Tuesday, 28 September 2010

tikkauksia.

Kävi kuten arvelin: hempeämmän PC-laukun raitakangasosuuteen ilmestyi muurahaisenpolkutikkausta. En käyttänyt tikkauskehää apuna, vaan ohjailin kangasta käsin. Reunoja lähestyessä aina hirvitti ja yritin olla hyvin varovainen, ettei kävisi niin kuin kerran tilkkutyötä tikatessa kävi: vanhanaikaisesti. Eli neula läpi sormen.


Mutta ei käynyt eilen illalla niin. Onnellisesti sain kiemurat ulottumaan melkein reunaan ilman vahingoittuneita ruumiinosia.

Koirakangaspussukan tyhjä taulu täyttyi aaltomaisella tikkauskuviolla. Käytin vaihtuvaväristä lankaa ja samaa tikkaussapluunaa kuin tikatessani ”Omenavarkaissa”-työtäni, joka tunnetaan myös nimellä "Talviomenoita".


Ihan ookoolta näyttää. Palan halusta päästä ompelemaan näitä pidemmälle! On aina hauska, kun saa työhön oikean muodon. Litteinä kuten tässä ne ovat vielä kuin arvoitus.

Monday, 27 September 2010

Kumma-vetoketjupussukka valmis.

Ompelin eilen illalla viimeiset pistot vetoketjupussukkaan, jonka nimesin ”Kummaksi”. Siitä tulikin aika pieni – se on vain noin 15cm leveä – eli se ei ehkä ole ihanteellisen kokoinen meikkipussukaksi. Paitsi jos meikkejä on noin kaksi kappaletta.


Pussukan kankaat ovat sieltä täältä. Valkoinen, mustapilkkuinen kangas on muistaakseni tilkkuilijaystävältäni Lealta. Isokuvioinen musta-valkokangas on Sanna Annukka –kuvioinen kaitale Hämeenlinnan Marimekko-myymälästä. Oikeassa reunassa näkyy Liekki-PC-laukun kangasta, jonka Stefan Lindfors on suunnitellut. Vetoketjun reunakaitaleessa on suikale Laura Ashleyn kangasta, jonka sain tilkkuilijaystävältäni Vapulta jokin aika sitten.

Toistaiseksi pussukalla ei ole tiedossa omistajaa, mutta eiköhän sekin vielä jonain päivänä löydä kodin.

PC-laukkujen tuotantolinja

Vaateompelun sijaan intouduin työstämään lisää PC-laukkuja. Teen kahta erilaista yhtaikaa.

Löysin aika ison palan koirakangasta, josta tein PC-laukun jo aikaisemmin. Koska haluan laukkujen olevan uniikkeja, valitsin tähän edellisestä poikkeavan vetoketjun reunuskaitaleen värin (kirkas oranssi, jota käytin myös Syyskissat-tilkkulaukun sangoissa).


Ajattelin, että joku voisi haluta sekä PC-laukun että siihen sointuvan pussukan, joten leikkasin samasta koirakankaasta myös vetoketjupussukan. Tästä tulee aavistuksen isompi kuin Kumma-vetoketjupussukasta.


Päätin tehdä myös hempeän PC-laukun. Kukkakuvioon sointuu raitakangas, jota minulle jäi todella paljon tehtyäni keittiön tuolinpäälliset. Olen käyttänyt kangasta vaikka mihin, ja nyt alkaa loppupää vihdoin häämöttää. Ei silti, nätiltä se näyttää edelleen silmiini.


Kukka- ja raitakangas ovat päällisenä, mutta vuorin kokosin aika monesta kappaleesta.

Sangat tein samalla periaatteella kuin Liekki-PC-laukkuun: leveämpi kaitale tavallista puuvillakangasta, kapeampi samaa tukevaa puuvillaa kuin laukussa. Ja sangat tulevat tyyppiä à la Martta.


Kuvassa sangat risareunojen yhteenompelun jälkeen.

Sain leikkuut niin valmiiksi, että pääsin aloittamaan vanutikkauksia. Taas kerran tuntui siltä, etten millään saa kunnon ideaa tikkauskuvioksi! No, kunnon idea sikseen ja jotain tikkausta peliin. Tikkasin loivia, epämääräisiä pystyviivoja ensin vaaleanpunaisella langalla, sitten vaalealla tikkauslangalla varjoviivan viereen. Olen aika tyytyväinen tähän.


Tämä loivasti mutkitteleva pystyviiva –tikkaus tuli kuitenkin vain kukkakankaan kohdalle, ja raitakankaaseen on tulossa jotain muuta. Ajattelin tehdä muurahaisenpolkua. Tänä iltana varmaankin selviää, mitä siihen oikeasti tulee.

Koirakankaan tikkauskuvio on kuin tyhjä taulu. Ei mitään ideaa vielä, vaikka pieni pussukka odottaa jo vuoroaan:

Thursday, 23 September 2010

Liekki-PC-laukku valmis!

Eilen illalla puursin laukun viimeistelyn parissa, kunnes laukku oli kokonaan valmis. Vuorin ja päällikankaan kiinnitin pienin pistoin kahdeksasta kohdasta (ylä- ja alakulmista). Päällystin pohjaa jäykistävän vanerinpalan kankaalla ja asensin laukkuun. Se sopi sinne juuri ja juuri.


Kirkkaanvihreät osat korostuvat, kun laukkua katsoo ylhäältä päin. Mielestäni aika herkkuvärit.


Vuori sointuu jotenkin päällikankaaseen, vaikka on niin kasarimaista vaaleaa turkoosia / mintunvihreää. Kuvassa väri ei näytä ihan niin kasarilta (80-lukulaiselta). Taisin silloin 80-luvulla saada mintunvihreästä väristä yliannostuksen, kun jotenkin se ei yhtään innosta nykyisin.


Ompelin Tyttären kaverille myös vetoketjupussukkaa. Vetoketjun kiinnittäminen on seuraavana vuorossa. Tosin Tytär tuomitsi valitsemani kangasyhdistelmän rumaksi. Voi olla, että teen vielä uuden ennen kuin kelpaa Tyttären vaativaan makuun.

Mitä seuraavaksi?

Nyt kun ilmat ovat viilenemässä, pitäisi kai tarttua talvisempiin kankaisiin, esimerkiksi tähän kiiltävähköön jakkukankaaseen, tai toiseen/molempiin näistä Missoni-tyyppisistä trikoista…

Wednesday, 22 September 2010

PC-laukun vuori.

Eilisistä epäilyistäni huolimatta sain ommelluksi PC-laukun vuorin sopivan kokoiseksi.


(Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, kun leikkasin vuoripalat päällipalojen mukaan, mutta minulla on ällistyttävä kyky valmistaa väärän kokoisia osia. Olen huomannut.)

Ompelin siis kokoamani vuorin (käsin) kiinni päällikappaleeseen. Laukku näyttää valmiilta, mutta kaksi asiaa puuttuu vielä:

- Laukun sisään tuleva vanerinen, kangaspäällysteinen pohjakappale
- Vuorin ja päällikappaleen kiinnittäminen toisiinsa strategisista kohdista (lähinnä kulmista) pienillä, huomaamattomilla pistoilla. Teen kaikille laukuilleni näin, ettei vuori menisi väärään asentoon tai pullahtaisi ulos, kun laukusta otetaan jotain.

Olisin ehkä saanut eilen illalla ommelluksi vaneriselle pohjakappaleelle kangaspäällisen, jos vain olisin löytänyt pohjakappalevarastoni jostain! Katoamisten sarja näytti jatkuvan: vanerinpaloja ei ollut missään.

Muistin selvästi, että säilytin niitä usean kuukauden ajan ”väliaikaisesti” muovikassissa, joka roikkui makuuhuoneessa olevan tuolin selkänojassa. Sitten siivosin! Eilen tuntui, ettei niin olisi pitänyt tehdä, koska vanerinpalat olivat kadonneet kuin maan nielemänä.

Tänä aamuna kurkistin kaiken kiireen keskellä vielä kerran kaappiin, johon olin jo pariin otteeseen katsonut, ja ehkä aamun luonnollisemmassa valossa näin sittenkin vanerinpalat siellä. Tai ehkä palat olivat käyneet jossain muussa ulottuvuudessa ja vasta nyt palanneet takaisin minun todellisuuteeni…

Ajattelin ylpeänä esitellä hienon pussukkakaavani (tämä on siis kuva pienemmän mallin suurennoksesta). Kaavapaperina on mainoslehtinen, jonka keskelle jostain syystä tulleen repeämän olen paikannut sydänkuvioisella teipillä. Tosi tyylikäs!


Jos kaavan mitta osoittautuu sopivaksi ja jos saumat osuvat riittävällä tarkkuudella toisiinsa, teen tästä varmaan ohjeen tapaisen. Tällaisiakin pussukoita on varmaan ohjeistettu siellä täällä webissä vaikka miten paljon, mutta lisään silti joukkoon vielä oman ohjeeni!

Tuesday, 21 September 2010

PC-laukku ja katoaminen.

Eilen illalla töistä kotiuduttuani ryntäsin melkein heti yläkertaan ja ompelin yhden sauman saman tien. Oli into niin päällä.

Kaikkiaan siellä ompelukoneen ääressä vierähti tovi, ja käsinkin ompelin tällä kertaa jo tässä vaiheessa. Kiinnitin nimittäin vetoketjun viereen tulevan kaitaleen ensin käsin ommellen nurjalle. Vasta sen jälkeen ompelin vetoketjun paikalleen.


Muistin merkitä laukun ja vetoketjun keskikohdat liidulla ennen kuin ompelin: avatun vetoketjun kohdistaminen oli helpompaa ja laukun sangat päätyivät aika tarkkaan samoille kohdille.

Kun katsoin oikein tarkkaan tuota vetoketjun kiinnittävää ommelta vihreässä kaitaleessa, näin, ettei se ollut ihan täydellisen suora ja täydellisen samalla etäisyydellä reunasta koko ajan. Mutta sitä tuskin katsotaan kovin usein kovin tarkkaan. Niin että näin kun kuvasta katsoo, niin ihan ok:lta näyttää.

Sitten paljastuksia laukun sisäosista.

Minulla oli jonkinmoinen kaava, jolla olin jo ommellutkin PC-laukkuja, mutta leikkasin kankaat tällä kertaa vähän väljemmin, ja eiväthän reunat tietenkään kohtaa ihan täydellisesti…


Näiden reunojen pitäisi olla tasan, mutta niin vain on toisessa suikaleessa tuollaisen suikalekolmion verran liikaa suhteessa toiseen. Ei siis mennyt tässä ihan niin kuin Strömsössä.

Silti: kun katsoo ulkopuolelta, näyttää ihan uskottavalta.

Seuraava haaste on tietysti saada vuoripalasta riittävän tarkasti saman kokoinen kuin tämä päällipala – ottaen huomioon kaavan epätarkkuudet… Mutta, kuten Äidin yhden ystävättären oli kuulemma aina tapana sanoa: ”kyllä se menee kun sen prässää”.

Tilaustyötä aloittaisin, mutta…

Viimeksi käyttämäni pussukan kaava on kadonnut kuin maan nielemänä. Tytär pyysi tekemään pussukan kaverilleen, ja nyt ei ole kaavaa! Etsin sitä yli puoli tuntia, mutta ei tulosta! Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi a) valtava ompelustudio tai b) mieletön valikoima valmiita kaavoja. Lopulta löysin saman muotoisen kaavan, vain pienemmässä (liian pienessä) koossa, ja tein siitä työpaikan kopiokoneella 120% suurennoksen. Ehkä se toimii kokonsa puolesta.

Todennäköistä on vielä, että nyt kun minulla on tämä väsätty kaava, löydän myös sen, jota eilen niin kovin etsin.

Näin kuuluu levätä ahkerasti

Lauantai-iltana voi televisiota katsoa näin (selkä päin televisioon kuten kuvan kissahenkilöllä). Mukavan asennon saa ystävällisten jalkojen päällä olevan tilkkupeiton poimujen lomaan.


Tämä on tavallaan piilokuva: laskostettu tilkkulaukku Lilianna (tässä vaiheessa vielä ilman nappia) näkyy kissahenkilön taustalla.

Monday, 20 September 2010

valmis: laskostettu tilkkulaukku Lilanna.

Ompelin eilen napin laskostettuun tilkkulaukkuun, jonka nimesin Lilannaksi. Laukku on siis valmis!


Perheeni ilmoitti pitävänsä tästä mallista enemmän kuin aikaisemmasta, laatikkomaisesta laukkumallista. Kuten jo aiemmassa postauksessani vähän kerroin, en itse ole aivan varma tämän mallin onnistuneisuudesta. Mutta siis jotain kohdeyleisöä tämä malli viehättää aiempaa mallia enemmän.

Tässä kuvassa laukun värit näkyvät vähän paremmin, vaikka sanka ei näy lainkaan:


Kuva myös ruusukuvioisesta vuorista ja Tilkunviilaaja-merkistä. Lilanna on ensimmäinen laukku tai yleensä mikään työ, mihin olen kiinnittänyt oman merkkini.


Tein laukkuun vain yhden sangan, joka on tavallista standardi-sanganmittaa pidempi. Muistaakseni 40cm sen tavanomaisen 34cm sijaan.

PC-laukku

Tuntui aika vaikealta aloittaa, kun en ollut tehnyt tätä mallia pitkään aikaan, eikä minulla ollut muistiinpanoja lisäosien mitoista. Viisastuin tästä ja kirjoitin tällä kertaa muistiin, millaisia valintoja nyt tein.

Tässä kuvassa laukkukappale on hakaneuloilla kiinni vanulevyssä (käytin tähän paksumpaa vanulevyä, en sitä ohuempaa, jota yleensä käytän tilkkulaukkuihin). Mallaan vetoketjun viereen tulevaa huolittelukaitaletta (vihreä ruutukangas) ja jo kokoamaani kassin sankaa à la Martta. Sankakangasleveydet tällä kertaa 8cm ja 6cm.


Löysin laukun vuoriksi turkoosia lakanakangasta, jota terästin tummemmalla palakankaalla. Ylijääneistä kolopaloista leikkasin kaksi taskukappaletta, ompelin toiseen Tilkunviilaaja-merkin ja sen jälkeen ompelin kappaleet pussiin (jätin kääntöaukon), jolloin sain täysin siistin taskukappaleen.


Muistin jopa kiinnittää sen (toivottavasti) riittävän alas – osa kappaleen yläreunastahan kääntyy "päällikappaleeksi".

Sitten edessä oli taas ongelma: miten tikata kangas. Koska kankaassa on niin monimuotoinen ja kirkasvärinen kuviointi, en halunnut kovin huomiotaherättäviä tikkauskuvioita. Joten päädyin käyttämään oranssin ja punaisen sekä sinisen kirjavaa, vaihtuvaväristä lankaa ja tikkaamaan vapaalla kädellä mutkitellen suorat tikkaukset pitkittäin kappaleisiin.


Laukku eteni rivakasti, ja sain toisen yläreunan kaitaleen kiinnitetyksi. Samalla kiinnittyi toinen sanka.


Laukun tulevaa ulkomuotoakin voi jo vähän arvioida. Odotan kovasti, että pääsen ompelemaan tätä lisää!

Saturday, 18 September 2010

laskoslaukku nappia vailla.

Tänään oli peräti ahkera päivä, vaikka eilen illalla vannoin, että laiskottelisin ankarasti.

Ensiksi sain leikatuksi ja ommelluksi laskoslaukkun vuorin. Kokosin laukun päälliosan. Leikkasin laukkuun yhden sangan, tukikangastin sen ja ompelin sen sisään pyykkinarun.


Muistin ommella vuoriin Tilkunviilaaja-nauhan.


Leikkasin ja ompelin laukkuun nappilenksun. Leikkasin yläreunan huolittelukaitaleen, ompelin sen kiinni, taitoin sisäänpäin ja kiinnitin sen vuorikankaaseen käsin ommellen.


Ehdin iltasella vielä ommella laukun yläreunaan litistävän ompeleen. Tytär auttoi valitsemaan napin, mutta sitä en ole vielä kiinnittänyt eli laukku ei ole ihan valmis.

Olen katsellut laukkua melkein valmiina ja tiedän, miten sitä parantaisin.

Laskos taitaa olla vähän turhan syvä: laukun suu on hiukan kapeanpuoleinen. Ja jos hallitsisin kaavoitusta yhtään, pystyisin ehkä ratkaisemaan sen, miten laukku sojottaa kummallisen avonaisena kun nappi ei ole kiinni.

Kivat kankaat laukussa kyllä on. Saattaisin tehdä tummanruskeasta raidasta leveämmän, tai ehkä jättäisin sen kokonaan pois. Näin kapeana se on vähän outo, varsinkin kun se on juuri laskoksen kohdalla.

Seuraava projekti

Jotenkin tuntuu sopivalta tehdä PC-laukku näin syksyllä. Muistankohan vielä, miten sellainen ommellaan? Onneksi sentään löysin jo käyttämäni kaavan.


Kangas on Eurokankaasta löydetty jäännöspala, jossa on muistaakseni Stefan Lindforsin suunnittelema kuosi. Ostin kankaan silloin kun tein lukuisia PC-laukkuja, mutta se on maannut valmiiksi kutistettuna pinossa vaikka kuinka kauan.

Friday, 17 September 2010

laukku laskostettu.

Enpä olekaan vielä jakanut kuvaa laskostetusta laskoslaukusta. Ja vuorikankaankin olen jo valinnut, vaikkakaan en leikannut.


Vuorikangas on taka-alalla, ruusuja tummanruskealla taustalla. Etualalla tikattu etukappale, johon on jo ommeltu laskos.

Ostokset

Sain Kona-puuvillani päiviä sitten, mutten ole päässyt tutkimaan sen ominaisuuksia lähemmin. Eilen minua valistettiin, että Kona-puuvilla olisi peräisin Havaijilta.

Pari päivää sitten posti toi kudottuja kangasmerkkejä, joissa lukee "Tilkunviilaaja". Minua on jo ajat sitten kehotettu hankkimaan sellaisia, että pystyn merkitsemään työni. Viimeksi elokuun kiltaillassa syyrinkiläisystäväni ihmetteli, eikö minulla sellaisia ole.


Nyt on! Kuvassa siis merkit ja hiekanvärinen Kona-puuvilla. Ei puutu enää kuin valmiit työt, joihin ommella merkit kiinni.

Olen nimittäin ommellut niin kovin vähän, että tunnen itseni melkein sairaaksi. On ollut kaikenlaista muuta, esimerkiksi viikonloppumatka viime viikonloppuna ja sen jälkeen erittäin kiireinen työviikko.

Kiltaillassa kävin torstaina eli eilen. Meitä oli aika harvoja paikalla, mutta ehdimme jutella monenlaista. Eniten juttua oli siitä, miten vaikeaksi aihe "Aikuinen nainen" on osoittautunut. Sovimme jo kai pari kesää sitten, että laatisimme tuolla aiheella matkalaukkunäyttelyn. Perin laiha näyttely se vielä on, kun kahdella meistä on valmis työ ja kolmannella puolivalmis. Muiden työt ovat kuin "savolaisen projekti" eli aloittamista vailla valmiit.

Jo nähtyä

Uusien töiden puutteessa kas tässä kuva aiemmasta aikaansaannoksesta. Eläinkuosinen pussukka on Tyttären luokkakaverilla beauty-pussukkana. Havainnoin sen muutama päivä sitten eteisen lipaston päällä. Kiva nähdä, kun ihmiset käyttävät tekemiäni juttuja!

Wednesday, 8 September 2010

julkaisuja

Ilokseni näin taas uusimmassa Tilkkulehdessä omia kynäilyjäni ja myös muiden kiltalaisteni aikaansaannoksia: juttuja ja kuvissa esiintyviä tilkkutöitä. Lehti tuntuu läheisemmältäkin nyt, kun olen toimittanut siihen materiaalia.

Blingbling-penaali

Penaali on yksinkertaisen vetoketjupussin/-pussukan ohjeella toteutettu. Siinä on koruja ja muita ylellisyyksiä esittävä kuosi päällikankaana. Vuorin tein aniliininpunaisesta tekokuitukankaasta, josta tein aikoinaan itselleni hameen.

Penaali valmistui illalla ja oli heti seuraavana päivänä työn touhussa:


Laskoslaukku etenee hitaasti

Toistaiseksi tapahtunutta: laskoslaukun päällikappaleet on tikattu yksinkertaisella 5cm x 5cm ruudutuksella.


Tämän jälkeen ompelin keskelle laskoksen. Laukku odottaa vuorikappaleita, joiden kangastakaan ei vielä ole edes valittu.

Monday, 6 September 2010

uudenlainen laukku.

Kauan aikaa sitten Threads-lehdessä oli ohjeet verhoilukankaisen laukun tekemiseen. Muistelin, että siinä oli esitetty mielenkiintoisia vaihtoehtoja laukun pohjan muotoilemiseksi. Kaivoin lehden esiin PC:lläni olevasta arkistosta (joululahja Mieheltä) ja tutustuin siihen tänään.

Päätin sitten kokeilla hieman eri kokoista laukkua kuin nämä viime aikoina tehtailemani tilkkulaukut.

Kokosin noin 41cm x 46cm tilkkupinnan. Käytin heti kahta vastikään netistä ostamaani kangasta.


Tilkkupinta on nyt koottuna (mutta ei kuvattuna) ja tyypilliseen tapaani kiirehdin asioiden edelle. Ehdin ajatella, että "seuraavaksi sitten konetikkaan tämän kappaleen," kun rupesinkin merkitsemään laukun yläreunaan vastalaskosten paikkaa. Ehdin ommellakin laskoksen sekä etu- että takakappaleeseen ennen kuin huomasin, että ai niin, vähän ohuthan tästä laukusta taitaisi tulla ilman välivanua.

Valmis vetoketjupussi

Kokeilin siis simppeliä vetoketjupussin ohjetta. Suunnittelin kunnianhimoisesti, että lisäisin perusmalliin lenksun tai pari, mutta päätin kuitenkin ensimmäisellä kerrallani keskittyä pussin rakenteeseen.


Pussi oli uskomattoman helppo ommella! Niin helppo, etten oikein kehtaisi tätä kutsua edes pussukaksi. Valitsin todellakin ärtsyt värit tähän koekappaleeseen. Ihan kiva.

Jostain oudosta syystä Tytär hyväksyi tämän ja sanoi, että voisin tehdä hänellekin vastaavan, mutta penaalikokoisen (siis pidemmän ja ehkä matalamman). Yllättävää suopeutta.

Sivumennen koottua tilkkupintaa

Pöydältä löytyi parin kankaan tilkkupaloja, joita yhdistelin edelleen kahdeksi eri tilkkupinnaksi. Laukun etu- ja takakappale kenties?


Ja nyt jotain aivan muuta

Olin sunnuntaina aamupäivällä reippailemassa maastossa Tyttären kanssa. Hän on ollut pienestä saakka näppärä tekemään kauniita kukkakimppuja. En koskaan saa omiani näyttämään yhtä hyviltä, vaikka poimisin samoja kukkia. Tällaisen kauniin puketin hän kokosi lenkkipolun pientareelta.


(Kimppu on minun kädessäni, ei hänen.)

Friday, 3 September 2010

nettiostokseni.

Sorruin mainoslehtisen houkutukseen ja menin katsomaan Tilkkutarhan uutuuksia ja tarjouksia. Minua tietysti houkutteli tarjolla ollut japanilainen tilkkulehti, ja samalla kun olin tilaamassa, klikkasin ostoskoriin muutaman kangaspalan.

Toimitus oli nopea. Tilasin maanantaina ja noudin paketin postista eilen. Tässä paketin sisältö:


Sain vielä pienen ylimääräisen palan – paketissa olleessa pakkalistassa oli selityskin. Yksi tilaamistani paloista oli viimeinen jäljellä ollut, ja Tilkkutarha oli katsonut sen olleen vähän nuhjuinen. (Minusta kankaassa ei ollut mitään vikaa!) Ihan kiva yllätys.

Toinen yllätys oli tilaamani Kona-puuvilla. Olen nähnyt termin "Kona cotton" niin monessa blogissa ja niin monessa kehussa, että halusin heti tilaisuuden tullen tyydyttää uteliaisuuteni. Mitä erikoista Kona-puuvillassa voi olla? No, luulin tilanneeni yksiväristä kangasta, mutta Konani olikin miedosti kuvioitua. Mahdoinkohan saada oikeaa kangasta?

(Myöhemmin lisätty tieto: sain vahingossa väärän kankaan. Oikea kangas toimitetaan minulle jälkikäteen.)

Kukkakankaat ja "Kona-pala" lähempää:


Eikö olekin ihania kukkakankaita?! Mitä mahtaa näistä syntyä.

Thursday, 2 September 2010

viherpiperrys-tilkkutyyny

Kauan aikaa tämän tyynynpäällisen kokoamisessa vierähtikin! En selvästikään ole aikaasäästävien menetelmien mestari. Mutta valmis se kuitenkin on, käsin virkattuine pitseineen:


Tältä tyyny näyttää takaapäin:


Kuvassa tyyny näyttänee litteältä. Kuvausta varten työnsin tyynyn sisään sisätyynyn, jota en vielä avannut ilmattomasta muovipussistaan, jotta tyyny olisi helpompi siirtää työpisteeseen. Tämä sai nimittäin heti uuden omistajan työkaverista! (Esittelin designini hänelle tuoreeltaan, kännykkäkuvaviestin välityksellä.)

Eilen illalla vähän epäilin, miten mahtaa käydä. Uskonpuute oli vahvimmillaan juuri tämän valmistuttua, etenkin kun Tytär tölmähti paikalle ja sanoi spontaanisti: "Ihan kamala"! Rupesin erittäin vainoharhaisesti katselemaan tätä ja miettimään, että onko tämä tosiaankin aivan kamala.

Ei tämä mikään huippudesign tietenkään ole eikä puhdasoppisen mikään, koska tein tämän jäännöspaloista, mutta ihan kiva, jos tykkää vihreästä. Uusi omistaja tykkää.

Seuraavaksi tartun vetoketjupussukkaan. Noukin jo esille ärtsyn keltaisen 15-senttisen vetoketjun ja erittäin ärhäkkää kirjavaa kangasta (lempiväriäni: kirjavaa). Vuorikangasta mietin vielä.

Wednesday, 1 September 2010

vetoketju pussukkaan!

Tässä blogissa on (englanniksi) erinomaisesti kuvitettu pussukkaohje, jota todellaKIN haluan päästä mahdollisimman pian kokeilemaan!

Olen katsellut vetoketjullisia pussukoita siellä sun täällä myyjäisissä ja miettinyt, miten sellainen mahdetaan tekaista. Japanilaisista lehdistä olen oppinut yhden tavan kiinnittää vetoketjun, mutta se on, ah, niin käsityövaltainen. Ja yhdeltä myyjäishenkilöltä kuulin hänen käyttävän rullassa ostettavaa vetoketjunauhaa, mutta en ole halunnut ostaa TAAS yhtä uutta tarviketta.

Ehkä olen tavallista pöljempi ompelija, mutta minulle on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyy! Näyttää niin helpolta! Nyt kun tietää, miten.

Tuon tutorialin pussukkaan minulla on kaikki materiaalit (vetoketju ja muutama pala kangasta löytyy kyllä), ja palan halusta päästä kokeilemaan, millaisen pussukan itse saan aikaiseksi. Vai tekisinkö tällä periaatteella laukun, joka kiinnittyy vetoketjulla...?

Toivottavasti pääsen pian postaamaan kokemuksistani.

Sen sijaan eilen tikkasin

Keräsin viitseliäisyyteni ja vaihdoin koneeseen vapaan konekirjonnan paininjalan (kaksi ruuvia avattava ja vaihdettava toisiin, jotka kiinnittävät paininjalan/neulan).


Ompelin vaaleisiin hirsimökkipuolikkaisiin vaihtuvavärisellä langalla saniaismaisia lehtiä. Piirsin häviävällä tussilla lehtiruodin paikan ja sijoitin lehdykät vaaleille tilkkuosuuksille.

Viidennessä hirsimökkipalassa piirsin lehtiruodin paikan ja sen lisäksi lehden reunat ja ompelin sitten niitä apuviivoja käyttäen saniaislehtikuviot.


Kuvassa näkyy sentään hieman saniaistyyppisiä tikkauksiakin, vaikka kuva-alasta leijonanosan varastaa Tyttären sormillaan muodostaman voitonmerkin varjo.

Vielä on tekemättä etukappaleen vuoritus ja tikkaus. Sen tikkaan vaatimattomammin, suorin ompelein, koska etukappaleella on jo pitsikuvio koristeena.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails