Thursday, 30 May 2013

värikkäitä tilkkuja.

Valmistin lattialle kokoamani ruutukuvion eli ompelin tilkut yhteen ja silitin:


Kuvion alapuolella pilkistää lentävät hanhet –rivi, jota suunnittelen toiselle puolelle laukkua. Jos näistä siis tulee laukku.

Ahersin myös ruutublokkien parissa ja tein "kaksi isompaa blokkia" eli 8kpl vinoraitablokkeja.


Olin ehkä aherrukseni jäljilta uuvuksissa niin, että kädet tärisivät kuvaa näpätessäni. Niin kuvasta tuli aika epätarkka. Väritykset kuitenkin näkyvät tässäkin.

Blokkipino rupesi näyttämään korkealta, ja kun olin siivonnut lattiankin ylijäämätavaroista, päätin kokeilla, millaista tilkkupintaa näistä nyt olisi tulossa. Tässä pinta, kun asettelin palat lähinnä satunnaiseen järjestykseen:


Hoo, tilkkupinta on todella scrappymäinen! Siinä on melkein joka väriä.

Paloja oli juuri epäsopivasti, eli alakulmassa on vähän kuin yksi ylimääräinen "blokki". Eivätkä värit toimi parhaiten näin. Sain kuitenkin hyvää osviittaa kännykkäkamerassa näkyvästä minikuvasta ja järjestelin blokkeja hiukan uudelleen.

Uudesta järjestyksestä ei ole kuvaa, eikä sillä niin väliäkään ole, kun joka tapauksessa joudun asemoimaan paloja vielä uudestaan. Teen vielä 10 kpl "isoja blokkeja" ja ompelen sen jälkeen tilkkupinnan kokoon.

Sitten tälle pinnalle tulee vielä kehys tai kehyksiä.

Tämä oli muuten Tilkunviilaajan 600. postaus! Kiitos kaikille lukijoilleni ja erityiskiitokset teille, jotka viitsitte kommentoida! Ellei minulla olisi lukijoita, en varmaan pitäisi blogia...

Tuesday, 28 May 2013

hanhenmarssia.

Ompeluhuoneen Makkarin tuolin viereen kertynyt epämääräinen pino oli kaatua, joten kohentelin sitä. (Itselleni selitin, että se oli siivoamista.) Ja hei, kasasta putkahtivat esiin Syyringin kivalla hanhikurssilla ja sen jälkeen tekemäni hanhet.

Koska olen jotenkin projektien välissä, tai siis teen kyllä tilkkupintaa mutta haluan tehdä muitakin juttuja, niin ompelin hanhiin pitkästä aikaa jotain.

Vihreä hanhi oli kokonaan ilman ruohikko- tai muita lisäyksiä. Koska minulla sattui olemaan runsas määrä kolmioneliötilkkuja, tein hanhen viereen rivin lentäviä hanhia.


Anteeksi, en jaksanut ottaa esiin silityslautaa ja –rautaa, joten saumat ovat kuvassa vielä silittämättä. No tästä kuitenkin näkee yleisilmeen.

Luettelen muutkin työni.

Sinisen hanhen vieressä on jotain ruokomaisia tilkkuja. Tikkasin niiden liepeille muutaman loivasti kaartuvan ompeleen.


Sininen hanhi onkin melkein valmis – työ tarvitsee enää tasoituksen ja kanttauksen. (Ja nimen.)

Oranssi hanhi näyttää hyvin samanlaiselta kuin viimeksi, mutta teinpä siihen sentään jotain. Ompelin tikkauksia hanhitilkkujen ympärille siksakilla, ylälankana käytin näkymätöntä siimalankaa.



Oranssi ja vihreä hanhi tarvitsevat seuraavaksi vanutikkausta.

Olen kova matkimaan noukkimaan ideoita muiden blogeista! She can quilt –blogin pitäjä Leanne oli tehnyt kolmioneliöistä sisäkkäisiä neliöitä. Niinpä laittelin omia tilkkujani samanlaiseen muotoon:


Hänellä oli vähän taiteellisempi kuviointi. Tykkään kyllä myös tästä kuviosta ja erityisesti näistä väreistä! Tästä saattaa tulla suunnittelemaani vetoketjulaukkuun toinen puoli. (Toisella puolella on lentäviä hanhia ja kaikenlaisia tilkkuja, kuten näytin postauksessani eilen.)

Eilisestä kivasta kankaasta myös sen verran, että tein kankaasta kesämekon ja kangasta jäi jonkun verran ylitse. En siis leikannut kesämekostani palaa, vaikka ehkä tekstistäni sai sellaisen käsityksen.

Monday, 27 May 2013

tilkkublokit karttuvat.

Ensin kaksi vinoneliöblokkia lisää:


Toisessa blokissa on hyperkivaa kangasta:


Sain kankaan lahjaksi Amerikasta asti moooonta vuotta sitten. Kangas oli tarkoitettu tilkkutöihin, mutta en hennonut pilkkoa sitä, vaan tein siitä itselleni kesämekon. Mekko on palvellut minua erinomaisesti ja kauan. Kangas on ajan kulumisen ja pesujen myötä haalistunut, mutta edelleen se on kiva kesäasu kotona pidettäväksi.

Värikkäiden blokkien jälkeen tämä näyttää kovin arkiselta:


Toivon silti, että tilkkublokki löytää edustavan paikan tulevassa työssäni.

Ompelin lisää lentäviä hanhia:


Kolmio-neliöistä kokoamani kummallinen tiimalasikuvio ei lopulta miellyttänytkään silmääni, vaan pidin lentävistä hanhista paljon enemmän. Tein niitä pienen rivin ja rivin alapuolelle vähän lisää. Taidan ommella näistä paloista vetoketjulaukun. Pitkästä aikaa!

Sunday, 26 May 2013

valmis vetoketjupussukka.

Ompelin vetoketjupussukan ja annoin sille nimeksi Tilkkugeometriaa. Tässä valmistujaiskuva:


Vihdoinkin jotain valmista! Kaupan päälle tulee muutama kuva pussukan tekovaiheista. Vaiheikasta oli.

Käytin kivan tilkkutyöni ompelussa ylimääräisenä syntyviä kolmioneliöitä. Ompelin niistä neliömäiset blokit ja lentäviä hanhia. Päätin käyttää kolmioneliöiden lisäksi mustaa, silmäkuvioista kangasta ja löysin sen silmäkuvioihin sopivan neon-oranssin vetoketjun.


Musta ja kolmioneliöt näyttivät räikeän oranssin vieressä aroilta, joten terästin tilkkupintaa kirpeällä vaaleanvihreällä kankaalla.

Päätin heti tikata pinnat suorin tikkauksin, jotenkin neliöitä ja kolmioita mukaillen. Eikö näytäkin aika mukiinmenevältä tässä?


Mikä tilkkumoka: Onneksi katsahdin työn nurjalle puolelle.


Nahkea vanu oli viistänyt ompelupöydältä mukaansa kivaan tilkkutyöhön leikkaamani tumman neliötilkun, ja olin pahaa-aavistamatta tikkaillut sen työhön kiinni. Köh.

Irrottelin tilkun tikkauksista ja jatkoin työtä. Olisi oikeastaan pitänyt käyttää myös vapaata konetikkausta, mutta en viitsinyt vaihtaa tikkauspaininjalkaa. Kun tikkauksia oli säädyllinen määrä, lopetin:


Mikä tilkkumoka: Tähän mennessä olin tehnyt aika minimaalisen mokan, ihan vahingossa, mutta pussukkaa kootessani ryhdistäydyin ja mokasin oikein näkyvästi. Ompelin toisen vuorikappaleen nurin päin:


EN lähtenyt purkamaan ompeleita, vaan annoin olla. Leikitään, että olen koonnut vuorin kahdesta eri kankaasta.

Tässä Tilkkugeometriaa-vetoketjupussukka toiselta puolelta.


Kuvasta näkee heti, ettei minulla ole erityisen vehreä peukalo, koska rikkaruohoja on näkyvissä niin paljon. Lemmikit sentään pilkistelevät pussukan takaa.


Voikukkiakin, aih sentään. (Tosin myönnän, että oikeastaan tykkään voikukista. En viitsi kitkeä niitä ruohikosta, joistain kukkapenkeistä vain.)

Ihan kuin pussukka olisi laiturilla!


Se on kyllä ikivanhoilla terassilaudoillamme, missä ilta-aurinko osui siihen messevästi. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvan oikeassa yläkulmassa jotain ylimääräiseltä näyttävää – se on Miehen Reino-tohveli. Ankarassa valossa ei pysty tekemään täydellistä kuvarajausta.

Vielä yksi nolostuttava kuva "ruohikolta" – tällainen on pussukan pohja:


Pussukan strategiset mitat ovat tyypilliset:
  • leveys ylhäältä noin 26cm
  • korkeus noin 19cm
  • pohjan leveys noin 10cm.

Mielestäni vetoketjupussukoita ei voi olla liikaa! Tai no, itselläni niitä on liikaa, koska valmistan niitä tarkoituksella yli oman tarpeen, mutta noin yleisesti ottaen, kaikkiin pussukoihin tuntuu jossain vaiheessa löytyvän sopiva sisältö. Siksi minusta oli melkein järkyttävä kuulla Syyringin kiltaillassa kahdesta kanssakiltalaisesta, joiden lähipiirissä suhtauduttiin pussukoihin nurjamielisesti.

Yksi tilkkuystävistäni oli antanut ystävälleen itse tekemänsä pussukan kiitoslahjaksi, johon tämä oli vastannut "mitä mä tällä teen". Toinen kertoi saajan pyytäneen saada palauttaa pussukka, koska ei keksinyt sille käyttöä. Merkillistä!

Toisaalta tunnettiin myös (normaaleja) ihmisiä, joilla on vaikka kuinka monta pussukkaa ja aina uusi kelpaa.

Valmistaudun

Valmistaudun kokoamaan vihreäsävyiselle mod op –tilkkupinnalle taustakappaleen, jotta voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi tai vähintään harsittavaksi.


Kuvan etualalla kaksi viimeisintä kangashankintaa, kumpikin Eurokankaan palalaarista. Taustakankaaksi! Yksiväriseltä näyttävässä kankaassa on oikeasti pientä kuviota joko harmaalla tai harmahtavalla vihreällä.

Olin ajatellut, että ehkä tikkaisin pinnan itse, mutta en sittenkään taida viitsiä! Minusta on paljon hauskempaa ommella kuin tikata.

Friday, 24 May 2013

tilkkublokki x ainakin 3

Tilkkukilta Syyrinki päätti kevätkautensa eiliseen kiltailtaan, missä näin ompelemani juoponpolkublokit yhteen ommeltuina.


Olin esitellyt edellisessä kiltaillassa, miten helppoa ja nopeaa näitä tilkkublokkeja on ommella, kun on tutustunut She Can Quilt –blogissa olevaan videoon, (tai tietysti myös kun on nähnyt minun demonstraationi) ja tilkkuystäväni Eija otti ompelemani malliblokit huostaansa.

Näistä tulee ymmärtääkseni pannulappu. Olen otettu, että taitava ja tilkkukilpailuissa palkittu Eija tekee kanssani yhteisen tilkkutyön!

Kiltaillan jälkeen ehdin kotona vielä tasoittaa 10 kolmioneliöblokkia ja ommella niistä lentävän hanhirivin. Yhdistän blokit mustaan, tuijottavasilmäiseen kankaaseen ja teen pitkästä aikaa vetoketjupussukan.


Katsahdin nimittäin blogini sivumarginaalissa näkyvään listaan "Tilkkutyöt ja muut 2013," ja luettelo on lyhyt kuin köyhän talon porsasjono.

Viimeisin "vinoneliöblokkini" on harmaasävyinen:


Olen viime aikoina tarkastellut näitä paloja lähinnä vain neljän sarjoina. Tekisi kovasti mieleni tutkia, millaisia värimaailmoja olen oikeasti toteuttanut blokkeihin ja millaiselta tilkkupinta alkaa näyttää! Mutta palojen levittäminen design-seinälle lattialle vaatii aikaa ja vaivannäköä: ehkä maltan vielä vähäksi aikaa mieleni.

Haluatko tavata?

Syyrinki tilkkuilee julkisesti QIP-päivänä 15.6.2013 klo 12-15 Helsingissä, Risto Rytin muistomerkin lähistöllä Hesperian puistikossa. Samaan aikaan Töölön Tilkkupaja Vänrikki Stoolin kadulla pitää avoimien ovien päivää.

Thursday, 23 May 2013

vertaa!

Sain pari päivää sitten sähköpostiini uusinta Stitch-lehteä mainostavan viestin, jossa luvattiin lehden sisältävän vaikka mitä uusinta uutta tehtävää.

Yksi mainostetuista malleista oli "dresden bag," joka toi heti mieleeni vuonna 2011 ompelemani Spektriaurinko-vetoketjulaukun!

Katso vaikka:


Kuvassa siis ompelemani Spektriaurinko-vetoketjulaukku toukokuulta 2011.

Stitch-lehden laukussa on tietysti erilainen muoto, käytetyt kankaat ovat erilaisia ja dresden-kuviokin on eri kokoinen, mutta silti! Hauska yhteneväisyys!

Wednesday, 22 May 2013

Guitar wall hanging

This is Tilkunviilaaja's entry to the Bloggers' Quilt Festival hosted by Amy's Creative Side. My readers have already seen this wall hanging in November 2012.

Full name: "Pasin Versoul Henry Gold Leaf Custom"
Finished size: ~ 130cm x 170cm
Quilted by: Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja

I created this quilt for Husband, who plays the guitar and loves the Versoul guitars that are custom made by Finnish Kari Nieminen. In other words, I made him a guitar.


(This photo was taken before the quilt was mounted on the wall, and I prefer this picture because it shows pretty much the whole of the quilt and nothing else.)

The quilt is based on a photo that I found on Kari Nieminen's Versoul website. So that I would not infringe on his copyright, I requested and got the permission to use the photo for this purpose.

Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja longarm quilted this using a specially purchased quilting motif with a musical notes and keys pattern.

I developed this technique myself. I first pixelated the photo into as many pixels as I had calculated I could manage, when each pixel equalled a 5cm x 5cm (approximately 2" x 2") fabric square.

I printed out the picture. Then I looked at the colours in the picture and pulled out fabrics that seemed to be the right colours. This was an easy picture: black for the background and a variety of browns ranging from very light to very dark. As my piecing progressed, I discovered a need for a few squares of rather light blue fabric.

This is an example of my cutting zone – the floor.


Then, I drew a pencil line around an area on the printout of 3x3 pixel squares. I looked at that 3x3 square only and picked fabric squares that together created a similar square. Then I sewed these fabric squares into a nine-patch block.

I numbered the 3x3 pixel square on the printout, wrote the number on a small piece of paper and attached the paper on the nine-patch. These were two of the nine-patch blocks that I sewed.


Since I numbered each block, I did not have to worry about keeping them in a certain order. This was important, by the way, because I had to keep this a secret from Husband.

Simple! In theory, at least. This was very much like colour by numbers. Only I had no numbers, I made them up as I went along.

When I had all or pretty much all the blocks done, I sewed the nine-patches together into rows, in the numbered order.


When the rows were done, I put them on the floor in the correct order to check if they would look like a guitar. They did!


I was so relieved. I'd sewn 90+ nine-patches so I was glad that they worked the way I'd figured they would!

Because the background of the guitar was black, I used black strips instead of small squares sewn together, to make up the rest of the picture.


The edges of the picture straightened:


The picture also got a frame:


And the finishing touch from professional longarm quilting.


What a feat it was to sew all of this in the sewing room bedroom without Husband noticing what I was doing. But I managed, and he was really surprised when I handed this wall hanging to him on his birthday!

Thank you Amy for organising the Bloggers' Quilt Festival again this year!

leikkuurupeaman tuloksia.

Keskityin toissapäivänä ainoastaan leikkaamaan lisää neliöitä uusimpaan tilkkutyöhöni. Eilen pääsin ompelukoneen ääreen ja jaksoin keskittyä niin kauan, että sain valmiiksi kahdeksan neliötä lisää.


Siis minulla on kaksi "tilkkublokkia" lisää.

Parin tunnin leikkuurupeaman jäljiltä minulla on noin 50 isoa neliötä ja ehkä saman verran vaaleita ja tummia:


Tämä tarkoittaa, että leikkaan sekä vaaleita että tummia neliöitä vielä toisen mokoman lisää. Vastikään leikkaamieni neliöiden päädyttyä tilkkublokeiksi minulla alkaa olla sen verran paloja, että voin ruveta sovittelemaan kokoon tilkkupintaa!

Monday, 20 May 2013

tilkkumokailu jatkui.

Kerroin edellisessä postauksessani, että olin tehnyt neliö-tähtikuvioiseen työhöni vääränlaisen rivin. Lähdin heti korjaamaan virhettäni, ja mitä teinkään:


Ompelin erittäin huolellisesti ja siististi uuden palan pötköön, aivan väärin. Pötkön itsensä suhteen mustien "sakaroiden" pitäisi tietysti asettua näin:


Mutta kuvassa näkyy myös, ettei pötkö ylipäätään voi asettua ylempänä olevan pötkön suhteen näin, koska sakarakuviot eivät natsaa. Eivät natsaisi tässä palassa:


Eivätkä tarkkaan katsoen myöskään edellisessä palassa.

Olin vähän aikaa vähän epätoivoinen, kun ompelin kaksi kertaa peräkkäin ihan vääriä asioita. Tietysti niin käy silloin, kun ihmisellä on vain hyvin vähän aikaa yleensäkään käyttää ompelemiseen! Sen sijaan, että saisi käytetyksi ajan hyödyksi, syntyykin vain sutta ja sekundaa, ja purkamiseen menee enemmän aikaa kuin kokoamiseen. Huoh.

Lattialla leikkaamisesta

Kvilttaaja kyseli kommentissaan, enkö voisi leikata paloja ompelupöydälläni. Automaattinen reaktio on, etten tykkää ajatuksesta, mutta hmmm, onkohan minulla tähän epämieltymykseen mitään syitä?
  • Ompelupöytäni on vähän liian matala. Toki se on lattiaa korkeammalla, mutta selkä väsyy nopeammin, jos leikkaan liian matalalla pöydällä kuin jos leikkaan lattialla.
  • Olen joskus leikkuroinut olohuoneen pöydällä - sen ympäri pääsee suht helposti liikuskelemaan, eikä sen raivaamiseen yleensä mene kauan. Se on kuitenkin paljon ompelupöytääni matalampi, ja työasento osoittautuikin to-del-la huonoksi. Toisaalta pystyin toisella silmällä seuraamaan jotain sopivan joutavaa tv-ohjelmaa.
  • Ompelupöytä on kahdelta sivultaan seinässä kiinni. Jotenkin minulle tulee ahdas fiilis, kun ajattelen, että leikkuroisin siinä.
  • Joutuisin aina siirtämään ompelukoneen lattialle, ja koska olen kerännyt ompelupöydälle taas järkyttävän läjän kaikenlaista kangasta sun muuta, joutuisin siirtämään nekin tavarat johonkin.

Kuvassa suhteellisen siisti tilanne - tämänhetkinen tilanne on paljon vakavampi!

Minulle on henkisesti kova paikka siirtää ompelukone muualle sen oikealta paikalta ompelupöydällä. Koneen täytyy olla koko ajan valmiina odottamassa! Tämä ehkä periytyy niiltä ajoilta, jolloin ompelin keittiön pöydän ääressä ja ompelurupeaman jälkeen jouduin siirtämään koneen aina kaappiin piiloon. (Ja vastaavasti otin koneen piilostaan esiin aina kun aloitin ompelemisen.)
  • Toisaalta on kätevää, että voin välillä leikata ja välillä ommella. Ompeluhuoneeseen Makkariin ei kuitenkaan mahdu toista pöytää, jonka ääressä leikkaisin. Siksi leikkaan lattialla. Pitkiä rupeamia siellä ei voi viettää, mutta työ sujuu toki tuokiokin kerrallaan.

Sunday, 19 May 2013

uusin tilkkublokki. tilkkumoka.

Viimeisin neljästä vinoraitablokista asettelma "blokki" on aika värikäs:


Minulla taisi työtä aloittaessani olla ajatuksena, että suosisin sinertäviä ja harmahtavia värejä ja käyttäisin ehkä muutamaa poikkeavaväristä kangasta niiden lisäksi. Tuossa "blokissa" ehdot toteutuvatkin oikein hyvin.

Silmissä vihiraa

Koska vinoraitablokkien perusrakennusosat eli tietyn kokoiset kangasneliöt ovat pöydälläni vähissä ja minun pitäisi leikata lisää neliöitä, keksin mieluisamman puuhan. Otin esiin musta-vaalean tähti-neliötyöni, johon olen ommellut lukuisia paloja, mutta johon olen ommellut yhteen vain kolme riviä paloja.

Soitellen sotaan! Asettelin nopeasti kolme valmista riviäni design-lattialle ja lähes satunnaisotannalla kokosin rivien alapuolelle seuraavan rivillisen valmiita paloja yhdistettäviksi. Sitten ompelin. Tein kaksi riviä ja olin vähän tyytyväinenkin itseeni.

Katsoin onneksi vähän tarkemmin aikaansaannostani. Ja haloo, olinkin ommellut vääränlaisen rivin heti kättelyssä!


Tähän kohtaan olisi pitänyt ommella neliömäiseltä näyttävä pala, ei tähteä (koska jos tässä olisi tähti paikallaan, yläkulmassa näkyvät sakarat olisivat tähteen nähden oikein päin). Siispä pääsin taas purkuhommiin. En ole enää läheskään yhtä tyytyväinen itseeni!

kaupanpäällispaloja.

Vinoraitablokkeja ommellessani saan kaupan päälle kaksi kolmio-neliöpalaa, joissa toinen puoli on vaaleaa kangasta ja toinen keskiväristä kangasta.

Ajattelin ensin, että antaisin niiden olla vähän vaihtelevan kokoisia ja ompelisin ne yhteen, miten parhaiten sopii, mutta innostuinkin palojen tasoittamisesta. Löysin blogosfääristä A Little Bit Biased –blogista aivan sattumalta ja erittäin sopivasti ohjeen, miten kahdesta kolmiosta ommeltu neliö tasoitetaan.

Kaikenlaisia ohjeita on sitä onkin olemassa! En ajatellut, että tähän tarvitsisi ohjetta, mutta niinpä vain luin sen ja tajusin uuden asian. Nimittäin että kolmio-neliöpalassa on kätevästi 45 asteen kulmassa oleva sauma, jonka avulla viivaimen saa helposti kohdistetuksi.


Myönnän lisäksi, että tasoitetut kolmio-neliöt näyttävät paljon houkuttelevammilta ommella kuin hiukan epämääräiset neliöt, joiden nurkista pilkistää lisäksi kaksi saumakorvaa. Ja ah, miten tarkasti ne asettuvat kohdakkain ompelua varten.


Eikä ompelutuloskaan ole hassumpi!

Vaikka minulla on kolmio-neliöpaloja jo aikamoinen läjä, en ajatellut koota niistä isoa pintaa, vaan pienempiä blokkeja, esimerkiksi juuri tällaisia neljän blokkeja. Sopivasti yhdistellen näistä saa vaikka hauskan pussukkapinnan.


Muutamasta oranssi-keltaisesta ja vihertävästä blokista saisi kokonaisuuden esimerkiksi tämän silmäkangaslöytöni kanssa.

Saturday, 18 May 2013

kaksi/neljä tilkkublokkia lisää.

Pääsin taas eilen huristelemaan ompelukoneellani, ihanaa! Valmiiksi leikkaamani neliöt ovat vain huvenneet olemattomiin ja nyt pitäisi leikata lisää isoja neliöitä (keskivärisistä kankaista), keskikokoisia neliöitä vaaleimmasta kankaasta ja myös pieniä neliöitä (tummista kankaista). Siis kaikkia kokoja neliöitä tarvitaan lisää.


Alkujaan leikkasin melkein kaikki neliöt Soilen Tilkkupajassa, missä leikkuualusta on pöydän korkeudella juuri sopivasti, että seisaallaan on mukava leikellä. Kotona asiat eivät ole yhtä mallikkaasti, vaan leikkaan kaiken lattialla. Epäergonominen asento rajoittaa leikkuurupeamien pituutta.

Sitten tällainen ajatus

Ehkä minun pitäisi ommella yksi neliökokonaisuus valmiiksi, siis neljä näitä pieniä blokkeja edelleen neliöksi. Niin saisin blokin mitat tarkemmin tietooni ja voisin laskeskella, montako pientä/isoa blokkia vielä tarvitsen kunnolliseen tilkkupintaan.

Piilokuva-arvoitus

Mitä kuvassa on?


Kuviollinen osuus kuvasta on tietysti ompeluhuoneen makkarin verho (jonka olen peräti itse ommellut).

Keskellä näkyvä suora palkki on ikkunan keskikarmi ja jos tarkkaan katsoo, voi muussa tummanpuhuvassa osuudessa nähdä Kissan siluetin. Suurennetussa kuvassa saattavat jopa viiksien varjot erottua. Kuvassa yhdistyvät siis yksi käsitöistäni ja rakas Kissa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails