Sunday, 29 September 2013

palapelin paloja.

Nyt kun sain valmiiksi Tilkkutanssit-kilpailutyön ja matkustusravaaminenkin on hetkeksi hellittänyt, pääsin perehtymään melkein jo unohtuneisiin, varsinaisiin tilkkutöihini.

Ensimmäiseksi tartuin punaiseen palapelityöhöni. Helppoa, koska alkuun pääsee piirtämällä pari paperimallinetta tai päällystämällä muutaman mallineen kankaalla, ihan käsipelillä. Ompelukonetta ei tarvitse ihan heti vaivata.

Eilen annoin vihdoin itselleni luvan applikoida pari palapelinipukkaa paikalleen. Vähän olen ollut huolissani vierekkäisten palojen kontrasteista tai kontrastin puutteesta, mutta eiköhän tämä toimi melko ookoo.


Joissain paloissa on vähemmän kontrastia, mutta riittävän monessa on hyvä kontrasti. Luultavasti valmis peitto tosiaan näyttää palapelilta, sitten joskus kun saan sen valmiiksi.


Tänään tartun varmasti myös ompelukoneeseen ja siksakkaan muutaman Ranskan-ostokseni. Kangasraukat lojuvat tällä hetkellä ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa.

Friday, 27 September 2013

ajattelin tänään ja vuosia sitten.

Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!”

Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni.

Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia.

Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata.

Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttänytkin sitä, sillä löysin taskusta rahan (iloinen yllätys) ja paperisen lautasliinan.

Onneksi blogipostaukseni ovat tallessa! Olisin varmaan unohtanut puolet tekemisistäni, ellen olisi kirjoittanut näin tarkkoja kuvauksia.

Vuosi sitten arvostelin Block Party –tilkkukirjan. (Tykkään siitä edelleen.)

Ranskan tilkkutapahtuman myyntialueella oli valtava osasto tilkkukirjoja. En ole koskaan nähnyt moista valikoimaa! Tosi vähän oli kuitenkin sellaisia kirjoja, joita olisi tehnyt mieli ostaa. Ehkä jossain oli pari kiinnostavaa ideaa tai ohjetta, mutta jotenkin ne eivät houkutelleet niin paljon kuin olisi luullut.

Täytyy varmaan kirjoittaa tilkkukirja itse, niin saan mieleiseni.

Postaukseni ovat jääneet vähiin viime viikkoina. Pahoittelen sitä! Olen ollut muualla kuin ompelukoneen ääressä (enkä edes piha- tai kotitöissä, vaan kauempana) ja myös olen ommellut yhdistyksen kilpailuun tulevaa työtäni. Sain sen ihmeen kaupalla valmiiksi juuri viime tingassa. Tänään on viimeinen postituspäivä, ja työ valmistui tänään.

Tässä vielä pari ennennäkemätöntä kuvaa jo bloggaamistani töistä. Villit kuviot –tilkkupeitto:


Tuulen viemää –tilkkupeitto on kuvassa vasta tekeillä:

Sunday, 22 September 2013

kangasostoksia ja vielä yksi erikoisuus.

Mainitsinkin jo, ettei Saint-Marie-aux-Minesin European Patchwork Meeting –tapahtuman anti rajoittunut tilkkutyönäyttelyihin. Expoalue oli olennainen osa tapahtumaa, ja tilkkutyökankaiden, –tarvikkeiden ja –kirjojen tarjonta olikin mykistävä.

Kaffe Fassettin kuoseihin keskittynyt loosi oli yksi alueen kiinnostavimmista, sillä niitä kankaita ei tahdo löytää mistään. Silloinkin jos joskus näkee Kaffe Fassett –kuvioista kangasta, se on ainoa tai melkein ainoa laatuaan. Joten loosillinen hänen kuosejaan oli mahtava tapaus!

Ostin pienen määrän muutamaa kuosia. Heti takaisin hotellille päästyäni mietin, että noh, olisinhan voinut jotain huippukangasta ostaa vaikka mentrinkin.


Tässä kolme minulle mieluista kuosia nyssykkää paremmin näkyvissä:


Tosi monessa loosissa oli tarjolla valmiita kangasnippuja. Ostin useamman, ja minulle ehkä ominaisesti kuosivalinnat näyttävät … ööö … kirjavilta.


En ehkä minäkään käyttäisi kaikkia näitä samassa työssä.


Olin kaukaa viisaasti pakannut lähtiessäni matkalaukun vain puolilleen tai niille main, joten minun ei tarvinnut rajoittaa hankintojani (muuten kuin taloudellisista syistä tietysti). Nyt onkin edessä risareunojen siksakkaussulkeiset. Pesen kaikki kankaani ennen käyttöä, sillä epäilen, että käsittelyaineet ärsyttävät käsiäni ja sormiani. Ennen pesua siksakkaan kaikki risareunat. Siinä menee tovi poikineen.

Kymmenyspeitto

Ranskan tilkkuyhdistyksen kokoamassa näyttelyssä näin tilkkupeiton, jollaisista en ollut ennen kuullut.

Ihmettelin, mikä idea tässä punaisessa ja valkoisella kirjotussa peitteessä oli ja opin jotain aivan uutta tilkkupeittojen historiasta.


Tässä oli ”kymmenyspeitto” (Tithing Quilt) vuodelta 1924.

Infolappunen kertoi, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella jotkut amerikkalaiset seurakunnat keräsivät varoja ompelemalla kymmenyspeittoja. Seurakuntalaiset lahjoittivat meistä pieneltä tuntuvan summan, joka kuitenkin tuohon aikaan oli heille merkittävä lahjoitus, esimerkiksi 10-25 centiä, ja joku joka osasi kirjoittaa tai kirjoa kauniisti merkkasi henkilön nimen tilkkupeiton blokkiin, jolloin lahjoittajan nimi jäi muistiin. (Peitto oli vähän kuin entisaikain sponsoriseinä.)

Useimmat kymmenyspeitot ovat valkoisia ja niiden tekstit on kirjoitettu/kirjottu mustalla musteella tai punaisella kirjontalangalla, mutta tämä harvinaisempi peitto on punainen valkoisin kirjailuin.


Nimet järjesteltiin yleensä symmetrisesti blokkineliölle ja blokeista ommeltiin sitten kymmenyspeiton pinta.

Peitto oli yhdysvaltalaisen Jonathan Holsteinin kokoelmasta ja se oli kooltaan noin 190cm x 193cm.

Thursday, 19 September 2013

tilkkutyöerikoisuuksia.

Täältä pesee kuvia European Patchwork Meeting 2013 –tapahtumasta. Kuvat edustavat erikoisuuksia.

Erikoisen vanhoja tilkkutöitä

Töölön Tilkkupajan Soile ehättikin jo jakaa kuvia ihailemistaan, antiikkisista tilkkutöistä, mutta nostan silti minäkin esiin pari havaintoani.

Nine-patch and half-square triangles, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 271cm x 325cm. Kuvassa osa työstä ja vinosti kuvattuna.


Tilkkutyössä oli mielestäni aivan nykyaikaisesta käyvä kuviointi ja värityskin. Tekijä oli käyttänyt kankaansa tarkkaan:


Touching feathered star with rose chintz border, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 218cm x 218cm. Kuvassa osa työstä.


Suunnattoman suuritöinen tilkkupinta ja tikkaukset! Silloin ei ollut televisiota eikä internettiä, joten ihmiset ehtivät tehdä tällaisiakin luomuksia.


Tilkkutöitä ihailtiin ja kuvattiin. Ne olivat kaikki isoja, joten niiden kokonaan kuvaamiseen olisi vaadittu hienompi kamera kuin se (kylläkin laadukas) digipokkari, joka minulla oli mukanani.


En voi sille mitään, mutta minua huvittaa aina, kun joku ottaa kuvia iPadillä! Hullun näköistä hommaa.

Minusta erikoinen

Yhdysvaltalainen Jean M. Evans, ”My Space” 2010, koko 173cm x 117cm.


No, tämä taidetilkkutyö on valtavan hieno, upean värinen ja kauniisti toteutettu. Miksi se on siis erityisen erikoinen? No, minun olisi mahdoton tehdä tällaista, koska en käytä yksivärisiä kankaita.


Detaljikuva taitaa olla vähän epäterävä.

Erikoisen valloittava kokonaisuus 

Tanskalaiset tilkkuilijat olivat saaneet töitään näytteille yhteen kylän kirkoista. Minulle näyttely oli kokonaisuutena kenties mieluisin kaikista, mutta minä pidänkin tanskalaisista erityisesti, kun olen hiljattain nähnyt Borgen-tv-sarjan ja Sillan.

Tanskalaisen Inga Møller Pedersenin työ ”Sunset” vuodelta 2013, koko 127cm x 173cm


Eva Johansen Tanskasta oli ommellut upean työn ”Floffy,” 2013, koko 152cm x 120cm.


Taas joudun toteamaan, että ”en yleensä pidä esittävistä töistä” jne jne, mutta ah, tämä oli viehättävä työ! Kuva ei tietenkään tee sille oikeutta.


Kissan pitkät kutrit oli taidokkaasti applikoitu. Värit oli valittu niin, että kolmiulotteinen vaikutelma oli vahva.


Hiiret taisivat olla kissalle palvelijoina. Eihän Floffy-kissa suinkaan alennu hiirijahtiin, vaan se lepäilee pieluksilla kansan palvottavana.

Kisser Tommerup Tanskasta oli vuonna 2013 ommellut ihanan, vihervärikkään ja modernin hirsimökkipeiton ”Summer in Ireland,” koko 147cm x 171cm.


Tosiaan tulee Irlanti mieleen tästä!

Tämän tekijä on kone! 

Ranskalainen Sophie Brochot oli vuonna 2013 saanut valmiiksi ”reproduction”-tilkkutyön nimeltä ”Ombre et lumiére,” koko 161cm x 161cm.


Vielä minä ymmärrän, että pystyy leikkaamaan ja ompelemaan palat tismalleen kohdakkain, mutta katsokaa näitä käsintikkauksia!


Nainen on kone.

Tämän tekijä on toisenlainen kone

Philippa Naylorin tilkkutyöstä ”White Gold,” 2009, koko 213cm x 213cm, ei minulla ole kuin kaksi detaljikuvaa.


Näistä näkee kuitenkin hyvin hänen uskomattomat tikkauksensa.


Värillisiltä vaikuttavat alueet eivät olekaan kankaalle maalattua sävyä, vaan silmä levittää tikkauslangan väriä sen valkoiseen ympäristöön. Harhanäkyjä siis.

Wednesday, 18 September 2013

palkittuja tilkkutöitä.

European Patchwork Meeting 2013 järjesti kansainvälisen tilkkutyökilpailun, jossa oli useita mahdollisuuksia voittoon. Koko kilpailun voitti eteläkorealainen Kim Hye Sook työllä, jonka esittelin jo edellisessä postauksessani.

Kävimme katsomassa kilpailutyöt heti ensimmäisenä messupäivänämme torstaina, mutta Soilen ideasta palasimme lauantaina näyttelyyn uudestaan, jotta saisimme kuvat (ja tiedon) voittajista. Voittajat julistettiin perjantaina.

Mahtavan hyvä idea! En vielä eilen löytänyt esimerkiksi EPM:n sivuilta enkä edes heidän Facebook-päivityksistään voittajatietoja.

Ai mutta nyt löysinkin. He eivät luokitelleet tätä asiaa uutiseksi, joka ilmoitettaisiin etusivulla, vaan voittajatyöt on esitelty kilpailusivulla eli täällä.

Tilkkutyöopettajien erikoispalkinnon (Teachers’ Award by JHIA) voittaja oli sveitsiläinen Elisabeth Nacenta-de-la-Croix 2013 valmistuneella työllään ”Magic View” (98cm x 99 cm).


Kuva on suoristamaton, koska räiskäisin tämän vähän sivusta. Työt eivät olleet aivan helpoiten kuvattavissa – ne oli ripustettu käytävämäiseksi rakennettuun tilaan ja spottivalot olivat todella terävät. Tästä palkitusta työstä pidin oikein paljon itsekin.

Detalji ja voittoruusuke:


Saatoimme kuvata voittotyöt aivan rauhassa, sillä olimme paikalla perjantaina heti rakennuksen avauduttua ja rynnimme saman tien toiseen kerrokseen. Kaikki muut aloittivat alakerrasta, missä oli esillä antiikkisia tilkkutöitä. (Katsastimme ne huolellisesti jo torstaina, joten sinne ei tarvinnut meidän mennä uudestaan.)

Patchwork Idéen –lehti palkitsi saksalaisen Monika Schiwy-Jessenin hänen 2013 valmistuneesta työstään ”Mirror Effects” (98cm x 98cm)



Quiltmanian palkinnon sai japanilaisen Hiromi Hayashin työ ”Open Minded” vuodelta 2013 (98cm x 98cm)


Detalji ja ruusuke:


Magic Patch and Quilt Country palkitsivat Juliette Eckelin työn ”Textile Deformation” vuodelta 2013 (98cm x 98cm).



Työ oli luonnossa aika tavalla kuvaansa kauniimpi – noiden nyppyjen päällimmäisenä esimerkiksi oli paljetteja ja helmiä.

Aurifilin palkinnon sai Brigitte Didier’n työ ”Ondes” vuodelta 2013 (100cm x 100cm).


Katsoimme työtä oikein läheltä ja ihmettelimme, miten huonoa tikkiä hänen koneensa oli tehnyt. Vähänkään kauempaa sitä ei tietysti huomannut lainkaan.

Kaleidoscope palkitsi saksalaisen Karin Pfunderin työn ”Butterfly or Waterlily” vuodelta 2013 (97cm x 97cm).


Suomalaisen Marita Lappalaisen työ ”Net” vuodelta 2013 (98cm x 98cm) oli myös hienosti esillä:


Kuvassani ei näy koko työ. Pahoitteluni!

Tilkunviilaajan kunniamaininnan saa englantilaisen Linda Barlow’n työ “Distortion Is a State of Mind” vuodelta 2013 (100cm x 100cm).


Esittävät tilkkutyöt eivät yleensä vetoa minuun, mutta tämä vetosi. Ehkä värit tekivät minuun vaikutuksen. Tai se, että mukana oli paljon perinteistä tilkkuosaamista, kuten palojen yhdistelemistä, upeaa tikkausta ja taitavaa applikointia.

Jänis ei vetänyt hatusta toista jänistä, vaan tilkkutyön:


Villakoira tarjoili drinkkejä:


Mikään European Patchwork Meeting –kilpailun palkinnoista ei ollut pieni – pääpalkintona oli 3000 euroa ja esimerkiksi Aurifilin palkintona oli 650 euron arvosta tikkauslankoja (matkalaukullinen).

Ensi vuoden kilpailuteemakin oli jo julkistettu, mutta en enää löydä sitä heidän sivuiltaan, kun myös "kilpailu 2014" -kohdassa näkyvät vuoden 2013 voittajatyöt. Muuten sitä voisi vaikka saman tien ruveta pykäämään kilpailutyötä. Kannattaisi!

Monday, 16 September 2013

terveiset Ranskasta!

Oo-la-laa, olen juuri kotiutunut Ranskassa pidetystä European Patchwork Meetingistä, joka pidettiin Elsassissa pääpaikkana Sainte Marie aux Minesin kylä. Terveisiä yli tuhannen näyttelytyön parista!


Kestää hetken, että saan kuvani järjestykseen, joten kerron nyt vain muutamista vaikutelmista.

Trendit

Taidetilkkutöissä päällimmäinen trendi oli kankaalle tulostaminen, maalaaminen tai piirtäminen ja näin käsitellyn kankaan käyttäminen tilkku- tai tekstiilityössä.

Kansainvälisen European Patchwork Meeting –kilpailunkin voitti esimaalattu ja sen jälkeen todella taidokkaasti tikattu työ, eteläkorealaisen Kim Hye Sookin työ ”Dramatization of Memory” (koko 100cm x 95,5cm).


Hienot tikkaukset:


Osaako joku kertoa, miten voittajatyössä näkyy kilpailun teema ”Distortion”? Tämä on tietenkin upea työ, mutta en keksi, mitä vääristymää se esittää.

Tai ehkä tikkaukset ovatkin se vääristymä – nehän näyttävät krakleeraukselta?

Belgialaiselta Linda Colshilta oli useita töitä erikoisnäyttelyssä, tässä minua eniten miellyttänyt ”Rain on Persimmons” vuodelta 2009 (100cm x 100cm).


Hänen työnsä perustuivat kaikki printtiin ja painokuvioon sekä sommitteluun ja tikkaukseen, vain erittäin vähän kankaanpalojen yhdistelemiseen toisiinsa.

Kangastrendi myymäläalueella oli: valtava määrä kangasnyyttejä.


En muista, kenen loosista kuva on, mutta näitähän oli talo täynnä. Expoalueella oli toinen toistaan ihanampia kankaita myyviä kauppiaita vieri vieressä. Ah, mikä ihana runsaudenpula!

Varsinainen kangastrendi - Lukemattomista kankaista ehkä tämä kuvio oli yleisesti halutuin (kuviona lankarullan päitä):


Anteeksi kalsea salama! Otin kuvan myös ilman salamaa, mutta siitä tuli epäterävä. Tästä sentään näkee, mitä kuvassa on.

Toinen kuvan kangas oli oikein hauska löytö eli valmiiksi painettuja nimilappuja. Lappuja voi tulostaa itsekin, totta kai, jos sattuu omistamaan sopivan tulostimen. En omista. Siksi valmis kangas oli minulle tervetullut.

Kauneimmat työt

Valtavasta määrästä ihania töitä on vaikea valita kaikkein kauneinta. Kävelin heti toisella rastilla yhden erittäin kauniin työn ohi kuitaten sen vain lyhyellä vilkaisulla. Huomasin sen onneksi myöhemmin kun katsoin kauempaa.


Kuva ei ole kummoinen – otin sen vähän sivusta ja se on aivan epäteräväkin! Voi minua.

Kuvassa on siis Anke Kerstanin ”Kaleidoscope II” vuodelta 2009 (130cm x 180cm). I-ha-na!

Toisena päivänä ehdimme jo eri kylään, missä oli esillä eteläafrikkalaisen tilkkukillan näyttely. Siellä oli paljon kiinnostavia ja upeita töitä, joista nostan esiin nyt tämän Pat Parkerin työn ”Windmills on My Mind” vuodelta 2004 (110cm x 120cm):


No höh, ovatko nämä vähän liian samaa värimaailmaa? Etsin otoksistani vielä yhden.


Otin Räiskäisin kuvan näyttelyalueella. Quilt & Co –nimisen liikkeen loosissa myytiin batiikkikankaita, joita muuten oli yllättävän paljon tarjolla muuallakin.

Claudia Pfeil oli ideoinut, ommellut ja tikannut ”Rainbow Bricks” –nimisen peiton vuonna 2012 (165cm x 202cm). Tarvikepaketti ohjeineen oli myynnissä myös. Eikö ole ihanan värikäs työ?!

”Messualueella” eli hopealaakson kylissä näytti välillä tältä:


Välillä satoi ja välillä oli pilvistä, mutta maisemat olivat koko ajan viehättävät ja ilmapiiri erinomainen. KAIKKI liikkeellä olleet ymmärsivät, miten ihania kankaat ja tilkkutyöt ovat!

Friday, 13 September 2013

ajattelen tänään ja 2 vuotta sitten.

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”.

Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä.

Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea.

Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun.

Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”.

Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus.

Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation.

Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vinkataan, että ”näin käyttelet kivasti jäännöstilkkujasi”. Quilt It –blogin Marit oli tehnyt kahta vähän erilaista jäännöspalablokkia. Toisessa oli valkoinen keskipala, toisessa ei, mutta kummassakin oli ideana käyttää vain yhden sävyisiä tilkkuja.

Kova kokemukseni on vain ollut, että kun nostan jäännöspalalaarini ompelupisteen viereen, ei kestä kuin tovi, niin jäännöspaloja on vielä paljon entistä enemmän.

Voi kun lompakko toimisi samalla periaatteella.

Monday, 9 September 2013

salaperäinen keskeneräinen.

Innostuin tekemään tilkkutyötä FinnQuiltin Tilkkutanssit-kilpailuun, kun kuulin toisen tilkkuilijan tekevän kilpailutyötä. (Olin ajatellut, etten ehdi mihinkään kilpailuihin enää mukaan.)

Kilpailutyötä ei saa esitellä etukäteen, joten näytän vain työskentelytilaani.


Työskentelytilani eli lattia. Musta tilkku vasemmassa yläreunassa on työprosessiin kiinteästi liittyvä, tärkeä mitta. Enempää en tohdi näyttää.

Olin jo henkisesti luopunut ajatuksesta osallistua tilkkutyökilpailuihin, kun viime kerralla minulle kävi niin harmillisesti, että työni nimi luettiin ja kerrottiin tuomaristolle väärin. Kirjoitin harmituksestani tässä postauksessa.

Satuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen idean, joten kerta kiellon päälle.

Olen keksinyt työlleni jo nimenkin, enkä usko sitä luettavan väärin. Ja vaikka luettaisiinkin, siinä ei ole sanaleikkiä hävitettäväksi.

Sunday, 8 September 2013

käsityötapahtumassa.

Lauantaina 7.9. oli Sinellin Variston-myymälässä käsityötapahtuma, jonka minäkin kävin katsastamassa. Myymälä avautui yhdeksältä ja jo kymmentä yli olin paikalla. Olin mielestäni aika reipas, kun oli lauantai ja kaikkea.

Tilkkuystäväni Ritva Ljungqvist oli siellä – myymälässä on hänen tilkkutöittensä myyntinäyttely syyskuun loppuun asti koettavissa. Oli hienoa nähdä niin monta Ritvan tilkkutyötä komeasti esillä myymälän seinillä!

Ehdoton suosikkini Ritvan töistä oli tämä:


Kuvassa työ ei näy kokonaan enkä tietenkään muistanut ottaa työn nimeä muistiin, hyvä minä!

Ritvalla oli tähän blokkimalliin mielenkiintoinen ohje – tekisi tosiaan mieli kokeilla! Ensin leikattiin vaaleita ja tummia neliöitä, sitten pussitettiin kummatkin omaa pussiinsa ja niistä noukittiin summamutikassa aina yksi vaalea ja yksi tumma. Varmasti kangasparit eivät aina olleet hehkeimmät mahdolliset, mutta kokonaisuudessa ne toimivat! Tästä pidin.

Toinen Ritvan hieno työ on yksityisomistuksessa, se ei siis ole myytävänä. Sen nimi liittyi jotenkin lähteeseen… Tämäkään ei näy kuvassa kokonaan.


Tässä kankaat sulautuvat hienosti toisiinsa. Mielenkiintoinen tekniikka tässäkin.

Esittelin vain kaksi Ritvan hienoista tilkkutöistä. Kannattaa käydä katsomassa koko näyttely Sinellin Variston-myymälässä! Ritvan työt ovat näytillä 30.9.2013 saakka.

Kiertelin myymälässä pari tuntia, aika kului rattoisasti, kun Töölön Tilkkupajan Soilekin sattui paikalle.

En lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Tapahtuman aikana tilkkutyökankaat olivat alennusmyynnissä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni.


Ostin kahta pilkullista kangasta kumpaakin puoli metriä ja yhden harmaasävyisen kukkapalan.

Ja!

2.5m pallo-ruusukuvioista, tosi leveää ja hyvälaatuista puuvillaa jonkun tulevaisuuden työni taustakankaaksi! Minullahan ei koskaan ole suuria määriä mitään kangasta, vaan joudun kursimaan taustakappaleet kokoon milloin mistäkin paloista.

Kerrankin oli järki mukana kangaskaupassa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails