pussukat uusvanhoista kankaista.

Kangasvarastoni ovat toisaalta huvenneet, koska olen tänä vuonna tehnyt jo neljä tilkkupeittoa valmiiksi ja viideskin on vain kanttausta vailla; toisaalta olen ostanut tavallista enemmän myös uusia kankaita. Jäännöspaloja pitkään käsiteltyäni mieleni teki tarttua uudempiin hankintoihin.

Otin esiin uusvanhan kuviokankaan, löysin pari siihen sopivaa vetoketjua ja otin esiin muutaman farkkukangas- ja muun tilkun. Näistä (vähän täydennettynä muilla tilkuilla) tulee kaksi pussukkaa:


Isommassa pussukassa on mukana myös vaaleanpunaista.


Tässä on noin 25-senttinen vetoketju, jonka kumpaankin päähän ompelin kangastilkut huolittelutarkoituksessa (tällaista ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta nyt minua huvitti tehdä näin.)

Pienemmän vetoketjun päihin ompelin 1980-luvulta peräisin olevaa verhokangasta, jotta ketju vähän pitenisi.


Pussukan vetoketjuaukko on toki aivan yhtä lyhyt näin, mutta pussukasta itsestään tulee vähän isompi.

Pienen pussukan taidan tikata vain vanuun kiinni, mutta isompaan pussukkaan tulee myös välikerros. Ehkä ei froteeta tällä kertaa. Katson, löytyisikö varastoista sen sijaan vähän collegejerseytä tai fleeceä.

Ompelen vetoketjun hyväksi havaitsemallani menetelmällä, joka on selostettu englanniksi täällä. Tässä syyt, minkä takia ohje on minusta erinomainen:
  • Paloja ei tarvitse mitata sentti- eikä tuumamitalla, vaan leveys mitataan vetoketjulla. Korkeuden voi itse päättää (usein toki mittaan sen, jotta palasta tulee suorakulmainen). 
  • Siispä sama ohje sopii minkä tahansa mittaiseen vetoketjuun. 
  • Kaikki saumanvarat jäävät piiloon – pussukka on täydellisen siisti myös sisältä. 
  • Edes vetoketjun reunat eivät jää näkyviin. 
Olen parannellut alkuperäistä ohjetta vielä sen verran, että ompelen pussukkaan pohjan. Tässä postauksessa on siihen liittyvää ohjeistusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.