta pussukalla olisi kuitenkin oma nimi, ruusun tilalle tuli roosa.

Tältä puolelta pussukka on tummemman punainen eikä välttämättä lainkaan roosa.


Onkohan tämä vaaleanpunaisempi puolikaan juuri roosanvärinen? Ehkä ei! Nimeäjällä on kuitenkin taiteellisia vapauksia.


Tilkunviilaaja-kangasmerkki näkyi siinä. En ommellut pussukkaan sisätaskua. Sen sijaan pussukassa on pidempi kantolenksu, joten se kuuluu Street-mallistooni.


Tilkkupussukasta tuli aika lailla isompi kuin esimerkiksi Kissanpolkka-pussukka on, eli
  • Leveys ylhäältä noin 28 cm 
  • Korkeus noin 21 cm 
  • Pohjan leveys noin 10 cm. 
  • Käytin 25-senttistä vetoketjua. 

Tässä näkyy hyvin, miten räyhäkän värinen vetoketju tässä Roosan nimi –pussukassa on.


Ketju ei varsinaisesti soinnu kumpaankaan pussukan puoleen, mutta sopii silti.

Pidensin ketjua ompelemalla sen kumpaankin päähän kangasjatkeen. Pussukka on tällä tavalla helpompi kääntääkin, kun vetoketjun kovat päät eivät osu sivusaumaan.

Taas jäi pohjan puolelle pari tosi kivaa kangasta:


No jos pussukan laskee lasipöydälle, niin pöydän alta voi ihailla kivoja kankaita. Tällä kertaa tilkkupinnan tukena on tikkausvanu ja collegejerseyn/froteen sijaan tavallinen lakanakangaspala. Pussukka ei ole aivan yhtä tukeva kuin tavallisesti, mutta seisoo silti ongelmitta omillaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails