Sunday, 30 March 2014

tilkkuterveiset Imatralta!

Huoh, tilkkuyhdistys Finn Quiltin vuotuiset tilkkupäivät on koettu Imatran Tilkkujen vuoksi –tapahtumassa. Terveiset Imatralta!

Päivystin tyytyväisen tikkauspalveluasiakkaan ominaisuudessa Töölön tilkkupajan pöydän vieressä Soilen hang-around-tyyppinä ja pääsin juttusille monen monituisen tilkkuharrastajan kanssa. Kiitokset minulle jutelleille! Oli aivan mahtavaa!


Töölön tilkkupajan tikkauspalvelua mainostava lehtinen oli kröhöm minun käsialaani. Tikattuja tilkkupintoja oli esillä joka lähtöön. Vasemmassa alareunassa näkyy kaksi omaa tilkkupintaani, tai toinenhan on ihan valmis tilkkupeitto, Arvoitus.

Töölön tilkkupajan hieno banderolli (jonka takana näkyy minun keskeneräinen tilkkupeittoni):


Tilkkupäivät olivat hienot. Näin monta hienoa tilkkutyötä! Koska en ollut lupautunut valokuvaamaan töitä muiden nähtäväksi, otin vain pari kuvaa. Liisa-Helena Pellisen työstä pidin oikein paljon:


Liisa-Helenan käyttämä tähtiblokki on periaatteessa yksinkertainen, mutta toiston avulla siitä syntyy erittäin mielenkiintoinen ja vaihteleva pinta. Paljon värejä! Minun mieleeni!

Myyntipisteitä oli myös kiitettävä määrä. Tässä on saaliini:


Näyttää paljolta, mutta kirja ja narulla sidottu jättiläismäinen kangaspino olivat minun tilkkutyökilpailupalkintoni, jonka Tilkkutex oli lahjoittanut. HIENO!

Kirjan päällä olevat neljä kangasrullaa sain Soilelta, joka tykkäsi siitä, että olin hänen hangaround-tyyppinsä esittelypöydän äärellä. Eli omaa saalistani oli käytännössä vain vasemmanpuoleinen pino. Siinäkin toki on kangaspala poikineen.

Mitä mahdoin tehdä melkein heti kaksipäiväisiltä tilkkupäiviltä kotiuduttuani? Tietenkin istuuduin ompelukoneen ääreen ja ompelin parit kaitalekerrokset solmiokangasblokkeihini. Vaikka elin ja hengitin tilkkuaihetta, ompeluvajausta oli ehtinyt muodostua!

Friday, 28 March 2014

kantit kohdilleen.

Sininen liimaharsotekniikalla toteuttamani hanhiapplikaatiotyö on kantattu ja odottaa ripustuskujaa (yäk) sekä nimeä ja nimilappua. Niitä myöhemmin!

Sen sijaan tasoitin myös vastaavan punaisen hanhityöni, etsin jäännöspalakaitalelaatikosta sopivan väriset kanttikaitalepätkät ja ompelin kantin paikalleen.


Liimaharsotekniikassa työskennellään peilikuvien kanssa. Ensimmäinen toteuttamani kuva oli juuri tämä punainen hanhi ja kun se oli valmis, halusin tehdä sille samannäköisen kaverin, joka kävelisi sitä vastaan. Minä oikein mietin tätä asiaa – ja leikkasin kuitenkin hanhen samaan suuntaan kulkevaksi.

No nämä ovat siis kaksi hanhea, jotka kulkevat samaan suuntaan.

En julista töitä vielä valmiiksi enkä niin ollen julkista valmistujaiskuviakaan, koska näistä puuttuvat ah, niin tärkeät ripustuskuja ja nimilappu.

Ripustuskujan ompelemisesta sen verran, että en ole lähtenyt kiinnittämään kujaa samalla kuin reunakantin, vaikka sellainenkin on mielessä käynyt. Näin optimoitu toiminta tuntuu liian vaativalta, kun kuja on muutenkin hankala mitoittaa ja ommella niin, että siitä tulee kauttaaltaan suora ja ettei se näy oikealle puolelle työtä, mutta kuitenkin on sen verran väljä, että sinne mahtuu rima eikä tilkkutyö kupruile tai kiristä.

Olisin näyttänyt valmiin solmiotyöblokin ja pari keskeneräistä, mutta höh, aamusella näppäämäni kuvat olivat aivan tärähtäneitä. Käsi vissiin vispaa omiaan. Eli myöhemmin sitten.

Toivon näkeväni monta lukijaa Imatran tilkkupäivillä. Hengailen Töölön tilkkupajan näyttelyalueella. Nyt minulla on Tilkunviilaaja-käyntikorttejakin! Tule hakemaan omasi lauantaina tai sunnuntaina!

Thursday, 27 March 2014

arvioin tilkkutyökirjan.

Ostin tovi sitten Lynne Edwardsin kirjan Stash-Buster Quilts. Sisältökuvauksesta päättelin, että kirjassa olisi ohjeita/ideoita erityisesti scrap-tyyppisiin tilkkutöihin ja niin olikin.


Kirjan kannessa jo luvataan ”Time-saving designs for fabric leftovers” eli aikaa säästäviä malleja, joissa voi käyttää jäännöstilkkuja. Malleja on yhteensä 20 ja niitä on viittä tyyppiä:
  • Layer-Cake Quilts 
  • Stitch-a-Strip 
  • Squaring it Up 
  • Bits and Pieces Quilts 
  • Small but Satisfying. 
Kirja sopii minulle, koska se keskittyy scrap-tyyppisiin projekteihin. Löysin sieltä pari kiinnostavaa tekniikkajuttua ja yhden erityisen houkuttelevan mallin/idean, nimittäin kenollaan olevan hirsimökin:


Tämä malli on taas yksi kekseliäs esimerkki blokista, joka näyttää mielettömän vaikealta ja monimutkaiselta, mutta on oikeasti helppo. Kaikki on vain kiinni yhdestä jännästä jujusta! Kuka näitä oikein mahtaa keksiä? Ja miten?

Kirjan viimeisessä ideaosiossa on pieniä projekteja, jotka ehkä innostavat jotakuta tekemään vaikkapa tilkkupossun, mutta se ei ole minua varten. Luen kirjaa kuitenkin mielelläni – olen ensimmäisen selailun jälkeen palannut sen pariin jo varmaan seitsemän kertaa.

Tuomioni: 

Olen tyytyväinen ostokseeni. Omistan tämän mieluummin kuin lainaan kirjastosta.

Wednesday, 26 March 2014

kirjavaa tilkkuharrastusta.

Sain pari päivää sitten valmiiksi brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön. Puurtamisesta oli selvästi hyötyä! Huomasin heti seuraavana päivänä, että tilkkutyömotivaationi oli huipussaan!

Tartuin ensimmäiseksi vaaleanpunaiseen tilkkupintaan, joka oli odottanut tikkaamista viikkokaupalla. Leikkasin sille vanun ja jäykistekerroskankaan ja aloin saman tien tikata. Tikkausrivi toisensa jälkeen kehittyi tilkkutyön pintaan, eikä yhtään kyllästyttänyt. Ei ollut mihinkään kiire eikä mikään muu työ houkutellut enempää.


Juuri tämä työ oli ainoana mielessä. Kymmenen minuuttia, jonka tikkaaminen kesti.

Inspiraatiota riitti vain! En siirtynyt muihin hommiin, vaan kiinnitin katseeni tuolilla olevaan kangas- ja vaateröykkiöön, jossa tiesin neljän hanhen piileskelevän. ”Muistankohan oikein,” mietin.

Kyllä! Kaksi hanhikuvaa oli valmiiksi tikattu eikä niistä puuttunut muuta kuin tasoittaminen ja kanttaaminen. Toinen hanhista pääsi saman tien leikkuualustalle. Viuh, viuh, ja pinta oli tasainen. Kanttauskaitaleiden jäännöspalalaatikosta löytyi kaksi sävyihin sopivaa kaitaleenpätkää, jotka riittivät yhdessä hanhikuvan ympäri.


Toisenvärinen kantti on jo kiinni, mutta toinen on vasta nuppineulotettu. Täytyy vaihtaa ylälanka sopivamman väriseksi ensin.

Olipa ihana tunne, kun sain taas tehdä aivan mitä tahansa! Mihin mahdan tarttua hanhikuvan kanttauksen valmistuttua?

Sunday, 23 March 2014

nolo tunnustus.

Aloitan kuitenkin nolon vastakohdalla, mikä se sitten onkaan. Ei nolota, että sain brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyöni valmiiksi! Tai no, vielä ompelen noin 45cm pistoja, joilla kiinnitän nimilapun työn taakse. Muuten on kaikki valmista, ripustuskujaa myöten! Jeee!

Tästä pääsenkin noloon tunnustukseeni.

Ompelin Miehelle kitara-aiheisen tilkkutyön 50-vuotislahjaksi (marraskuussa 2012!!) mutta se ei vieläkään ole missään esillä, koska en tuolloin ihan ehtinyt saada sitä ajoissa valmiiksi ja kanttauksen valmistuttuakin ripustuskujan ompeleminen jäi uupumaan.

Tämä on aivan yybernoloa! Viimeksi tänään Mies sanoi, että oli kuin olisi saanut lahjaksi polkupyörän, josta puuttuu ketjut, tai satula.

Minä siis inhoan ripustuskujien ompelemista! Jouduin kuitenkin väkisin ompelemaan ripustuskujan kangasvaihtotyöhöni, joten samalla inhotuksella päätin vihdoinkin ommella kujan myös kitaratyöhön. Tässä se odottaa kiinnittämistä (kujakappaleet näkyvät kuvan oikeassa ylänurkassa).


Tietenkin ompelen kujan työn nurjalle puolelle, mutta halusin esitellä pintaa, jota edelleen pidän kivana ja erityisesti tikkauksia! Sittemmin olen pistellyt ripustuskujakappaleet nuppineuloilla kiinni tilkkupintaan, joten kujahan on jo melkein valmis.

Kangasvaihtotyön valmistuttua pääsin vihdoinkin kokeilemaan, miten solmioista purettu kangas muotoutuu tilkkupinnaksi.


Ensimmäiset kerrokset ommeltu ensimmäisiin blokkeihin.

Näissä käytin taas yhtä ompelukoneeni toiminnoista, nimittäin automaattista langankatkaisua. Laskeskelin, että säästäisin ompelulankaa eivätkä pitkät päät myöskään jäisi saumojen väliin. Näissä blokeissa kun ei voi edes ommella ketjussa, vaan joudun ompelemaan yhden kaitaleen kiinni, katkaisemaan langan, ompelemaan seuraavan kaitaleen ja niin edelleen. Automaattinen (tai nappia painamalla tapahtuva) langankatkaisu tuntuisi sopivan tähän oikein hyvin. Jeee! siitäkin.

Friday, 21 March 2014

ei etene.

Eivät etene pussukkani eivätkä tilkkupeittoni, kun kaikki käytettävissä oleva ompeluaika tärvääntyy kuluu brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön kyhäämiseen ompelemiseen.

Vetoketjupussukka on tällä mallilla:


Toinen kappale on sentään tikattuna, mutta toinen vasta odottaa tikkaamista. Vetoketju on myös valittuna ja olen jopa ommellut vetoketjun päihin kauniskankaiset huolittelupalat.

Solmioista tuleva tilkkupeitto on vielä epämääräisemmässä jamassa:


Vasemmanpuoleisessa kasassa näkyy osa puretuista ja valmiiksi pestyistä ja silitetyistä solmioista. Niitä on oikeasti paljon enemmän kuin tästä näyttäisi!

Vasemmanpuoleisessa, pienessä läjässä on keskipaloihin ajattelemiani kankaita. Kaikista paitsi yhdestä olen leikannutkin jo keskipaloja.

Kangasvaihtotyöni on tikkausvaiheessa. Onneton vaihe! Minusta tuntuu aina tässä vaiheessa, että tikkaukseni ovat typeriä – eivät siis niinkään rumia tai epätasaisia, vaan typeriä. Tällöin ei auta muu kuin puurtaa eteenpäin, vaikka kuinka harmittaisi. Yleensä vähän ajan päästä tikkaukset muuttuvatkin epätyperiksi, tai ainakaan en koe niitä kovin voimakkaasti minkäänlaisiksi (paitsi valmiiksi).

Mutta haa! Olen käyttänyt uuden Husqvarna Viking Sapphire 960Q –ompelukoneeni mielenkiintoista taitoa. Se nimittäin väitti osaavansa vapaan konetikkauksen ilman, että vaihdan jouselliseen paininjalkaan. Ehkä joku lukija muistaakin, miten hankalalta minusta on aina tuntunut vaihtaa paininjalkaa. Siispä rohkeasti valitsin tämän toiminnon, vaikka oudolta tuntuikin.

Toimii.

Ihmeelliseltä tuntuu, mutta kone pitää paininjalkaa sopivasti kangaskerrosten yläpuolella, lähellä pintaa, ja niin se vain tikkailee tasaista, vaikkei jousitettua paininjalkaa ole lähimaillakaan.

Lisäksi koneen mukana tuli uusi tikkaustaso. Vähänkö muistin ottaa sen käyttöön heti tilaisuuden tullen? No en muistanut, vaan tikkasin monta kuviota tavallisen ompelutason päällä. Hankalaa oli. Onneksi lopulta muistin tikkaustason. Jo helpottui tikkaaminen! En ollut ehtinytkään kuin 26kpl ruutua tikata tavallisella tasolla ähräten.

Jospa huomenna tekisin jo muutakin kuin tätä iänikuiselta tuntuvaa kangasvaihtotyötäni!

Wednesday, 19 March 2014

kuva-arvoitus.

Mitä ihmettä tämä kuva mahtaa esittää?


Vastaus:
Vihdoinkin muun kuin brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyöni tuloksia, eli näin valtavan pitkälle olen päässyt solmioista rakentuvassa tilkkupeitossa. Haha. Viisi blokkipohjaa on leikattuna ohuimmasta mahdollisesta vanusta ja niiden keskelle olen leikannut kolmesta eri solmiosta blokin keskipalat.

Koska peitto tulee Lions-klubin varainhankintaan, leikkaan osaan keskipaloista leijonan. Tuollainenkin solmio sattui lahjoitusröykkiöstä löytymään.

Tuesday, 18 March 2014

5 syytä tykätä tilkkupeitosta.

Tykkään Villit kuviot –tilkkupeitostani, vaikka sen itse sanonkin. Minulla on tykkäämiseeni viisi parasta syytäkin.


1. Kissakin tykkää peitosta. Tämä on paras syy. Kissa on armoton makutuomari. Jos ei peitto ole hyvän pehmeä ja sopivan kuvioinen niin että kissankarvat näkyvät siinä edukseen, Kissa ei viihdy. Mutta tällä peitolla se viihtyy.

2. Paljon katseltavaa. Joku muu voi ajatella, että peittomme on ai-van ä-lyt-tö-män kirjava, iik, ja niin onkin, mutta siinäpä onkin katseelle paljon pureskeltavaa (jos katse osaisi pureskella).

3. Lukuisia muistoja. Paitsi että Villit kuviot –tilkkupeitto on tymäkän monivärinen, siinä käyttämiin kankaisiin liittyy muistoja (joita jaoin tässä blogipostauksessani). Tai siis ei tietenkään muistoja, vaan niitä nykymaailmassa niin tärkeitä ja joka välissä mainittuja tarinoita.

4. Kauniit tikkaukset. Tilkkupeitto ei varmaan olisi edes valmistunut, ellei minulla olisi tikkauspalvelua käytettävissäni! Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelu loihtii peiton pinnalle sellaisia kuvioita, että!


(Kuvassa näkyy: Ihanan tasainen tikki! Hauska, vaihtuvavärinen tikkauslanka! Ja ykköskohdasta tuttuja kissankarvoja. Taattua laatua siis!)

5. Tilkkupeitto on valmis ja se löysi paikkansa. Tilkkupeitosta olisi vaikeampi tykätä, ellei se olisi valmis (koska silloin se ei tarkkaan ottaen olisi tilkkupeitto, vaan keskeneräinen tilkkutyö). Varastossa, vintissä tai vain jossain oleileva tilkkupeitto taas on vähän säälittävä eikä siitä muista tykätä. Villit kuviot –tilkkupeitto on kotonamme päiväpeittona, eli se on joka päivä esillä ja käytössä. Tilkkuharrastajalle on ihan parasta, että valmis työ pääsee osaksi jonkun elämää.

Tilannetiedotus 


Olen ommellut 19 vaivalloista blokkia brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtotyöhöni. Loput blokit saavat olla yksinkertaisia neliöitä. Pääsen kokoamaan tilkkupintaa nyt.

Monday, 17 March 2014

solmiosatoa.

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole).

Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama:


Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana!

Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä.

  • Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa.
  • Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole ommeltu yhteen. Kalliiden solmioiden vatiini on painavampaa.
  • Hienoimmissa solmioissa on uhrattu aikaa ja vaivaa päiden huolitteluun. Kärjissä on vuorikappaleet, jotka ylettyvät pitkälle solmion sisään näkymättömiin, ja keskellä takana oleva sauma on kärjistä ylöspäin ommeltu erittäin tiukasti kiinni.
  • Yleensä solmion keskisauma on ommeltu yhdellä langalla niin, että sen saa päästä vetämällä kiskotuksi irti koko matkalta. Arvelen, mutten ole varma, että jotkut solmiot ommellaan pussiin tavanomaisella ompeleella. Niiden solmioiden keskisaumaa ei ole helppo purkaa, vaan ompeleet pitää katkaista suunnilleen yksi kerrallaan. 

Vaaleat, punasävyiset ja sinisävyiset/tummat solmiot odottavat tässä pääsyä pesukoneeseen:


Kuvan ottamisen jälkeen sain kaikki nuo solmiot pestyiksi ja silitetyiksi. Nyt minulla on kaikenvärisiä solmiopaloja valmiina niin paljon, että voisin hyvin aloittaa kaitaleiden leikkaamisen ja tilkkublokkien ompelemisen, jos vain brittiläis-suomalaiselta kangasvaihtotyöltä ehtisin.

Tuesday, 11 March 2014

tasaisen tikkauksen salaisuudet.

Alkaja kysyi punaisiin tikkauksiin liittyvässä kommentissaan, olisiko tasaisiin tikkauksiin oikotietä vai onko ainoa keino vain harjoitella kovasti. Olipa mielenkiintoinen kysymys! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan tätä ja pystyn nyt paljastamaan tasaisen tikkauksen salaisuudet.

Ompelukone on avainasemassa. Jos kone kaikista ompeleentasapainottamispyrkimyksistäsi huolimatta kiskoo alalangan yläompeleen puolelle tai päinvastoin, tikistä ei tule tasaisen näköistä. Samoin käy, jos kone syöttää kangasta epätasaisesti tai jos se ei oikein osaa pitää suoraa reittiä.

Ompelija on ohjaksissa. Jos kone tuottaa moitteettoman tikin ja osaa helposti kulkea suoraan, mahdolliset mutkat ovat kyllä ompelijan syytä. Yleisin ohjausvirhe syntyy, kun ompelija yrittää ohjata neulaan katsomalla. Kannattaa katsoa paininjalkaan ja mieluiten vielä paininjalan etureunaan. Neula ei siirtyile suhteessa paininjalkaan, joten sitä ei tarvitse vahtia. Kannattaa vahtia ompelulinjaa.

Kiire kostautuu. Ompelija voi kuvitella, että kone ompelee sitä suoremman tikin, mitä nopeammin se tikkaa. Todellisuudessa pienet mutkailuvirheet korostuvat, kun kangas ehtii liikkua neulan alla pidempään. Suorempaa ommelta syntyy, kun painaa kaasua vähän hellemmin.

Kokonaisuus ratkaisee. Yhden ommelviivan perusteella ei voi tehdä johtopäätöstä tasaisuudesta. Vähän mutkitteleva yksittäinen ommel ei erotu, jos tikkausviivoja on monta vierekkäin ja ne ovat yleisesti ottaen suorat.

Mutta hei, onko pakko tehdä tasaista?

Jos suorien ja toisistaan yhtä etäällä olevien tikkien ompeleminen tuntuu mahdottomalta saavuttaa, kannattaisiko vaatia vähemmän? Olen huomannut, että satunnaisesti ja loivasti mutkittelevat, vierekkäiset ommelviivat näyttävät kivoilta. Yksi ommel saattaa ensin näyttää typerältä, mutta kun niitä on monta vierekkäin, vaikutelma on hauska. Niiden ei tarvitse olla toisistaan yhtä etäällä, ja on parempikin, kun ne ovat satunnaisilla etäisyyksillä.


Eli jos virhettä ei voi välttää tai poistaa, sitä täytyy korostaa. Silloin se ei ole virhe, vaan ominaisuus.

Jos teillä lukijoilla on lisävinkkejä tasaiseen tikkaamiseen, heittäkää kommenttia!

Onnea tikkaamiselle!

Thursday, 6 March 2014

punaisia tikkauksia.

Salaisen englantilais-suomalaisen kangasvaihtoprojektini ohessa tikkasin tilkkupinnan, josta on tulossa vetoketjupussukan toinen puoli.


Tämä tilkkupinta on punaisempi ja toinen on vaaleanpunaisempi. Olin melkein jo punainen tikkauslanka kädessä, kun muistin kirjoittaneeni hiljattaiseen blogipostaukseenikin, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää paremmalta kuin tumma lanka vaalealla pohjalla. Vaihdoin siis taktiikkaa ja valitsin vaaleamman langan.


Lanka näytti rullalla merkilliseltä vaaleanoranssilta ja siinä oli siellä täällä tummempia pilkkuja, varmaankin tarkoituksella. Jos käyttäisin lankaa tiuhaan siksakkiin (satin stitch), tummat täpät näkyisivät ehkä hauskasti, mutta suorissa ompeleissa efektiä ei synny.

Salainen, englantilais-suomalainen kangasvaihtoprojektini etenee ja minulla on nyt neljä ja puoli blokkia valmiina. En ole uskaltanut kovin tarkkaan laskea, montako blokkia työhön menee. Jos toteutan alkuperäisen suunnitelmani niin noin 50 blokkia, mutta taidan miettiä asetelman uudelleen. Jossain kohdassa minun varmaan täytyy oikaista. En mitenkään ehdi tehdä 50 blokkia ennen kuun loppua. Huokaus.

Tuesday, 4 March 2014

ompelukoneestani.

Heidi kyseli kommentissaan kokemuksiani uudesta Husqvarna Viking Sapphire 960q –ompelukoneestani.


Hänen linkittämänsä käyttäjäarvion kommenteissa yksi käyttäjä valittaa koneen tekevän yhden vinon tikin ompeleen päähän, jos on valinnut automaattisen langanpäättely- (tai langankatkaisu-)toiminnon.

En ole juuri käytellyt automaattista langanpäättelyä enkä -katkaisua, koska tilkkutöissä en niitä kaipaa. Suurimman osan ajasta ommelta ei tarvitse päätellä ja silloin kun teen tikkauksia, päättelen langanpäät mieluiten käsin. Jos ompelisin vaatteita, saattaisin käyttää automatiikkaa.

Kokeilin kuitenkin ompeleiden päättelyä koneellani, ja vähän ihmettelen kommentoijan hyperherkkyyttä. Millaistakohan millimetrin sadasosan tarkkuutta hän haluaa ompeluksiinsa?


Ylempänä olevassa kuvassa näkyvät ompeleiden automaattiset päättelyjäljet. Piston pituus oli ylipitkä, 3.5mm (koska olin juuri tikkaamassa pussukkapintaa). Kokeilin päättelyä siis kerran, ja minusta näyttää, ettei se aiheuta ompeleen sivuaskelta, mutta automaattinen langankatkaisu kenties aiheuttaa. Kokoluokan näkee ylempää kuvasta.

Heidi sanoo koneen tuntuvan hepulimmalta kuin vuoden 1979 Singer-kone. Tuo on varmaan totta! 1970-luvun koneet taisivat vielä olla enimmäkseen metallia kun taas nykykoneissa on paljon muoviosia. Eivät koneet silti tuntuisi käsiin hajoavan. Ostin edellisen Husqvarnani 1990-luvulla, ehkä vuonna 1995 ja ompelin sillä (paljon) viime vuoden loppuun asti ilman konerikkoja. Se on edelleen täydessä ompelukunnossa (tosin huollattaisin sen, jos vain saisin aikaiseksi). En tiedä, pitäisikö koneen olla tuota kestävämpi!

Mielipiteeni koneesta 


Uusi ompelukoneeni on ihana! Se tekee kaunista tikkiä (esimerkiksi tässä postauksessa näet, miten tasapainoisen tikkauksen se ompeli tilkkupussukkaani) ja siinä on miellyttävä käyntiääni. Arvostan q-mallin pidempää ompelualuetta. Pidän siitä, että pysähtyessäni neula ala-asennossa kone nostaa paininjalkaa vähän. Ensin vierastin ratkaisua, mutta nyt olen huomannut sen toimivan mainiosti.

Kone valaisee paljon entistä paremmin, ja sekin on todella hyvä ja minulle mieluinen juttu!

Sain koneen mukana 11 tai 12 erilaista paininjalkaa. Valikoima on hyvä enkä kaipaa lisää, koska ompelen niin yksinkertaisia juttuja. Eniten käytän tavallista, tilkkutyö- ja vetoketjupaininjalkaa.

Erikoistikkejä en ole juuri kokeillut ommella – ei ole ollut aikaa, eikä mielikuvitukseni vielä taivu keksimään, mihin niitä käyttäisin – en myöskään vapaata konetikkausta. Kun sen aika tulee, kerron kokemuksistani. Olen ommellut vain omilla koneillani, joten en pysty vertailemaan tätä muihin (paitsi aiempaan 1990-luvun koneeseeni, joka oli siis samaa merkkiä). Voin vain sanoa itse olevani valintaani erittäin tyytyväinen!

Saturday, 1 March 2014

melkein kuin taikuutta.

Kävin viemässä jäännöspalaneliöiden ympärille rakentamani tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalveluun keskiviikkoiltana. Tikkaus- ja alalangan valinta kävi Soilen avulla käden käänteessä ja löysimme nopeasti uuden, hauskan tikkauskuvionkin (”Falling Leaves”).

Ehdin seurata, kun Soile pingotti tilkkupinnan ja taustakappaleen koneeseen. Jätin hänet harjaamaan pinnasta langanpätkiä ja kissankarvoja (hänen kätensä ja tarraharja viuhtovat kiivaasti kuvan vasemmassa ylänurkassa).


Heti seuraavana iltana oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja Soile toi kokoukseen tilkkupeittoni, jonka hän oli ehtinyt tikata valmiiksi! Silmiä piti hieraista – suoritus vaikutti aivan maagiselta. Kyllä kelpasi esitellä peittoa todella tuoreeltaan Show and Tell –osiossa.

Suoraan Tilkkupajalta näimme myös Soilen oman solmiotilkkutyön ja Vapun ihanan tähtikuvioisen työn. Vapun työ taisi olla Perinnettärien mysteerityö.

Itselläni ei ole maagisia kykyjä, joten värikäs tilkkupeittoni on sentään vielä kanttaamatta (kuten geometrinen tilkkutyönikin, hohhoijaa), joten en voi jakaa kanssanne tilkkupeiton valmistujaiskuvia. Vähän esimakua sentään. Täytyyhän minun päästä esittelemään kivaa tikkauskuviota. Erottuuko se tässä lainkaan?


Tai tässäkään kuvassa?


Otin kuvat ulkona auringonpaisteessa! Saimme sellaisesta harvinaisuudesta nauttia tänään parin tunnin ajan, ja onneksi ehdin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kuvissani on tällä kertaa minulle mieluisat värisävyt, kiitos valaistusolosuhteiden.

Voisin ruveta kanttaamaan kahta uusinta tilkkupeittoani, mutta englantilais-suomalainen kangasvaihtotyöni vaivaa minua. Valitsin hyvin työlään mallin eikä minulla ole valmiina kuin ensimmäinen blokki. Nyt on ryhdyttävä paiskimaan hommia työn valmistumisen eteen! Onhan sentään jo maaliskuu, hyvänen aika!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails