Sunday, 26 June 2011

ompelin taas vetoketjupussukan.

Aloitin ”sitä mukaa tikattavan” pinnan viisikulmaisesta tilkusta, Lea P:n kommentin innoittamana. Vetoketju oli turkoosi, joten otin esiin valikoiman siihen jollain lailla sopivia kankaita ja leikkasin niistä suunnilleen tasalevyisiä kaitaleita.

Sitä mukaa tikattava vanutikattu pinta alkaa näin: yksi tilkku oikein päin vanun päällä; sen päälle, risareunat tasan ja oikeat puolet vastakkain, toinen tilkku. Ommellaan sauma.


Käännetään juuri ommeltu tilkku oikea puoli ylöspäin. Etsitään seuraava risareuna ja siihen sopivan pituinen tilkku/kaitale ja ommellaan uusi sauma.


Aloitustilkkua voi kiertää järjestyksessä (kuten hirsimökki tehdään) tai epämääräisessä järjestyksessä. Kiinnitettävät tilkut voivat olla myös epämääräisen muotoisia. Pinta rakentuu verkkaisesti, jos käytät pieniä paloja, mutta rakentuu kumminkin:


Itse improvisoin täysin. Otin vain käteen tilkun/kaitaleen ja katsoin, sopisiko se mihinkään kohtaan. Jos sopi, ompelin sen kiinni. Lopulta tilkkupinta oli aika epämääräisen muotoinen.


Mutta vanupinta peittyi kuin peittyikin lopulta:


Toisesta puolesta tuli aivan yhtä erikoinen:


Tässä vaiheessa katse osui edelliseen valmistuneeseen, Mehukestit puutarhassa –pussukkaan ja tämä turkoosi erikoisuus alkoi näyttää epätoivoiselta. Ompelin silti tämän valmiiksi asti, mutta valmiista pussukasta puuttuu silti:

- kiinnipitokorvakkeet sivusaumasta, vetoketjun alapuolelta (näitä vain en tahdo muistaa)

- vetoketjun vetolenksu (en viitsinyt enää ruveta etsimään sopivaa vinoon leikattua tilkkua)

- Tilkunviilaaja-kangasmerkki vuorista. ! !

Vastaavasti näin valmiin pussukan kanssa sen verran vaivaa, että vein sen valokuvattavaksi ulos asti. Joten kas tässä hän on: Kissa pistoksissa –vetoketjupussukka edestä:


Toiselta puolelta:


Ja pussukka avattuna:


Pussukan nimeksi tuli "Kissa pistoksissa," koska yhdessä tilkussa näkyy sarjakuvakissan pää ja pussukassa on lisäksi nuppineulakuvioista kangasta. Tilkkupinnassa ei muutenkaan ole mitään levollista.

Olen kahden vaiheilla. Tytär suosittelee tätä kokoa meikkipussukaksi – on kuulemma todella kätevä ja sopiva kooltaan. Ottaisinko tämän omaan käyttööni? Kangasmerkin puuttuminen ei silloin paljon haittaisi, ja toisaalta kukaan muu ei varmaan haluaisi näin merkillisen kuvioista pussukkaa. Toisaalta Mehukestit puutarhassa –pussukkakin on vielä omistajatta. Pitäisinkö sittenkin itse sen?

Kiitos muuten kaikille pussukkaa kommentoineille: tosi ihana kuulla, että söpönä pitämäni pussukka on niin monen muunkin mielestä kaunis!

Taukovaroitus!

Katselin kalenteriani ja tein ahdistavan havainnon: en todennäköisesti pysty täydentämään Tilkunviilaaja-blogiani vähään aikaan, sillä olen matkoilla ja mökillä ja väliajat kotona kuluvat varmaankin pakatessa ja järjestellessä, eivät ommellessa. (Siis ei ole mitään, mistä bloggaisin, vaikka ehkä voisinkin.) Snyyf!

Ihanaa kesää kuitenkin! Tilkkuilukuulumisiin mahdollisimman pian!

8 comments:

Anonymous said...

Tää pussukka on KAUNIS. Mie ainakin tykkään, myös tekotavasta. t. Maire

Maija said...

Kaunis pussukka.
Olen käyttänyt tuota tekniikkaa paljon jämäkankaisiin. Isoja töitä varten ilman vanua ja pienissä olen "lintsannut" tikkauksista ja ommellut vanun kanssa. Jos olen halunnut väliin pulleamman kierroksen, olen vielä lisännyt kapeita jäännössuikaleita kaitaleiden alle.

Seikku said...

Kylläpä on kaunis pussukka! Tuon ottaisi kuka tahansa....

Lea P said...

Siitähän tuli hieno! Terv. Lea P.

Seikku said...

Onko sinun tilkkukukkaohjeesi julkaistu Tilkkulehdessä? Jos, niin missä numerossa?

TööT said...

Hassu pussukka, mielenkiintoinen tekniikka. Ihan on mun mieliväritkin, merelliset. Ehdotankin sille nimeksi Tango merellä soi !

Riitta Sinikka said...

Heippa! Täällä uusi lukijasi. Ihana blogi!!Tervetuloa myös romulyyli-blogiin visiitille toivottaa Riitta Sinikka.

Sulotar said...

Pussukka on komia. Pirtsakat värit.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails