Friday, 25 February 2011

tikkausta. kangasostoksia.

Kuten kuvasta näkyy, merkkaan tikkausviivat tilkkupeitteeseen tosi ammattimaisessa asennossa eli polvillani lattialla. Tytär otti kuvan pyytämättä ja yllättäen eli kyseessä on todellinen tilanne. Kuvasta näkyy ehkä myös, miten nysä malline minulla tosiaan on! Ei sillä saa piirretyksi kuin kolme aallonharjaa ennen kuin sitä täytyy taas siirtää eteenpän.


Ensin ajattelin rajata kuvasta nenänpääni pois, mutta jätänkin sen näkyviin.

Seitsemän ensimmäistä tikkausviivaa:


Samanlaiset viivat peitteen vaaleassa nurkassa:


Tikkaus etenee hitaasti mutta aika varman tuntuisesti.

Ostoksilla

Löysin itseni tänään kaupungilta riittävän läheltä Eurokangasta, missä tiedän olevan nyt myynnissä Amy Butler –kankaita. Ei auttanut muu kuin poiketa käymään. Ja voih, kukkaro keveni (ja kukkea kangasvarastoni karttui) taas!


Mutta ah, tosi ihania kankaita! Kaikki Arts & Crafts –sarjaa vaikkeivät kaikki olekaan Amy Butler –kankaita. Yritin kerrankin valita jotenkin toisiinsa sointuvat kankaat. En usko, että käytän näitä yhdessä ja samassa työssä, mutta pinona tämä näytti jotenkin sointuisalta.

Ihan kuin minulla ei ennestään olisi kankaita yllin kyllin…

Wednesday, 23 February 2011

pussukka matkustaa!

Tilkkupantteri-vetoketjupussukan uusi omistaja, ystäväni Viet-Anh on ottanut pussukan vakiomatkakumppanikseen. (Hänen mukaansa: ”Tilkkupantteri is now my favorite travel buddy”.) Siinäpä kannustuslausetta kerrakseen! Pussukka on käynyt esimerkiksi Rukalla:


Brysselissä:


ja Ghentissä.


Kuulin huhun, että pussukka olisi nähty myös Riiassa, mutta siitä ei ole todisteita.

Aaltoilevaa tikkausta


Lilahtava tilkkupeitto on lähempänä valmistumista – tosin ei kovin paljon lähempänä. Piirtelin peitteeseen (nysällä mallineella, en löytänyt pidempää ja solakampaa enkä viitsinyt etsiä sitä kymmentä minuuttia kauempaa) aaltoilevat tikkausviivat ja ompelin puolitoista viivallista tikkauksia (aloitin tikkaukset keskeltä, ja sain yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan viivan ommelluksi).


Langankireys tuli sattumoisin kertaheitolla sopiva. Tikkauslankana on hopeanharmaa, kiiltävä mutta ei metallinen konekirjontalanka. Alalangaksi valitsin fuksianpunaisen, joka ei erottuisi peiton tilkkupinnasta kovin selvästi, jos ylälanka sattuisi vetämään alalankaa vähän näkyviin, ja joka sointuu jossain määrin peiton taustakankaisiin.

Sunday, 20 February 2011

ei mitään valmista.

Tosi lupaava otsikko! No, tasoittelin perjantaina ja lauantaina keltaiset tilkut 11cm x 11cm –kokoisiksi neliöiksi. Tytär tuli kuvaan heiluvine villasukkajalkoineen.


Keltaisia tilkkuja on yhteensä kahdeksan, ja laskeskelin neljästä tulevan sopivasti laukun etu- ja toisesta neljästä laukun takakappale.

Olin jo aloittaessani päättänyt, että yhdistäisin neliöt tilkkupinnaksi niin, että niiden väliin tulee kaitaleet. Kokeilin aivan ensiksi valkoista kaitaletta, mutta arvelin siitä tulevan liian pliisun. Näiden vaaleiden tilkkujen ja mahdollisen mustan kaitaleen välinen kontrasti taas oli liian kova. Kokeilin vaikka mitä värejä ja lopulta päädyin kahteen vaihtoehtoon. Punaiseen:


Tai vihreään:


Olin jo kallistumassa punaisen puoleen, kun Tytär vakuutti minut: vihreän kankaan kanssa tilkut näyttävät hienostuneemmilta.

Leikkasin itselleni ilmaisjakelulehdestä oikein laukun kaavan, jotta palojen kasvattaminen sopivaan kokoon kävisi helpommin (eli ilman ylettömiä mittaamisia ja laskemisia).


Laukun kaava on sama kuin tässä laukussa:


(Kaava on uusimmasta japanilaisesta laukkukirjastani.) Periaatteessa tämä on siis samanlainen kuin laukkuni yleensä, paitsi eri kokoinen ja hieman eri tavalla toteutettu pohjan muotoilu.

Vain sivukappaleet puuttuvat, ja laukun pinta on valmis:


Tikkausvalmisteluja

Otin hetkeksi esiin lilahtavan tilkkupeiton ja aloin piirtää siihen loivan aaltomaisia tikkausviivoja. Alkuperäinen aaltomalline on taas jossain, niin että jouduin kehittämään uuden version. Se on hiukan entistä leveämpi ja lyhyempi. Työläs käyttää. Ehkä etsiskelen alkuperäistä mallinetta vielä tovin.


Mielessä myös

Jostain syystä haluaisin tehdä kaitaliinan tapaisen pöytäliinan, jossa olisi kirkkaita värejä ja tilkut puoliympyrän muodossa. Innoitus tästä pöytäliinasta (malli löytyy Quilting Dailyn sivuilta) ja kankaat voisivat olla vaikka tällaisesta kokoelmasta ihania, kirkasvärisiä kankaita:


Kissakangas voisi näkyä isommin ja muut kankaat olla sektoreina.

Joulukankaat prässissä

Kuva on otettu ajat sitten, mutta sain tämän vastikään Tyttäreltä. Kissa on jälleen löytänyt mieluisan paikan, tällä kertaa joulukangaspinoni päältä, tilkkutöitteni keskeltä:

Thursday, 17 February 2011

neulatyynyni käytössä.

Aika paljon minulla on ompelu- ja tilkkuiluaiheisia kirjoja ja lehtiä. (Tämä on siis vähättelevä ilmaus.) Aika vähän niiden ohjeiden perusteella kuitenkaan tulee tehdyksi, mutta yhdestä kirjasta olen toteuttanut useammankin jutun, nimittäin Last Minute Patchwork + Quilted Gifts –kirjasta.

Juuri tästä kirjasta sain vinkin lasinalusiin, joita olenkin ommellut aika useita. Tein kirjan ohjeilla myös puuvärien säilytysratkaisun; olen soveltanut yhtä kirjan kaitaletekniikkaa; ja kirjan kaavoilla valmistin myös neulatyynyn. Neulatyyny päätyi hyvälle työkaverilleni Ailalle, joka käytteli sitä viimeksi lyhentäessään housunlahkeita:


Tilkkulehti

Tässä ihan rinta röyhistyy. Uusimmassa Tilkkulehden numerossa on useita Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenten tuottamia juttuja, minunkin pieni juttuni niiden joukossa.


Luen Tilkkulehden mielelläni, mutta vielä mieluummin lukisin sitä, jos sen tekstiosuudet olisi taitettu helppolukuisemmiksi. Suurimmassa osassa jutuista on piiiitkiä tekstipötköjä, joita kappaleiden väleihin sopivat tyhjät rivit eivät kertaakaan katkaise. Puhumattakaan väliotsikoista.

Omassa jutussani olin pannut joka tekstikappaleen väliin tyhjän rivin, mutta valmiissa jutussa tekstit olivat kiinni toisissaan, ja uusi kappale erottui vain ensimmäisen rivin sisennyksen ansiosta. Erillisiä tekstipaloja olisi kuitenkin houkuttelevampi lukea. Olin toki iloinen nähdessäni jutun painettuna, mutta iloon sekoittui silti vähän pettymystä.

Sunday, 13 February 2011

harsittua.

Vihdoin! Otin lilahtavan tilkkupeitteen taustakappaleen esiin, teippasin sen lattiaan, asettelin päälle tikkausvanun sekä tilkkupinnan ja harsin.


Käytin sekä hakaneuloja että harsimislankaa. Aika harvasti kiinnitin pinnat toisiinsa. Piti kiirehtiä, että sain peitteen irti ja pois lattiasta tänään.

Vinkki: Varmaan suuri osa lukijoista tietääkin tämän, mutta ehkä joku saa uuden vinkin. Lattialla harsiessa neulan saa helpommin kohotetuksi esiin, kun käyttää lusikkaa apuna.


Käytän lusikkaa aina kun vain muistan ottaa sellaisen harsimispisteeseen mukaan. (Minulla ei sentään ole ompelupaikalla harsimislusikkaa varalla.)

Kun harsimuksia ja hakaneuloja näytti olevan ehkä riittävästi, käärin tilkkupeittoaihion kokoon ja nostin syrjään, odottamaan tikkaamista.


Joudun taas muutamaksi päiväksi matkalle niin että peitteen tikkaaminen saa odottaa. En ole keksinyt tikkauskuviotakaan enkä päättänyt, minkä värisellä langalla peiton tikkaan. Ehkä on hyväkin, että saan harkinta-aikaa. (Ei sillä, että työ olisi yleisestikään ottaen valmistunut hurjalla vauhdilla.)

Esittelin tilkkupintaa eilen Äidille ja levitin sen sitten ajattelemattomuuttani sängylle. Karvainen apurini huomasi oitis sängyllä olevan (suhteellisen) kissankarvattoman kankaan ja käytti tilaisuuden hyväkseen.


Keskeneräisistä töistä puheen ollen

Noin vuosi sitten tekaisin Tilkkupäivien Ricky Tims –tekniikkakurssilla tilkkupinnan, jolle olen ommellut jo kehyskankaatkin. En vain ole saanut työtä viimeistellyksi.


Tämä näyttää silmiini oikein (yllättävänkin) kivalta, mutta niin se vain roikkuu viikko toisensa jälkeen samassa vaaterenkitelineessä!

Thursday, 10 February 2011

keltaisia tilkkuja.

Olin suunnitellut ompelevani neliöitä punaisista tai sinisistä jäännöstilkuista tai molemmista yhdessä, koska niitä oli eniten. Inspiraatio ottikin aivan toisen suunnan:


Kuvassa keltaisista (ja kermanvaaleahkoista) jäännöspaloista kootut neliöaihiot ennen silittämistä.

Paloja tuntui olevan paljon siinä vaiheessa kun aloitin, mutta niistä syntyi yllättävän vähän neliöitä. Kankaita tuntui ensin olevan vaikka minkä kuvioisiakin ja kuitenkin lopulta tuntui, että pyörittelin yhtä tai kahta samaa kangasta ympäri ja ympäri.

No, keltaisten jäännöstilkkjuen pino on huomattavasti aloitustilannetta matalampi, ja näistä neliöistä saa yksivärisen ristikon (mutta minkä värisen?) lisäämällä melko varmasti sopivan kokoisen pinnan laukkuun tai kassiin. Siitä voi tulla ihan kivakin.

Wednesday, 9 February 2011

rapakunnossa.

En siis jaksanut ommella pistoakaan eilen illalla palattuani jumppatunnilta. En ole käynyt jumpassa vuosiin – sisäliikuntakenkänikin ovat varmaan 20 vuotta vanhat. Juoksulenkeillä kävin vielä viime syksynä ja kuntoni oli ookoo, mutta kun kelirikko koitti, juokseminen on jäänyt.

Toissailtana tein sentään jotain.

Ompelin kangasjojojen taustakappaleeksi väsäilemään laukkuun ensimmäiset jojot ja lisäksi nauharuusukkeen:


Jojot ovat toisella puolella. Laukkuun täytyy lisätä muutakin koristelua. Se ei vielä oikein miellytä minua.

Otin toissailtana myös esiin kaikki viime aikojen jäännöstilkut ja jonkun verran aikaisempiakin jämiä ja järjestelin palat päävärin mukaisiin pinoihin. Sinisiä ja punaisia kankaita löytyi eniten:


Paljon enemmän kuin esimerkiksi violetteja ja keltaisia kankaita:


Lisäksi syntyi pieni kasa sekä musta-valko-harmaita että ruskeita/rusehtavan vaaleita kankaita. Vihreitä jäännöspaloja löytyi vain kolmea eri kuosia. Aika yllätys! Olisikohan minulla vihreitä paloja jossain muualla pieni kasa..? Täytyy tarkistaa.

Näistä ajattelin koota yksi- tai kenties kaksisävyisiä, sekalaisista paloista muodostuvia neliöitä, jotka yhdistäisin yksivärisen (valkoisen) ristikon avulla pinnaksi. Vaikkapa hiukan tähän tapaan tai sitten vähemmän valkoista kuluttavaan tapaan. Ja vielä yksi esimerkki. Ehkä laukkuun tai kassiin sopivan kokoiseksi pinnaksi.

Sunday, 6 February 2011

lukuisia aiheita.

Mielessä pyörii monta eri aihetta, jotka kaikki haluavat esiintyä blogissani.

Torstaina olin Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa aiheeseen sopiva mekko ylläni. Olisi hienoa, jos olisin joskus tehnyt itselleni tilkkuaiheisen vaatekappaleen, mutta itse tehdyn puutteessa Desigualin palavaatteet sopivat tyyliin, esimerkiksi siis tämä mekko (kuva esitteestä – kuvan henkilö en todellakaan ole minä):


Varmaan jokainen kiltalainen huomasi mekon ja kommentoi myönteisesti. Loistoyleisö! Huomattavasti innostuneempi mekostani kuin perhe oli.

Tilkkulaukun sankaidea

Kiltaillassa bongasin Soilen laukusta hyvän sankaidean, joka ei ollut edes juolahtanut mieleeni – palmikoidut kangaskaitaleet:


Liian vaikea tilkkutyöohje

Uusimmasta Suuri Käsityö –lehdestä on myös sanottavaa. Amy Butlerin kankaat esiintyvät lehdessä edukseen, ja melkein intouduin niin, että lähdin Eurokankaaseen ostoksille. Sain itseni kuitenkin hillityksi. Ensin täytyy ommella jotain merkittävän kokoista varastossa jo olevista kankaista.

Tilkkuharrastajan ominaisuudessa tutustuin Amy Butlerin kankaista kootun tilkkupeiton ompeluohjeisiin:


Toivottavasti kukaan aloitteleva tilkkuaja ei tartu tähän ohjeeseen ja ala ommella! Ohje on varmaan saatu kangasmalliston markkinointimateriaalina, ja myönnän vielä, ettei kuusikulmion ympärille pysty ompelemaan sektoreita muuten kuin osasaumatekniikalla, mutta silti! Saisihan melkein samanlaisen peiton valmistetuksi paljon helpomminkin.

Ehkä se helposti ompeleminen ei tässä olekaan tärkeää. Ja ohjeessa oli kyllä merkintä, että ”vaativa”.

Täytyy sanoa, että lehden ohjeiden mukaan ompelemalla peitto taitaisi jäädä itseltäni tekemättä, ja lasken kuitenkin itseni aika tottuneeksi tilkkuajaksi.

Herkkukankaita joka tapauksessa!

Lilahtavan tilkkupeitteen taustakangas

Leikkasin vihdoin taustakangaspalat lilahtavaan torkkupeittoon. Suurin osa taustasta tulee tästä kankaasta:


Minulla on ollut noin kolme metriä tätä kangasta kaapissa vuosikaudet, enkä ole koskaan raaskinut ommella siitä mitään. Alkujaan aioin ommella tästä Miehelle räväkän havaijilaistyyppisen kesäpaidan, mutta sitten muoti muuttui, ja räväkät paidat jäivät auttamatta vanhanaikaisiksi.

Muutama viikko sitten päätin, etten enää odota räväköiden paitojen muotiinpaluuta vaan käytän upeasti värjätyn kankaan johonkin hyödyllisempään kuin pinossa kaapissa säilyttämiseen.

Yhdistin perhosbatiikkikankaaseen Vera Bradleyn tummanpuhuvaa pallokuvioista kangasta ja kolme yli jäänyttä 3x3-tilkkublokkia:


Liskokuvioinen PC-laukku lähes valmis

Ompelin myös liskokuvioiseen PC-laukkuun toisen reunakaitaleen, kiinnitin siihen (keskeltä aukeavan) vetoketjun ja kokosin päällisen. Ta-daa! Laukku näyttää ilman vuoriakin jo melkein valmiilta:


Sain kootuksi myös vuorikappaleen. Seuraavaksi ompelen sen käsin kiinni päälliseen. Sen jälkeen laukku tarvitsee enää kankaalla päällystetyn sisäpohjavanerin.


Keittiön pöydälle uusi liina

Ompelin vielä keittiöön pöytäliinan. Ostin toissa kesänä Rengon kesäpäivien markkinoilta mielenkiintoisen pallollisen kankaan, josta ajattelin tehdä tilkkutöitä. Esimerkiksi taustakappaleen johonkin työhön. Kesäloman aikana pidin liinaa mökillä pöytäliinana, vaikka en ollut edes siksakannut kankaan reunoja. Kangas näytti yllättävän kivalta siinä tehtävässä.

Kun kangas oli ollut kaapissa vuoden, päätin, etten yritäkään leikata sitä tilkkutöihin, vaan teen siitä pöytäliinan. Nyt se oli ollut makkarin nojatuolin selkänojalla ehkä puoli vuotta odottamassa, että ompelisin reunoihin päärmeet. Tänään se hetki viimein koitti!

Otimme liinan heti käyttöön:


Tytär oli valmistanut kiinalaistyyppisen aterian ja kattanut astiat vastavalmistuneelle liinalle (punaiset tabletit ovat kyllä vanhat).

Uusi tilkkulaukku aluillaan?

Aivan lopuksi ompelin kaksi musta-harmaata tilkkuneliökaitaletta, joiden ympärille voin ommella ”Viidakon jalokivi” –laukun tyyppisen tilkkupinnan.


Ehkä nämä ompelukset riittävät tältä päivältä!

Thursday, 3 February 2011

valmis Paluu 70-luvulle -vetoketjupussukka.

Eilen illalla ”Paluu 70-luvulle” –vetoketjupussukka valmistui lopullisesti, kun olin ommellut vuorin ja päällisen parilla pistolla kiinni toisiinsa, valmistanut ja kiinnittänyt kangaslenksun vetoketjun vetimeen ja lopuksi ommellut Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinni pussukan vuoriin.


Pussukka on yläreunastaan aika löperö, mutta kokonaisuudessaan se on varmasti ihan käyttökelpoinen. Toisella puolella kuvio- ja farkkukangas ovat vierekkäin:


Pussukka on ommeltu 15-senttisen vetoketjun mittojen perusteella.

Tilkkutyöt valmiina lähtöön

Tänä iltana on Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jipii. Keskitymme viimeistelemään tilkkutyönäyttelyn järjestelyjä. Vien näyttelyyn tarjolle tulevat työni kiltailtaan. Ajatus karkaa kesään –tilkkupeite on melko varmasti mukana näyttelyssä, mutta päällimmäinen ”Joku tykkää kissoista” –työ on vasta ehdolla.


Työ on valmistunut vuonna 2005. Tein sen työväenopiston ”Muistojen tilkut” –kurssin aikana ja viimeistelin kiltalaisten vinkkien perusteella. Työn nimenkin sain kiltaillassa: leväytin työn auki, jolloin Sirpa Mo sanoi: ”Joku tykkää kissoista!” Nimi oli siinä.

Muistelen, että keskellä olevan tilkkupinnan ympärillä oleva ripsukaitale oli nimenomaan kiltalaisten ehdotus.


Työssä on paljon muistojen tilkkuja: vanhaa tyynyliinakangasta; kangasta lastentarhassa käyttämästäni mekosta; leikki-ikäisen Tyttären hattukangasta; ensimmäisen oman kodin verhokangasta, … Keskemmällä on kankaita perintöpyyhkeistä ja isän kankaisista nenäliinoista.

Liskokuvioinen PC-laukku

Koin eilen illalla hämmentävän tunteen, kun en keksinytkään uutta projektia aloitettavaksi. Keskeneräisiä töitä on tietysti vaikka millä mitalla, mutta mikään niistä ei oikein sopinut työstettäväksi siinä ajassa, mikä minulla oli uhrata ompelun alttarille.

Kuljeskelin ompelupöytäni liepeillä ja kas, keskeneräinen liskokuvio-PC-laukku osui silmiin. Laukkuun tuleva sankakin oli lupaavasti näkyvissä, tikkausta vailla valmiina ompelupöydällä (huh, aika pitkään se on siinä maannut). En kyllä löytänyt aikomaani vetoketjureunan kaitaletta mistään, mutta riittävän määrän sopivan levyiseltä näyttäviä, sopivan värisiä kaitaleita sentään.

Niin sitten tikkasin sangat valmiiksi ja kiinnitin toisen vetoketjureunan kaitaleen laukkuun:


Olen näköjään hehkuttanut viime vuoden marraskuussa, että pääsisin vihdoin kokoamaan laukun. Hah!

Wednesday, 2 February 2011

viimeistelyjä.

Tämä on muuten kahdessadas postaukseni! Fanfaari sille!

Tekaisin kuin tekaisinkin eilen illalla retro-henkisehkön vetoketjupussukan. Se on melkein valmis mutta ei aivan.


Unohdin, että ohuemmasta kankaasta olevat osuudet olisi ollut hyvä jäykistää vaikka vanulla tai koltsarikankaalla, niin että pussukka pysyisi tukevammin seisaallaan. Toinen reuna on nyt jämäkkä ja toinen reuna lysympi.

Unohdin myös ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuoriin kiinni. Pussukka oli valmiiksi ommeltu, kun vihdoin huomasin tämän. Täytynee ommella merkki vuoriin käsin. Höh.

Viimeistelyyn kuuluu vielä ainakin kaksi juttua: ompelen kapean lenksun vetoketjun vetimeen ja samaten ompelen vuorin ja päällikappaleen kiinni toisiinsa pussukan alakulmista. Koska nämä viimeistelyt puuttuvat, en julista pussukkaa vielä valmiiksi, vaan teen sen myöhemmässä postauksessani.

Ripustuskuja

Eilisillan tylsin työ oli ylivoimaisesti ripustuskujan ompeleminen Ajatus karkaa kesään –tilkkupeittooni, joka on pääsemässä Syyringin tilkkutyönäyttelyyn. Jaksoin ripustuskujan kanssa lähinnä näyttelyn ajattelemisen antamin voimin.


Kylläpä työn taustapuoli näyttää rumalta! (Tosin kauneusarvot eivät olleet määräävinä, vaan yritin käyttää mahdollisimman paljon hyödykseni varastoistani löytyneitä kankaita.)

Vinkin tapainen - Kokeilin uutta ripustuskujakikkaa, jonka näin eilen ( ! ) minulle tulleesta Quilting Daily –viestistä. Kujaanhan on syytä ommella väljyyttä mukaan, jotta ripustuskepin lisääminen ei kiristä työtä mutkalle. Kikka on sellainen, että ripustuskujan kokoamisen jälkeen sen toiseen reunaan ommellaan harvoilla pistoilla ommel esimerkiksi paininjalan päähän reunasta. Kuja taitetaan niin, että laskoskohta on jossain kujan keskivaiheilla.

Kun kujan ompelee kiinni sivuista ja ylä- ja alareunasta ja sen jälkeen avaa laskoksen, kujaan on kuin itsekseen tullut kepin mentävä väljyys.

Samanhan saa aikaiseksi laskostamalla kujan sopivasti sitä ommellessaan, mutta tämä oli kyllä kätevämpi ja tarkempi tapa.

Jojot-tilkkulaukun viimeistelyä

Pakottauduin edistämään myös jojot-tilkkulaukkuani. Olen aivan kyllästynyt siihen! Sain ommelluksi yläreunan huolittelukaitaleen, jolloin sangat kiinnittyivät myös.


Koska laukun yläreuna oli epätasainen ja sangat kiinnitettiin tietyllä tavalla vinosti, ompelin kaitaleen kiinni oikealle puolelle ensiksi, mikä tarkoittaa, että ompelen toisen reunan kiinni käsin.

Kohtuullista edistystä kaiken kaikkiaan! (Erityisen urhea saavutus oli ripustuskujan ompeleminen, vaikka teenkin sitä pakon edessä ja melkein viime tingassa.) Seuraavat työt eivät sen sijaan eilen edenneet: kukkaneliöihin perustuva seinävaate tilkuista, lilahtava torkkupeitto.

Kukkaneliöseinävaatteen ”reunatähtien” puuttuvista sakaroista tuumin, että yritän ratkaista asian näkyvillä tikkauksilla. Työ saattaa saada vivahdetta siitä, että tähdet vähän kuin haipuvat reunoja kohti mentäessä. Pallollinen kangas on niin tasaista, että se näyttää ehkä hassulta, jos ompelen sen kokoon pienemmistä paloista. (Enkä halua ruveta sovittelemaan pallokuvioita jatkumaan saumasta toiseen katkeamatta ja tasaisesti!)

Tuesday, 1 February 2011

ihana paluu!

Aah, olen kotiutunut ja toipunut matkan rasituksista niin, että pystyin jo eilen illalla tarttumaan ompelutoimiin. Paluulento oli lauantaina enkä viitsinyt tehdä juuri mitään hyödyllistä sen jälkeen ennen kuin maanantaina alkoivat taas rutiinityöt.

Seinävaate kukkaneliöistä: Etsin työhön sopivaa reunakaitalekangasta pitkään. Yritin edelliseen postaukseeni tulleen Tintinin kommentin mukaisesti etsiä vaalean reunakankaan, mutta mikään kotoa löytyneistä ei tuntunut oikealta. Lopulta kaapista ilmiintyi Vera Bradleyn tummanpuhuva pallokangas.


Tyttären mielestä tämä oli erittäin sopiva. Pysähdyin sitten miettimään, pitääkö tähtisakarat toteuttaa vai ei. En ole vielä päättänyt.

Taisin löytää myös sopivan kanttauskankaan:



Tilkkuiluun etäisesti liittyvä ostos

Työmatkan aikana minulla oli harvinainen onni päästä vähäksi aikaa ostoksille paikallisiin kauppoihin. Kaupungista löytyi Desigualin myymälä, jossa oli alennusmyynti! Kokeilin vaikka kuinka monta vaatetta ja lopulta kaiken itsehillintäni keräten ostin vain yhden takin, joka on hyvin erilainen kuin nyt omistamani Desigualin takki (jonka kuva löytyy etsimällä desigual abrig elektra turquoise panelled coat 46 16).


Tilkkuilijalle sopivasti takki on ommeltu vaikka kuinka monesta eri kankaasta!

Taas vetoketjupussukka

Etsiessäni reunakangasta kukkaneliöseinävaatteeseen huomasin varastoissani hauskan Kaffe Fassett –kankaan, jonka arvelen sopivan kivasti farkkukangaspalojen pariksi. Olisikohan tässä seuraavan vetoketjupussukan väritys? Paluu 1970-luvulle ehkä?


Hauskempien töiden lisäksi olen lyhentänyt Tyttären collegetakin hihat (irrotin takin hiharesorit, leikkasin hihaa lyhyemmäksi ja saumuroin resorit takaisin hihaan, pitkäkestoinen suoritus), korjannut muutamalla käsinpistolla hameeni lerpottaneen helmapäärmeen ja kuronut suppuun (käsin ommellen) jojot-tilkkulaukun sangat.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails