Wednesday, 30 November 2011

ennätys.

Paljon kerrottavaa ei ole, mutta pakko on postata, että pääsen tekemään ennätyksen! Tässä kuussa olen postannut yhteensä 20 kertaa, mikä on enemmän kuin kertaakaan Tilkunviilaajan blogin historiassa. Kiitos kaikille lukijoille!

On minulla sentään elämää myyntinäyttelyn jälkeenkin. Nyt olen kehittämässä paria taiteltu tähti –aihiota, jotta voin 8.12. Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa näyttää kaikille, miten sellainen tehdään (ilman, että joudun tekemään tähden siellä ja silloin).

Olen tekemässä puna-valkoista tähteä, ehkä itselleni jouluksi keittiöön … mutta työkaverilta sain toisenkin idean. Hän näki valmiin tähtipannulapun ja sanoi sen muistuttavan lootuksenkukkaa ja kuvaili, millaiset värit lootuksessa olisi. Pinkki kukka, jaa tausta tietysti haaleaa vaaleanvihreää.

Leikkasin jo palat:


Alkuperäinen malli pitäytyy neljään kankaaseen, joita jokaista käytetään kaksi kertaa. Minä sovellan eli käytän useampaa eri kangasta, että saan kukkaan enemmän sävykkyyttä.

Vai pitäisikö kuitenkin tehdä kaksi peräkkäistä kerrosta vaaleammalla punaisella ja sen jälkeen kaksi kerrosta kirkkaan pinkillä (ennen kuin tulee viimeinen, taustan värinen kerros)? Hmmmm…

Tämän tehtävän jälkeen minun pitää tehdä vielä kolme tietynlaista pussukkaa joulua varten. Tietenkään jo tekemäni eivät käy näihin tiettyihin tarkoituksiin. Näyttää siltä, että pian ehtisin palata blogiarvonnan kommenteissa olleisiin ohjetoiveisiin vastausmielessä!

Tuesday, 29 November 2011

tilkkupussukka! jouluisia lasinalusia!

Olin tänään luomusteni kanssa pienimuotoisissa myyjäisissä, joita varten olin ahertanut monenmonta juttua. Vielä eilen illalla puursin viime tingan parissa ja sain kuin sainkin pussukan valmiiksi tätä päivää varten. Nallekarkkeja-vetoketjupussukka näyttää tältä:


Jokainen myyntipöydän ääreen pysähtynyt hypisteli tätä. Hyökkäävämmällä otteella olisin saanut sen heti myydyksi, mutta maltoin odottaa. Tapahtuman perimmäinen tarkoitus on näyttely, ei myynti. Mutta tosiostaja saapui sitten pöydän ääreen, zoomasi erehtymättä suosituimpaan pussukkaan ja ostaa täräytti sen pois kuljeksimasta.


Pussukan kuosi lähti kahdesta jotenkin toisiinsa sopineesta jäännöstilkkuneliöstä. Lisäsin sekaan Tyttären entistä farkkua ja somaa pilkullista kangasta, jonka taas valitsin vetoketjun väriin sopivaksi.

Tilkkupintaa kootessani minulla ei vielä ollut kauhea kiire, ja kokeilin vaihtuvavärisen langan väritystä. Rullasta on mahdoton nähdä, millaisia värejä langassa oikeasti on, mutta tällaisessa tiuhassa siksakissa värit tulevat hyvin esille:


Vuorikankaan leikkaamisen aikaan minulla oli niin kiire, että otin esiin ensimmäisen yhtään väreihin sopineen kankaan. Mutta ihana kangas:


Unohdin mitata valmiin pussukan, mutta 25-senttinen vetoketju siinä on. Pussukka ei ole yhtä syvä kuin yleensä näistä teen.

Joulukuosiset lasinaluset

Minulla oli viime joulukaudelta jäljellä kuusi jouluista lasinalusta, ja ne menivät jo ennen myyntinäyttelytapahtumaa, joten päätin tehdä muutaman jouluisen lisää. Löysin valmiiksi leikattuja lintukuvioisia keskineliöitä 10cm x 10cm, niitä oli yhteensä yksitoista.

Muutamia valmiita kaitaleitakin löytyi, joten lähdin valmistamaan yhtätoista uutta lasinalusta. Aloitin eilen puoli kuuden maissa ja ne olivat valmiit vähän kymmenen jälkeen. Tässä valmiit lasinaluset:


Ja tässä yksi niistä lähikuvassa:


Tein jokaisen samalla periaatteella, eli ensin kaksi kaitaletta yhtä kangasta ja toiset kaksi toista, väriin jotenkin sointuvaa ja joko vaaleampaa tai tummempaa. Alusien taustakankaat olivat myös vähän mitä väriä mikin.

Valmis pannulappu

Tein valmistamastani taitellusta tähdestä pannulapun ja sain sen valmiiksi viikonloppuna. Vaan minulla ei olekaan siitä kuvaa! Höh!

Monday, 28 November 2011

valmis Oo-la-laa-vetoketjulaukku tilkuista.

Ompelin musta-valkosävyisitä tilkuista vetoketjulaukun – pitkähkön puurtamisen jälkeen laukku valmistui eilen, mutta pimeään aikaan, niin että kuvat ovat vähän sitä sun tätä. Voih! Jospa pääsisi joskus luonnonvaloon luomuksiaan kuvaamaan!

Tässä laukun Oo-puoli:


Oo-la-laa-vetoketjulaukku seisoo tosi tukevasti itsekseen:


Huolittelukaitaleet oli paljon helpompi ommella kuin pieneen tilkkulaukkuun, vaikka käytin välikerroksena samaa paksua tukihuopaa. Varmaan kyse on siitä, että laukunsuu on tässä mallissa riittävän tilava.

Valmiissa laukussa raitojen epätarkka osuminen kohdakkain ei tosiaankaan ole kovin ihmeellinen ongelma. Tuskin sitä kukaan edes huomaa:


Vetoketju on aika tavalla liparetta pidempi (liiankin pitkä? No ei olla täydellisyydentavoittelijoita) ja sen päässä on kangastilkkuviimeistely.


Laukun strategiset mitat:
- Leveys ylhäältä noin 38cm,
- Korkeus noin 31cm,
- Pohjan leveys noin 10cm.

Laukun la-laa-puoli näyttää tältä:


Yhdessä laukku on siis Oo-la-laa.

Tein laukkuun 66-senttiset kantokahvat, eli laukun voi mukavasti heittää myös olalle. Silti sitä voi normaalipituinen ihminen kantaa kuin kassia ilman että kassin pohja viistää maata.

Sunday, 27 November 2011

liparetta vailla valmis laukku.

Vetoketju on lipareessa:


Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka:


Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut.

No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa.


Laukku seisoo jo omillaan.


Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis!

Lahjasäkki

Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen lahjasäkin:


Voimme yhdessä kirjoittaa tästä tutoriaalin, jos teitä kiinnostaa. Tämä on ”maailman helpoin pussukka”. Jos haluatte tutoriaalin tähän minikokoiseen lahjasäkkiin, kirjoittakaa kommentti!

Mysteeri ratkeamassa?

Kissa oli omituiseen tapaansa taas käväissyt kangaskaapillani, jonka oven olin unohtanut auki (esimerkiksi tässä postauksessani olen ihmetellyt samaa asiaa):


Olen useampaan otteeseen (myös tässä postauksessa) ihmetellyt, miksi se riipii kankaita lattialle. Yksi kommentoijista arveli kerran sen etsivän mieleistään kangasta. Kommentoija on varmaan oikeassa! Kissa oli nyt kurottanut toiseksi alimmalle hyllylle ja kaapinut esiin kaksi kissakuvioista ja yhden tassunjälkikuvioisen kankaan. Se on varmaan koko ajan etsiskellyt kissakankaita!

Kommenttia Kissalta pyytäessäni se vaikenee kuin muuri.

Kirjan kirvoittamaa

Tytär ilahdutti minua tavallaan-lahjalla, eli hän oli löytänyt kirjastossa käydessään kivan tilkkukirjan, jonka hän lainasi minulle. En ollut tähän aikaisemmin tutustunutkaan!


Kirja on tosi kaunis ja täynnä kivoja tilkkuideoita. Suosittelen sitä toisaalta, mutta yksi asia ihmetyttää ja puolittain ärsyttää. Takakansi lupaa ”yhteensä lähes 40 ohjetta,” ja tavallaan niitä onkin se määrä. Ohjeet vain on kirjoitettu perin ylimalkaisesti.

Esimerkiksi vetoketjupussukan ohjeessa on muutama, mielestäni aika epähavainnollinen kaaviokuva. Ohje alkaa lupaavasti, mutta pussukan kokoaminen on vetoketjun kiinnittämisen jälkeen kuvattu näin: ”Kun ompelet sivusaumat, ripustuslenkit kiinnittyvät samalla”.


Ripustuslenkeille ei anneta mittoja: ne ovat ohjeessa vain ”pienet”.

Kirja on tehty todella näppärille ompelijoille, jotka pitävät moisia juttuja sivuseikkoina. Aloittelijalle voi tulla äitiä ikävä, jos ryhtyy näitä ”ohjeita” seuraamaan. Itse olen tottunut tekijä, mutta minua vaivaa numerohuonomuistisuus, ja siksi arvostan ohjeita, joissa annetaan selkeät mitat. Voin sitten poiketa niistä, mikäli haluan, mutta ainakaan minun ei tarvitse ruveta kesken kaiken pähkäilemään, minkähän levyinen ”pieni” ripustuslenkki voisikaan olla.

Kirjassa on toisaalla kangaskassien teko-ohje. Tyypilliseen kassiohjeen tapaan ohje kehottaa: ”Leikkaa n. 100cm:n levyisestä kankaasta noin 35cm:n pala ja ompele sivusaumat. Jos kassista tulee liian korkea, tee yläreunaan leveämmät taitteet.” Minusta tämä ohje on aika ylimalkainen.

Onneksi japanilaisissa tilkkulehdissä on toisenlainen ote ompeluohjeille. Niissä on tarkat piirrokset, joissa on onneksi samanlaiset numerot kuin meillä. Jos niissä olisi samanlaiset ohjeet, eihän niitä voisi tällainen japania osaamaton hyödyntää lainkaan.

Tähdennän vielä, että kirja on hyväntuulinen, kiva ja innostava. Ihania töitä, kauniit kuvat! Protestoin ainoastaan näiden ”ohjeiden” osalta.

Saturday, 26 November 2011

Muu!

Vetoketjupussukka nimeltä ”Muu” on valmis:


Miten hellyttävät lehmänkasvot!


Lehmäkuvioisen kankaan lisäksi käytin samoja kankaita, mitä tekeillä olevassa musta-valkoisessa vetoketjulaukussa on – mustaa, valkopohjaista ja myös raidallista, jossa on lisänä ruskehtavia ja harmaita raitoja.


Pussukan vetoketju on metallinen ja noin 18-senttinen, jossa on kullanväriset hammastukset ja vedin. Vähän bling-bling, mutta sointuu pussukan ruskehtaviin sävyihin. Vuorikangas on tumman pellavanväristä, ruskehtavan-harmaata. Ei sisätaskua. Enkä sittenkään muistanut ommella ja kiinnittää pussukkaan kiinnipitolenksuja!


Valmiin Muu-pussukan mitat:

- Leveys ylhäältä noin 21cm
- Korkeus noin 14cm
- Pohjan leveys noin 8,5cm.

Tekeillä olevan musta-valkoisen vetoketjulaukun vetoketjulipare on ommeltavana. Seuraavaksi pääsen tasaamaan laukkupaloja, leikkaamaan vuorikappaleet ja ompelemaan laukkua muotoonsa. Jännittävä nähdä, millainen se on sitten kolmiulotteisena!

Wednesday, 23 November 2011

vetoketjulaukun tilkkupinta tikattu. uudet lasinaluset tilkuista.

Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa.


Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä!


Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta.


Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän.


Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi!

Lasinaluset

”Maatiaiset”-nimiset lasinaluset ovat valmiit! Ne saivat nimensä keskipalojen kuva-aiheista, jotka kaikki tuntuivat liittyvän maalaistaloon: lehmä, kana, omenapuu, kastelukannu,...


Näihin tuli tikkaus punaisella, paksulla ja kiiltämättömällä tikkauslangalla. Onko näissä jotain slaavilaista henkeä? Vähän tulee mieleen ennenvanhaiset maatuskahuivit

Blogiarvonnan toinen voittaja, kuule hei!

Marjoriitta – En pysty saamaan Sinuun yhteyttä Bloggerin kautta. Voitko laittaa postiosoitteesi minulle vaikkapa Helsingin tilkkukilta Syyringin sähköpostiin eli syyrinki ät gmail piste com ? Kiitos!

Arvontaan osallistuneille ja ideoita esittäneille tiedoksi, että juuri nyt minulla on ääääärimmäisen kiireistä aikaa pussukoiden ja muiden valmistamisen parissa, enkä vielä ehdi koota ohjeita. Palaan niiden pariin, kunhan työrupeamani helpottaa.

Pussukka taas matkoilla

Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on jälleen ollut ystäväni Viet-Anhin matkassa. Tässä se on Redmondissa, ja selitetekstin mukaan kuvassa ollaan Microsoftin konttorin edustalla.


Toisessa kuvassa ollaan hieman lähempänä mutta ulkomailla kuitenkin, eli Göteborgissa:


Pussukka on nähnyt paljon maailmaa! Hymy on edelleen herkässä näemmä.

Tuesday, 22 November 2011

tyynynpäällinen tilkkutyönä.

Vihdoinkin valmis! ”Soma”–niminen tilkkutyynynpäällinen, päällä applikoidusta tilkkukukasta tehty käsin tikattu kuponki:


Toisella puolella perinteisempää tilkkuneliötä yhdistettynä ruskehtavaan kankaaseen:


Kyllä on haasteellista ottaa valokuvia sisällä talvisin! Ilta-aikaan! Ei näistä tule kyllä juuri minkään näköisiä, eikä ainakaan nimensä veroisia eli somia.

Tyynykin näyttää ylettömän muhkuraiselta, lähinnä varmaan siksi, että tungin päällisen sisään tyynyn, joka oli 45cm leveä mutta ehkä 55cm pitkä (onneksi tosi löprösti täytetty niin että se mahtui tuonne). Minulla ei ole yhtään sisätyynyä enää varastossa, joten käytän niitä tyynyjä, joita huushollissa sattuu (käden ulottuvilla) olemaan.

Tästä kuvasta näkee sentään jotain. Ainakin napit näyttävät olevan epämääräisillä etäisyyksillä toisistaan, kiitos mittavirheen.


Soma-tyynynpäällinen on kooltaan 45cm x 45cm.

Tekeillä myös

Ihanasta lehmäkuvioisesta kankaasta musta-valko-teemaan sopiva pieni tilkkupussukka:


Eikö näytä vielä valmiilta? No mutta! Eihän tässä tarvitse enää kuin:

- leikata välikerros/-kerrokset

- tikata kappaleet jotenkin kivasti ( ! ! ! ! Ääh! Vaikea keksiä!)

- tasata kappaleet vetoketjun kanssa yhtä leveiksi ja sopivan korkeiksi – ehkä peräti leventäen kappaleita pohjaa kohti

- leikata kivasta, teemaan/väreihin sopivasta kankaasta vuoripalat tasattujen tilkkukappaleiden mukaan

- ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkki toiseen vuoripalaan

- kiinnittää vetoketju

- leikata ja ommella sivusaumoihin tulevat kiinnipitolenksut

- ommella pussukka pussiin (kiinnipitolenksut kiinnittyvät samalla)

- ommella pussukalle pohja

- kääntää pussukka oikein

- sulkea kääntöaukko

- leikata, ommella ja kiinnittää vetoketjuun vedinlenksu.

Ei siis juuri enää mitään!

Tosi kirjavat lasinaluset odottavat edelleen tikkaamistaan, mutta nyt niistä on kuvakin:

Sunday, 20 November 2011

tyynynpäällisiä. musta-valkoista.

Ohi kaikkien suunnitelmien, ompelin tänään tyynynpäällisen. Vintin siivouksen aikana löysin kuviollisen karvatrikoon, josta olin kaiketi suunnitellut ompelevani jotain Tyttärelle. Kangas ei enää vaikuta siltä, että se aivan pian kelpaisi minkäänlaiseksi vaatteeksi jälkikasvulle, enkä sitä näe oikein omana asunanikaan. Otin kankaan kuitenkin esiin – keksin, että siitä voisi saada kivan tyynynpäällisen.

No tilkkutyöt ovat minun juttuni, joten en suoralta kädeltä halunnut tehdä tyynynpäällistä kokonaan karvatrikoosta. Päätin tehdä toisen puolen puuvillakankaista.

Karvatrikoo oli toiselta puoleltakin kivan kuvioista:


Valmiina ”Nurin-oikein”-tyynynpäällinen näyttää tältä:


Toisella puolella on väriin sopivia ja väriin sopimattomia kukkakankaita. Ompelin vetoketjukaistaleen ensiksi ja lisäsin kaistaleeseen muut tyynykappaleet.


Päällinen on 50cm x 50cm tyynyyn sopiva. Minulla oli 55-senttisiä vetoketjuja, joista valitsin väreihin parhaiten sopivaksi persinkanvärisen. No eihän se sovi näihin väreihin lainkaan, mutta ei hätää, ompelin vetoketjun piiloon.

Tyynyn nimi on ”Nurin-oikein,” koska ompelin siihen Tilkunviilaaja-kangasmerkin ylösalaisin. Kukkasilla on kuitenkin selvä suunta, ja sitten kangasmerkki on niihin nähden ylösalaisin. Joten päällinen saa olla ”Nurin-oikein”.

Toinen päällinen

Applikoidun tilkkukukan kääntöpuolelle tyynynpäälliseen tulee pari tilkkua ja lisäksi ruskehtavaa kangasta. Tähän tyynyyn tuli napit ja napinlävet.


Kuvassa napinläpiä ei vielä näy, mutta täytyy tunnustaa, että mittasin niiden keskinäiset välimatkat vaihtelevan mittaisiksi. Niiden piti olla kahdeksan sentin etäisyydellä toisistaan, mutta parin välillä on varmaan vain seitsemän senttiä. Onpa vähän noloa, miten tässä nyt niin kävi?!

Musta-valkoista

Etsin taas esiin musta-valkoisia kankaita ja ompelin niitä satunnaisesti yhteen. Halusin esimerkiksi kokeilla, saisinko syntymään oikein kapean tilkkukaistaleen. Sain.


Valkoistakin on niin eri sävyisiä, että jouduin laittamaan tietyt kankaat laukun toiseen ja tietyt toiseen kappaleeseen. Vierekkäin tai edes samaan pintaan laiteltuina toinen valkoinen olisi näyttänyt likaiselta.


Totta kai piti jättää langanpätkä mustan kankaan päälle näkyviin!
Näistä tulee isohko vetoketjulaukku, ja taidan kokeilla, miten silitettävä tukihuopa toimii tämän kokoisessa laukussa.

Olen saanut myös kirjavat lasinaluset tikkausta vailla valmiiksi, mutta niistä ei ole kuvaa.

Saturday, 19 November 2011

kaksi valmista. tunnustan mokan.

Ompelin vetoketjupussukan – tässä valmis "Sirkustemppuja"-pussukka:


Tilkkupinta näytti vähän kummalliselta siinä vaiheessa, kun olin ommellut jatkokaitaleet joka puolelle tilkkuneliöiden ympärille, mutta valmiissa pussukassa kaikki näyttääkin hyvältä. Kissatkin sattuvat mukavasti kurkkimaan neliöiden keskeltä.

Ensin tekemäni tilkkupinta, pelkkiä tilkkuneliöitä:


Alimmat neliöt jäävät paremminkin pohjan puolelle:


Sirkustemppuja-pussukan mitat:

- Leveys noin 25cm ylhäältä,
- Korkeus noin 19cm,
- Pohjan leveys 10cm.

Ompelin toisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen "Ruusa":


Tässäkin kissa kurkkii melko sopivalla kohdalla tilkkupintaa.

Toinen puoli pussukasta on siis tehty eri kokoisista tilkkuneliöistä kuin etupuoli, jolloin niitä piti jatkaa ruskealla ruusukankaalla:


Tässä mokasin. Tietenkin olin ajatellut, että tilkkuneliöt olisivat lähempänä pussukan ylä- eivätkä alareunaa. Huomasin vasta valmiista pussukasta, että olin ommellut tämän puolen ylösalaisin. Onneksi tällä puolella ei ole kissaa kurkkimassa, sillä se joutuisi silloin lopun ikäänsä olemaan nurin päin. En olisi ruvennut valmista pussukkaa purkamaan siinäkään tapauksessa.


Pussukan mitat:

- Leveys ylhäältä noin 25cm,
- Korkeus noin 21cm,
- Pohjan leveys noin 8cm.

Pussukoissa on tilkkupintojen väreihin melko hyvin sopivat vuorikankaat, mutta ei sisätaskuja.


Niin, ja vain toiseen muistin lisätä kiinnipitolenksut.

Olen tosi tyytyväinen näihin pussukoihin. Teinhän sentään niissä olevat tilkkuneliöt aivan jäännöspaloista, ja silti niistä tuli tosi nätit! Tai ehkä juuri siksi…

Tyynynpäällinen ja lasinaluset

Vaalein, kauan sitten applikoimani tilkkukukka on vihdoin saanut ympärilleen niin paljon kangasta, että siitä syntyy tyynynpäällinen. Vielä kun saisin päällisen taustapuolen tehdyksi!


Tintin lähettämästä hauskasta maalaisaiheisesta kankaasta teen ensi töikseni 6kpl lasinalusia. Etsisikelin vähän aikaa kangasta, joka komppaisi hyvin tätä iloisen punapohjaista kangasta. Päädyin sitten erittäin kirjavaan kukkaketokankaaseen:


Olen lisäksi leikannut paloja ja kaitaleita musta-valkoisista kankaista. Suunnittelen ompelevani niistä isomman version vetoketjulaukusta, siis suunnilleen saman kokoisen kuin esimerkiksi Mustan kissan pyöreät posket –laukku. Pidin muuten sen itse!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails