Friday, 29 June 2012

tikkauksia tilkkutöihin.

Kävin eilen Töölön Tilkkupajassa noutamassa tikkauspalveluun jättämäni, triojäätelöstä muistuttavan tilkkutyön. Ta-daa! Tässä valmiiksi tikattu peitto Gammillin longarm-tikkauskoneen tukeilla:

Modernin näköinen "triojäätelön oloinen" tilkkupinta tikattuna.

Lähikuvaa tikkauksista:

Modernin näköinen "triojäätelön oloinen" tilkkupinta, lähikuva tikkauksista

Tilkkupinta on nyt i-ha-na! Tikkauskuvio erottuu juuri sopivasti ja pinta on tasaisesti juuri sopivin välimatkoin tikattu. Peite on taipuisan ja pehmeän tuntuinen. Mahtava!

Tikkauspalvelu oli minulle hyvä valinta erityisesti kahdesta syystä:
  1. Sain peitteeseen tikkauskuvion, jota en olisi mitenkään pystynyt toteuttamaan itse, tavallisena vapaalla konetikkauksella. 
  2. Peitteen tikkaamiseen olisi minulta joka tapauksessa kulunut paljon aikaa, jonka käytän mieluummin muihin tilkkutyöpuuhiin. 
Jälkimmäinen syy on erityisen painava. Olen huomannut, että varsinkin isojen töiden tikkaaminen alkaa melko pian tuntua pakkopullalta, kun tikkaaminen on aina vain ja aina vain kesken. Kuten varmaan suurimmalla osalla harrastajatilkkuajista, minulla on tietenkin vain yksi ompelukone. Kun siinä on konetikkauspaininjalka paikallaan, sillä ei noin vain tee paria muuta ompeluhommaa tikkaamisen lomassa. Paininjalan viitsin vaihtaa vain pidempää rupeamaa varten kerrallaan.

No, tilkkupinta on vanutikattu ja tarvitsee enää reunakanttauksen (sekä nimen ja takakappaleeseen nimilapun).

Kanttauskankaan valinta olikin vaikeaa! Otin esille lukuisia vaihtoehtoja, kaiken värisiä. Olin jo päätymässä käyttämään paria, kolmea erilaista tummanruskeaa, kun näin peitteessäkin esiintynyttä modernia kangasta. Taittelin kankaan niin, että kuvio kulkee suunnilleen täysvinoon. Tämä kantti komppaa peitettä kivasti:

Triojäätelön oloinen, moderni tilkkutyö. Kanttauskangas hakusessa.

Erottuukohan kuvassa, mikä kohta on olevinaan reunakantti..? No ei voi mitään. Lukijat näkevät kanttauskankaan viimeistään siinä vaiheessa, kun olen ompelemassa sitä (tai ommellut sen).

Kerroinkin jo, että Töölön Tilkkupajan Soile ehdotti lisäkangaspalan tikkaamista samalla kun tilkkupinta tikattiin. Tässä lopputulos:

Töölön Tilkkupajan tikkaama kangas

Tikatusta pinnasta voin nyt ommella vaikkapa kangaslaukun.

Vielä löysin Töölön Tilkkupajan kangasvalikoimista näin ihanan kukkakankaan, joka pääsikin mukanani meille kotiin:

Tilkkutyökangas, kesäkuu 2012

Kotoista konetikkausta 

Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi" –hössötyksen merkeissä tartuin taittelemaani tilkkutähteen eilen illalla. (Hyvä, minä.)

Leikkasin tähtikappaleen taakse collegejerseystä eristeeksi palan (tai oikeastaan ompelin kolme pientä palaa yhteen, jotta sain kokoon tarpeeksi ison palan), löysin melko sopivan taustakankaan jäännöspalapinoistani (jeiii!) ja ehdin vielä tikatakin tähden valmiiksi:

Taiteltu tilkkutähti, konetikkauksia

Anteeksi monet langanpäät. Tikkaus on valmis, mutta langanpäiden päätteleminen ei ole. Onneksi minulla on Tilkkutarhasta ostamiani "sokeain neuloja," joihin lankaa ei tarvitse pujottaa.

Toinen puoli:

Taiteltu tilkkutähti, konetikkauksia kääntöpuolelta

Eriste-sanasta lukijat saattoivat päätellä, että olen tekemässä tästäkin tähdestä patalappua. Jaa-a, mahtaakohan tähti tulla kesäkuun puolella valmiiksi? Vai valmistuuko triojäätelöpeite sittenkin ensin?

Wednesday, 27 June 2012

kummallista.

On outoa, että toisaalta odotan työpäivän päättymistä ja sitä, että pääsisin ompelusteni ääreen, mutta toisaalta sinne päästyäni löydän itseni tekemästä aivan kaikkea muuta.

Surffaan blogosfäärissä ja katselen muiden tekemiä tilkkutöitä hieman (oikeasti, hyvin hyvin vähän, mutta silti) kadehtien. Haloo! Osaisin tehdä kaikenlaisia tilkkukuvioita, jos ryhtyisin. En vielä, vaan katson kadehdittavia tilkkutöitä vielä tästä blogista. Ja tästä. Ja tästä…

Luen vähän. Kas, olenkin uppoutunut kirjaan, onko kello jo noin paljon. Tässä on kyllä jännittävä kohta meneillään, luen vielä pari sivua. Tai parikymmentä sivua.

Hohhoijaa, nyt jäännöspalalaatikko kutsuu. Tosin olen ollut täällä yksikseni aika pitkään: mitähän perheenjäsenille kuuluu? Menenpä katsomaan heitä ja vaihdan pari sanaa. Matkalla sinne voin toki täyttää ja käynnistää pesukoneen. Niin, ja nyt kun olen täällä keittiössä, täytän ja käynnistän tiskikoneen.

Voi voi, roskis on täynnä, käynpä viemässä sen. Mutta kesäkukathan ovat ihan kuivat, täytyy kastella ne. Ja nämä taimet tässä. Mutta tuossahan on oikea rikkaruohopesäke, nyppäisenpä ne maasta.

Kuulostaa ehkä tutulta. Ihan kuin kelluisin toisiaan vääjäämättä seuraavien, ompelemisen ja minun väliin tulevien tapahtumien aallonharjalla.

No, kaikista todellisista ja näennäisistä muista puuhista huolimatta sain edistetyksi sini-vihreää aitausmaista tilkkupintaa, vaikkakin vähän. Tasoitin tilkkupinnan reunat, jotta voin ympäröidä pinnan kapealla kaitaleella:

Sini-vihreä aitausmainen tilkkublokki tilkkupinnassa, tasoitettavana

Valtava saavutus! Toinen, vähintään yhtä mahtava saavutus oli etsiä tilkkupinnassa käyttämiäni vaaleita kankaita, leikata niistä kaitaleita ja yhdistellä tilkkupinnan sivujen mittaisiksi jonoiksi:

Sini-vihreä aitausmainen tilkkublokki tilkkupinnassa ja reunakaitale

Onnistui! Tilkkupintaa ympäröivään kaitaleeseen tulee tummempia ja vaaleampia kohtia. Toivon, että ne kauempaa katsottuina näyttävät valoisuuden vaihteluilta eivätkä kangaspulalta.

Ahkera kankaiden taitteluni ja pinoamiseni osoittautui hyödylliseksi. Löysin nimittäin tarvitsemani vaaleat kankaat nopeasti eikä minun tarvinnut ottaa esiin monta erillistä kangaspinoa ja –laatikkoa.

Kaitaleen kiinnittäminen tilkkupintaan jäi tuonnemmaksi, mutta jätin työn sommitteluseinälleni makkarin lattialle odottamaan seuraavaa tarmonpuuskaa. Kissa taisi pohdiskella, sopisiko peite sen turkin väriin.

Kissa ja sini-vihreä aitausmainen tilkkutyö

Sopii. Sen turkin väriin sopii hyvin myös aikaisempi tilkkutyöni ”Talviomenoita,” jota en ole tainnut esitellä blogissani, koska se valmistui niin kauan sitten. Työ on valkopohjainen versio mallista ”Iltahämärässä.”

Kissa Talviomenoita-tilkkupeitolla söpönä ja pehmeänä

Sori, tilkkutyön kuviointi ei tässä oikein erotu. Mutta Kissa on pehmeän ja tyytyväisen näköinen. ”

Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta otin eilen esiin keskeneräisen Convergence/Ricky Tims –työni, mutta nostin sen takaisin tilkkupintatelineeseen. Tilkkupinta on pienehkön seinävaatteen kokoinen, enkä tunnista, mihin seinälle sen valmiina nostaisin. En keksinyt sille mitään kunnollista tarkoitusta, joten käytän aikani hyödyllisemmin johonkin muuhun.

Esimerkiksi musta-valko-punaisen tilkkulaukkupinnan kokoamiseen näiden kauan sitten tekemieni palojen ympärille:


En taida saada laukkua valmiiksi kesäkuun puolella, mutta olisin hengessä mukana saattamassa kesken jäänyttä viimeisteltyyn muotoon.

Palat kiinnostavat, ja siisteistä kangasnipuista on helppo etsiä paloja parhaiten täydentävät kankaat. Melkein innostun tästä!

Siltä varalta, etteivät kaikki lukijat olisi huomanneet: Töölön Tilkkupaja on longarm-tikannut mansikka- ja suklaajäätelöstä innoituksensa saaneen tilkkupintani ja postannut aiheesta näin.

Maltan tuskin odottaa, että saan tikatun pinnan haltuuni! Miltähän se näyttää livenä? Miltähän se tuntuu?

Tilkkutyö saa uusia ulottuvuuksia, kun siihen saa piirrosmaisen tikkauskuvioinnin.

Monday, 25 June 2012

näkymiä.

Modernilla tilkkupinnalla on nyt takakappale:

Modernin tilkkupinnan takakappale, jossa myös helppoja tilkkublokkeja

Peitteen kangasosat ovat siis valmiit toimitettavaksi Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Saanen samalla itselleni Triojäätelöä-työnimellä kulkevan tilkkupinnan, joka on valmiiksi tikattu, ja samalla tikatun kangaspalan, josta voin tehdä vaikkapa vetoketjulaukun. Aika ison.

Pussukoita nähty

Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli juhannuksena näyttäytynyt Lontoossa:

Tilkkupantteri-vetoketjupussukka ja Big Ben Lontoossa

Tällä kertaa pussukka erottuu Viet-Anhin kuvassa aika vaikeasti, mutta on se se! Kiitokset kuvasta matkustavaiselle ystävälleni.

Kaksi nimetöntä pussukkaani näyttäytyivät lavastamattomassa kuvassa ystäviemme mökillä Pyhtäällä:

Kaksi vetoketjupussukkaa hyllyllä
 
Kalakuvioinen pussukka on ”his” ja violettisävyinen ”hers”. Tällaiset luontevat näkymät ilahduttavat aina: tekemäni jutut ovat käyttöesineinä esillä.

Ihana ostos 

Saisiko olla kupillinen terävää? Aito Arabian vintage-kuppipari on päätynyt ihanaksi neulatyynyksi:

Arabian kuppiparista tehty neulatyyny

Taustalla huom juhannusruusuja. Kuppipariin liittyy tarina: tekijä oli ostanut vanhan, tyhjillään olleen talon kunnostaakseen siitä kodin ja piharakennuksista työpajan. Talon vintiltä oli löytynyt sinne hylättyjä kuppipareja ainakin kymmenen. Hän oli tehnyt koko sarjasta neulatyynyjä, ja ne olivat menneet kuin kuumille kiville. Yksi oli jäljellä, kun sattumalta poikkesimme hänen pajassaan eli Miian Tupa -nimisessä liikkeessä Palomäentien varressa.

Lautasen pohjassa oli aito Arabia-leima. Kuppi on saman muotoinen kuin lapsuudenkodissani käytössä olleet maisemakuvioiset kupit, ja ehkä siksi suosikkimuotoni. Ostin neulatyynyn lahjaksi ystävälle. Hän saa sen myöhemmin kesällä.

Thursday, 21 June 2012

tikkauspalvelu: jännittävä vaihe.

Aion tikkauttaa kevään aikana valmistamani kolme tilkkupintaa Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Tarjoushinnan houkuttelemana halusin toimittaa työt Pajaan ennen juhannusta, mutta eiväthän ne olleet lainkaan tikkausvalmiita, kun inventoin ne pari päivää sitten.

Kovan puserruksen ansiosta sain kuin sainkin ennen juhannusta ommelluksi takakappaleen triojäätelömäistä tilkkupintaani varten. Olin sopinut tapaamisen eiliseksi Töölön Tilkkupajaan, ja takakappale valmistui reilun puoli tuntia ennen tapaamista.

Ensin mittailtiin pintoja – juu, kyllä olivat sopivat tikattaviksi.

Valitsin tikkauslangaksi triojäätelön näköisen eli vaaleanpuna-ruskean, vaihtuvavärisen langan.

Noin miljoonasta mahdollisesta tikkauskuviosta valitsin Retro-nimisen.

Onneksi minulla oli etukäteisnäkemys siitä, millaisen kuvion haluan! Malleja oli monta monituista, emmekä selanneet valikoimasta kuin ehkä 5%. Valitsin kuusi loppukilpailuun ja niistä lopuksi mieluisimman tai mielestäni sopivimman.

Välikerrokseen valitsin Soilen varastoista ohuen puuvillavanun.

Koska minulla oli ollut hirveä kiire saada takakappale kootuksi, en ehtinyt tasoittaa sitä lainkaan, vaan kangasta oli aikamoinen ylimäärä. Töölön Tilkkupajan Soile vinkkasi kivasti, että voisin samalla kertaa tikkauttaa ylimäärän päälle erillisen kangaspalan, jolloin minulla olisi valmis, vanutikattu kappale vaikka laukuksi ommeltavaksi.

Gammill Longarm Quilting Machine - tukilla tilkkupintoja ja kankaita
 
Kuvassa Töölön Tilkkupajan longarm quilting machine, jonka tukilla vasemmalta: peitteen tuleva takakappale, jossa eri kankaista toteutettu koristeraita; triojäätelön oloinen tilkkupinta taiteltuna; ja vanutikattavaksi Soilelta ostamani lisäkangaspala.

Soile kuulemma tikkaa työtäni jo! Olen aivan täpinässä tästä!
Triojäätelötyön takakappaleesta puheen ollen, Kissa ei tyytynytkään pelkkään kangaskappaleen prässääjänä toimimiseen:

Söpö kissa on tuhmasti leikkinyt kankaillani

Kissa hei, on luvatonta leikkiä Taiteilijan Tarvikkeiden kanssa, vaikka ne olisikin jätetty lattialle!

Takaisin Töölön Tilkkupajaan

Otin eiliselle käynnilleni mukaan modernin tilkkupinnan siltä varalta, että Soilella olisi siihen sopiva taustakangas. Hän kertoi hankkineensa muutamia paloja juuri takakappaletarkoituksiin.

Aivan mahtavaa: siellä oli työhön täsmälleen sopivan värinen ja kuvioinen takakappalekangas! Ostin sen häneltä ja koska pala on vähän liian pieni yksinään käytettäväksi, täydennän sitä ompelemillani helpoilla tilkkublokeilla, jotka jäivät peitteestä ylitse.

Helppo tilkkublokki ja siitä tehty tilkkupinta sekä sopiva takakappalekangas

On ylellinen tunne, kun olen kerrankin raaskinut hankkia työhön takakappalekankaan varta vasten! Tästähän voi nyt tulla ensimmäinen sellainen työ, josta voisin edes periaatteessa sanoa ”tykkääväni kääntöpuolesta melkein enemmän kuin etupuolen tilkkupinnasta”. (Tosin en sanoisi niin.)

Wednesday, 20 June 2012

apulainen työn touhussa.

Esitin eilisessä postauksessa yhteenvedon keskeneräisistä kolmesta tilkkupeitostani, joista jokaisesta puuttuu vähintään taustakappale. Vähiten vaivaa tuntui vaativan triojäätelön oloinen tilkkupinta, ja ompelinkin siihen jo palan taustakappaletta.

Apulaiseni löysi sen lattialta ja päätti ponnistella, jotta pinnasta tulisi sileämpi:

Söpö kissa tilkkukankaiden päällä

Ennen ja jälkeen 

Kerroin aikaisemmassa postauksessani, että ompeluhuone makkari joutui aikamoisen pyörremyrskyn kouriin, kun vaihdoin Tyttären kanssa huonekaluja ja möbliseerasin. Taisin mainita huoneen olevan kauheassa kunnossa. Lattia oli aikamoisen siistimisrupeaman jälkeenkin vielä tällainen:

Ompeluhuoneen (eli makuuhuoneen) lattia täynnä tavaraa

Sain muutaman päivän ankaran aherruksen jälkeen lattian tyhjäksi, mutta siihen kertyi pian muutamia irtotavaroita.

Ompeluhuoneen (eli makuuhuoneen) lattia siivottuna

Tästä olen ylpeä! Kävin läpi melkoisen määrän tilkkukankaitani ja taittelin ne tämän englanninkielisen videon ohjeen mukaisesti. Kangaskaappini näyttää nyt tältä:

Kangaskaappi, jossa taitellut tilkkukankaat siististi

Kankaat eivät ole täydellisessä värijärjestyksessä, mutta taidan pitääkin ne näin, värit vähän sekaisin.

Sateenkaariharppi-vetoketjulaukku nähty 

Olin rakkaan Siskoni kanssa ulkona syömässä ja huomasin heti tutun näköisen laukun. Viime vuonna ompelemani Sateenkaariharppi-vetoketjulaukku odotteli aterian ajan ravintolapöydän viereisellä ikkunalaudan tapaisella:

Sateenkaariharppi-vetoketjulaukku tilkuista käyttötilanteessa

Laukun sisällä oli vielä Vadelmaunelma-vetoketjupussukka. Siinä keskustellessamme keksimme, että viikonloppulaukun kokoinen tilkkulaukku olisi todella vetävä! Voi kun ehtisinkin suunnitella ja toteuttaa sellaisen!

Tuesday, 19 June 2012

taustatyötä.

Olen tämän vuoden puolella tehnyt ennätysmäisen määrän peitekokoisia töitä, mutta en tietenkään valmiiksi. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta haaveillen olen pannut tilkkupinnat niiden kokoamisen jälkeen talteen, tikkaustaan odottamaan.

Pintoja on kolme: sini-vihreä aitausmainen; oikeastaan trio-jäätelöstä innoituksensa saanut ruskea-pinkki-vaalea tilkkupinta ja viimeisin eli moderni, joka perustuu helppoon tilkkublokkiin.

TööT on nyt kurssinsa käynyt ja houkutteli alennuksen avulla jättämään tikattavia tekeytymään vielä ennen juhannusta. Kuulostaa loistavalta!

Mutta höh, olen taas itseni petturi. Eihän minulla ole yhteenkään pintaan takakappaletta, saati sitten, että takakappale olisi riittävän suuri (tikattavaksi tuotavissa töissä täytyy takakappaleen olla joka puolelta 10cm tilkkupintaa isompi)!

Havahduin tilanteeseen vasta eilen. Ei auttanut muu kuin tutkia valmiita tilkkupintoja ja kangasvarastoja sillä silmällä. Tietenkin ompeluhuoneessa makkarissa oli tuolloin kuuma! Hiki tuli.

Sini-vihreä, aitausmainen työ

Tarkastelin valmista sini-vihreää tilkkupintaa kriittisesti ja totesin, että minun on ommeltava siihen vielä kehykset! Pinta oli tällaisenaan tosi kiva, mutta kummallisen kokoinen (liian neliömäinen) ja pieni.

Katsoin tilkkupinnasta tekemiäni postauksia ja huomasin, että tähän olikin koko ajan tulossa kehykset. Mainitsin peräti, että kehykset olisivat ”vaaleanvihreät ja punaiset, ehkä jotain muuta”! ??!! Mitä ajattelin?!

Eilen, aiempia (outoja) ideoitani muistamatta suunnittelin, että pintaan tulisi ensin vaalea, kapea kehys: saman levyinen kuin pinnan aitausmaiset kuviot. Pystysivuille tulisi kapea, tumma kaitale ja ylä- ja alapäähän leveämpi tumma.

Sini-vihreän tilkkupinnan kehyskankaat

Saan tähän työhön takakappaleen keittiön entisestä verhosta. Verho on vintagea 1980- ja 1990-luvun vaihteesta ja sitä on yksi kappale, jonka kieputin ikkunan yläkulmissa olevien verhokoukkujen ympärille. Sellaiset yhdestä kappaleesta kieputellut verhot olivat tosi in tuohon aikaan.

Moderni, helppo tilkkublokkityö

Helppoja tilkkublokkeja jäi modernista tilkkupinnasta yli ja noudatin kommentoijien vinkkiä: ompelin takakappaleeseen osuuksia ylijäämäblokeista.

Modernin tilkkupinnan takakappaleessa helppoja tilkkublokkeja.

Mitään väreihin sopivaa isoa kangasta ei tahdo löytyä, joten takakappaleen ompeleminen näyttää muodostuvan vielä tavanomaistakin hitaammaksi. Minun täytyy näköjään leikata lisää kaitaleita, sovitella useita eri kappaleita ja takakangaspaloja yhteen ja niin edespäin. Tämä ei valmistu ihan heti.

Tosin nyt tuli mieleen, että siirsin äskettäin yhden tummansinisen aluslakanan liinavaatekaapista tilkkukankaiden kasaan. Se voisi juuri ja juuri sopia tähän taustaksi!

Triojäätelön oloinen tilkkutyö

Ruskea-pinkki-vaalea tilkkutyö saa takakappaleen 1970-luvun pussilakanasta.

Triojäätelöstä inspiroitunut tilkkupinta ja sen takakappalekangas

Täytyy vain tarkistaa, ettei kappaleeseen tule ohueksi kuluneita kohtia.

Taittelin kankaitani oikein urakalla ja keksin ihanasta kissakankaasta, että se sopisi väreiltään triojäätelöpintaan. Työn takakappaletta tulevat siis piristämään söötit kissat. Ja jotta varsinainen takakappalekangas ei näyttäisi likaiselta puhtaan valkoisen vieressä, ompelen kissakankaan kehykseksi mouurrr! –tiikeriraitakangasta.

Söpöä kissakangasta tilkkutyön takakappaleeseen.

Kolmesta työstä tämä jäätelömäinen vaikuttaisi EHKÄ tulevan tikkauskuntoon vielä ennen juhannusta. Ehkä.

Friday, 15 June 2012

sininen tilkkukukkakassi hempeänä.

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin.

Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:

Sininen tilkkukukkakassi tuolilla 

Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla!

Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt!

Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja 

…vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka:

Kangaskassin sangat hipuneet rikki

Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sankakankaat. Vähänkö noloa?!

Laukku-urani taisi alkaa suunnilleen tästä kassista. Kuulin Syyringin kiltaillassa muistaakseni tilkkuystävältäni Eijalta vinkkinä, että laukun sangan sisään voi ommella muovista pyykkinarua.

Ompelin tähän kassiin ensimmäisen narulla jäpäköitsemiskokeiluni. Käytin kahta narua, eli sangan kummassakin reunassa on naru. Tosi vaikea ommella, ja luulen kankaan kuluneen näin nopeasti juuri tämän takia. Nykyisissä kasseissa on naru vain toisessa taitteessa, enkä ole kuullut asiakkailta, että sangat olisivat vielä kuluneet puhki. (Tai he eivät ole hennoneet/uskaltaneet/viitsineet valittaa asiasta.)

Kilpailukokeilu 

Yrittää täytyy, vaikka kilpailumenestykseni on toistaiseksi ollut vaatimatonta. Ensimmäisestä kilpailusta en saanut muuta kuin palautuksen. Toisessakaan en pärjännyt, eikä työnikään esiintynyt oikealla nimellään. Ehkä kolmas kerta onnistuisi vähän paremmin.

Lisäsin ”Ajatus kantaa hedelmää” eli ”Fruitful thoughts” –vetoketjulaukun tällaiseen kesäkilpailuun.

Sen takia kävin jälkikäteisesti lisäämässä alkuperäiseen postaukseeni englanninkielisiä osuuksia. En ole ajatellut ottaa tätä tavaksi! Kirjoitan työssäni niin paljon englanniksi, etten vapaa-aikanani enää halua.

Kilpailuun sai ilmoittautua kuka vain linkittämällä valmiin työn luetteloihin. Joku raati valitsee finalistit, ehkä viisi joka sarjasta, ja niistä kävijät saavat äänestää. Olisi upeaa päästä edes finaaliin! Rohkenin osallistua, kun kommenteistanne päättelin laukun olevan monelle mieleinen.

Tuesday, 12 June 2012

iik! hiiriä! jipii! jojoja!


Hiirikuvioisesta pussukasta puuttui ainoastaan kangaslenksu vetoketjun vetimestä. Sain ommelluksi sen juuri ja juuri! Tytär nimittäin aloitti mittavan sisustusoperaation huoneessaan ja vaihtoi esimerkiksi kirjakaappinsa yläosan makkarissa olevaan kaapin alaosaan, joka oli täynnä ompelu- ja muita kirjojani. Hän luopui kokonaan toisesta kaapista, jonka siirsin turvaan ompelunurkkaukseeni kangassäilytyskaapin tilalle.

Ompeluhuoneesta Makkarista tulee varmasti lopulta kiva, mutta juuri nyt täällä on kamalaa. Pöydällä, tuoleilla ja lattialla on röykkiöitä ja taas röykkiöitä koditonta tavaraa. Mistä ihmeestä ne oikein materialisoituivat?

No, joka tapauksessa siis pystyin juuri ja juuri raivaamaan ompelukoneen ympärille solan, jossa mahduin ompelemaan 7cm pitkän kiinnipitolenksun pussukan vetoketjuun. Tässä on valmis vetoketjupussukka, jonka nimi on ”Iik, hiiriä”.

Vetoketjupussukka tilkuista.

Toinen puoli on tällainen:

Vetoketjupussukka tilkuista.

Ehkä tuo keskellä oleva tumma pala on vähän hallitseva, mutta pussukka on silti ihan kiva. Unohdin taas ommella sivusaumaan kantolenksun.

Vuorikappaleessa on kiinni Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Vuorikangas on äskettäinen hankinta – ostin itselleni epätyypillisesti kuvioidun kankaan oikein tarkoituksella. Sisätaskua ei ole.

Vetoketjupussukka tilkuista.

Pussukassa on 25-senttinen vetoketju ja se on yläreunasta noin 26cm leveä. Pussukan korkeus on noin 20cm.

Pohja on noin 9cm syvä ja tummaa kangasta, jolloin se ei ole niin arka. Pohjassakin on kiemuraisia tikkauksia:

Vetoketjupussukka tilkuista. Pohjassa tikkauksia.

Vielä yksi kuva vähän sivusta:

Vetoketjupussukka tilkuista.

Iik, hiiriä –vetoketjupussukka on mielestäni söpö, eikä minulla ole mitään havaintoa, kuka tämän haluaisi. Eiköhän se sentään joskus löydä oikean omistajansa.

Ei niin siivotonta ettei jotain hyvää

Ompeluhuoneen Makkarin kammottava tila sikseen, minulla on uutinen! LÖYSIN KAUAN KATEISSA OLLEEN JOJOTYÖKALUN!

Clover - kangasjojotyökalu.

Jojo-työkalu oli kangassäilytyskaapissa. Olin etsinyt sieltä lukuisia kertoja turhaan, mutta tänään, tyhjentäessäni kaapin kokonaan, jojotyökalu putkahti esiin. Hyvä, etten nöyrtynyt ostamaan uutta.

Nyt en kyllä muista, mitä jojojuttuja olisin halunnut tällä tehtailla. Muut asiat kiinnostavat paljon enemmän.

Ensin tosin joudun viettämään tovin jos toisenkin siivotessani ja järjestäessäni ompeluhuonetta makkaria.

Sunday, 10 June 2012

tilkkupussukka.

Kaikille Ajatus kantaa hedelmää –vetoketjulaukkua kommentoineille ensiksi KIITOS! Voi että! Ihana lukea, että niin moni tykkäsi siitä!

Aherran edelleen kangaslaatikoideni parissa, taittelen pienempiä paloja siisteiksi nyyteiksi tällä menetelmällä (englanninkielinen video) ja tapaan tämän tästä puolittain unohtamiani kankaita.

Viimeisimmästä laatikosta paljastui hiirikuvioinen, boordityyppinen kangas, jota minulla on aika paljon. Kankaassa on tiuhempaa hiirikuviointia hulpioiden lähellä ja keskellä kuviot harvenevat. Tosi hieno! Tiedän ostaneeni sen Tyttären söpöksi mekoksi. Huokaus! En sitten ehtinyt tehdä hänelle mekkoa hienosta hiirikankaasta. Kohta lukiolainen Tytär EI halua söpöä hiirikankaista mekkoa enää.

No, leikkasin kankaasta noin 25-senttisen soiron ja päätin käyttää sitä johonkin. Hei, pussukan voisi taas tehdä! Ja itse asiassa, mahtavaa olisi tehdä samasta kankaasta pussukka ja vetoketjulaukku!

Hiirikankaassa on hiukan vanhanaikainen väritys. Ei kuitenkaan niin vanhanaikainen, että sitä voisi vielä sanoa retroksi. Siispä sen vanhanaikaisuus täytyy tuoda 2010-luvulle moderneilla kanssakankailla, näin:


Valitsin kankaat eilen illalla, ja jo tänään on toinen puoli pussukasta valmiina pintana:

Vetoketjupussukka tilkuista - hiirikuvio

Toiselle puolelle tulee kaksi erillistä hiirikuva-aihetta.

Kaitaleita 

Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupinta sai pystyreunoihinsa sekä vihreän että musta-valkoisen kaitaleen:

Helppo tilkkublokki tilkkupinnassa

Kiinnitin kaitaleet, silitin pinnan ja levitin sen sängylle jäähtymään. Silitin vielä ystävältäni Maarelta hiljattain saamani tulppaanikuvioisen puuvillan ja asetin myös sen sängylle.

Menin puutarhatöihin jatkamaan loppumatonta ja tuloksetonta taistelua rikkaruohoja vastaan. Sillä aikaa Kissa löysi erinomaisen paikan:

Tilkkupinta sängyllä silitettynä, kissa tilkkupinnalla

Tytär sen tästä löysi ja pelasti sekä kankaan että tilkkupinnan rypistymästä enempää, mutta ensin tilanne piti tietysti dokumentoida.

Kaitaletta ommellessani tein taas aloittelijan virheen – yhdistin kaksi kaitalepätkää nurja oikeaa vasten. Huomasin mokani tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olin jo ompelemassa kaitaletta kiinni tilkkupintaan:

Aloittelijan ompeluvirhe - kokenutkin voi mennä vipuun

Luulisi, että tässä vaiheessa ompelu-uraa näitä virheitä ei tulisi. Aika ajoin kuitenkin mokaan. Sitä vain ei näytä voivan välttää! Kaitaleen oikea ja nurja ovat tässä kankaassa vielä erittäin eri väriset. Voi minua!

Henkariostoksilla 

Tarvitsin vaateripustimia kotiin – entiset näyttävät kadonneen. Mitä raaka-ainetta veikkaatte näiden ripustimien olevan?


Huh, huojentavaa lukea, että puinen ripustinsetti tosiaan ON puuta!

Haluaisitko liittyä lukijakseni? 

Tällä hetkellä voi olla vaikea liittyä lukijakseni. Ainakin kun itse katson blogiani, sen ”Followers”-kohdassa väitetään, että olisin konfiguroinut blogini jotenkin väärin. En ole tehnyt lukijat-listalleni mitään, vaan se meni rikki, kun Blogger vaihtoi blogit näyttämään .com-osoitteen sijaan aina lukijan maamäärettä (Suomessa siis osoite muuttuu aina .fi-loppuiseksi, vaikka kuinka kirjoittaisi selaimen osoitekenttään .com.). Pahoittelen virheilmoitusta, jota en osaa korjata. Olen etsinyt korjausohjettakin, mutta turhaan.

Friday, 8 June 2012

ompelin vetoketjulaukun. zippered bag.

Ompelin vetoketjulaukkuun viimeiset pistot juuri äsken ja riensin heti ulos ottamaan siitä valmistumiskuvat. Virallinen laukkupotretti – tässä tilkkulaukku nimeltä ”Ajatus kantaa hedelmää”.

In English, the name of this zippered bag is "Fruitful thoughts".
 
Vetoketjulaukku tilkuista, mukana applikaatio. Tilkunviilaaja!

Nimi on kenties vähän harhaanjohtava, koskapa laukun idea ei lähtenyt ajatuksesta, vaan käteen osuneista kankaisista hedelmäpuukuvioista.

Tykkäsin laukun tilkkupinnoista litteinä, mutta pidän kolmiulotteisesta laukusta vielä enemmän! Tämä näyttää hauskasti erilaiselta kuin perinteisenä tilkkutyönä tekemäni laukut.

I liked the quilted surfaces when they were flat, but I like them even more in their three-dimensional format, as a bag.

Vetoketjulaukku tilkuista, mukana applikaatio. Tilkunviilaaja!

Puun reunaan (kuvassa vasempaan reunaan) ompelemani jatkopalatilkkukaan ei näytä lainkaan oudolta. Litteästä pinnasta se hyppäsi vähän silmään.

Tilkunviilaajan vetoketjulaukku "Ajatus kantaa hedelmää"

Laukussa on isohko sisätasku, johon tein keskelle ompeleen, eli taskussa on kaksi osaa. Ei se kuvassa hyvin näy, mutta uskokaa pois, siellä se tasku on!

The purse has a largish inside pocket. Not very visible in the photo, but believe me, the pocket is there!

Tilkunviilaajan vetoketjulaukku "Ajatus kantaa hedelmää"

Laukun pohjassa on myös vähemmän arkaa väriä. Toki aika lailla vaaleaa väriä myös, koska toisella puolella tilkkupinta vaaleni alaspäin.

Otin kuvia eri paikoissa puutarhassa. Kyllä huomaa, etten ole ahkera puutarhuri! Voi näitä rikkaruohoja! Jossain seassa on sentään kunnon kukkiakin. Huomatkaa unikot, joista yhden nuppu on vähän auennut; päivänkakkarat ja lisäksi kukkivat lemmikit.

Kiinni ollessaan laukku näyttää tältä, jos sen laskee nurmikolle/heinikolle:

When the zipper is closed the bag looks like this:

Tilkunviilaajan vetoketjulaukku "Ajatus kantaa hedelmää"

Huolittelin vetoketjun toisen pään taas vakiomuotoisella tilkulla:

Vetoketjun pään siistivä lipare lähikuvassa

Vetoketjun toisen pään huolittelee kaitale. Kiinnitin vetimeen myös kangaslenksun, vaikkei vetimen muoto ollut sille kaikken otollisin:

Tilkkulaukun vetoketju, jonka vetimessä kangaskaitale

Ajatus kantaa hedelmää –tilkkulaukun strategiset mitat:
  • Leveys ylhäältä noin 38 cm 
  • Korkeus noin 30 cm 
  • Pohjan leveys noin 9 cm. 
Fruitful thoughts zippered bag, strategic measurements:
  • Width at the top 38 cm
  • Height around 30 cm
  • Depth at the bottom 9 cm.

Tukimateriaalina käytin kiinnisilitettävää tukihuopaa. Laukussa on 66cm x 9cm kaitaleesta ommellut sangat, jotka jäpäköitin paitsi kiinnisilitettävällä tavallisella tukikankaalla, myös ompelemalla niiden sisään muovisen pyykkinarun.

The sturdiness of the bag comes from the iron-on felt underneath the quilted surface. I cut the bag strap into 66cm x 9cm size, folded four times and sewed a length of plastic clothesline into the fold. This makes the strap very sturdy, too.

Thursday, 7 June 2012

hedelmäpuulaukku sai vetoketjun.

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta!

Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen.


Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta!

Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa.

Vetoketjulipare tilkkulaukussa

Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla.

Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kaitaleet tulevat keskenään samalle kohdalle, tai ainakin riittävällä tarkkuudella samalle kohdalle.

Vetoketjulipare tilkkulaukussa

Tykkään siitä, miten lipare- ja sankakangas, huolittelukaitale ja applikoidut hedelmäpuukuviot sointuvat toisiinsa.


Tuskin maltan odottaa, että saan aikaiseksi ommella huolittelukaitaleen kuntoon ja viimeistellä laukun, ja pääsen ottamaan siitä virallisia valmistumiskuvia. Laukku näyttää erilaiselta kuin muut tekemäni pienesineet (mutta jotenkin samalta silti).

Muiden tekemiä 

Vietin toukokuussa syntymäpäivää. Sain monta korttia, joista kahdessa oli sama, minulle erittäin hyvin sopiva aihe:


Tilkkuystäväni Eija on tehnyt vasemmanpuoleisen kortin itse. Ompelukoneen vääntöpyöränä on nappi, ja tilkkutyö on leikattu oikean työn kuvasta.

Oikeanpuoleisen kuvan lähetti työystäväni Aila. Siinä on Virpi Pekkalan hauska kuva. Jos koiran tilalla olisi kissa ja jos ompelijattarella olisi vähän lyhyemmät hiukset, kuvassa olisin minä.

Käsitöistä innostuneena sain lahjaksikin käsitöitä. Tykkään itse tehdyistä lahjoista ja erityisesti sellaisista, joita en osaisi itse tehdä.

Vanhin ystäväni Tuija lähetti sormettomat käsineet. Nämä ovat ihanan ja sopivan väriset minulle! Nämä ovat myös sopivat ja saavat käteni näyttämään söpöiltä.


Siskoystäväni Sari ja entinen työkaverini Jaana olivat toisistaan tietämättä valinneet saman värisävyn, joten kuvasin lahjat yhdessä:


Rakas siskoni on virkannut säilytyspussin, vai mitä nimitystä pitäisi käyttää..? Ajattelin ottaa tämän ompelupöydälleni lankarullien välisäilytyspaikaksi. Rullat asuvat laatikoissa, mutta lankaa vaihtaessani on ihan liian kiire, jotta ehtisi availla kansia tai muita. Pöydällä rullat ovat sekaisen näköiset ja ainaisessa putoamisvaarassa.

Jaana on taitava kirjomaan! Yksityiskohta upeasti kirjotusta neulatyynystä:


Millaisia neuloja mahtaisin raaskia pistellä näin upeaan neulatyynyyn?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails