Monday, 24 January 2011

seinävaatepinta. Farkkuketo-pussukka.

Täytyy kirjoittaa tänään, sillä bloggaamiseen tulee todennäköisesti viikon tauko. Lähden työmatkalle, jonka aikana ei taatusti synny käsitöitä. Jos ilmenee jotain aiheeseen liittyvää, voin tehdä päivityksen, mutta sekin on epätodennäköistä. Yleensä työmatkoilla kaikki aika menee työssä eikä kangaskauppoja ole lähimailla.

Kukkaneliöihin voimakkaasti tukeutuva seinävaate on edistynyt tosi hyvin! Sain yhdistetyksi blokkeja toisiinsa ja pystyin kuvittelemaan, miltä neliöiden välissä olevat tähtikuviot näyttäisivät.


Totesin tässä yhdistämisvaiheessa, että vaikka blokkien tekeminen oli ollut melko vapaata, jouduin lopulta sovittamaan neliöitä toisiinsa tosi tarkasti. Olin luullut, että tässä oli vasta-alkajalle sopiva kuvio, mutta ehkä ei sittenkään. (En kyllä laske itseäni vasta-alkajaksi.)

Sain kuin sainkin blokit yhdistetyksi toisiinsa kunnialla. Jossain kohdissa saumat eivät aivan osu kohdakkain, mutta yleisvaikutelma on kyllä riittävän tarkka.


Kuva on taas vähän mitä sattuu. Kännykkäkamera ei oikein taivu näin vaativiin aiheisiin.

No, nyt pitäisi päättää, miten kehystän tämän pinnan. Vähän arveluttaa, pitääkö tehdä vielä muutama sakara lisää, etteivät reunojen tähdet jää vajaiksi. Mutta kehyskangas ei tule olemaan samaa mustanpuhuvaa. Sen täytyy olla jotain muuta väriä.

Välillä valmista

Jotta välillä kokisin aikaansaavuuden tunteen, päätin valmistaa vetoketjupussukan kankaista, joihin katse osui vaatehuoneessa käydessäni. Tyttären pieneksi jääneistä farkuista oli pari palaa jäljellä. Siihen näytti sopivan kukallinen verhoilukangas, jolla olen päällystänyt yhden työtuolin. Näiden kanssa panin sopimaan pienen tilkun muuta verhoilukangasta. Äidiltä perimäni, paikoitellen ohueksi hipunut pussilakana sopi vuorikankaaksi.


Vetoketju on 15cm pitkä. Pussukkakappaleet olivat 16cm syvät leikkuuvaiheessa. Tein pussukkaan pienen pohjan.


Vetoketjun vetimeen ompelin lenksun vanhasta tyynyliinakankaasta (käyttämätöntä kangasta, vaikkakin ikivanhaa). Pussukan nimi on ”Farkkuketo” – Tyttären keksimä nimi.


Muistin ommella merkin vuorikankaaseen jo ennen kappaleiden ompelemista! Jeii!

Thursday, 20 January 2011

vähän edistystä.

Mutta vain vähän! Taas on muuta tekemistä niin paljon, etten ehdi ompelupöydän ääreen kuin hetkiseksi kerrallaan.

Seinävaatteesta on nyt kaksi neliötä ympäröity tummilla kaitaleilla ja sakaratähdillä:


Viimeaikaisten blogihavaintojeni mukaan tämä tilkkutyö näyttäisi kuuluvan kategoriaan ”improvisoidut tilkkutyöt” (eli Improv Quilts). Enpä ollut ajatellut, että työskentelytapani olisi oikein joku oma luomisprosessityyppinsä! Mutta hienoa! Havaintoni saa minut pitämään tapaani suuremmassa arvossa – aikaisemmin minua on vähän nolottanut, etten osaa suunnitella töitäni tämän kummemmin etukäteen.

Alalanka loppui sopivasti kun olin saanut ruudun valmiiksi. Puolasin uuden puolallisen, kun varastossa ei näyttänyt olevan sopivaa valmista. Valitsin alalangaksi punaisen (aiempi tilkkutyössä käyttämäni alalanka oli vaaleanpunaista) jolloin sain ommelluksi myös jojoalustaksi tarkoittamaani tilkkulaukkuun sangat.

Tältä ne suunnilleen tulevat näyttämään:


(Kuvassa vain yksi sanka ja sekin vain mallailtuna.) Sangan keskikohta tulee kurotuksi, sen sisällä on pätkä nyöriä (tai useampi pätkä, jotta kohta on pulleampi) ja sangan laukkuun kiinnittyvät päät jäävät leveiksi.

Laukun valmistuminen alkaa jo häämöttää. Jännittävä nähdä, tuleeko siitä minkään näköinen sittenkään, kun jojot ja muut koristelut on kiinnitetty.

Lilahtava torkkupeitto on samassa pisteessä kuin viimeksi. Taustakangas pitäisi koota paloista, jotka pitäisi ensin silittää. Lattia on kyllä juuri raivattu, että sitä estettä ei nyt ole. Mutta eivätköhän nämä silitys- ja kokoamissyyt riitä minulle, että pystyn edelleen viivyttämään työhön ryhtymistä.

Olisi kiva saada jotain valmiiksikin välillä! Minulla on kyllä tummansininen, vetoketjupussukkaan sopiva vetoketju, johon voisin ommella pussukan ympärille esimerkiksi farkkukankaasta ja jostain muusta…

Monday, 17 January 2011

hyvin menee.

Kukkaneliötilkuista koottu seinävaate alkoi eilen illalla muotoutua.


Sain ommelluksi ensimmäiset välikaitaleet epäsäännöllisine sakaroineen. Aikamoinen homma! Ehdin myös yhdistää vaakakaitaleet kukkaneliöiden ala- ja yläreunoihin.
Etsin, valitsin ja leikkasin myös risteyskohtiin tulevat kuvioneliöt:


(Neljä neliötä puuttuu kuvasta.) Suunnittelen keskitähtien väritystä ompelun edetessä. Noukin esiin sopivan värisiä ja kuvioisia kankaita sitä mukaa kuin työ kokoontuu, eli työ ei edisty nopeimmalla mahdollisella tavalla.

Sain vielä ommelluksi ensimmäiseen kukkaneliöön kulmaneliö-kaitaleyhdistelmät:


Nyt pystyy näkemään, millaisilta ”keskineliötähdet” suunnilleen näyttävät.

Olin eilen ommellut niin monta sakarakaitaletta, etten jaksanut ryhtyä ompelemaan niitä urakalla lisää, joten työ jäi tähän vaiheeseen kun panin pillit pussiin ja lähdin valmistamaan perheelle pizzaa.

Sunday, 16 January 2011

jojot-tilkkulaukku takkuaa.

Kangasjojojen ”alustaksi” ompelemani tilkkulaukku on tuottanut ylimääräistä vaivaa. Tai rehellisyyden nimissä, syypää ei ole ollut laukku, vaan huoleton suhtautumiseni ja pyrkimykseni nopeaan valmistumiseen.

Alkuun laukun kokoaminen sujui mainiosti! Olin tosi tyytyväinen pohjakappaleeseen ompelemiini mutkittelevan suoriin tikkauksiin, ja kappale tuntui sopivan etu-/takakappaleeseen hyvin. Myös sivukappaleet sopivat pohja- ja päällikappaleisiin moitteettomasti.


Laukun päälliosan koottuani siirryin kokoamaan laukkuun vuoria.


Leikkasin vuorikappaleen japanilaisesta kirjasta ottamani ohjeen mukaisesti mutta unohdin, että laukkuun ommeltiin myös sivukappaleet. Ohjetta ei ole maailman yksinkertaisin seurata, koska piirrokset ja ompeluvaiheet on selitetty japaniksi. Numerot ovat onneksi samoja heillä ja meillä. Ompelin vuorin pussiksi ensin ilman sivukappaleita ja ihmettelin hetken, miksi siitä tuli laukun sisälle sovitettuna kummallisen pieni. Ei auttanut kuin lisätä sivukappaleet jälkikäteen.

Kun sitten ryhdyin sovittamaan vuori- ja päällikappaleita sisäkkäin, huomasin aikaisemmin tekemäni mokan. Olin ommellut laukun toisen päällikappaleen pohja- ja sivukappaleisiin kiinni ylösalaisin, ja yläreunaan tarkoitettu punainen kaitale olikin pohjalla.


Olin ommellut ja purkanut vuoria turhautumiseen saakka, joten päätin jättää mokani korjaamatta. Tämähän on tilkkulaukku!

Ryhdyin sitten ompelemaan sankoja, joista tulee keskeltä kurotut, laukun reunoja kohti levenevät. Eivät nekään syntyneet ihan niin kuin olin ensin ajatellut.

Seinävaatteen kanssa sujuu hyvin.

Panin laukun sankoineen lepäämään ja siirryin rakentamaan kukkaneliöihin perustuvaa tilkkuseinävaatetta.

Minulla ei ole kaavaa tähän työhön – kuten yleensäkään töihini. Koska neliöiden ympärille tulee mustat kaitaleet ja niiden risteyskohtiin epämääräiset tilkkutähdet, tein ensin kokeilun.

Kokeilin kahdella 8 senttiä leveällä kaitaleella, joihin ompelin tähden sakarat ja väliin värineliön. Näytti sopivan kokoiselta, joten tein sakarakaitaleita lisää.
Seinävaate näyttää rakentuvan ihan kivasti.


Tässä kuvassa neliöt ovat väärässä järjestyksessä verrattuna suunnittelemaani parhaaseen järjestykseen. Onneksi järjestys on tallennettu blogiini, mistä voin sen tarkistaa. Ei tarvitse miettiä samaa asiaa kahta kertaa!

Ompelen sakarat kaitaleiden päihin satunnaisen kokoisiksi. Otan vain kangastilkun, asettelen sen jotenkin kulmittain kaitaleen päälle ja ompelen suoran ompeleen. (Ensin täytyy tarkistaa, että sauman yli käännettynä tilkun kangas riittää peittämään kaitaleen kulman.) Ylimääräisen kankaan leikkaan pois. Kun muutamassa kaitaleessa on sakarat, käyn silittämässä ne.


Viisi kaitaletta vielä, ja pääsen ompelemaan niitä kiinni kukkaneliöihin. Sitten seinävaate näyttää taas vähän valmiimmalta.

Friday, 14 January 2011

tilkkutyönäyttely maaliskuussa.

Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn, ja itsekin saan ainakin yhden työn sinne esille. Näyttelyn nimi on ”Villit ja vapaat”. Tässä sen esite/juliste:


Tervetuloa maaliskuussa sankoin joukoin katsomaan hienoja, villejä ja vapaita töitämme!

Näyttelystä puhuttiin eilisessä kiltaillassa. Katsoimme myös kuvia ällistyttävistä ja häkellyttävistä tilkkutöistä, joita oli ollut esillä Ranskan Carrefourissa viime kesänä.

Kiltaillan Show and Tell –osiossa läväytin esille viikolla ostamani ”paperinukkeaiheisen” kankaan, ja se herätti kiinnostusta. Pari syyrinkiläistä taitaa viipymättä suunnata kulkunsa Helsingin keskustan Eurokankaaseen, mistä kangas löytyi.

Thursday, 13 January 2011

kankaat eivät lopu.

Kun oikein pysähdyn miettimään kangasvarastoani, se on käytännössä jo nyt loputon. Ja eilisestä alkaen vielä hieman loputtomampi. Jouduin hakemaan mustaa kangasta suunnittelemaani kukkaneliöseinävaatteeseen, ja mukaan tarttui tietysti muutakin.


Kuvassa vasemmalta lukien: Vera Bradley-kangas, joka on iloinen ja sopii ehkä farkkukankaan kaveriksi; musta kangas, jollaista tulin hakemaan; toinen Vera Bradley-kangas, jollaista melkein samanlaista minulla on ollut aikaisemminkin ja joka on osoittautunut erittäin monipuolisesti käyttökelpoiseksi.

Tietenkin tarjolla täytyi myös olla kangasta, jota vain täytyy ostaa:


Kangas toi mieleen lapsuuteni lempipaperinuket, jotka eivät olleet omiani, vaan lainassa isoveljen tyttöystävältä. Tätä kangasta oli Eurokankaassa muistaakseni kolmea eri sävyä: sininen, punainen ja keltainen. Sain hillityksi itseni ja ostin vain tätä sinistä. Hyvä minä!

En päässyt ompelupöydän ääreen eilen illalla, sillä melkein koko ilta kului kuusen riisumiseen, kuusen- ja joulukoristeiden pakkaamiseen laatikoihin, kuusen kuljettamiseen ulos ja loppusiivoukseen. Tänä vuonna kuusemme varisi poikkeuksellisen paljon, vaikka sen piti olla tuore. Se oli kyllä erittäin kaunis! Vähän tuli tunnelmallista kuustamme ikävä, mutta ei varisevia neulasia!

Tänään on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ensimmäinen tänä vuonna. Odotan sitä innolla!

Wednesday, 12 January 2011

leikkuuta. vuori.

Tartuin eilen illalla leikkuriin ja sain leikatuksi yhdeksän neliötä seinävaatteeseen. Neliöt ovat 20.5cm x 20.5cm kooltaan. Koko määräytyi pienimmän kankaan koon perusteella – olin aikoinaan ostanut vaaleaa, ruusukuvioista kangasta malliksi, ja vain 20cm. Olin siis saanut kangasta puoli senttiä ylimääräistä.


Näiden neliöiden väliin tulee tummaa ristikkoa. Luultavasti joudun vielä kangasostoksille, sillä ainoa tummanpuhuva kankaani on aika vähissä (käytin sitä melko lailla ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeitteeseen). Voi sentään, että joudun kangaskauppaan!

Kukkakankaista ylärivin keskimmäinen on mielenkiintoisesta palasta, jonka ostin hyvin huokealla tilkkuilijaystävältäni Tintalta. Tein kankaasta pari kesää sitten kesähousut, jotka onnistuivat yllättävänkin hyvin. Keskirivin keskimmäisestä kankaasta minulla oli 80- ja 90-lukujen vaihteessa mekko. Kankaan olin perinyt isoäidiltäni kaaaauan aikaa sitten. Alarivin keskimmäisen kuponkikankaan ostin myös aikoja, aikoja sitten ja sain lopulta ommelluksi siitä tabletit, jotka sain valmiiksi muutama vuosi sitten. Muutama kuponki jäi tuolloin vielä käyttämättä.

Neliöt leikattuani siirryin aivan eri värimaailmoihin ja etsin esiin jojo-alustalaukkuni pintaan sopivan vuorikankaan.


Yritin löytää hieman luovemman ratkaisun, mutta tämä tuntui ainoalta monella tavalla sopivalta. Vuoriin tulee siis kahta kangasta, ja mintturaidallisesta kankaasta tulee laukkuun sisätasku. Sangat ovat samaa punaista kuin vuorissa oleva kaistale.

En ole vielä päättänyt, tuleeko laukkuun kiinnitystamppi vai pelkkä nappilenksu.

Tuesday, 11 January 2011

tikkauksia ja suunnitelmia.

Jojojen alustaksi aikomani tilkkulaukun tikkaus on valmis. Pidin lupaukseni ja tikkasin tiheämpään kuin yleensä jaksan.


Olen lisäksi tikannut ja leikannut laukkuun tulevat kaksi sivukappaletta, mutta pohjakappale on vielä tekemättä. Olisin tietysti tehnyt sen samalla, mutta huomasin vasta lopuksi, että tähän malliin tulee erillinen pohjakappale.

Sitten täytyy valita ja leikata laukkuun vuori, sangat ja huolittelukaitale. Vuoriin ompelen sisätaskun. Ehkä laukkuun tulee myös kiinnitystamppi. Jojot ja mahdollinen nauharuusuke (löysin toissailtana valmiin, työhön ehkä sopivan) kiinnittyvät laukkuun aivan viimeisinä.

Seinävaate tilkuista

Tilkkuharrastajien blogeja selaillessani sain idean, joka sopii seinävaatteeksi. Ei sillä, että minulla olisi vapaata seinäpintaa tilkkutöiden taustalle, mutta yksi asia kerrallaan! Etsin eilen yhdeksän erilaista mutta toivottavasti jotenkuten samaan työhön ehkä sopivaa kangasta esiin.


Eiköhän se seinävaate lähde näistä kankaista. Eri asia on, milloin tämä idea pääsee toteutusvaiheeseen… On tässä pari keskeneräistä juttua ensin. Niin, ja muitakin ideoita. Esimerkiksi yksi talviaiheinen, maisemakuviollista kangasta ja toisaalta hirsimökkitekniikkaa hyödyntävä olkalaukkuidea on mielessä. Ja juuri eilen mietin, että voisin tietysti välillä tehdä jonkun oikein super-hörsö-sulolaukun (vaikkapa tällaisen) enkä niin, että lähtisin liikkeelle jäännöskankaista.

Sunday, 9 January 2011

jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen

Nämä kauan sitten väkertämäni kangasjojot aika kasari-henkisen mintunvihreäraidallisen kankaan päällä innoittivat minut valmistamaan tilkkulaukun jojo-alustaksi.


Tartuin lähimpään jäännöskangaspinoon, mistä käteen osui pilkullinen, torkkupeiton taustakankaana käyttämäni kangas. Se sopi jotenkin jojoihin ja raitakankaaseen, ja hulpiosta löytyivät kohdistusmerkitkin. Muistin Mrs Moenin blogista löytämäni värivalintavinkin ja noukin jäännöskangaspinosta kaikki ympyröiden väriset (tai niihin sopivat) tilkut.


Olin jo puolittain päättänyt, minkä mallisen tilkkulaukun tällä kertaa tekisin. Haluan ehdottomasti tehdä laukun, jossa on keskeltä kurottu sanka. Hahmottelin mallin muistiin (kaava on alkujaan eräästä japanilaisesta tilkkutyölehdestä).


Nyt kun tiesin, minkä kokoiset tilkkupinnat tarvitsisin, leikkasin jojoille sopivat taustakappaleet mintturaidallisesta kankaasta ja lähdin niistä pintaa kasvattamaan. Löysin pari väreihin sopivaa tilkkuneliötäkin ja otin ne mukaan.


Tätä puolta ajattelin etukappaleeksi, koska mintturaita-alue on suurempi (eli siihen mahtuu useampi kangasjojo):


Kun katsoin pintoja kauempaa, vaalea alareuna näytti hiukan epäsuhtaiselta verrattuna yläreunan tummaan punaiseen. Etsin esille punaisen siksak-nauhan ommeltavaksi vaalean kankaan päälle, jos on tarvis.

Päätin tikata päällikankaat kiinni paksumpaan tikkausvanuun, toistaiseksi ilman koltsarikangaskerrosta. Olen ajatellut käyttää paksumpaa vuorikangasta, jolloin laukusta todennäköisesti tulee riittävän jäpäkkä ilman koltsarikangastakin.

Olen tikannut lenkkejä vaaleiden tilkkujen päälle ja koneestani löytyvää aaltomaista tikkausta yläreunan punaisiin kaitaleisiin. Mintturaidallisessa kankaassa on tikkaukset, joiden avulla kohdistan jojot paikoilleen ja vihertävissä tilkuissa on loivasti mutkittelevaa suoraa ommelta.


Jatkan tikkausta vielä ja yritän jaksaa tehdä tiheämpiä tikkauksia kuin yleensä. Tästä tulee vielä oikein kiva tilkkulaukku.

Saturday, 8 January 2011

valmis Tilkkupantteri-vetoketjupussukka

Ihanaa Pink Panther –kangasta löytyi vielä muutama tilkku sen jälkeen, kun tein siitä Vyötetyn tilkkulaukun, PinkPanther-laukun ja Pikkupantteri-pussukan. Niistä syntyi uusi vetoketjupussukka samanlaisen vaaleanpunaisen vetoketjun ympärille kuin on Ruusutarha-vetoketjupussukassa.

Lisäsin tilkkujen ympärille muutaman sopivan kankaan.



Tukevoitin pussukkaa koltsarikankaisella (college-trikoisella) välikerroksella ja tein pintaan loivia, mutkittelevia tikkauksia vihertävällä tikkauslangalla. Päätin tehdä pussukkaan pohjan, ja koska päällikerros oli paksu, kokeilin toisenlaista pohjaompelutekniikkaa, eli leikkasin kulmiin kolot.


Lisäksi muistin tehdä pussukan sivusaumaan lipareen, josta saa otteen, kun pussukan vetoketjua alkaa avata.

Mutta en muistanut ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikappaleeseen ennen kuin olin ommellut pussukan kokoon. Onneksi muistin sen ennen kuin suljin vuoriin jättämäni kääntöaukon! Saatoin siis jokseenkin kätevästi kiinnittää merkin vuoriin käsin ompelemalla.


Valmis pussukka. Merkkikin pilkottaa:


Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä:


Pussukan koko valmiina on noin 13cm x 12cm. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Pussukka on riittävän tukeva, niin että se pysyy tyhjänäkin itsekseen seisaallaan, mutta se ei ole tönkkö.

Mitähän seuraavaksi? Tilkkupeitettäkö? Hmm, no jaa, vaatisi lattian raivaamista. Sen sijaan pinoja siirrellessä katse osui pariin farkkukangaspalaan. Josko niiden ympärille kehittelisi jotain… Näin myös muutaman irrallisen tilkkuneliöpalan. Olisi kiva välillä ommella laukkukin – tilkkuneliöitä voisi käyttää laukkuun jotenkin…

Friday, 7 January 2011

ristikot ommeltu torkkupeittoon.

Ompelin lilahtavaa torkkupeittoani ahkerasti koko loppiaisen, tai siis aina kun muilta toimiltani ennätin.

Ehdinkin sommitella peitteeseen tulevien tilkkuneliökehysten pystysuorat (pidemmät) osuudet, ommella vaakasuorat kaitaleet kappaleiden väliin ja sen jälkeen tilkkuneliöpötköt pystysuoriin reunoihin.


Tietysti olisi ollut tilkkutyötekniikkamielessä kätevämpää koota tilkkuneliökehys samaan tahtiin kuin muu peittokin, mutta ennakkosuunnittelukykyni eivät taipuneet niin paljoon. Kun ompelin pitkää neliöpötköä peiton reunaan, mietin, että toisinkin olisi voinut tehdä. Oli kuitenkin liian myöhäistä siinä vaiheessa!

Vielä täytyy ommella tilkkuneliökehyksen ulkopuolelle yksi kierros lilahtavan viininpunaista kaitaletta, ja sitten peiton tilkkupinta on valmis. Sen jälkeen seuraa tikkaaminen! Iik, minulla on yhtä vähän tikkausideoita kuin yleensä.

Edellisen tällä mallilla ompelemani peitteen tikkasin aaltomaisin viivoin, vaihtuvavärisellä langalla. En haluaisi toistaa tässä samaa. Olen ajatellut tikata ristikoihin pysty- ja vaakatikkaukset, jotenkin, ja tehdä 3x3-neliöihin muurahaisenpolkua tai muita kierteitä. Katsotaan, mihin suuntaan ommel lähtee.

(Eilisen) loppiaisen kunniaksi

Tykkäsin eilisestä kattauksestamme. (Kuvassa ei valitettavasti mukana ruokia, paitsi oheissalaatti.)


Saimme joululahjaksi kaksi valkoviinilasia, jotka sopivat hyvin Runo-lautasiimme. Käsityöblogiin kuva sopinee siksi, että ommellut pöytäliinan itse. Näin pari vuotta sitten kankaan Eurokankaassa esillä ja ostin sitä heti aika pitkän pätkän. Tein siitä pöytämme levyisen ja vähän sitä pidemmän liinan, jossa on keskellä poikkisauma. Kuviot juoksevat sauman ansiosta kumpaankin suuntaan, jolloin kummassakin päässä istuja näkee siis lähimmät kuviot oikein päin.

Kangasta jäi aika paljon yli. Tänä joulukautena olen miettinyt, että voisin ehkä ommella jäljelle jääneestä kankaasta tabletit, ehkä jollekulle lahjaksi.

Monday, 3 January 2011

kimaltava vetoketjupussukka valmis.

Päälliseen käytin varsinaisten kuviokankaiden lisäksi vaaleanpunaista lakanakangasta. Sitä on myös kimaltavan kankaan alla, koska sen pohja on verkkomainen. Nyt muistin ommella kangasmerkin vuoriin!


Pussukan rakenne: päällinen, tukikankaalla stabiloitu koltsarikangas (college-trikoo) – nämä tikattu yhteen. Vuorikangas ommeltu muotoon erillisenä, kiinnitin sen päälliseen käsin ompelemalla.

Vetoketjun kiinnitin taas kaitaleeseen, jonka leikkasin 5.5cm leveäksi ja taitoin kaksin kerroin ennen ompelemista kiinni nurjalle. Käänsin taitetun reunan oikealle puolelle kiinnitysompeleen päälle ja tikkasin.

Valmis Timanttikissat-vetoketjupussukka:


Vaaleanpunainen lakanakangas näkyy käytännössä vain päätykappaleissa. Vetoketjukaitaleen ja vetoketjun kiinnitysompeleet olisivat voineet olla suoremmatkin! Epäilen osasyylliseksi kieroa ompelulankaa.


Tässä näkyy oivallisesti sekä vuorin kuvio että kangasmerkki:


Kateissa ollut kangas löytyi

Vielä kuva työpisteeseen jättämästäni näyttelytöitä sisältävästä muovikassista. Muistin oikein! Kadoksissa ollut, viininpuna-lilahtava kaitalekangas oli kassissa lähes päällimmäisenä.


Otan kassin tänään mukaani kotiin, ja pääsen ompelemaan lilahtavaa torkkupeittoa valmiimmaksi. Vetoketjupussukatkin valmistuivat juuri sopivasti!

(Kankaan alta pilkistää Raidallinen tilkkulaukku.)

Sunday, 2 January 2011

vuoden tilkkutyöavaus.

Jipii! Vuoden ensimmäinen tilkkutyö on jo valmis! Tein vetoketjupussukan sillä erittäin yksinkertaisella menetelmällä, joka oli vielä puoli vuotta sitten minulle täysi arvoitus. Lisäsin mallin haastavuutta hieman tekemällä pussukkaan pohjan (ommellen kolmiot sivu- ja pohjasauman yli).

Aivan ensiksi etsin lyhyen vetoketjun, ja varastoista löytyi vaaleanpunainen, 13cm pitkä. Sitten menin kangasvarastoilleni. Hempeitä kukkakankaita ja raikastavia raitakankaita löytyi.


Leikkasin kokoamani tilkkupinnat vetoketjun kokonaismitan levyiseksi ja 15cm korkeiksi.

Vetoketjuun käytin jälleen Lisa Lamin The Bag Making Bible –kirjasta oppimaani juttua, eli ompelin vedinpään päät yhteen muutamalla käsinpistolla ennen vetoketjun kiinnittämistä.


Tässä siis se kolmio, jonka ompeleminen muodostaa pussukkaan pohjan. Maailman helpoin vetoketjupussukka on edelleen aivan helppo tehdä, vaikka ompelee pohjan näin.


Ja koska päälli- ja vuorikappale ommellaan kahdesta palasta, kolmiot on helppo saada tasaisiksi, kun sekä sivussa että pohjassa on sauma, jotka voi asettaa kohdakkain.

Tytär antoi pussukalle nimen ”Ruusutarha”.


Vetoketjun vetimeen ompelin vielä kankaisen lenksun ruudullisesta vintage-kankaasta. Kangas on ainakin 50-luvulta, ellei sitten vieläkin vanhempaa.

Toisella puolella on kukkiva ruusu, toisella nuppuja:


Harmittelen vain yhtä asiaa: unohdin ommella pussukkaan Tilkunviilaaja-kangasmerkin! Voi minua! Ai niin, ja toistakin asiaa harmittelen, mutta vain vähän. Olisin voinut kaventaa sivusaumanvaroja vetoketjun kiinnityskohdissa, mutta kiirehdin ompelemaan vuorin kääntöaukkoa kiinni, ja sitten olikin jo liian myöhäistä.

Seuraava pussukkako?

”Jouduin” pari viikkoa ennen joulua käymään Eurokankaassa ostamassa tylliä Tyttären joulunäytelmän puvustusprojektiin (keijukaisen tyllihametta varten). Kuinka ollakaan, silmiin sattui muutakin. Aika paljon muutakin, mutta onneksi hillitsin itseni ja ostin ainoastaan yhden jutun eli kimaltavaa vaaleanpunaista kangasta. Muistin, miten hieno kimaltavasta turkoosista pussukasta tuli.

Näistä kankaista lähden kokoamaan pinkkiä kimaltavaa vetoketjupussukkaa. Ehkä seuraavaksi?

Saturday, 1 January 2011

turhaa haeskelua.

(Teksti kirjoitettu uudenvuodenaattona.)

Kun olin koonnut ja silittänyt tilkkurivit, halusin heti siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kiinnittämään (tässä) vaakasuoria välikaitaleita. Kangashan minulla oli valmiina. Meninkin ottamaan sen esille kaapista… Mutta kangas ei ollutkaan siellä!

Kangas ei ollut missään muuallakaan. Etsin jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomistakin paikoista. Kummallisinta oli, että muistin selvästi nähneeni sen melko äskettäin, juuri sen kaapin vaiheilla, missä sen pitikin olla. Haeskellessani löysin toki muutamia valmiiksi leikkaamiani kaitaleita, jotka olivat jääneet yli näiden lyhyiden pystykaitaleiden ompelun jälkeen.

Pakko oli luovuttaa, kun kangasta ei vain löytynyt! Ja siinä samassa kun lakkasin etsimästä, muistin, missä kangas on. Se on muutaman työpaikalla näyttelyssä olleen kassin ja pussukan kanssa samassa muovikassissa. Työpaikalla. Olin ottanut tämän kankaan mukaan näyttelypöydän liinaksi, koska se on melko neutraalin värinen yksivärinen ja sopi siis monen työn väreihin.

Ompelin siis vain löytämäni ristikkokaitaleet kiinni tilkkuriveihin. Loput myöhemmin – kun kangas on taas kotona.


Välikaitaleet vähän lähempää.


Vähän harmitti, kun en päässyt ompelemaan torkkupeittoa niin pitkälle kuin ehdin, vaan vain siihen asti, kun kaitaleita riitti.

Tilkkurivien ulkopuolelle tulee vielä pienistä neliöistä muodostuva kehys. (Tämä peitto on samanlainen mutta eri värinen kuin aikaisempi ”Omenavarkaissa”/"Talviomenoita" -työni.) Tilkkuneliöitä löytyi tilkkujen säilytyslaatikosta ja sommittelin niistä rivin peiton ”alareunaan”.


Nyt kokosin kappaleet pinoon jatkaakseni peiton valmistamista myöhemmin.

Löytö vuosien takaa

Vanhojen valokuvien joukosta löytyi kuva, jossa esittelen ystävälleni lahjaksi tekemääni ”Viuhkat”-tilkkutyötä. Suunnittelin mallin itse, vaikka idean sain kyllä jostain netistä löytämästäni kuvasta.


Piirsin kuitukangasneliöihin viuhkamaiset viivat, joiden mukaan ompelin kaitaleet kiinni paper-piecing-tyyliin. Sitten tasoitin palat ja ompelin pinnaksi.
En valitettavasti muista, minä vuonna työ valmistui. (Se valmistui, vaikka kuvassa se on vielä keskeneräinen.)

Uudenvuodenlupaus?

Olen pari päivää pohdiskellut sopivaa lupausta uudelle vuodelle. Harkitsin, että lupaisin valmistaa ainakin yhden vaatteen, johon itse suostun tai joku muu suostuu pukeutumaan. Toissa vuodelle lupasin, että käyttäisin enemmän kangasta kuin ostaisin, mutta toteutumisen valvominen on kokemukseni mukaan hankalaa (paitsi ellei osta kangasta koko vuonna). Lupaus vaikuttaa itseni tuntien lisäksi epätoivoiselta.

Voisin myös luvata kokeilevani jonkun tietyn jutun valmistamista tai tietyn tekniikan käyttämistä, mutta mieleen ei tullut mitään. Joten voi olla, että ensi vuosi 2011 jää minun osaltani ilman lupauksia.

Hyvää uutta vuotta! Kiitokset lukijoille ja erityiskiitokset kannustavista kommenteista. Kommentteja on tosi kiva lukea!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails