valmis vetoketjupussukka.

Ompelin vetoketjupussukan ja annoin sille nimeksi Tilkkugeometriaa. Tässä valmistujaiskuva:


Vihdoinkin jotain valmista! Kaupan päälle tulee muutama kuva pussukan tekovaiheista. Vaiheikasta oli.

Käytin kivan tilkkutyöni ompelussa ylimääräisenä syntyviä kolmioneliöitä. Ompelin niistä neliömäiset blokit ja lentäviä hanhia. Päätin käyttää kolmioneliöiden lisäksi mustaa, silmäkuvioista kangasta ja löysin sen silmäkuvioihin sopivan neon-oranssin vetoketjun.


Musta ja kolmioneliöt näyttivät räikeän oranssin vieressä aroilta, joten terästin tilkkupintaa kirpeällä vaaleanvihreällä kankaalla.

Päätin heti tikata pinnat suorin tikkauksin, jotenkin neliöitä ja kolmioita mukaillen. Eikö näytäkin aika mukiinmenevältä tässä?


Mikä tilkkumoka: Onneksi katsahdin työn nurjalle puolelle.


Nahkea vanu oli viistänyt ompelupöydältä mukaansa kivaan tilkkutyöhön leikkaamani tumman neliötilkun, ja olin pahaa-aavistamatta tikkaillut sen työhön kiinni. Köh.

Irrottelin tilkun tikkauksista ja jatkoin työtä. Olisi oikeastaan pitänyt käyttää myös vapaata konetikkausta, mutta en viitsinyt vaihtaa tikkauspaininjalkaa. Kun tikkauksia oli säädyllinen määrä, lopetin:


Mikä tilkkumoka: Tähän mennessä olin tehnyt aika minimaalisen mokan, ihan vahingossa, mutta pussukkaa kootessani ryhdistäydyin ja mokasin oikein näkyvästi. Ompelin toisen vuorikappaleen nurin päin:


EN lähtenyt purkamaan ompeleita, vaan annoin olla. Leikitään, että olen koonnut vuorin kahdesta eri kankaasta.

Tässä Tilkkugeometriaa-vetoketjupussukka toiselta puolelta.


Kuvasta näkee heti, ettei minulla ole erityisen vehreä peukalo, koska rikkaruohoja on näkyvissä niin paljon. Lemmikit sentään pilkistelevät pussukan takaa.


Voikukkiakin, aih sentään. (Tosin myönnän, että oikeastaan tykkään voikukista. En viitsi kitkeä niitä ruohikosta, joistain kukkapenkeistä vain.)

Ihan kuin pussukka olisi laiturilla!


Se on kyllä ikivanhoilla terassilaudoillamme, missä ilta-aurinko osui siihen messevästi. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvan oikeassa yläkulmassa jotain ylimääräiseltä näyttävää – se on Miehen Reino-tohveli. Ankarassa valossa ei pysty tekemään täydellistä kuvarajausta.

Vielä yksi nolostuttava kuva "ruohikolta" – tällainen on pussukan pohja:


Pussukan strategiset mitat ovat tyypilliset:
  • leveys ylhäältä noin 26cm
  • korkeus noin 19cm
  • pohjan leveys noin 10cm.

Mielestäni vetoketjupussukoita ei voi olla liikaa! Tai no, itselläni niitä on liikaa, koska valmistan niitä tarkoituksella yli oman tarpeen, mutta noin yleisesti ottaen, kaikkiin pussukoihin tuntuu jossain vaiheessa löytyvän sopiva sisältö. Siksi minusta oli melkein järkyttävä kuulla Syyringin kiltaillassa kahdesta kanssakiltalaisesta, joiden lähipiirissä suhtauduttiin pussukoihin nurjamielisesti.

Yksi tilkkuystävistäni oli antanut ystävälleen itse tekemänsä pussukan kiitoslahjaksi, johon tämä oli vastannut "mitä mä tällä teen". Toinen kertoi saajan pyytäneen saada palauttaa pussukka, koska ei keksinyt sille käyttöä. Merkillistä!

Toisaalta tunnettiin myös (normaaleja) ihmisiä, joilla on vaikka kuinka monta pussukkaa ja aina uusi kelpaa.

Valmistaudun

Valmistaudun kokoamaan vihreäsävyiselle mod op –tilkkupinnalle taustakappaleen, jotta voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi tai vähintään harsittavaksi.


Kuvan etualalla kaksi viimeisintä kangashankintaa, kumpikin Eurokankaan palalaarista. Taustakankaaksi! Yksiväriseltä näyttävässä kankaassa on oikeasti pientä kuviota joko harmaalla tai harmahtavalla vihreällä.

Olin ajatellut, että ehkä tikkaisin pinnan itse, mutta en sittenkään taida viitsiä! Minusta on paljon hauskempaa ommella kuin tikata.

Kommentit

Tiinatei sanoi…
Nätti pussukka! Tykkään taas kerran tikkauksistasi, sopivat tuohon todella hyvin. On se aika kummaa, jos ei jollekulle pussukat kelpaa, nehän ovat kaiken pikkutavaran säilyttämiseen ja liikutteluun parhaita välineitä. Nuo pussukoiden hyljeksijöillä ei ole lisäksi hyvistä tavoista tietoakaan!
Kangastuksia sanoi…
Pussukkasi on kiva. :)

On tapana kiittää lahjasta kauniisti, ja käyttökelpoisesta lahjasta erityisen kauniisti. Pussukoihin saa talteen kaikenlaisia pieniä tavaroita, jotka muuten lojuisivat kaappien hyllyillä ja kasseissa ja olisivat tiellä.
Marle sanoi…
Hieno pussukka! Mokia sattuu siis taitavillekin tekijöille.
Kvilttaaja sanoi…
Valitettavasti en tiedä pienten vaaleanpunaisten kukkien nimeä. Ne ovat Kumpulan siirtolapuutarhassa pääkäytävän vasemmalla puolella käytävän keskivaiheilla. Menepä sinne kysymään nimeä. Ne kasvoivat todella tiheästi ja olivat jotain 10 cm korkeita. Paikka on aurinkoinen. Niin kirkkaita, että silmin sattui.
Tilkku & Tilkku sanoi…
Kauniin pussukan olet tehnyt ja nuo pikkumokailut ovat hienoja yksityiskohtia töissä. Pussukoille on aina käyttöä, en todellakaan ymmärrä, miten ihminen pärjää ilman niitä.
Irma sanoi…
Kiva pussukka taas tikkauksineen:)
Ihmiset ovat kyllä outoja, hämmästyin kertomustasi pussukkalahjoituksista:(
Olemme työkavereiden (enemmän ja vähemmän taitavien) kanssa ommelleet kaksi tilkkupeittoa eläkelahjoiksi. Siis jokainen on ommellut yhden blokin (meitä on monta) ja sitten olen koonnut ne torkkupeitoksi. Viime lahjoituksen jälkeen eräs ihminen sanoi että hänelle ei tarvitse tehdä tuollaista kun hänellä ei ole mitään käyttöä sille:( En osannut vastata tuohon mitään, jäin vaan ihmettlemään.
Tiinatei sanoi…
Kvilttaajan blogissa oleva vaaleanpunaista perenna on ehkä patjarikko. Yritin kuvasta tiirata kukkien lehtiosia, mutta kun niitä ei kukkapaljoudesta johtuen juuri näkynyt, menee arvaamiseksi.
Soile Kivinen sanoi…
Ihana pussukka ja ihanat vuorikankaat.
Vanhin tyttäreni kertoi laskeneensa, että hänellä on 9 pussukkaa jatkuvassa käytössä. Myös 2 nuoremalla tyttärelläni on mojova määrä pusseja käytössä. Kehuivat etteivät tiedä miten eläisivät enää ilman.

A sanoi…
Mä olen myös sitä mieltä ettei pussukoita ole koskaan liikaa. Itsekin usein "sosialisoin" valmiista pussukoista jonkun omaan käyttöön :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.