PC-laukku ja katoaminen.
Eilen illalla töistä kotiuduttuani ryntäsin melkein heti yläkertaan ja ompelin yhden sauman saman tien. Oli into niin päällä.
Kaikkiaan siellä ompelukoneen ääressä vierähti tovi, ja käsinkin ompelin tällä kertaa jo tässä vaiheessa. Kiinnitin nimittäin vetoketjun viereen tulevan kaitaleen ensin käsin ommellen nurjalle. Vasta sen jälkeen ompelin vetoketjun paikalleen.
Muistin merkitä laukun ja vetoketjun keskikohdat liidulla ennen kuin ompelin: avatun vetoketjun kohdistaminen oli helpompaa ja laukun sangat päätyivät aika tarkkaan samoille kohdille.
Kun katsoin oikein tarkkaan tuota vetoketjun kiinnittävää ommelta vihreässä kaitaleessa, näin, ettei se ollut ihan täydellisen suora ja täydellisen samalla etäisyydellä reunasta koko ajan. Mutta sitä tuskin katsotaan kovin usein kovin tarkkaan. Niin että näin kun kuvasta katsoo, niin ihan ok:lta näyttää.
Sitten paljastuksia laukun sisäosista.
Minulla oli jonkinmoinen kaava, jolla olin jo ommellutkin PC-laukkuja, mutta leikkasin kankaat tällä kertaa vähän väljemmin, ja eiväthän reunat tietenkään kohtaa ihan täydellisesti…
Näiden reunojen pitäisi olla tasan, mutta niin vain on toisessa suikaleessa tuollaisen suikalekolmion verran liikaa suhteessa toiseen. Ei siis mennyt tässä ihan niin kuin Strömsössä.
Silti: kun katsoo ulkopuolelta, näyttää ihan uskottavalta.
Seuraava haaste on tietysti saada vuoripalasta riittävän tarkasti saman kokoinen kuin tämä päällipala – ottaen huomioon kaavan epätarkkuudet… Mutta, kuten Äidin yhden ystävättären oli kuulemma aina tapana sanoa: ”kyllä se menee kun sen prässää”.
Tilaustyötä aloittaisin, mutta…
Viimeksi käyttämäni pussukan kaava on kadonnut kuin maan nielemänä. Tytär pyysi tekemään pussukan kaverilleen, ja nyt ei ole kaavaa! Etsin sitä yli puoli tuntia, mutta ei tulosta! Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi a) valtava ompelustudio tai b) mieletön valikoima valmiita kaavoja. Lopulta löysin saman muotoisen kaavan, vain pienemmässä (liian pienessä) koossa, ja tein siitä työpaikan kopiokoneella 120% suurennoksen. Ehkä se toimii kokonsa puolesta.
Todennäköistä on vielä, että nyt kun minulla on tämä väsätty kaava, löydän myös sen, jota eilen niin kovin etsin.
Näin kuuluu levätä ahkerasti
Lauantai-iltana voi televisiota katsoa näin (selkä päin televisioon kuten kuvan kissahenkilöllä). Mukavan asennon saa ystävällisten jalkojen päällä olevan tilkkupeiton poimujen lomaan.
Tämä on tavallaan piilokuva: laskostettu tilkkulaukku Lilianna (tässä vaiheessa vielä ilman nappia) näkyy kissahenkilön taustalla.
Kaikkiaan siellä ompelukoneen ääressä vierähti tovi, ja käsinkin ompelin tällä kertaa jo tässä vaiheessa. Kiinnitin nimittäin vetoketjun viereen tulevan kaitaleen ensin käsin ommellen nurjalle. Vasta sen jälkeen ompelin vetoketjun paikalleen.
Muistin merkitä laukun ja vetoketjun keskikohdat liidulla ennen kuin ompelin: avatun vetoketjun kohdistaminen oli helpompaa ja laukun sangat päätyivät aika tarkkaan samoille kohdille.
Kun katsoin oikein tarkkaan tuota vetoketjun kiinnittävää ommelta vihreässä kaitaleessa, näin, ettei se ollut ihan täydellisen suora ja täydellisen samalla etäisyydellä reunasta koko ajan. Mutta sitä tuskin katsotaan kovin usein kovin tarkkaan. Niin että näin kun kuvasta katsoo, niin ihan ok:lta näyttää.
Sitten paljastuksia laukun sisäosista.
Minulla oli jonkinmoinen kaava, jolla olin jo ommellutkin PC-laukkuja, mutta leikkasin kankaat tällä kertaa vähän väljemmin, ja eiväthän reunat tietenkään kohtaa ihan täydellisesti…
Näiden reunojen pitäisi olla tasan, mutta niin vain on toisessa suikaleessa tuollaisen suikalekolmion verran liikaa suhteessa toiseen. Ei siis mennyt tässä ihan niin kuin Strömsössä.
Silti: kun katsoo ulkopuolelta, näyttää ihan uskottavalta.
Seuraava haaste on tietysti saada vuoripalasta riittävän tarkasti saman kokoinen kuin tämä päällipala – ottaen huomioon kaavan epätarkkuudet… Mutta, kuten Äidin yhden ystävättären oli kuulemma aina tapana sanoa: ”kyllä se menee kun sen prässää”.
Tilaustyötä aloittaisin, mutta…
Viimeksi käyttämäni pussukan kaava on kadonnut kuin maan nielemänä. Tytär pyysi tekemään pussukan kaverilleen, ja nyt ei ole kaavaa! Etsin sitä yli puoli tuntia, mutta ei tulosta! Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi a) valtava ompelustudio tai b) mieletön valikoima valmiita kaavoja. Lopulta löysin saman muotoisen kaavan, vain pienemmässä (liian pienessä) koossa, ja tein siitä työpaikan kopiokoneella 120% suurennoksen. Ehkä se toimii kokonsa puolesta.
Todennäköistä on vielä, että nyt kun minulla on tämä väsätty kaava, löydän myös sen, jota eilen niin kovin etsin.
Näin kuuluu levätä ahkerasti
Lauantai-iltana voi televisiota katsoa näin (selkä päin televisioon kuten kuvan kissahenkilöllä). Mukavan asennon saa ystävällisten jalkojen päällä olevan tilkkupeiton poimujen lomaan.
Tämä on tavallaan piilokuva: laskostettu tilkkulaukku Lilianna (tässä vaiheessa vielä ilman nappia) näkyy kissahenkilön taustalla.
Kommentit
Saisinko jonku kaavan PC-laukkun tekoon ? :)
Sinuna en pidättäisi hengitystäni, mutta ennen pitkää tartun toimeen.