Thursday, 28 April 2011

mitä seuraavaksi?

Keskeneräisiä töitä on tietysti vaikka muille jakaa, mutta silti: saatuani valmiiksi Karaoken eli japanilaistyylisen pikkulaukun olin aivan kuin tyhjän päällä. Lähdin liikkeelle etsimällä inspiraatiota lukuisista hankkimistani kirjoista ja lehdistä.

Ei löytynyt mitään sellaisenaan toteutettavaa, joten lähdin tekemään pintakokeilua, joka juolahti mieleeni eräänä iltana vähän ennen nukahtamistani. (Tunnustan: olen niin outo, että päivän viimeiset ajatukset pyörivät yleensä tilkkutöiden ympärillä.)

Etsin vähän aikaa valmista sektoriympyrää, jota voisin käyttää, mutta päädyin sitten tekemään kaavan itse. Otin A4-kokoisen paperin, piirsin sen kulmaan keksipurkilla ympyrän ja jaoin sen summittaisesti sektoreihin. Etsin sopivat, toisiinsa liukuvasti sointuvat kaitaleet ja aloin täyttää alueita paper-piecing-tekniikalla.


Halusin pinnasta reikäleipämäisen, joten tein vaaleasta kankaasta applikoitavan ympyrän. Kaavana käytin ompelupöydältä löytynyttä liimapurkkia ( ! ). Piirsin epämuotoisen ympyrän ompelupöydältä löytyneelle Eurokangas-hintalapulle ( ! ), leikkasin kankaan hiukan suuremmaksi, ompelin harsinpistot kankaan ulkoreunoihin ja kiristin kankaan hintalappumallineen ympärille. Sitten kiinnitin pyörylän värisektoreiden päälle pienillä pistoilla aivan taitereunasta. Ja koska pyörylää ei tarvinnut ommella sektorialueeseen kiinni koko matkalta, sain hintalappumallineen poistetuksi kätevästi applikoinnin jälkeen.

Toisen vaalean kankaan merkkasin samalla keksipurkilla. Ompelin merkkiviivaa pitkin suoran ompeleen, leikkasin pyörylän irti noin 0.75cm päästä ommelviivaa, tein leikkauksia saumanvaraan ja taittelin sormilla nipistellen kankaan vähän ommelviivaa kauempaa (jotta ommelviiva jää näkymättömiin). Sitten applikoin myös sen kankaan kiinni värisektorialueeseen.

Poistin sittemmin paperit sektoreiden alta ja ympäriltä, pienensin saumanvaroja ja nyt kappale odottaa, että siitä tehdään pikkulaukun etukappale.

Kangasehdokas

Mielessä kävi myös, pitäisikö kerran kokeilla tehdä laukku vähemmälti tilkkutyönä ja enemmälti hienoa kangasta esitellen. Esimerkiksi tätä Kaffe Fassettin kangasta voisi silloin käyttää:


Olisiko se kuitenkin vähän niin kuin huijaamista? Tilkkuahan tässä on tarkoitus viilata eikä vain valmistaa laukkuja.

Kontrastia

Paljastin tässä postauksessani keksineeni salaisuuden, miten tilkkupintaa saa nopeammin valmiiksi. (Vastaus: käyttämällä isompia paloja.)

Eihän se tietenkään mikään salaisuus ole. Minä en varmaan ole aikaisemmin edes nähnyt kirjoistani nyttemmin löytyviä ohjeita, joissa käytetään toooodella isoja paloja, esimerkiksi tätä:


Malli löytyy Kathy Doughtyn ja S. Fielken kirjasta ”Material Obsession,” joka on tosi kiva ja visuaalinen kirja. Mallin ”tilkut” ovat kokoa ”fat quarter”.

Mutta mutta! Minä kiinnostun automaattisesti näistä pikkiriikkisistä paloista. Esimeriksi tämä pieni kukkakangastilkku sointuisi lyhyen vetoketjun väriin. Mausteena voisi olla tumman punaruskeaa kangasta. Eihän tämä mikään suorastaan keväinen juttu olisi, mutta kukkia sentään.


Heti alkaa ajatus lentää. Mutta miten kauan kestäisi, että tällaisista satunnaisista paloista saisi kokoon peittokokoisen tilkkupinnan? Ja millaisen loven tämä pussukka tekisi kangasvarastoihini? Ei minkäänlaista.

2 comments:

Tintti said...

Ihana kokeilu! Upeat värit!
Jään odottelemaan, mitä ihanaa siitä tulee.

Mä en malta iltaisin käydä nukkumaan, kun täällä väkertelen ja aamulla, jos herään liian aikaisin, väkertelen. Ollaan me vaan outoja :-)

Tilkunviilaaja said...

Kiva kuulla, että muitakin outoja löytyy. Lohdullista!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails